Kalevi Aho

Neljän oopperan, viidentoista sinfonian ja neljäntoista konserton säveltäjä Kalevi Aho on suurimuotoisten teosten mies. Orkesterisävellykset ovat myös suuritöisiä. Aho tunnetaankin tinkimättömästä työmoraalistaan.



”Ensiarvoisen tärkeää on säännöllisyys, joka päivä pitää säveltää. Silloin kappale pysyy mielessä ja syntyy niin sanottu kestoinspiraatio”, Aho painottaa. Hän säveltää joka päivä kaksi tai kolme partituurinsivua ja lopettaa vasta saavutettuaan tavoitteensa. Nuotteja tulee piirrettyä valtava määrä, mutta musiikin kestona päivän saldo voi olla vain 15 sekuntia. Kaikille orkesterin soittimille kun pitää kirjoittaa itsenäiset äänensä.

Aho säveltää aina vain yhtä teosta kerrallaan. Muuten hän kadottaa kappaleen tunnelman ja imun.

”Inspiraatio tulee pikku hiljaa siitä työstä. Jos on tilausteoksia, täytyy vain aloittaa.” Alku on hapuilua, mutta teoksen iso näkemys syntyy matkan varrella. Joskus joutuu kirjoittamaan alkupuolta uusiksi.

Säntillisenä säveltäjänä Aho voittaa deadline-paineet tekemällä tilausteokset valmiiksi jopa puoli vuotta ennen kantaesitystä. "Omasta aikarajasta voi silloin olla pari kuukautta myöhässä ja teos on silti valmis hyvissä ajoin."

Ei tietokoneille

Aho säveltää modernia orkesterimusiikkia, mutta hänen työtapansa ovat perinteiset. Tarvitaan vain nuottipaperia, lyijykynä, pyyhekumi ja viivain.
Toisin kuin useimmat nykymusiikin säveltäjät, Aho ei käytä sävellystyössään tietokonetta.

Tekniikan oppiminen tuskin olisi kynnyskysymys, sillä Aho opiskeli aikoinaan matematiikkaa ja fysiikkaa yliopistolla. Vanhat konstit ovat yksinkertaisesti kätevämpiä: partituurin aukeaman näkee paperilla yhdellä silmäyksellä. Kuvaruudulle samat yli 30 päällekkäistä nuottiriviä eivät mahdu yhtä aikaa. "Pitäisi kelata ylös ja alas ja sivuille", Aho naurahtaa.

Tietokonetta käytetään yleisesti paitsi nuotinkirjoitusvälineenä myös siksi, että sen avulla voi tarkistaa etukäteen, miltä moniääninen lopputulos kuulostaa. Aho ei tästä innostu. ”Musiikki pitäisi pystyä kuulemaan ilman mitään apuvälineitä. Jos säveltäjä ei siihen pysty, hän ei ole ammattilainen.”

Tilaustöitä riittää

”Tämä on ihanteellinen työ, enkä löydä tästä huonoja puolia ollenkaan", sanoo Aho ammatistaan. Hän sanoo olevansa onnekas, kun teoksille on kysyntää. Sävellystilauksia satelee siihen tahtiin, että hän joutuu aikatauluttamaan niitä jopa vuosien päähän. Tilaajina ovat maailman huippuorkesterit, sellaiset kuin Lontoon Philharmonia, Concertgebouw'n orkesteri tai Minnesotan sinfoniaorkesteri. Kotimaassa käytännöllisesti katsoen kaikki orkesterit ovat soittaneet joskus Ahoa.

Entä onko Aholla toive-esittäjää, sellaista joka ei ole vielä ottanut ohjelmistoonsa hänen teoksiaan?
”Tietenkin olisi hienoa, jos Wienin tai Berliinin filharmoniat soittaisivat jotakin”, Aho virnistää.

Aho on onnistunut saamaan teoksiaan myös äänilevylle, mikä ei ole taidemusiikin puolella ollenkaan itsestään selvää edes tunnettujen säveltäjien kohdalla. Ruotsalainen levy-yhtiö BIS on äänittämässä levysarjaksi Ahon koko keskeisen tuotannon. Kokonaisjulkaisulle lupaa hyvää, että Yleisradion musiikkitoimittajat valitsivat Ahon viimeisimmän levytyksen Rituals vuoden 2009 parhaaksi levyksi.



Taidemusiikin säveltäjä

Klassisen musiikin säveltäjä tuo monelle mieleen yksinäisen nerohahmon, joka sutii nuotteja paperille yliluonnollisen inspiraation kourissa.

Totuus on tavallisesti hieman arkisempi. Suuri osa taidemusiikin säveltäjistä on saanut korkeakoulutuksen Sibelius-Akatemiassa ja käyttää työssään pitkälle jalostuneita matemaattisia malleja.

Taidemusiikissa säveltäjä ja esittävä muusikko ovat hyvin harvoin samoja henkilöitä. Säveltäjät tekevät usein teoksen tilauksesta tiettyä esittäjää ajatellen, mutta kantaesityksen jälkeen kuka tahansa voi ottaa kappaleen ohjelmistoonsa. Säveltäjien ja muusikoiden verkostot ovat kansainvälisiä.


Teksti: Mika Kauhanen
Kuvaaja: Maarit Kytöharju


Teksti on lyhennelmä Teostoryssa 1/2010 julkaistusta artikkelista.
Lue koko juttu pdf-lehdestä