Sanna Salmenkalliolle elokuva on yhteistaideteos

Säveltäjä Sanna Salmenkallio ei halua säveltää elokuvia tukkoon. Hän kutsuukin makuaan askeettiseksi, mitä tulee musiikin määrään ja toisaalta sen massiivisuuteen. Salmenkallio on säveltänyt musiikkia pääasiassa dokumenttielokuviin ja nykyteatteriin. Tänä syksynä ensi-iltaan tuli ensimmäinen Salmenkallion säveltämä täyspitkä fiktio, Hanna Mayletin ohjaama Erottamattomat.

"Olen soittanut viulua pienestä pitäen ja 16-vuotiaasta lähtien olen tehnyt teatteria ja tanssia. Säveltämisen pariin minut johdatti moderni tanssi, kun vähitellen rupesin tekemään äänimaisemia esityksiin. Ensimmäinen elokuva, jonka sävelsin, oli Simo Halisen Minerva (1997). Sen jälkeen minua pyydettiinkin tekemään ensimmäistä dokkaria", kertoo Salmenkallio.

Salmenkallion tunnetuin työ lienee Pirjo Honkasalon ohjaaman dokumenttielokuvan, Melancholian 3 huonetta (2004) musiikki. Tästä työstä Salmenkallio palkittiin Jussi-palkinnolla.

"Melancholia on esimerkki käsikirjoituksesta, joka ei ikinä menisi fiktion puolella läpi, koska siinä ei ole juonta eikä päähenkilöä. Dokumentin puolella myös musiikkiin suhtaudutaan samalla tavalla laaja-alaisemmin", Salmenkallio pohdiskelee.

Salmenkalliolle työprosessissa tärkeää on olla mukana tiimin jäsenenä mahdollisimman alusta saakka. Hän lukee mielellään jo varhaisia käsikirjoituksia. Esimerkiksi Erottamattomista Salmenkallio ehti lukea kaiken kaikkiaan yhdeksän käsikirjoitusta. "Ohjaajan ja säveltäjän välinen yhteistyö on niin tiivistä, että oikeastaan puhuisin sellaisesta asiasta kuin musiikin tai äänen dramaturgia. Musiikilla voi tavallaan uudelleen leikata elokuvaa."

Vaikka säveltäjänä on mukana prosessissa koko ajan, niin käytännössä musiikki tehdään elokuvaan normaalisti viimeisenä ja kiireessä. Kun kohtaukset on päätetty ja kuva "lyöty kiinni", astuu musiikki näyttämölle. "Usein sen jälkeen ohjaaja saattaa jäädä vielä pohtimaan elokuvan henkilöiden tuntemia tunteita, luonteenpiirteitä tai kohtauksen tunnelmaa. Silloin musiikilla on todella paljon vaatimuksia, ja se tontti jolle sävelletään, on rajattu. Kyse on siitä, että musiikkiin puristetaan tosi tiukasti se viesti, jonka ohjaaja haluaa."

"Äänellä voi vaikuttaa myös paljon esimerkiksi aikakäsitykseen. Kun kuvaa katsoo ilman musiikkia, se tuntuu järkyttävän hitaalta. Leikkaajaa saa aina muistuttaa siitä, että kun ääni tulee mukaan, niin kohtaus ei tunnu enää näin pitkältä", kertoo Salmenkallio.

Ideaali työtehtävä on Salmenkalliolle sellainen, joka on sisällöllisesti tarpeeksi kiinnostava. Oikean työtehtävän tunnistaa siitä, että sen aihe alkaa tulla uniin ja itsensä löytää lukemasta aihetta koskevia artikkeleita eri lehdistä. Salmenkallio haluaa heittäytyä, pistää itsensä likoon, vaikka se tarkoittaisikin kolminkertaista työtä, kuten elokuvan Mechanical Love (Tanska, 2007) kohdalla. Siinä Salmenkallio valitsi ensin demomusiikit, sitten hän sävelsi alustavat musiikit ja palautteen pohjalta lopullisen musiikin.

Toinen toistaan tukevia elementtejä

Salmenkallio pohdiskelee dokumentti- ja fiktioelokuvan eroja: "Fiktiossa, kun nämä henkilöt nyt ovat fiktiivisiä, musiikilla voi tietoisesti manipuloida henkilöiden luonteenpiirteitä ja painotuksia. Niillä asioilla voi revitellä paljon enemmän. Dokumentissa taas on luonnollisesti kunnioitus olemassa olevia ihmisiä kohtaan. Ei heille voi kehittää esimerkiksi uusia luonteenpiirteitä. Olemassa olevia voi tietenkin musiikilla vahvistaa."

Sanna Salmenkallio on opiskellut myös kuvataiteita ja hahmottaa sitä kautta musiikin tarvetta elokuvassa. "Luotan kuvan voimaan hirveän paljon. Jos kuva itsessään kantaa, niin mielestäni sinne ei kannata tunkea liikaa. Ihmiselämässäkin kaikki tärkeät hetket tapahtuvat hiljaisuudessa. Ei silloin rupea viulut soimaan, kun joku syntyy tai kuolee."

Toisaalta musiikin määrä riippuu kerronnan laadusta. Tässäkin Salmenkallio muistuttaa, että elokuvamusiikille aina määrätään tehtävä. Joskus se tehtävä voi olla esimerkiksi ylimenot. Silloin musiikki voi elokuvassa olla vaikka ylimenojen taidetta ja määrittää, millä tavalla siinä siirrytään kohtauksesta toiseen. Parhaimmillaan musiikki elokuvassa siis tukee Salmenkallionkin mielestä kokonaisuutta.

"Kyseessä on moniaistinen taideteos. Minulle käy usein niin, että visuaaliset asiat alkaa automaattisesti soida päässäni. Vastaavasti kun kuulen musiikkia, alan myös nähdä sen kuvina. On asioita, joita on mahdotonta selittää vain yhdellä aistilla. Siksi on tärkeää, että elokuvan musiikki ei vain pönötä taustalla, vaan kommunikoi valon, sanan ja liikkeen kanssa."

Elokuvissa kuullaan karkeasti jaettuna kahdenlaista musiikkia: sellaista, jonka myös elokuvan henkilöt kuulevat ja vain yleisön korville tarkoitettua musiikkia. Muuta tarkoitusta varten sävelletyn valmiin musiikin käyttäminen on Salmenkallion mielestä haasteellista:

"Olkoon se musiikki sitten kolmen minuutin punk-biisi tai Mozartia, niin kyse on aina itsenäisistä teoksista. Kolmen minuutin kappale sitä paitsi aika harvoin sopii elokuvan rakenteisiin. Se tulee hienosti sisään, mutta sitten seuraa nolo feidaus. Yleinen musiikin pituus voi olla kohtauksessa esimerkiksi 40 sekuntia. Että tämä on aika jännä sävellysmuoto sinänsä: 17 sekuntia siirtymää", Salmenkallio nauraa.

Tanssi elokuvamusiikin korkeakouluna

Sanna Salmenkallio on työskennellyt paljon tanssijoiden ja näyttelijöiden kanssa, vaikka alun perin muusikko onkin. Hän itse toteaa, että on aina viihtynyt sellaisten taiteilijoiden keskellä, jotka ovat jatkuvasti valmiita kehittämään itseään ja ilmaisuaan.

"Työskentely eri projekteissa on ollut minulle hirvittävän opettavaista. Tanssijat ovat rohkeita improvisoimaan ja kokeilemaan, miten ääni ja liike toimivat yhdessä. Leffahan on myös ääntä ja liikettä ja tuntuukin, että opin tietämättäni elokuvasäveltämisestä eniten tekemällä tanssiteoksia."

Äänen ja liikkeen välinen kommunikaatio korostuu tanssissa, jossa musiikki on mukana koko esityksen ajan. Sen sijaan elokuvan ääniraidan täyttävät musiikin lisäksi dialogi ja niin sanottu sataprosenttinen ääni. Sanna Salmenkallio haluaakin työskennellä tiiviisti myös äänisuunnittelijan kanssa. Joskus käy niin, että musiikillisten efektien ja efektiivisen musiikin raja suorastaan häipyy.

"Esimerkiksi yhdessä elokuvassa oli ihanaa, kun äänisuunnittelija muutti moottorin äänen niin, että se sopi musiikin sävellajiin. Ääni ja musiikki ovat elokuvassa todella lähellä toisiaan. Koko ääniraita muodostaa ikään kuin valtavan partituurin."

Suomessa Salmenkallion mukaan jo tiedetään, miten fiktioelokuvia tehdään. Nyt tarvitaan tiukempia vaatimuksia sisällön suhteen ja uskallusta lähteä tekemään elokuvia, jotka eivät aiheensa puolesta takaa kaupallista menestystä. "Luotan siihen, että tällaisillekin elokuville on oma yleisönsä", Salmenkallio miettii.

Ohjaajakoulutukseen pitäisi hänen mukaansa myös lisätä musiikkidramaturgian opetusta ja tietoisuutta erilaisista musiikkitraditioista. Elokuvan puolella ollaan musiikin suhteen myös edelleen aika kapeakatseisia. "Elokuva voi tapahtua maantieteellisesti eri paikoissa, erilaisissa sosiaaliluokissa, maaseudulla tai kaupungissa, tai epookissa. Pitäisi osata määrittää koordinaatit ajallisesti ja paikallisesti myös musiikin kautta."

Nyt Sanna Salmenkallio heittelee verkkoja Norjassa ja Tanskassa. Teatterin puolella töitä on tulossa myös Ranskassa.

"Kun toimii näinkin marginaalissa, pitää levittäytyä laajalle. Olen edelleen ihan todella innostunut elokuvasäveltämisestä ja näen siinä tosi paljon mahdollisuuksia. Ja minulle sopii se, että se musiikki liittyy aina sanaan tai kuvaan. Konserttimusiikin säveltäminen on minulle aika vieras ajatus."


Teksti: Elina Roms
Kuva: Maarit Kytöharju

Koko artikkeli elokuvamusiikista on julkaistu Teostoryssa 3/2008. Jutussa on haastateltu myös Anssi Tikanmäkeä ja Anu Juvaa.
Avaa lehden pdf-versio

Lue esittelyitä eri elokuvamusiikin säveltäjistä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen sivuilta