|
MGI - Henri Lanz
Henri Lanz käyttää työssään nimimerkkiä MGI. Hän on oivallinen esimerkki modernista biisinkirjoittaja-tuottajasta, taustavoimasta jota suuri yleisö ei tunne. Silti hänen työllään on valtava vaikutus siihen, miltä suuren yleisön suosikkien musiikki kuulostaa. Niin suuri, että artistin omaa panosta on toisinaan vain lauluraidan esitys – ja sekin tuottajan muokkaamana.

Lanzin kädenjälkeä on kuultu Suomessa niin poplaulajien (Kristiina Brask, Anna Abreu) kuin räppärienkien levyillä (Aste, Cheek). Erityisen kiinnostavan hänestä tekee lupauksia herättävä kansainvälinen ura. 25-vuotias Lanz sai maistaa menestystä tehtyään amerikkalaisräppäri Twistan levylle kappaleen On Top (feat. Akon). Koko albumi nousi Billboardin albumilistan kahdeksannelle sijalle. Se on korkein sijoitus, mihin kukaan suomalainen on yltänyt tällä maailman seuratuimmalla listalla.
Työkalut kulkevat mukana
Lanz innostui elektronisen musiikin tekemisestä yläasteella. "Hip hop -taustat kolahtivat kovaa. Siitä alkoi luonnollinen tie tähän urbaanin popmusiikin ja tanssimusiikin tekemiseen." Tärkeä hetki Lanzin uralla koitti vuonna 2006, kun newyorkilainen Will ”GoodWill” Rappaport otti häneen yhteyttä tarjoten managerin palveluksia. Sittemmin kaksikosta on tullut työpari, joka on tehnyt aiemmin mainitun Twista-menestyksen lisäksi musiikkia esimerkiksi Saksan Popstars-voittajille.
Lanz kerää inspiraationsa kuuntelemalla paljon erilaista musiikkia sekä lukemalla alan artikkeleita. Hänellä on kotonaan työhuone, joka sisältää kaiken tarvittavan: tietokoneen Pro Tools -ohjelmistoineen, syntetisaattorit, kosketinsoittimia, kitaran. Mikä parasta, studion voi pakata matkoille mukaan nappaamalla kainaloon kannettavan tietokoneen ja koskettimiston.
Musiikin tekemisen Lanz aloittaa rakentamalla kappaleelle ensin taustan eli trackin. Sitten hän työstää melodiat ja tekstit sekä viimeistelee lopuksi koko paketin. Lanz on monipuolinen kahdellakin tapaa. Ensinnäkin hän pystyy tarvittaessa kirjoittamaan ja tuottamaan koko kappaleen yksin, ja toiseksi hän liikkuu sulavasti erilaisten musiikkityylien välillä. "Se ei ole tyypillistä, vaan monille se olisi uskottavuusongelma. Itse teen kaikkea. Minua kiinnostaa vain se, että kyse on mahdollisimman isosta artistista", Lanz sanoo.
Laulujen lunnaat
Matkustaminen kuuluu erottamattomasti Lanzin työhön. Se on pakollista, jos haluaa saada musiikkiaan tunnetuksi kansainvälisissä verkostoissa. "Pyrin siihen, että mahdollisimman moni kontaktini eri puolilla maailmaa tarjoaisi musiikkiani eteenpäin. Aina kun teen jotain uutta, haluan heidän tietävän siitä", Lanz kertoo.
Matkustaminen ja pitkät työpäivät ovat Lanzin mukaan ammatin raskaita puolia. ”Amerikassa töitä tehdään yömyöhään. Suomessa taas on päivätyömentaliteetti, mikä voi olla syy siihen, miksi emme ole päässeet niin pitkälle. Se ei yksinkertaisesti riitä kilpailussa maailmalla. Jopa Ruotsissa on ammattimaisempi ote. Uudet tekijät tietävät, mitä uhrauksia menestys vaatii", Lanz lataa.
Lanzilla näyttää töitä riittävän. Hän on viettänyt viime kuukaudet voittopuolisesti Miamissa kirjoittaen jamaikalaisen Sean Kingstonin kanssa musiikkia tämän uutta albumia varten. Kingston tunnetaan reggae-vaikutteisesta hitistään Beautiful Girls. "Yritän saada mahdollisimman monta omaa kappaletta Kingstonin levylle. Kilpailua on, koska mukana ovat myös alan amerikkalaiset huiput", Lanz sanoo. "Tässä olisi kuitenkin se läpimurron paikka."

Biisinkirjoittaja-tuottaja
Ruotsin musiikkivientimenestys ei nojaa sikäläisiin artisteihin, vaan päivän megatähdille musiikkia tekeviin biisinkirjoittaja-tuottajiin. Suomessa tällainen ammattikunta on vasta muotoutumassa.
Biisinkirjoittaja-tuottajan työssä korostuvat studioteknologian korkea osaaminen ja ryhmätyötaidot. Kappaleet kirjoitetaan usein tiimeissä, jotka työskentelevät Internetin välityksellä tai tapaavat sessioissa jonkin suurkaupungin studiossa.
Säveltäjän ja sanoittajan perinteinen työnjako ei päde, vaan tyypillisempää on keskittyä joko lauluosuuksiin tai pohjiin.
Teksti: Mika Kauhanen
Kuvaaja: Markus Henttonen
Teksti on lyhennelmä Teostoryssa 1/2010 julkaistusta artikkelista.
Lue koko juttu pdf-lehdestä
|