Salonkikelpoinen suunpieksäjä

Paleface sai ensimmäisen lapsensa marraskuun alussa, ja räppärin ajankäyttö muuttui saman tien. Mies kokee nyt olevansa ulkopuolisten silmissä aiempaa ammattimaisempi muusikko: ”Ihmisten suhtautuminen muuttuu.” Syyskuussa julkaistu suomenkielinen albumi Helsinki-Shangri-La kohautti kulttuurielämää ja keikkayleisöä. Kohun jälkeen Paleface sai ensimmäisenä hiphop-artistina kutsun Linnan juhliin.

Marraskuun lopussa Palefacen oli aika sovittaa päälleen klassista frakkia trendikkään hupparin sijaan. Mies oli saanut ensi kertaa kutsun Linnan juhliin. Presidentinlinnassa on käynyt viime vuosina paljon menestyneitä rockmuusikoita, mutta räppärinä Paleface eli Karri Miettinen on niissä kinkereissä ensimmäinen. Aiemmin itsenäisyyspäivän vastaanotolla Linnassa on käynyt tosin viittomakielinen hiphop-artisti Signmark. Paleface on kutsusta hieman pöllämystynyt – mainitaanhan tasavallan presidentin Tarja Halosen nimi miehen Talonomistaja-hitissä kohdassa, jossa luetellaan suomalaisen yhteiskunnan epäkohtia. Suunpieksäjä oli sitä paitsi jo aiemmin päättänyt osallistua itsenäisyyspäivänä Heikki Hurstin vähävaraisten joulujuhlaan.

”Pitäiskö nyt mennä Hurstin bileisiin frakissa ja Linnaan hupparissa?”, Paleface nauraa. Vähävaraisten joulujuhla tuntuu olevan hänen asteikossaan vähintään yhtä merkittävä tilaisuus kuin Linnan juhlat.

Presidentinlinna on vain yksi uusi asia muiden joukossa tänä syksynä Palefacen elämässä. Mies julkaisi syyskuussa ensimmäisen suomenkielisen albuminsa, mutta ennen kaikkea hän sai marraskuun alussa esikoisensa. Ajankäyttö ja työeetos muuttuivat heti. Yötä päivää studiossa viihtyvästä räppäristä tuli muiden silmissä ammattimuusikko.

”Ihminen muuttuu ammattimuusikoksi vasta kun hänellä on perhe. Tai ainakin ihmisten suhtautuminen muuttuu. Ensin kynytetään viimeiseen asti, mutta sitten todetaan, että sillähän on lapsi, sille pitää maksaa tästä”, räppäri nauraa.

Tähän mennessä lapsi ei ole vaikuttanut biisien aiheisiin. Mies lopetti alkoholin juomisen ja jatkuvan klubeilla käynnin jo pari vuotta sitten ja levy valmistui kesällä.

Helsinki-Shangri-La -albumin biiseihin vaikutti eniten Palefacen reissu Afrikkaan viime keväänä. Mies vietti puolitoista kuukautta stipendiaattina Villa Karon suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa Beninissä ja hahmotti sieltä käsin, mitä hänen täytyisi seuraavaksi räpätä suomen kielellä. Esimerkiksi länsimaista elämänmenoa ihmettelevät Sammuva soihtu ja Saapuu elokuun yö -kappaleet syntyivät nopeasti kotiinpaluun jälkeen.

”Mulle tuli siellä voimakkaampi halu tehdä poliittinen statement tällä levyllä. Mulla oli esimerkiksi Hyvinvointivaltio-demobiisi, jota soitin lähinnä jatkoilla.”

Beninissä hän näki kehitysavun yhteiskuntaa polarisoivat ja epäoikeudenmukaisuutta edistävät vaikutukset – afrikkalaiset päättäjät yrittävät tuoda eurooppalaista elämäntapaa kotimaihinsa, ja samalla Eurooppaa ravistelee talouskriisi.

”Sikäläiset kurjuudessa elävät ihmiset olivat joviaalimpia ja kärsivällisempiä kuin eurooppalaiset. Mä näin sieltä käsin eurooppalaisen hyvinvoinnin passivoivat vaikutukset. Tuloksena on yhteiskunnan tilasta täysin piittaamaton kuluttaja.”

Paleface halusi tarttua yhteiskunnan epäkohtiin ”hivenen populistisesti”. Hyvinvointivaltio-biisistä tuli uuden levyn nimibiisi Helsinki-Shangri-La, jonka Paleface laulaa albumin aluksi akustisen kitaran säestyksellä. Ankarasti oikeistopolitiikkaa ja uusliberalismia kritisoiva biisi määrittelee levyn teeman hätkähdyttävän suoraan: ”Maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkaan / Jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan / Hura-huh-hah-hei! Oikeistopopulistit Halme, Halla-aho, Jörg Heider, Ku Klux Klan.”

Suomenkielisissä sanoituksissa monet kuulevat Palefacen yhteiskuntakritiikin ensi kertaa, vaikka mies on tehnyt vastaavanlaista, analyyttistä mutta toisaalta iskevää rytmimusiikkia jo 2000-luvun alussa debyyttialbumillaan The Pale Ontologist. Jos kaksi vuotta sitten Teosto-palkinnon voittanut Asa on tehnyt aikalaiskritiikistään runoutta ja "luomuräppiä", Paleface tasapainoilee sanomansa ja iskevien riimien välillä.

”Kyllä mä olen kuitenkin viihdyttäjä, mun pitää rokata se yleisö. Mua onkin kiinnostaneet ne tyypit, jotka ovat verhonneet taitavimmin poliittiset manifestit hienoihin popmelodioihin niinku John Lennon. Tai jotka rokkaa livenä niinku Public Enemyn Chuck D mutta puhuu vakavista asioista."

Poliittisten manifestien ja iskevien biisien välimaastossa Paleface tasapainoili tuottaja Joel Attilan kanssa. Attila tunnetaan äänittäjänä ja muun muassa basistina Palefacen debyyttilevyllä, mutta Helsinki-Shangri-Lalla hän nousi merkittävään tuottajan rooliin.

Biisintekotapoja on hiphopissa Palefacen mukaan karkeasti ottaen neljä. Yksi tapa tehdä biisi on lähteä "biitistä" eli kompista, bassolinjasta ja muusta instrumentaaliosuudesta. Riisto Räppääjä -biisin biitti oli niin tehokas, että tämän hetken hiphopskeneä pohtiva kappale syntyi sen päälle ja nousi radiohitiksi. Biletysbiisi Syntyny rellestää syntyi toisin päin – Paleface räppäsi klikin päälle ja rakensi biitin tuottaja Attilan kanssa jälkeenpäin. Tällä metodilla kappaleitaan teki 80–90-luvuilla jenkkiryhmä The Jungle Brothers. Yksi tapa on kirjoittaa papereille säkeistö ja kokeilla sitä eri yhteyksissä. Räppäreillä on usein "reserviverssuja", joita voidaan kokeilla esimerkiksi spontaaneissa freestyle-sessioissa klubeissa.

Hurjimman kuuloinen tapa työstää räppibiisiä on improvisoida valmiin biitin päälle tekstiä pala kerrallaan. Amerikkalaisista hiphop-tähdistä esimerkiksi Jay-Z ja Lil Wayne suosivat tätä tyyliä ja pääsevät metodilla nopeasti spontaanin kuuloiseen mutta punnittuun lopputulokseen. Tällä tyylillä tehtiin Helsinki-Shangri-Lalla Sammuva soihtu -kappaletta. Biisillä vieraileva MC Taakibörsta -legenda Davo pamahti studioon, pyysi biitin soimaan ja alkoi sylkeä riimejään ilman muistiinpanoja. Pieniä katkelmia äänitettiin peräjälkeen uudestaan ja uudestaan, ja lopputulos oli kokonainen säkeistö.

"Davohan on inhimillinen pyörremyrsky. Se ei kirjoita mitään, se nimenomaan tekee Jay-Z:n metodilla musiikkia", Paleface hymyilee.

Suomenkielisen levyn julkaisun jälkeen Palefacesta tehtiin lehdistössä kuplettiperinteen jatkaja, ja Helsinki-Shangri-Lata verrattiin esimerkiksi Helsingin Sanomissa Mikko Alatalon 70-luvun kantaaottavaan Siirtomaasuomen laulut -trilogiaan. Levy sai hyvät arvostelut ja aiheutti keskustelua nettiblogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Moni hiphopia vierastava mutta innokas musiikinkuuntelija löysi Palefacen ensi kertaa.

"Mikko Alatalo -vertaus oli hienoinen ylilyönti. Alatalohan on tehnyt hienoa, kokeilevaa ja raflaavaakin musaa aikanaan. Nostan hattua hänelle. Mutta tuossa visiossa mä pelastaisin keskustapuolueen kymmenen vuoden päästä. Sitä ei tule tapahtumaan."

Steen1 ja Pikku G pyrkivät aikanaan politiikkaan, ja Palefaceakin on kyselty puolueiden vaalilistoille jo pitkään. Tänä syksynä kosiskelu on lisääntynyt. Mies aikoo kuitenkin jatkaa taiteilijana ja Radio Helsingin toimittaja-dj:nä.

"Jos mä joskus lähden vaikuttamaan jonnekin, voisin hyvin olla mukana järjestötoiminnassa. Politiikkaan meno on epätodennäköistä, se on kompromissikilpailu."

Toisaalta Paleface uskoo, että Perussuomalaisten kannatuksen kasvu tiivistää muiden puolueiden rivejä, ja uusia ehdokkaita ilmoittautuu kisaan mukaan ensi kevään eduskuntavaaleihin.

"Toivon mukaan mun levykin herättelee ihmisiä, että nyt on pakko lähteä tonne tekemään jotain."

Teksti: Jani Mikkonen
Kuvat: Maarit Kytöharju

Teksti on julkaistu Teostoryssa 4/2010.