Kunnianhimoinen ja suosittu

Von Hertzen Brothers teki toisella albumillaan läpimurron ja osoitti, että kunnianhimoiselle, kuulijaa haastavalle rockmusiikille löytyy edelleen laaja yleisö.

Von Hertzen Brothers debytoi vuonna 2001 albumilla Experience, joka oli yhtyeen itsensäkin mielestä projektiluonteinen julkaisu. Esimerkiksi kitaristi Kie soitti silloin vielä Don Huonot -yhtyeessä. Myyntimenestys jäi vaatimattomaksi, mutta pohja oli luotu. Viime vuonna ilmestynyt Approach nosti ryhmän pinnalle ja kultalevymyyntiin. Musiikki miellytti yleisön lisäksi myös kriitikkoja, mistä kertoo sekin, että albumi pääsi Teosto-palkintoehdokkaaksi.

Vanhan muusikkoviisauden mukaan bändin sisällä ei saisi olla parisuhdetta, koska se rikkoo sekä parisuhteen että bändin. Läheiset suhteet näkyvät omalla tavallaan myös veljesten muodostamassa orkesterissa. "Totta kai ne näkyvät, varsinkin jos luonteet ovat sellaisia kuin meillä. Meillä ei ole varsinaisia jännitteitä iso- ja pikkuveljien välillä, mutta asetelmia kuitenkin. Selvimmin se näkyy tilanteissa, joissa kaikki ovat eri mieltä. Niissä isoveli on helpoimmin se, jonka mielipide voittaa", sanoo Jonne, pikkuveli. "Mutta kyllä kaikki on mennyt todella luontevasti. Me nyt satumme olemaan veljeksiä, ja bändi oli helppo perustaa koska Kie on kitaristi, Jonne basisti ja minä olin rumpali. Nyt on pitänyt jättää rummut, koska jonkun pitää laulaa", Mikko toteaa.

Von Hertzen Brothers ei ole täysin nimensä mukainen kokoonpano, koska mukana ovat myös kosketinsoittaja Juha Kuoppala ja rumpali Mikko Kaakkuriniemi. "Me ollaan se luova voima, me teemme biisit. Mutta kyllä Juha ja Mikko alkavat olla yhä suurempi osa bändiä", Mikko sanoo.

Ajan hermolla
Approach-levyn suosiota voisi pitää yllättävänä. Musiikki vaatii kuulijalta keskimääräistä selvästi enemmän, ja biisit sisältävät paljon informaatiota. Kie von Hertzen on kuitenkin sitä mieltä, että suosio perustuu juuri tähän.

Kaikki veljekset ovat sitä mieltä, että progressiivinen rock on nyt suositumpaa kuin koskaan sitten 1970-luvun kultakauden. Omaa bändiään he eivät kuitenkaan mielellään kutsu progeyhtyeeksi, osin siksi että sanaan liittyy niin paljon epämieluisia assosiaatioita.

"Jos progressiivinen tarkoittaa ensisijaisesti edistyksellistä, niin ovathan vaikka Mew, Franz Ferdinand tai Radiohead paljon progressiivisempia kuin me. Minusta me ollaan ihan perinteinen rokkibändi, jossa on vähän progevaikutteita mukana", Mikko sanoo.

Artisti ei maksa
Yhtye on juuri lähdössä esittelemään itseään Japaniin, ja jos kaikki menee hyvin, Approach-albumi myös julkaistaan siellä. Muiden ulkomaiden kuvioiden suhteen bändi ei ole täysin tyytyväinen. "Homma näytti menevän julkaisun ja promootion suhteen taas siihen, että artisti maksaa. Me sanottiin että ei, me ollaan oltu tällä alalla kaksikymmentä vuotta ja tuohon ei enää lähdetä", Mikko toteaa.

Suomessa orkesterin keikkasuosio on ollut kova. Itse asiassa niin kova, että se on yllättänyt yhtyeen."Odotuksiin nähden väkeä on kyllä ollut aivan järjettömästi. Loppuunmyytyjä keikkoja yli puolet, vaikka tietysti pienissä paikoissa", Jonne sanoo. "Myöhemmin sitten selviää, miten hyvin me ollaan ne keikat vedetty ja kuinka paljon me kiinnostetaan ihmisiä jatkossa. On tavallaan helppo nähdä että ensimmäiset keikat houkuttelivat yleisöä, koska me ollaan kuitenkin oltu mediassa aika hyvin esillä", Kie miettii.

Von Hertzen Brothers työstää pikkuhiljaa myös uutta materiaalia, ja uuden levyn julkaisuajankohdaksi on alustavasti mietitty ensi kevättä. Seuraavaa levyä tehdään eri lähtökohdista kuin edellistä: nyt bändillä on varmasti myös yleisö. "Isompi ero on varmaan se, että Approach-levyn materiaali on tehty kolmen vuoden aikana. Biisejä on tehty vain silloin, kun on tuntunut että nyt on hyvä idea mielessä", Mikko sanoo. "Nyt punnitaan se, miten materiaalia syntyy tällaisessa tilanteessa. Tähän asti syntyneiden uusien biisien perusteella meillä ei ole mitään hätää", Kie toteaa.


Teksti: Tero Valkonen

Teksti on lyhennelmä Teostoryssa 2/2007 julkaistusta artikkelista.
Avaa lehden pdf-versio