|
|
 |
ANTTI JÄRVELÄ UUDISTAA KANSANMUSIIKKIA RIKKAAN PELIMANNIPERINTEEN POHJALTA
28-vuotias Antti Järvelä tunnetaan parhaiten Frigg-yhtyeen kantavana voimana. Lisäksi tämä multi-instrumentalisti vaikuttaa useassa muussakin yhtyeessä, kuten maineikkaassa JPP:ssä. Keikkailun ohella Antti myös säveltää, sovittaa ja opettaa.
Frigg on mielenkiintoinen kansanmusiikkityylien sulatto. Yhtyeen suomalaisjäseniä ovat Alina, Esko ja Antti Järvelä sekä Tuomas Logrén ja Petri Prauda. Kaustislaiseen soitantaan yhdistyy Trøndelagin perinne, jota edustavat norjalaismuusikot Gjermund ja Einar Olav Larsen. Yhtyeen soitossa on läsnä myös voimakkaasti amerikkalainen ja irlantilainen kansanmusiikki. Frigg on keikkaillut ahkerasti USA:ssa ja Euroopassa, viimeksi huhti-toukokuussa kuuden viikon USA:n kiertueella.
Aivan erilaista Antti Järvelän bassonsoittoa voi kuulla Jason muuttaa taivaaseen -yhtyeessä. JMT puolestaan soittaa popahtavaa, ehkä progevaikutteistakin rockia, jonka jonkinlainen vertailukohta voisi olla vaikkapa Radiohead.
Innoitus Johannes-vaarilta
Antti Järvelä on lähtöisin Kaustiselta maankuulusta pelimannisuvusta ja elänyt musiikin keskellä koko ikänsä.
”Ihanteellista olisi saada oppinsa perinteisellä mestari-kisälli-menetelmällä”, Antti toteaa. ”Perinteen jatkuminen suoraan sukupolvelta toiselle on ollut valitettavasti harvojen etuoikeus viime vuosikymmeninä, mutta varsinainen onnenpotku minulle. Perinnetyylin ja -sävelmistön sain oppia suoraan vaariltani. Setäni Mauno Järvelä on ollut myös korvaamaton taustatekijä niin minun kuin muidenkin nuorten soittajien ensiopettajana sekä innostajana Kaustisen seudulla."
Opetusta sottiisin avulla
Antti Järvelä valmistui 1997 ylioppilaaksi Kaustisen musiikkilukiosta, jonka jälkeen hän hakeutui Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle opiskelemaan. ”Alkuhapuilun jälkeen huomasin, että opiskelu oli tuonut minut paikkaan, jossa oli määrättömästi mahdollisuuksia toteuttaa niin omaa muusikkouttaan kuin myös päästä tekemään yhteistyötä muiden taitavien nuorten muusikoiden kanssa. Soitin useissa eri kokoonpanoissa ja esimerkiksi Frigg sai alkunsa tuolloin.”
Antti Järvelä on myös itse opettanut muun muassa Sibelius-Akatemiassa ja Kokkolan konservatoriossa.
”Pelimannimusiikissa rytmi on ehkä tärkein asia. Kaustislaiset hääsoittajat ovat olleet aikanaan kysyttyjä ja tunnettuja hyvästä ´tahdistaan´, minkä vuoksi Kaustiselta lähti usein pelimanneja häitä soittamaan – joskus jopa useaksi päiväksi kerrallaan. Nuotteja ei juurikaan tunnettu, vaan kappaleet siirtyivät pääasiassa korvakuulolta soittajalta toiselle, minkä vuoksi musiikillinen kommunikaatio oli olennainen läsnä oleva seikka sävelmistöä opeteltaessa."
"Pelimannimusiikki on ollut alun perin tanssisidonnaista musiikkia ja siksi ensisijaisen tärkeää olisi nykyäänkin, että muusikko tuntisi rytmin kropassaan. Tämä on mielestäni vaikein asia ilmentää opetuksessa.”
Perinteenkin on uudistuttava
Sävellystyölle Antti toivoisi enemmän aikaa: ”Kokonaiset kappaleet syntyvät työrauhassa. Keikkailun viedessä paljon aikaa säveltäminen jää helposti vähemmälle.”
Antti kuvailee musiikkiaan seuraavasti: ”Sävellyksistäni välittyy yleensä joko energisiä tai sitten hyvin tunteikkaita sävyjä. Näiden välimuotoja löytyy vähemmän.”
Sovitukset Antti räätälöi tarpeen mukaan. ”Kirjoitan yleensä ideat ylös ja tarpeen mukaan sovitan ne saman tien valmiiksi, jos mielessä on joku tietty kokoonpano tai erityinen soundimaailma." Antti Järvelällä on selkeä näkemys kansanmusiikin tulevaisuudesta. ”Mielestäni kansanmusiikin elinehto on, ettei sulkeuduta ympäröivän musiikin ulkopuolelle. Perinteen ja soittotapojen välittäminen eteenpäin on tietenkin tärkeää, mutta perinteen on myös kyettävä uudistumaan ja muuntumaan siinä missä muutkin asiat ympärillämme. Ei pidä unohtaa, että ulkopuolisia vaikutteita ovat ottaneet myös entisaikojen pelimannit kansallisuuteen katsomatta. Heidän välityksellään paljon perinnesävelmistöä on aikanaan kulkeutunut kauaksikin lähtösijoiltaan ja matkalla muuntunut kunkin soittajan ja käyttöyhteytensä myötä."
Teksti: Pasi Lyytikäinen
Kuvat: Maarit Kytöharju
Teksti on lyhennelmä Teostoryssa 1/2007 julkaistusta artikkelista.
Avaa lehden pdf-versio |
|
|
|