Peruspopin tuolla puolen

Astrid Swan laulaa ja soittaa pianoa, mutta tuikitavalliseksi hempeilijäksi häntä ei kannata yrittääkään leimata. Väkevän uutuuslevyn julkaisseen naisen rytmisessä rockissa riittää kiihkoa ja särmää.

Jo kolmen vuoden takaisen debyyttilevy Poverinan aikoihin laulaja-lauluntekijä Astrid Swanista puhuttiin kotimaisissa musiikkipiireissä. Tänä keväänä hänestä puhutaan vielä enemmän. Syynä kuhinaan on vahva ja kunnianhimoinen kakkosalbumi Spartan Picnic, jolla 26-vuotias helsinkiläisartisti on lähtenyt haastamaan itseään uusin tavoin.

Tarkoituksena oli tehdä rockaava ja monipuolinen uutuuskiekko, joka ei istuisi kaikkein perinteisimpään kuvaan koskettimien äärellä hempeästi huokailevasta naisartistista. Kyseiset mielleyhtymät lähinnä ärsyttävät artistia itseään. Sitä paitsi, levyllä soittaa ihan kokonainen bändi.
Levystä välittyy aiempaa rohkeampi vaikutelma, itse asiassa tunnelmaa voisi kuvailla jopa uhkaavaksi. Ja juuri sitä stereotyyppejä karsastava Swan halusikin. Tavanomaisesta poikkeavaa suuntaa on korostettu myös levyn kansivihkosessa, jossa hän poseeraa hätkähdyttävästi kivääri olallaan.

Raikkaan rytmikäs ja tehokkaasti eri tyylisuuntia yhdistelevä Spartan Picnic on ollut kriitikoiden mieleen.

Ilman papereitakin pärjää

Swan voisi oikeastaan viettää tänä vuonna 20-vuotistaiteilijajuhlaansa. Parikymmentä vuotta sitten 6-vuotias Astrid Joutseno nimittäin sai isovanhemmiltaan lahjaksi pianon. Soittotunneilla hän kävi 11-vuotiaaksi asti, kunnes musiikkiopistoon pyrittäessä todettiin suoraan, että piano ei ole hänelle kaikkein soveliain instrumentti.

Musikaalinen tyttö vaihtoi klarinettiin, jota hän soitti opistolla 19-vuotiaaksi asti. Samalla tuli opetelluksi kitaransoiton perusteet. Pianoon oli kuitenkin palaaminen kitaraopiskelun yhteydessä.

"Kitaran kautta pääsin sellaiseen fiilikseen, että popmusiikkia tekevä voi hyvin olla itseoppinut. Suuri idolini tuolloin oli Susanne Vega, joka ei ollut koskaan opiskellut musiikkia. Se oli mulle iso juttu."

Muusikon ura alkoi vähitellen urjeta ja englanniksi laulavasta Joutsenosta kehkeytyi luontevasti Swan. Hän myöntää, että hommia aloitellessa Vegan ja muiden kouluttamattomien poppareiden antama esimerkki tuli tarpeeseen. Nykyään edellytetään yhä useammin, että kaiken osaamisen takana on oltava legitiimi koulutus. Täkäläisessä titteliyhteiskunnassa eläminen on välillä raastavaa.

"Välillä tuntuu, ettei voi tehdä oikein mitään, jos ei ole sitä paperia kourassa. Siksi vaatikin aluksi rohkeutta ryhtyä kirjoittamaan biisejä", Swan muistelee.

On pianorockarilla silti koulutuksellisiakin ansioita, tosin ei suoranaisesti musiikin maailmasta. Helsingin yliopiston naistutkimuksen laitokselle paraikaa gradua tekevä Swan on tutkinut traagisen kirjailija-runoilija Sylvia Plathin päiväkirjoja.

Kuinka ollakaan, 31-vuotiaana itsemurhan tehneen naisen vaikutus näkyy myös Swanin levyllä. Albumin avaavassa nimikkobiisissä viitataan suoraan Plathin Daddy-runon säkeeseen.

Mikä Plathin hahmossa kiehtoo?
"Hänen päiväkirjoistaan välittyy kiintoisa ristiriita. Plath halusi tulla tunnistetuksi runoilijaksi ja kirjailijaksi ja päästä sitä kautta taiteilijapiireihin. Toisaalta hänen yhteiskunnallinen roolinsa 1950-luvun Amerikassa olisi ollut kotiäiti, jolle olisi pitänyt riittää se, että hänen miehensä oli runoilija.

Swan on huomannut itsessään samansuuntaisia asioita, jotka liittyvät siihen, miten hänet on otettu vastaan naispuolisena muusikkona ja biisinkirjoittajana. Harmillista on se, että vertailukohteet ovat lähes aina muita naisia ja kaikki on muutenkin kovin ”nais-sitä ja nais-tätä”.

Toisissa tilanteissa naiseudesta voi olla popin kentällä selvää etua, mutta Swanin mielestä naisartisteihin kohdistetut vaatimukset voivat toisaalta kasvaa aika näännyttäviin mittasuhteisiin.

"Tuntuu, että jos nainen haluaa tehdä itsenäisesti enemmän kuin olla vaikkapa popyhtyeen keulakuva, hänen pitää usein suorittaa normaalia korkeammalla tasolla. Ei silti, parempaan suuntaan on menty. Nykyään naisetkin voivat realistisesti ylipäänsä ajatella ryhtyvänsä koko alalle."

Ulkomaille mielitään

Swan on alusta asti halajanut kansainvälisille markkinoille. Tällä hetkellä plakkarissa on kahden albumin lisenssisopimus yhdysvaltalaisen Minty Fresh -indieyhtiön kanssa. Euroopan puolellakin tapahtuu. Vastikään hän vieraili Ranskan Cannesissa järjestetyssä Midemissä, joka tunnetaan maailman suurimpana musiikkiteollisuuden tapahtumana.

Swan kehuu oman messukeikkansa sujuneen erinomaisesti. Siitä ei kuitenkaan ole vielä tarkempaa tietoa, mitä Cannesin-reissu mahdollisesti tulevaisuudessa poikii. Swanin tavoitteet kansainvälisten kuvioiden suhteen ovat kuitenkin jo hyvin hahmoteltuina.

"Kun nyt myisi sen verran levyjä, biisejä ja keikkoja, että voisi tehdä niitä lisää ja kehittyä tässä hommassa. Tietenkin olisi myös mielekästä tulla toimeen musiikilla. Toistaiseksi olen elänyt opintotuella ja musiikin tekemisestä satunnaisesti irronneilla tuloilla."

Paraikaa taloudellista pääomaa kertyy muun muassa Spartan Picnic -rallien lupaavasti käynnistyneellä radiosoitolla, levymyynnillä ja tietenkin keikkailulla.

Teksti: Tomi Nordlund
Kuva: Maarit Kytöharju

Teksti on lyhennelmä Teostoryssa 1/2008 julkaistusta artikkelista.
Avaa lehden pdf-versio