”Jokainen toivoo että oma persoonallisuus kuuluisi”

Uunituoretta taiteilijaprofessori Timo Alakotilaa työllistävät säveltäminen, sovittaminen ja muusikon työ. Työn epäsäännöllisyys antaa hänelle inspiraatiota.

Kansanmusiikkipiireissä Timo Alakotila mainitaan usein alan kiireisimpänä miehenä. Yhtyeitä on pitkä liuta JPP:stä Tango-orkesteri Untoon ja runsaasti duokokoonpanoja muun muassa Maria Kalaniemen, Johanna Juholan ja Karen Tweedin kanssa.

Suurin osa Alakotilan ajasta kuluu säveltäessä ja sovittaessa, eikä mies rajoitu millään lailla kansanmusiikkiin. Sävellyksiä syntyy laajalle genreskaalalle barokkiyhtyeestä big bandiin. Kansanmuusikkojen lisäksi Alakotilan teoksia ovat viime aikoina kantaesittäneet muun muassa Pekka Kuusisto, Kreeta-Maria Kentala ja Meta4-kvartetti.

”Olen muusikko, säveltäjä ja opettaja”, Timo Alakotila toteaa työnkuvastaan. ”Toimin myös tuottajana eri levyprojekteissa. Nämä neljä tehtävää tasapainottavat, antavat tilaa toisilleen ja uusille ideoille.”

Kansanmusiikin alalta taiteilijaprofessorin arvonimen ovat saaneet aikaisemmin vain kaksi henkilöä: Heikki Laitinen (1995–2000) ja Maria Kalaniemi (2005–2010). Miltä uusi titteli tuntuu?

”Sehän on upea tunnustus varsinkin kansanmusiikille”, Timo Alakotila iloitsee. ”Ja apuraha on erittäin tervetullut…”

Suurin osa Alakotilan sävellyksistä on tilaustöitä.

”Seuraava kantaesitys on teos klarinetisti Kaisa Mäenpään A-tutkintoa varten, kokoonpanona klarinetti, marimba, fagotti, kontrabasso ja harmonikka. Nimien keksiminen on usein vaikeaa. Tämän teoksen nimeksi tuli Arundo donax. Se on latinankielinen nimi puulle, josta klarinetin lehdykkä tehdään.”

Työn alla on myös sävellyksiä barokkitriolle, Sibelius-Akatemian Folk Big Bandille, kontrabasisti Tarmo Anttilalle ja jousiorkesterille sekä teos sinfoniaorkesterille.

”Näen orkestroinnin haasteet mahdollisuutena: on suuri orkesteri, jonka kaikkia värejä on mahdollisuus käyttää monipuolisesti.”

Epäsäännöllisyys inspiroi

Projekteja tuntuu Alakotilalla aina riittävän loputtomiin. Jokainen päivä ja viikko on erilainen, mikä ilahduttaa Alakotilaa.

”Minulle työn epäsäännöllisyys antaa inspiraatiota, vaikka vaihteleva päivärytmi onkin hirveän kuluttavaa fyysisesti. Jotkut säveltäjät tekevät ihan säännöllisiä päiviä. Itse toimin näin vain ajoittain.”

”Säveltäminen on käsityötä, palapeliä, jota tehdään ajan kanssa. Minulle ei useinkaan tapahdu sitä, että menisin esimerkiksi luontoon kävelemään ja hakemaan inspiraatiota. Usein työ itsessään neuvoo tekijäänsä ja uusia ajatuksia syntyy.”

”Onhan niitä ’melkein tuloksettomia’ kolmen sekunnin päiviä joskus”, Alakotila hymyilee. ”Mutta juuri se lyhyt palanen saattaa olla tärkeä: palanen joka vie työn eteenpäin.”

Timo Alakotilan soittimet ovat piano ja harmoni. Piano on kansanmusiikissa melko uusi asia, ja Alakotila on varmaan esimerkillään vaikuttanut sen yleistymiseen alalla.

”Se, ettei pianoa ole Suomessa hirveästi käytetty kansanmusiikissa, tarkoittaa sitä, että joutuu miettimään tarkasti kaiken, mitä tekee pysyäkseen tietyssä tyylissä. Ei riitä, että opit sata viulumelodiaa ja soitat ne tosi hyvin, pitää todella miettiä miten soittaa tyylinmukaisesti. Se on todellista soittimen tutkiskelua.”

”Intervallit ratkaisevat paljon”, Alakotila toteaa ja kertoo esimerkin. ”Jos haluat soittaa vaikkapa C7-soinnun, terssi kannattaa jättää pois, sillä sointuun jäävä tritonus vie kuulokuvan usein toiseen musiikinlajiin.”

Timo Alakotilan musiikillisesta taustasta löytyy monia musiikin genrejä.

”Musiikkihan on se yhdistävä sana”, hän toteaa. ”Itse teen klassista musiikkia, kansanmusiikkia ja jazzia. Myös vanha tanssimusiikki on minulle tosi tärkeää – se oli sitä musiikkia, jota isä soitti harmonikalla, kun olin pieni. Itse soitan tanssimusiikkia T for Three -yhtyeen kanssa.”

Timo Alakotilan koulutus on Helsingin Pop-jazz-konservatoriosta, jossa hän on myös opettanut vuodesta 1983. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle häntä pyydettiin opettajaksi 1980-luvun lopulla.

”Molempien koulujen kautta on tullut paljon kontakteja. Olen aika lailla ajautunut moneen paikkaan, on ollut hyvää tuuriakin. Bändejä on paljon. En osaa lähteä bändistä, en ole sellaista tyyppiä. Yhtyeitä tulee aina vain lisää, elleivät ne lopeta toimintaansa.”

Usein Alakotilan sävellyksistä, oli genre mikä tahansa, löytyy viitteitä kansanmusiikkiin.

”Moni tilaaja toivoo itse kansansävelmien teemoja teokseen. Tuleehan kansanmusiikki läpi siinä mitä teen. En kuitenkaan halua välttää sitä, enkä yritäkään.”

Lue Timo Alakotilan koko haastattelu Teostorysta 4/2011 >

Teksti: Tove Djupsjöbacka
Kuvat: Saara Vuorjoki / Fimic