Kohti kokonaisvaltaista taidetta

Arnold Chiwalala ei tyydy ainoastaan säveltämään ja sanoittamaan, vaan laatii esityksilleen myös koreografian ja tarinan.

Lauluntekijän, muusikon ja tanssijan ura ei ollut Tansaniassa syntyneelle Arnold Chiwalalalle mikään itsestään selvä valinta. Hän kävi nuorukaisena teknillistä koulua ja haaveili insinöörin ammatista. Paikallisessa perinneryhmässä esiintynyt Chiwalala kuitenkin innostui, kun Bagamoyon uuteen taidekouluun etsittiin opiskelijoita. Hän pyrki ja pääsi sisään.

Sittemmin maailmanmaineeseen noussut Bagamoyon taidekoulu korosti opetusohjelmassaan kokonaisvaltaista ilmaisua. Kaikkien opiskelijoiden piti opiskella musiikkia, tanssia, akrobatiaa ja draamaa. Nämä ainekset muodostavat yhdessä Tansanian perinteisen taidemuodon, ngoman. Chiwalalan opinnot sujuivat niin hyvin, että valmistumisensa jälkeen hänet nimitettiin taidekoulun opettajaksi.

Suomessa Chiwalala kävi ensimmäisen kerran vuonna 1987 koulun opettajien perustaman yhtyeen Euroopan-kiertueella. Vierailu herätti positiivista huomiota, ja kaksi vuotta myöhemmin Suomen Nuorisoseurojen liitto kutsui Chiwalalan pitämään tanssityöpajoja kouluissa ja tanssistudioissa.

Kutsu toistui vuosittain ja Chiwalala sai vähitellen lisää työkontakteja. Opetuskokemusta alkoi kertyä esimerkiksi Sibelius-Akatemiasta, Teatterikorkeakoulusta ja Helsingin yliopistosta. Pysyvästi Chiwalala asettui Suomeen vuonna 1995 saatuaan Kansallisoopperasta pestin Kari Tikan Frieda-oopperaan.

Työskentelyn ohella Chiwalala päätti jatkaa musiikkiopintojaan. Hän innostui kanteleesta huomattuaan soittimen sukulaisuuden tansanialaiseen izezeen. Chiwalala opiskeli Sibelius-Akatemiassa ensin viisikielisen soittoa, vaihtoi sitten instrumenttinsa kymmenkieliseen versioon – kunnes laajensi näköalojaan aina tohtoriopintoihin asti.

Kantele on pääsoitin Chiwalalan ja kitaristi Topi Korhosen PolePole-duossa. Nimi on kiswahilia (vapaasti käännettynä "ota iisisti"), jota myös käytetään suomen ohella toisena laulukielenä. Monikulttuurisen musiikin ja tanssin taikaa tarjoava PolePole on esiintynyt niin koti- kuin ulkomaisillakin festivaaleilla, esimerkiksi Suomen virallisena edustajana Eurofolkissa vuonna 2002.


Lumi ja kiire uutuuksia Suomessa

"Valkoisen lumipeitteen näkeminen ensimmäistä kertaa oli todella jännittävää", Chiwalala muistelee ensivaikutelmiaan Suomesta. "Kaikilla oli koko ajan kiire, jopa kadulla kävellessään. Busseissa taas oli aivan hiljaista."

Ruoka ja saunominen vaativat aluksi totuttelua, musiikissakin oli uusia asioita. Tosin Chiwalalan ei ollut vaikea samastua suomalaisten kansansävelmien haikeisiin melodioihin. Täkäläisten naislaulajien laulutapa muistutti hänen mukaansa tansanialaisten naisten laulua. "Se ei ollut taitojen näyttämistä, vaan tuli suoraan sielusta. Se oli soul-musiikkia."

Toisaalta Chiwalala on huomannut musiikin tekemisen tavoissa eroja Suomen ja Tansanian välillä. "Tansaniassa varsinkin perinteistä musiikkia esittävät muusikot seuraavat sydäntään ja mielikuvitustaan, ja kaikki tapahtuu yhteisön sisällä. Täällä on enemmän nuottien kirjoittamista ja teknisempi lähestymistapa musiikkiin. Tansaniassa musiikki on kokonaisuus, joka ei kaipaa analyysia."

Inspiraatiolla on Chiwalalalle tärkeä merkitys. Sävelmä voi syntyä ainakin kolmella eri tavalla. "Ensinnäkin melodia heijastaa elämää itseään sekä myös omaa elämänkokemustani. Toiseksi se voi muistuttaa näkyä – joskus kävelyllä voin kuulla melodian päässäni tai kun näen unta, se voi tulla aivan selkeänä. Kolmas vaihtoehto on, että tapahtuu jotain mikä liikuttaa minua."

Chiwalala kertoo kehittelevänsä sävellyksiään improvisaation avulla. Sen sijaan koreografian laatimiseen hän käyttää tietoaan ngomasta, jonka sisältämien sääntöjen mukaan tietyt liikkeet sopivat yhteen tiettyjen rytmien kanssa. Ngoma antaa eväitä myös Chiwalalan taiteelliseen tohtorintutkintoon Sibelius-Akatemiassa. "Aiheena on musiikin, tanssin ja draaman yhdistäminen, ilmaisun ykseys. Olen tehnyt jo kaikki konsertit, ja nyt viimeistelen kirjoitustyötä."


Monia käsiä tarvitaan

Chiwalalan katse valpastuu, kun häneltä kysyy, onko etnisestä taustasta ollut hyötyä taikka haittaa työskentelylle Suomessa.

"Mielestäni sanaa maahanmuuttajamuusikko ei ole hyvä käyttää etenkään, kun puhutaan ammattilaisista. Jos joku on taiteilija, haluan pitää häntä ammattilaisena ilman, että liitän häneen etuliitettä maahanmuuttaja. Näin siitä syystä, että tämä sana jollain tapaa rakentaa muureja ja estää suomalaisten ja ulkomaalaisten integraation. Olen jakanut suomalaisen yhteiskunnan kanssa sen, mitä minulla on sekä taiteilijana että opettajana. Olen opettanut paljon lapsia, vammaisia lapsia, olen opettanut vankiloissa tätä tietoa, mitä minulla on", Chiwalala kertoo painottaen samalla saaneensa itsekin paljon yhteistyöstä suomalaisten taiteilijoiden kanssa.

Kuinka säveltäjän asemaa voisi Chiwalalan mielestä kehittää Suomessa? "Tarvitaan paljon käsiä", hän sanoo. Jotta esityksiä syntyisi, ei riitä, että jollain on valmis idea sävellyksestä tai projektista, vaan tarvitaan myös taloudellisia tukijoita sekä tuottajan kaltaisia organisoijia.

Lisäksi musiikintekijöiden pitäisi ryhtyä entistä enemmän vuorovaikutukseen toistensa kanssa. "Jos on vain oma tapa tehdä asioita, voi tulla hieman kapeaksi. Muilla säveltäjillä on toisenlaisia ideoita." Uuden luominen vaatii Chiwalalan mukaan yhteistyötä. Hän mainitsee esimerkkinä luovuudesta viisuvoittaja Lordin, jonka esitys erottui asioiden uudenlaisen sekoittamisen ansiosta. Näin on ollut hänen mielestään Euroviisuissa muulloinkin. "Kun katsot voittajia, huomaat että he ovat ihmisiä, joilla on jotain uutta annettavaa. Kyse on aina uudesta luomuksesta eikä jonkun toisen kopioinnista."


Teksti: Mika Kauhanen
Kuva: Maarit Kytöharju

Teksti on lyhennelmä Teostoryssa 2/2008 julkaistusta artikkelista.
Avaa lehden pdf-versio