Se biisi kosketti -tarinoita

Viikko 22

Vihreät niityt -kappaleen tahdissa tanssin kesällä 1979 Suonenjoella eräässä ravintolassa, samana päivänä tapaamani mukavan nuoren miehen kanssa. Tunnelma oli sanoin kuvaamaton - vaikka miehen tanssitaito oli olematon. Rakkaus siivitti kai askeleita - ja parihan meistä tuli melkein 25 vuodeksi. Erosta on nyt jo kymmenkunta vuotta, joten kappaleen kuuleminen tuo mieleen enää kauniita nuoruusmuistoja ...
-Muisto, 55, Joensuu

Apulannan 0010. Olin yksin illalla kotona pitkän päivän jälkeen, ja silloin tuo kuulosti jotenkin niin hienolta.
-Minä, 21, Kellokoski

Topi Sorsakosken ja Agentsien konsertti Lahden konserttitalossa.
Istuin edessä keskellä ja tuntui kuin Topi olisi laulanut vain ja ainostaan minulle Vihreitä niittyjä <3
-Lyydia, 63, Padasjoki

Omissa häissäni Tapio Rautavaaran Häävalssi kosketti sydänalaa lähtemättömästi
-Pappa, 66, Padasjoki

"mä annnan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu.." Muistan kun kuuntelin tätä ensimmäisenä yönä omassa kodissa eron jälkeen.. Kaikki kääntyi paremmaksi ja sain laulusta voimaa.
-Riikka, 25, Turku

Kävin armeijaa alikersantiksi asti, mutta jouduin jättämään sen kesken terveydellisen syyn takia 2010 keväällä. Isku oli kova, koska olin ollut ylpeä itsestäni, kun olin päässyt niin pitkälle. Vieläkään en ole armeijaa loppuun suorittanut, koska sinne palaaminen voisi tuntua liian pahalta.
Nyt tänä keväänä 2013, kolme vuotta armeijan kesken jäämisen jälkeen, koin elämäni tähtihetken. "Valmistuin" 24.5.2013 Varsinais-Suomen kansanopistosta "pop/rockkariksi". Aiemmin keväällä meille ilmoitettiin koulussa, että 17.5 on luvassa koulun järjestämä Troll-tapahtuma Paimiossa. Tapahtuma keräsi Paimion asukkaita ulkoilmalavalle ja kansanopiston tiloihin. Suurin riemu ja henkilökohtainen näytönpaikkani oli kuitenkin se, että tähtiesiintyjänä ja illan suurimpana artistina meillä oli Jussu Pyöhönen. Jussu Pyöhönen, joka on Suurlähettiläiden laulaja ja kirjoittanut biisin "Kun tänään lähden". Itse en ikinä armeijassa saanut Tj0-päivääni. "Kun tänään lähden" on kuunnelluimpia Tj0-biisejä armeijassa. Yhtäkkiä olin siis lavalla Jussu Pöyhösen, upeiden ystävieni ja meidän koulun bändin kanssa taustoja laulamassa. Jos armeijan loppuaikoinani minulle olisi sanottu, että kolmen vuoden päästä löydän itseni Troll-tapahtumasta laulamassa iloisesti Jussu Pöyhösen kanssa, en olisi voinut uskoa kuulemaani todeksi! Tajusin, että tavallaan näiden vuosien jälkeen, palkinto oli suurempi kuin olin koskaan edes uskaltanut haaveilla! Lopulta sain kuin sainkin ihan omanlaisen Tj0-päiväni!
-Tyttö armeijasta, 23, Tampere

Minulle varsinkin kotimainen musiikki on liittynyt aina lähinnä negatiivisten tunteiden käsittelyyn, joko voimaannuttavana tai itsesäälissä kieriskelyyn. Siitä seurauksena on, etten myöhemmin pysty kuuntelemaan tiettyjä kappaleita, koska ne niin voimaakkaasti tuovat mieleen nuo menneet tunteet. Esimerkkinä vaikkapa Apulannan Koneeseen kadonnut. Tuo biisi sai runsaasti radiosoittoaikaa juuri silloin kun olimme mieheni kanssa eronneet. Sitä sitten huudatin kovaa ja valutin kyyneleitä... No, me palasimme myöhemmin taas yhteen mutta biisi ei kuulu enää soittolistalleni :)
-Mollamaija, 37, Tampere

Lähdimme viime kesänä ystäväporukan kanssa kiertämään autolla Suomea. Roadtrip oli unohtumaton kokemus, ja monet kappaleet tuovat yhä elävästi mieleeni pitkät automatkat, joiden aikana kuuntelimme samoja cd-levyjä kerta toisensa jälkeen. Silti kaikista parhaiten mieleeni on jäänyt ilta, jolloin leiriydyimme Porin Yyterissä. Menimme illalla rantaan istumaan. Ystäväni soitti kitaralla Haloo Helsingin kappaletta Maailman toisella puolen, ja me muut lauloimme mukana. Aina kappaleen kuullessani muistan viime kesän ja ystävien kanssa vietetyt ihanat hetket.
-Kiia, 20, Helsinki

Pilasin itse varmasti kaikkein koskettavimman suomalaisen biisin... Vuosia sitten olin Ruisrockissa, jonkin verran alkoholin vaikutuksen alaisena, olin kadottanut ystäväni. Laitoin Neljän Ruusun keikalta tekstarin kadonneelle ystävälleni - suuruut (lyhennettynä tarkoitti Ruusut). Luotsivene-biisin kohdalla halusin laittaa toisella paikkakunnalla olevalle kiinnostuksenkohteelleni pienen vihjeen tunteistani hauskassa muodossa - yetsiyene, panajainen häriköi taas!
Oli siinä aamulla herätessä hysteerisen nolo, itkupotku naurukohtaus kun lueskelin lähettämiäni tekstareita.
Ja aina kun kuuntelen, ah niin ihanaa Luotsivene-kappaletta, muistan tekstarit, ko. miehen ja sen kuitenkin niin mahtavan kesän.
-JOssu, 42, Salo

Kävin vaimoni ja tuttavapariskunnan kanssa 2005 Finlandiatalolla kuuntelemassa kymmenien vuosien takaista a cappella suosikkiyhtyettäni Manhattan Transferia. Yllätyksenä lavalle asteli ensin suomalainen Club for five, jonka a cappella tulkinnat jysähtivät selkärankaani kuin metrinen halko heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien . Varsinkin lopussa esitetty Mikkihiiri merihädässä kirvoitti naurun ja kyyneleet koko seurueessamme. Tämän jälkeen oli hauska seurata kun Manhattan Transfer saapui lavalle korvat luimussa todeten, että nyt pitää olla todella hyviä, jotta pystyisivät parempaan. Konsertin jälkeen kävi kova kuhina lämpiössä kun kaikki kyselivät mistä tämä kotimainen ihmeyhtye oikein putkahti. Tästä alkoi Club for fiven fanitus meidän perheessä, käymme pari kertaa kuuntelemassa yhtyettä, olemme olleet pari kertaa levynjulkistuskeikoilla ja olemme ostaneet yhtyeen koko CD- ja DVD-levytuotannon. Yhtyeen musiikki soi viikoittan kotonamme
-Jukka, 51, Espoo

Hetki on aina ikimuistoinen, kun Finlandia-hymni soi. Se on mielestäni enemmän kuin musiikkikappale. Kuunnellessa vähintään kylmät väreet nousee iholle, usein menee vetistelyksi. Hymnissä on mielestäni suomalaisuuden ydin ja siitä voi nauttia täysin kun tuntee historiaamme. Mitä isompi orkesteri ja kuoro esittävät, sitä parempi tunnelma.
-San, 39, Tuusula

Arttu Wiskarin kappale "Tuntematon potilas" soi radiossa koko ajan silloin, kun rakas pappani kuoli. Vaikka oma pappani ei ollutkaan ollut sodassa, niin noihin aikoihin kappaleen sanat koskettivat syvästi ja kyyneleet tulivat aina silmille.
-Madde, 18, Keuruu

Oli Provinssirock 2012. Viikonloppu oli ollut tapahtumarikas ja helteinen.
Olin junamatkalla perjantaina miettinyt miten siistiä olisi kuulla PMMP:n Joutsenet pitkästä aikaa vuosiin livenä. No kun ilta lauantaina sitten kääntyi puoleen yöhön ei siinä kesäyössä voinut enää muuta toivoa. Ihana seura kanssani katsomassa lempibändiäni, Provinssirockissa jonne olin aina halunnut päästä.

Keikan aikana jossain vaiheessa taivas aukesi kaatosateeseen. Silloin tuli biisi joka oli ollut suurin toiveeni siltä keikalta - Joutsenet. Hetki oli täydellinen, vettä satoi kaatamalla vasten kasvoja ja kappaleena oli se biisi jota kuunnellessa oli miltein kymmenen vuotta sitten yhtyeeseen ihastunut. Sitä en enää muista valuiko sadepisaroiden lisäksi poskilla onnen kyyneleitä, mutta lähellä se sitten ainakin oli. Fiilis oli niin huikea, ettei sitä osannut kuvailla keikan jälkeen. Koko yleisö eli siinä hetkessä eikä kukaan välittänyt muusta kuin musiikista, ei valitettu turhista. Ja kappale tuo edelleen mieleen tuon ihanan illan kun kaikki oli täydellistä jopa kaatosateen keskellä.
-minä, 18, Turku

Muistan olleeni 4 tai 5-vuotias, kun Oulun Välkkylän tarhaope soitti kitaraa ja lauloi Päivänsäde ja mennikäinen. Istuimme auringossa takapihalla ja kuuntelin tarkkaan sanoja. Surullinen tarina alkoi itkettää ja pyysin, että ope laulaisi uudestaan. Hän sanoi, etten viitsi, koska siitä tuli sinulle niin surullinen olo. Olin siis jo silloin herkkis, eikä tuo tunteilu ole mihinkään muuttunut.
-San, 39, Tuusula

Esikoisemme (s. 1/2010) on meidän vanhempien tapaan musiikin suurkuluttuja, jolle musiikki on ollut tärkeä aivan pikkuvauvasta saakka. Silloin hän oli kova itkemään öisin ja rauhoittui ainoastaan musiikkia kuuntelemalla. Vuoden iässä yöt rauhoittuivat, kunnes yöitkut alkoivat jälleen n. 1,5 vuoden iässä. Olimme jo aiemmin huomanneet hänen pitävän musiikista, jossa on kaunis melodia ja hyvä harmonia, mutta yhdellä kappaleella tuntui olevan häneen maaginen ote ja se nousikin ylitse muiden rauhoittaen hänet kuin taikaiskusta. Kyseessä on Club for fiven sovittama versio kappaleesta Joka päivä ja joka ikinen yö. Joka kerta, kun hän yöllä alkoi itkeä (ja tämä tapahtui parin kuukauden aikana joka yö), mieheni laittoi puhelimestaan youtubesta soimaan juuri tuon kyseisen version ja poikamme rauhoittui saman tien. Joskus hän nukahti jo hetken kuluttua ja toisinaan taas laulu laitettiin toistumaan useita kertoja, mutta aina hän rauhoittui. Ja vaikka voisi luulla, että kyseinen kappale olisi jo alkanut tulla korvista ulos, niin ei kuitenkaan käynyt. Kyseisestä kappaleesta tuli meille kaikille tärkeä ja laulun kertosäkeestä perheemme tunnari. Opimme sen ulkoa ja lauloimme sitä pojallemme myös automatkoilla, mikäli väsy ja itku yllättivät kesken kaiken, ja se toimi joka kerta. Tänä päivänä poikamme on 3-vuotias ja kyseinen laulu on hänelle edelleen tärkeä. Aina, kun hän kuulee sen, kaikki muu lakkaa olemasta.
-Eeva, 29, Keuruu

Oli kesä 2004 ja olin jättämässä peruskoulun tutun, ihanan luokan taakseni ja siirtymässä lukioon. Sovimme koulukavereiden kanssa viimeisen reissun Ilosaarirockiin, joka oli ikäänkuin "aikuistumisriitti", vaikka alaikäisiä oltiinkin. Matka oli ikimuistoinen, yövyttiin koulun lattialla, jossa täristiin kylmästä koska tuuli tuli ikkunoista ja oltiin otettu mukaan liian vähän vaatetta. Silmät tokkuraisina seurattiin sunnuntaina aivan ihanan, mielettömän Jukka Pojan keikkaa. Aurinko paistoi vikana päivänä ja olo oli sellainen, että kaikki elämässä on mahdollista. Nuori ja vapaa. :) Fanitin ja fanitan yhäkin kovasti Jukka Poikaa ja oli hieno nähdä hänet vikana esiintyjänä festareille ennen matkaa kotiin .. Jostain syystä se oli viimeinen reissu sillä porukalla ja uusien koulujen myötä tiet erosivat. Hyvät muistot jäivät elämään kuitenkin.
-Tiina, 25, Espoo

Vuoden 2008 Ilosaarirockin ensimmäinen päivä oli harmaa ja sadekuurojen täyttämä. Hymy oli silti herkässä Raappanan kiivetessä Rentolavalle. Seuraava tapahtuma kuitenkin räjäytti potin.

"Päivä on nuori" pyörähti käyntiin, ja oli kuin Raappana olisi lausunut taikasanat: pilvipeite väistyi ja aurinko tuli esiin! Tilanne oli taianomainen. Ihmiset katsoivat epäuskoisina hymyillen ympärilleen ja hurrasi. Osa juoksi tanssimaan veteen.

Se hetki sai taas uskomaan että musiikissa on oltava jotain uskomatonta voimaa!
"Eikä maankamara pitäs enää aurinkoo salassa"
-Janika, 23, Porvoo

Oli aivan mahtavaa kuunnella Summer upissa vuonna 2012 Kapasiteettiyksikön heittämää biisiä ''Lähdössä''. Tuntui että koko kroppa ja kaikki tunteet eläytyivät biisiin mukaan, koska tunnelmakin oli sen mukainen, biisin alkaessa nimittäin alkoi sataa ihan kaatamalla vettä.

Aina kun kuuntelen kyseistä biisiä, tulee mieleen tämä hetki, kun luontoäitikin puuttuu biisin sanomaan mukaan. Järkyttävän hienoo!
-Festarifiilistelijä, 18, Lappeenranta

Voi sitä valoisaa kesäyötä silloin nuorena, aikojen alussa, kun menimme terassilta isolla tyttökaveriporukalla meille jatkoille, joimme viiniä koko yön ja lauloimme ääni käheinä ja toisiamme halaillen Dingon "Autiotaloa" hurmoksen vallassa. Muistan sen tunnelman ja biisin ihanuuden elävästi vielä nytkin, hyvin monta vuotta myöhemmin.
-Anna, Helsinki

Olimme matkalla Hämeenlinnasta Joensuuhun kesällä 1995, hyvä ystäväni ja minä. Keskustelimme elämän tosiasioista, raittiudesta ja siitä milloin normaalin alkoholinkäytön raja menee rikki ja ihminen myöntää olevansa alkoholisti. Toinen meistä oli raitis, toinen ei. Surkuttelin omaa elämääni ja tilannettani. Matkamusiikkina soi Kaija Koo. Sitten koitti hetki, joka muutti elämäni suunnan kokonaan. Kaija Koo lauloi: "On talvi kestänyt ikuisuuden, välillä mietin onko väliä sen...läpi jään ja sulan hulluuden kuljen.. en onnelliseksi sua tee jos kotiin oikaisen, vielä sisälläni asuu joku toinen, minä en..." Ja kitarasoolon alkaessa murruin niin palasiksi kuin ihminen vain voi! Ystäväni otti minua kädestä ja tunsin niin suurta ymmärrystä, hyväksyntää ja "suurempien voimien läsnäoloa", etten moista ole kokenut sen jälkeen. Jotenkin kappaleen sanoitus osui kohdalleen siihen hetkeen ja elämäntilanteeseeni. Kaija Koon "Menneen talven lumet"- kappale on minulle tärkeä, sillä minun juomiseni loppui ja raittiuteni alkoi tuosta matkasta ja on kestänyt tähän päivään saakka. Tuo ja monet muut Kaija Koon kappaleet muistuttavat minua myös hyvästä ystävästäni, jonka muistolle tämän tarinan kirjoitin.
-Tepsu, 44, Joensuu

Minua on koskettanut erityisesti Laura Voutilaisen kappale, en mielestäin sua saa.
Siskopuoleni lauloi sen, kun tapasin miehen joka sai maailmani aivan päälaelleen. Tunsin heti, että siinä oli jotain enemmänkin.
-Mari, 24, Salo

Jukka Poika – Älä tyri nyt
Nuoren ihmisen äitinä minua kosketti viime vuonna 2012 ja toki edelleen Jukka Pojan Älä tyri nyt.
Hän oli vakavassa onnettomuudessa, hoidon saanti ja sen toteutuminen vei oman aikansa. Hätä ja pelko oman lapsen menettämisestä on aivan kauhea, elin kuin unessa nuo hetket. Toki saimme tukea ja turvaa ympärillä olevista ihmisistä. Onneksi hänen saamansa hoito auttoi ja toipuminen sujui hyvin. Tämä tapahtuma lähensi entisestään keskinäisiä välejämme. Keskusteluissa hänen tulevaisuudestaan on hyvä ollut huomata, että lapsestani on tullut jo nuori aikuinen jolla on jalat tukevasti maassa. Nuoren ihmisen elämän nälkä ja välillä kärsimätön luonne on mielestäni hyvin puettu sanoiksi laulussa Älä tyri nyt. Aina kun kuulen sen radiosta, tulee kiitollinen olo omasta rakkaasta lapsestani. Kiitos Jukka Poika.
-TPÄT, 46, K-U

Jenni Vartiainen Mä en haluu kuolla tänä yönä
Lapseni syntyi rajulla raskausmyrkytyksellä 3kk etuajassa. Kun makasin tehotarkkailussa letkuissa ja mietin että tähänkö tämä elämäni lanka katkeaa, ja selviytyykö pieni kilonen keskonen omasta tehohoidostaan, niin taustalla soi radiosta Jenni Vartiaisen Mä en haluu kuolla tänä yönä. Se todellakin oli näin, siinä sitä kärvisteltiin ja odotettiin kestääkö kroppa mammalla ja selviikö tyttö.

Selvittiin.

Autossa soitan silloin tällöin tätä kappaletta ja kyyneleet tulee yhä silmiin. Eikä me haluata kuolla tänäkään yönä. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!
-Kahden keskosen äiti, 37, Hyvinkää

Kesäyö. Ajamme autolla ystävien kanssa. Autossa on jo vähän väsynyt tunnelma ja kaikki tietävät että kohta on lähdettävä nukkumaan. Pariisin kevään Matkalla etelään soi taustalla ja ympärillä on parhaat ystävät. Miksi tämä hetki ei voi jatkua ikuisesti?
-Kaltsuk, 21, Lahti

Olin 7-vuotias kesällä vuonna 1975, kun asuimme Espoon Matinkylässä. Matinkylän vieressä kohoaa Haukilahti. Hurriganes veti keikan käsittääkseni Stella Maris -nimisessä paikassa Haukilahdessa. Olin tuolloin fanaattinen Hurriganes-fani. Erityisen suuren vaikutuksen pieneen rokkipoikaan teki tietenkin Cisse: Cissen bootsit, amerikanraudat, Harrikka ja tykittävän coolisti rullaava Fender-basso sekä rajut rock-ilmeet ja hiki Suosikin keskiaukeamakuvissa...

En saanut mennä kauas kotoa. Ajoin kuitenkin oranssilla pikku fillarillani Matinkylän ja Haukilahden rajalle, niin kauas kuin uskalsin. Tyynenä kesäiltana Haukilahdesta raikasi Roadrunner. Remun rummut jytisivät, musiikki taukosi ja Remun päällikkömäinen ääni karjahteli käskyjä yleisölle, mutta sanoista ei saanut selvää, sitten jyrähti seuraava biisi käyntiin. Tämän lähemmäs en koskaan lapsuuteni suurimpia sankareita päässyt. Onneksi isoveli toi kerran Tapiolan uimahallista mukanaan Cissen nimmarin. Se on yhä tallessa.
-BZZ,45, Jyväskylä

Rakkaan shetlanninlammaskoiramme Shellyn munuaiset olivat pettämässä huhtikuun lopulla 2008, eikä sillä ollut enää paljoa elinaikaa jäljellä. Shelly kävi pariinkin otteeseen eläinklinikalla nesteytyksessä, mutta kun siitäkään ei enää ollut apua, joudimme tekemään lopullisen päätöksen ja viemään sen viimeiselle matkalleen. Ikävä oli kova ja kyyneleet vierivät pitkin poskiani koko kotimatkan. Illemmalla sitten jostain kumman syystä päässäni alkoi soimaan Ozzy Osbournen Ozzmosis-levyn balladi See You On The Other Side, joten laitoin sen soimaan kuulokkeisiin ja tuolloin hanat aukesivat kunnolla, eikä itkusta meinannut tulla loppua. Vielä tänäkin päivänä kyseinen biisi tuo Shellyn mieleen ja herkistää.
-ipe, 35, Espoo

Jenni Vartiaisen Missä muruseni on muistuttaa minua aina siitä ajasta kun mieheni oli lähes 5 kuukautta nepalissa. Minulla on kappale soittoäänenä aina kun mieheni soitti, kappale myös antoi voimaa ja jaksamista.
-Jonksu, 27, Helsinki

Veikko Lavin Evakon laulu saa minut aina kyyneliin, kuulin sen sitten missä tahansa. Sen sanat ovat niin koskettavat ja paljon kertovat. Mieleenpainuvin tilanne minulle sattui, kun olin hierojalla, jolla oli radio auki. Makasin selälläni hierontapöydällä ja hieroja hieroi rentouttavasti minun päätä ja niskaa. Kun tämä laulu lähti soimaan, minua alkoi itkettämään enkä pystynyt rentoutumaan kuten oli tarkoitus. Hieroja oli ensiksi hiukan ymmällään, mutta kerroin tämän laulun tuovan mieleeni niin koskettavia ihmiskohtaloita etten mahda kyynelille mitään. Kuuntelin laulun ennen kuin aloin tätä kirjoittamaan enkä voi kyynelille nytkään mitään.
-Karjalaisen isän tytär,52, Tikkakoski

Se oli ihan tavallinen keväinen lauantai vuonna 1991, kun radiosta tuli kappale, joka ei ehkä muuttanut maailmani, mutta muutti tavan katsoa sitä. Naiskööri lauloi korkeelta ja kovvoo ”Nyt mie ruppeen laulammaan ja nyt sie saat sen kuulla”.
Olin lentää selälleni. En ollut ennen kuullut mitään vastaavaa. Se oli luomua ennen kuin luomu keksittiin. Juontaja kertoi yhtyeeksi Värttinän, joka oli tuttu vain Prinsessa Ruususesta.

Jäin sille tielle. Marilaulu johdatti minut uuteen musiikinlajiin, muka ummehtuneeseen kansanmusiikkiin. Se johdatti minut myös uuteen kulttuuriin, syville juurille. Se opetti ennen kaikkea sen, että on turha kopioida kun voi luoda jotain ainutlaatuista. Värttinä on jatkanut kaikki nämä vuoden tinkimättömästi, koko ajan uudistuen ja luomalla uutta musiikkia ilman turhia lokeroita. Niissä perinne kohtaa hienosti nykyajan ja tulee esiin rautaisena ammattitaitona.

Jälkeenpäin kaikki on selvää. Pikkupoikana tykkäsin lapsille tarkoitetuista Kalevalan tarinoista ja Euroviisuissa olen aina ihastellut eniten niitä esityksiä joissa lauletaan alkuperäiskielellä ja käytetään oman maan musiikkiperintöä. Se kaikki kulminoitui Rääkkylän riekkujiin.

Kun Marilaulun säkeitä kajahti bändin 30-vuotisjuhlakiertueella, tunsin iloa ja onnea siitä tunteesta mitä musiikki voi tuottaa. Sitä ei kukaan voi ottaa pois.
-Tommi, 39, Jämsä

Puolitoista vuotta sitten miesystäväni menehtyi totaalisen yllättäen sairaskohtaukseen. 10 v ja 4 pv ehdittiin olla yhdessä. Totaalisen shokkitilan keskellä omat voimani yliarvioiden menin yksin hakemaan hänen tuhkauurnansa. Kuvittelin selviäväni siitä ihan hyvin. Kun kävelin uurna sylissä kohti autoa niin mikään maailmassa ei ole painanut niin paljon kuin se uurna.. Tärisin ja itkin.. En pystynyt lähtemään ajamaan autoa.. Mietin silloin, että jos nyt sydämeni ei säry niin sitten ei koskaan. Laitoin auton käyntiin koska ikkunat olivat jo täysin huurussa, samalla radio lähti päälle, " En sun särkyä anna mä en......" Oli ensimmäinen lause kun radiosta kuului.. Kuuntelin Johanna Kurkelan kappaleen loppuun. Sain siitä niin paljon voimia, että pystyin hyvin ajamaan kotiin.. Se kappale siihen hetkeen tuli kuin viestinä tuon puoleisesta... Musiikin voima on uskomaton..
-R.M., 47, Porvoo

Olin festarilla 10.-11.8.2012 ja kävin kuuntelemassa useita eri bändejä pitkin festaripäivää. Minulla ei ollut seuraa, olin yksin. Ilta alkoi hämärtää ja Stam1na alkoi soittamaan niin törmäsin naiseen nimeltään S.S. Hänkin vaikutti kovin yksinäiseltä. Hän pyysi minulta tupakkaa ja vastasin että kyllähän noin nätille tytölle voi yhden tupakan antaa. Kuuntelimme Stam1naa ja vaihdoimme puhelinnumerot.
Tämän jälkeen olemme pitäneet yhteyttä eikä minunkaan ole tarvinnut olla yksin.
-M.L. ja S.S., 20, Mikkeli ja Kouvola

Hyvin kauan odotettu esikoisemme syntyi. Vajaan vuorokauden sisällä saimme kuulla, että hän on erityistäkin erityisempi, hänellä todettiin kehistysvamma. Sinä yönä itkin ja kuuntelin repeatilla Teleksin Tuulilasin nurkkaan. Sanat eivät varmasti kerro tällaisesta tilanteesta, mutta mielestäni kappaleesta löytyi juuri siihen hetkeen sopiva tunnelma ja osa sanoistakin upposi (mm. "Suru käy / kysymättä lupaa / Pöytään istumaan", "Kietoa / tahdon sinut / Vällyihini nukkumaan / Ettei sulle tulis kylmä / Enää milloinkaan") sekä varsinkin kappaleen loppu lohdutti ja loi toivoa ("Rakastan sua tänään enemmän / kuin koskaan ennen / sen nyt käsitän"). Yhä joka päivä rakastun tyttäreeni enemmän ja enemmän, vaikka joka päivä luulen, ettei enempää voi enää rakastaa.
-Tuulilasi, 37, Pirkanmaa

Finntrollin keikka Ilosaarirockin metalliklubilla. Ensimmäinen kappale kun lähti soimaan, tajusin että tämä on sitä musiikkia jota olen kaivannut. En siis koskaan aiemmin ollut kuullut ko. bändistä. Innostuin ja samalla tiellä ollaan edelleen :)
-Hanna, 29, Mönni

Viikko 21

Olin perheeni kanssa Riihimäki rokissa katsomassa ihan lavan edessä Yötä.
Yön kappaleista mieleiseni on Pettävällä jäällä ja kesken tämän kappaleen Lindholmin Olli rupesi jututtamaan minua hetken ja kappaleen lopuksi pyysi yleisöä antamaan aploodit minulle ja perheelleni.Se kosketti.
-Esa, 48, Hämeenlinna

Olen aina pitänyt Sielun Veljien Rakkaudesta-biisistä, mutta se on saanut erityisen merkityksen seurustelusuhteen myötä. Joka kerta kun kuulen kappaleen rakastun yhä syvemmin tyttöystävääni.
-Livve, 23, Joensuu

Vuonna 2004 ystävänpäivänä tapasin nykyisen mieheni. Illan päätteeksi sain häneltä viestin "Kuin varkain sä veit mun sydemen, vaikka tuntenut sua en. Kuin tosta vaan teit sen hymyillen". Vuonna 2010 häissämme yhteislauluna oli tietenkin Yön Vie mut minne vaan -biisi.
-Marski, 25, Laitila

-Surun pyyhit silmistäin /Kirka- Sairastuin vakavasti -97.Kysyin itseltäni,kuten niin moni siinä tilanteessa,,miksi? Ahdistus oli tukahduttava pala kurkussa,,pelko ja epätietoisuus läsnä.-Radio oli päällä,Kirka alkoi laulaa;-Surun pyyhit silmistäin, ja jotain "lohkesi"ahdistuksen tummasta otteesta,kyyneleet valui pitkin poskia.-Itkin,itkin ja jokaisen kyyneleen mukana ahdistus mureni pienemmäksi,kyyneleet puhdistivat sieluani. -Helpotti,päätin selvitä,ja aloin myös kirjoittaa siitä,mitä nuo kyyneleeni minulle kertoivat.-Ostin Kirkan kasetin ja annoin musiikin tulvia,puhdistaa,,Olin tavannut Kirkan useasti töissä,mutta nyt halusin mennä hänen keikoilleen,,,wauu,ja musiikki alkoi kantaa.-Sain mahdollisuuden tavata häntä monta kertaa myös henkilökohtaisesti bagillä,jossa meille tuli keskustelu sairaudestani. Muistan koskettavan hetken kun hän kysyi kerran,kuinka voin?-Hyvin,vastasin ja samalla hänen silmänsä suurenivat ja hän huokaisi;-Luojan kiitos ja rutisti minua kyynel silmässä,,ja minä itkin liikutuksesta.-Miten hänellä oli niin suuri sielu,suuri sydän ja ennenkaikkea hän oli hyvin tunnollinen,suuri artisti jota en koskaan unohda.-Surun pyyhit silmistäin-kappale on minulle vieläkin koskettava ja tuo mieleen nuo ajat,jolloin elämä laittoi minut tarkastelemaan sisintäni uudessa valossa ja oli sisäisen "remontin"aika.Nykyisin musiikki,-laidasta laitaan on minun arkea.-Se naurattaa,itkettää,liikuttaa,lohduttaa,vahvistaa,-IHANAA,,MUSIIKKI!
-Mamy Blue, 58, P-Savo

Kesä -84. Viikon jalkapallo turnaus Ruotsissa takana.
Pitkä matka etelä -Ruotsista kotiin.
Vihdoin kotona.Peli-ja vaatekassi sängylle ja radiosta Eppujen Nyt reppu jupiset riimisi rupiset.
Sen teksti osu ja upposi heti. Kerto kyllä kaiken olleellisen omatakin reissusta.
No pelit kuiten jatkuu edelleen...ja eppujenkin taival. Kiitos siitä.
-futari, 45, Rovaniemi

Stellan- Häävalssi Provinssissa useita vuosia sitten, olin kuutelemassa mieheni kanssa.
-tup, 30, Helsinki

Vuonna 2008 tapasin netissä alunperin tutustumani ihmisen ensimmäisen kerran lähes neljään vuoteen. Olimme jo kauan puhuneet siitä, että pitäisi nähdä uudelleen. Olimme olleet hyviä ystäviä monen vuoden ajan huolimatta pitkästä välimatkasta; hän kun asui hieman Oulua korkeammalla. Jo ennen tapaamistamme meillä oli ns. oma kappale: PMMP - Oo siellä jossain mun, joka oli tilanteeseen täydellisen kliseinen. "Viedään kaksoset Turun linnaan ja katsellaan ohilipuvaa ruotsinlaivaa..."

Tavatessamme tilanne eteni jotenkin täydellisesti siihen, että pelkkä ystävyys ei enää riittänyt ja aloimme tapailla hieman useammin. Kuljimme junalla lähes 650 kilometrin väliämme ja tuo matka kesti aina useamman tunnin, joka olisi voinut helposti käydä tylsäksi. Minulla viihdykkeinä toimivat yleensä kirja ja musiikki. Tähän mennessä olin kuunnellut lähinnä metallia ja elektronista musiikkia, joihin rakkaus ei vieläkään ole kuollut. Suhteemme aikana tämä kyseinen neito kuitenkin tutustutti minut moneen eri artistiin ja bändiin, joista valtaosa on kotimaisia. Jenni Vartiainen, Aknestik, Pariisin Kevät ja lista jatkuu... Kaikkein tärkeimmäksi bändiksi omaan elämääni kuitenkin asettui pysyvästi Scandinavian Music Group, eikä vähiten kappaleensa 100 km Ouluun takia, jonka symboliikkaa tuskin tarvitsee selittää...
Molemmista kappaleista riittäisi enemmänkin kerrottavaa, mutta merkkimäärä koputtaa jo olalle.
-Ville, 22, Turku

Yhdeksi ikimuistoisimmaksi lempikappaleekseni on ehdottomasti noussut Samuli Putron Mitäpä jos -biisi. Tämä ihana ja rauhoittava biisi nousi samaan aikaan pinnalle, kun minun paniikkihäiriönikin. Biisiä kuunnellessa aina jotenkin miettii, että hei oikeasti, mitä sitä turhaan ressaa tällaisista! Kappaleesta olikin todella paljon apua paniikkihäiriötä taltuttaessa ja nykyäänkin biisi toimii rauhoituskappaleenani, kun haluan rentoutua ja rauhoittua, vaikka itse paniikkihäiriöt onneksi ovat jääneet. Jotenkin kun kappale kulkee kanssasi läpi vaikeiden aikojen, siitä tulee kuin osa omaa itseään. Tämä kappale on kyllä niin lähellä sydäntäni ja tulee varmasti olemaan aina osa minua!
-panikoija, 20, Kemi

Avioeron harkitseminen oli pitkä ja raskas prosessi. Maija Vilkkumaa soi täysillä aina autoillessani yksin ja niin moni biisi toi lisävärinää olotilaan... Mun elämä (miten siitä tuli näin kauheaa), sitä lauloin huutamalla ja itkin valtoimenaan työmatkat ja yksin ollessa.... Nyt erosta on jo vuosia. Olen onnellinen ja ero oli valtava helpotus, sain elämäni takaisin. Maija Vilkkumaan CD on edelleen autossa. En pysty sitä vieläkään kuuntelemaan, siihen sisältyy niin paljon ahdistusta. Sääli sinänsä, koska musiikillisesti pidän Vilkkumaasta :D.
-Mari, 49, etelä-pohjanmaa

Kun olin alakouluikäinen 70-luvulla, harrastimme paljon suomalaisten iskelmien kuuntelua ja myös itse niiden laulamista. Silloin julkaistiin pieniä iskelmälauluvihkosia, joista opettelimme sanat. Joka vuosi ilmestyi aina uusi vihko. Mieleeni jäi Mustan kissan tango, jonka olivat levyttäneet Jaana ja Tiina. Kaikkein suurimmaksi hitiksi itselleni muodostui kuitenkin Jari Huhtasalon "Äideistä parhain". Sitä sitten esitinkin useassa perhejuhlassa kunniakkaasti. Kuin kruununa lapsuuteni sankarille, sain itse olla säestämässä Jaria 2000-luvulla, kun hän piti konsertin seurakunnassa jossa toimin kanttorina. Jari itsekin sanoi, että maailma on muuttunut sen levytyksen jälkeen, ja äänikin tullut hieman raspimmaksi. Minulle hetki oli kuitenkin arvokas. Sain esiintyä yhdessä lapsuuteni sankarin kanssa!
-Petri, 48, Kaarina

Turmion kätilöt, Teurastaja
Raskausaikana vauvan sydämestä löytyi sivuääni ja loppuraskaudessa syke hidastui niin paljon, että jouduin seuraamaan liikkeitä normaalia tarkemmin. Neuvolassa neuvottiin juomaan makeaa mehua ja ottamaan rauhallisesti, jotta vauva liikkuisi ja itse tuntisin liikkeet parhaiten. Vaan eipä tuo meidän vauva tässäkään asiassa mennyt normien mukaan, vähät välitti mehuista, mutta tämä biisi sai pojan liikkeeseen joka kerta. Myöhemminkin Teurastajaa on kuunneltu ahkerasti, lihamylly pyörii ja meidän poika on tyytyväinen :)
-kuski, 21, Helsinki

Kun täytin 18 vuotta, isosiskoni oli ostanut minulle lahjaksi liput Poets Of The Fallin, lempibändini, keikalle. Tämä keikka oli ensimmäinen keikka, jolla olin ikinä ennen ollut ja fiilis oli aivan mahtava. Seurasin keikkaa eturivistä ja lauloin mukana ihan täysillä - varmasti vierustoveri kuuli epävireisen luritukseni. Viimeinen biisi, jonka POTF veti, oli Illusion And Dream. Silloin tuli hieman tippa linssiin, oli se vaan niin hieno hetki. Se oli paras syntymäpäivälahja, jonka olen saanut ja kerroin sen myöskin siskolleni.
-Lra, 24,Loimaa

Muksuna kuuntelin isäni vanhoja c-kasetteja ja yksi niistä oli Leevi and the leavings, biisi oli kyyhkynen ja kyykäärme. Silloin n.10-vuotiaana päätin että joskus aikuisena otan tatuoinnin ja se on kyyhkynen. Sitten noin 13 vuotta eteenpäin menin ja otin kyyhkysen. Ja Leevin biisejä kuuntelen edelleen.
-Katri, 33, Jyväskylä

Olen ikäni ollut hieman syrjitty ja kiusattu. Musiikilla olen pitänyt itseäni järjissäni. Kun Nightwish-yhtyeen alkuperäinen solisiti lensi ulos, niin mailmani oli romahtaa. En voinut käsittää miten siitä pääsee yhtye yli tai edes minä. Vaikka kuuntelen laajasti musiikkia eri genreisetä niin se päivä jäi mieleen. Nightwish uuden solisit muötä julkaisi vahvan paluulevyn ja mieleni rauhoittui, mutta levyn viha ja melankolisuus jäi vähän kalvamaan. Kun sitten oli henkisessä aallonpohjassani vuonna 2011 niin ilmestyi Imaginaerum niminen levy ja sieltä avaus single Storytime. En pysty vieläkään kuulemaan kyseistä biisiä ilman pientä silmien kostumista. Se ilo ja musiikin riemu mikä varsinkin solistin äänestä huonkuu on uskomatonta ja koko yhtye on joka osa-alueella huipussaan. Jen jälkeen elämäni on ollut helpompaa ja mukavampaa, koska kyseisetä levystä muistaa että asiat voisivat olla huonomminkin ja ilo nousee päälimmäiseksi aina sitä kuunnellessa.
-Petri, 27, Loimaa

Olin suunnattoman rakastunut sulhaseeni Jupeen. Olimme olleet yhdessä muutaman vuoden, hankkineet yhteisen asunnon ja kihlautuneet. Suunnitelmissa oli avioliitto ja lapsi. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta selvisi, että Jupella oli ollut pitkään suhde naispuoliseen työtoveriinsa. Hän meni "kaverilleen" tekemään remonttia, oli pari yötä pois ja palasi muina miehinä.

"Kaveri" sitten soitti minulle, että Jupe seurustelee hänen kanssaan. Yhdessä olivat kuulemma pilkanneet ja naureskelleet minulle. Sattui ihan hirveästi. Broadcast oli samaan aikaan julkaissut levyn "You Break My Heart", jota soitin mankalta kerta toisensa perään. Mankassa oli ominaisuus, että kun kappale loppui niin se kelasi automaattisesti takaisin kappaleen alkuun ja soitti sen uudelleen. Kuuntelin Broadcastia itkien ja sohvalla maaten. Vieläkin, kun kuulen kappaleen niin tulee tippa silmään. Ei tosin petollisen miehen takia enää, vaan siksi että kappale on aivan uskomattoman hyvä, kaikesta huolimatta.
-Hertta, 57, Lappeenranta

Viikko 20

Neljä Ruusua, Kun kesä koittaa taas.
Olin juuri rakastunut ja matkalla rakkaani kanssa Turkuun Kustaviin mökille,kun kappale tuli radiosta. Kyltti tien vieressä Taivassalo; tuntui kuin olisi ollut taivaissa. Ihana merimaisema avautui korkealta sillalta. Matka oli ikimuistoinen, ajelimme vesiskootterilla merellä ja vietimme ystävien kanssa aikaa.
-merkku, 51, pori

Minua vuoden vanhempi serkkupoikani kuoli kesällä 2005 onnettomuudessa. Hautajaiset olivat aivan hänen näköisensä; kirkkoon mennessä soi Nightwishin Sleeping Sun. Hautajaispäivä oli yksi elämäni kauheimmista, kyyneleitä riitti. Kesällä 2007 olin töissä ja työkaverini tuli kertomaan että eräs työkaverimme on loukkaantunut pahoin juuri samaisella työpaikalla eri pisteessä. Saman tien radiosta alkoi kuulua taas tuo Sleeping Sun. Tuli semmoiset kylmänväreet että menin aivan lukkoon. Työkaverimme oli kuollut. Vielä tänäkin päivänä kuullesani tuon biisin jossain, on pakko vaihtaa radio kanavaa tai poistua paikalta. Tuo vaan liikaa ikäviä muistoja. En kestä vieläkään kuunnella sitä.
-Virpi, 32, Äänekoski

Elämäni kohokohta oli 12.5 1999, kun poikani ja esikoiseni syntyi maailmaan. Ite olin silloin 26 vuotias, olin nuori ja kokematon, mutta elämä tuntui suistuvan oikealle raiteelle. Pojan syntymästä varpajaisiin ja tähän päivään on Dimitri Sjöbergin - Isäsi sun kappale soinut meillä satoja ja taas satoja kertoja. Kappaleessa sanat ovat niin täydelliset kertomaan isän suhteesta poikaansa ja tämä kyseinen kappale antaa voimaa jaksamaan:). Lupaus sanojen takana aijon pitää elämän loppuun asti..:).
-Mixu, 39, Oulu

Chisu, Kolmas pyörä.
Ihana kappale, kyynel tulee silti silmään joka kerta kun kuulen tämän. Mieleen tulee viime kesä, 2012. Kolmas pyörä oli syöpä joka yllättäen ja nopeasti vei rakkaan äitini.
"Kolmas pyörä pyöri pois
Et hän viel parantua vois
Ja me juostaisiin paljain jaloin
pelloilla sua kissankelloilla kutittaisin
jos vain saisin mä palaisin aikoihin onnellisiin
ja etsisin sut mun käsiin
veisin sut kauas täältä
mistä muut ei löytäis meitä..."

Ei auttanut nämä sanat vaikka kuinka lauloin....
-Jaana, 49, Rusko

Ajelin viime kesänä autolla ja radiosta pärähti soimaan Jesse Kaikurannan Vie mut kotiin biisi, kuunnellessani laulun sanoja ymmärsin tehneeni elämäni suurimman virheen erotessani 10 vuotisesta avioliitostani. Käänsin auton ympäri, ajoin ex-mieheni luo, pyysin häntä kuuntelemaan laulun. Nyt kohta vuosi takana uutta yritystä ja rakkaus kukoistaa, kiitos Jesse.
-Ippula, 34, Jämsä

Kesä 2005. Joensuuta ja Ilosaarirockia kohden lähtee ajamaan kimppakyytiseurue, jonka matkalaiset eivät ole koskaan tavanneet toisiaan aikaisemmin. Kolmen ikimuistoisen festaripäivän jälkeen seurue ajaa takaisin kohti kotia, yksi kerrallaan ihmiset jäävät pois kyydistä. Luvataan soitella, mutta ei sitten kuitenkaan. Autostereoissa soi PMMP:n Matkalaulu. Tämä biisi liikuttaa edelleen - juuri nyt voi todellakin olla "koko elämämme ihanin päivä."
-Siina, 24, Tampere

Oli joulukuun 8. vuonnna 2008. Rakas poikani syntyi sinä päivänä ja juuri sillä hetkellä melkein kuin tilauksesta alkoi radiosta soimaan Yön kappale; Ihmisen Poika, kun poika nostettiin syliini. Ja ne sanat mitkä siinä kappaleessa on, sopivat häneen kuin nenä päähän. Ja se tunne mikä siinä hetkessä oli.. oli käsin kosketeltavissa...
-Minna, 26, Alavus

Itseäni kosketti äitini soittama kappale "Hyvää Matkaa" (Pekka Simojoki). Hän soitti tämän minulle ja kuudelle ystävälleni lakkiaistemme kunniaksi ja kaikessa rauhassa tämän kappaleen sanomaa saimme yhdessä kuunnella. Kaikkiaan oli uskomattoman hienoa saada ystävät kotiini kerättyä juhlistamaan pitkää yhteistä taivalta. Yksi elämän unohtumattomista hetkistä.
-tiina, 32, Helsinki

Naistenpäivänä vuonna 2010 pääsin yllättäen lähtemään kuuntelemaan Olli Lindholmin soolokeikkaa Tampere-taloon. Tunnelma salissa oli hyvä, hyvin intiimi fiilis tuli vaikka sali on iso. Kun alkoi kappale "Voin luopua mistä vaan" kyynelkanavat aukesivat. Kotiin oli jäänyt mies nukuttamaan tyttäriämme joista toinen oli silloin alle vuoden ikäinen ja toinen 3-vuotias.

Vastaava reaktio tuli vuoden 2011 lopulla Yö-risteilyllä jonne ihanan ystäväni kanssa lähdin. Kotiinpaluupäivänä Olli lauloi jälleen näitä rauhallisempia kappaleitaan pienellä kokoonpanolla ja valtava koti-ikävä perhettä kohtaan iski taas. "Eihän perhe tää liene aivan sellainen kuin on telkkarissa perheet nää tila-automainosten mä tiedän sen/ Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siellä hengittää pari unennäkijää, en tahdo herättää vaan siihen jään Ja musta tuntuu, et'voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan.../Mä en tiennyt aikoinaan, mihin vielä joudunkaan mä en tiennyt kuinka paljon rakkautta heiltä saan ja pystyn antamaan".

Sekä minä että mieheni olemme aina kuunnelleet ja harrastaneet musiikkia. Kun saimme lapsen oli tietenkin tarkoitus jakaa musiikki hänen kanssaan. Ja sen toisenkin tyttären. Kävi kuitenkin niin että musiikki ei ole lapsillemme itsestäänselvyys. Tyttäremme ovat kuuroja, mutta oikeilla apuvälineillä hekin kykenevät nyt nauttimaan musiikista. Suuria tunteita on käsitelty kuluneiden vuosien aikana, ja tähän kappaleeseen kiteytyy paljon niitä tunteita.
-Minna, 30, Nokia

rakas poikani Jani kuoli tapaturmasesti 4 vuotta sitten kun kuulin haloo helsinkin kappaleen maailman toisella puolen minulle tuli ja tulee edelleen joka kerta kun kappale soi että jani on maailman toisella puolella ja kertoo että äidin ei tarvitse olla huolissaan.
-seija, 57, turku

muistan aina kun kuulin ensimmäisen kerran Laura Närhin "Mä annan sut pois" biisin. Tunnelataus oli todella vahva ja jälkeenpäin sanoin tyttärelleni, että miksi tälläistä surumusiikkia yleensä tehdäänkään. Kävimme hänen kanssaan todella vahvan keskustelun siitä, mitä laulun sanat todella merkitsevät. Hänen mielestään lauletaan särkyneestä rakkaudesta, kodin hajoittamisesta ja luopumisesta pitkäaikaisesta parisuhtesta. Minun mielestäni laulettiin kuolemasta ja lopullisesta luopumisesta. Muistan, kun sanoin hänelle, että kauhea biisi, joka kerta kun kuulen sen, tulee itku ja luopumisen tuska on todella vahva. Sanoikin hänelle, että laulun tuoma tunnelma on todella järkyttävä ja se koskettaa minua todella syvästi ja henkilökohtaisesti. En olisi synkimmissäkään kuvitelmissani voinut kuvitella, että tämä laulu soitetaan maaliskuussa 2012 poikani hautajaisissa . Pidän tästä laulusta ja kuutelen sitä edelleekin mielelläni. Joka kerta se tuo määrätynlaisen surun mukanaa, mutta myös suuren lohdutuksen. Olen aina elänyt musiikin mukana ja jakanut suurimmat tunteeni musiikin kanssa. Elämäntilanteet, kuin myös niiden mukanaan tuomat tunteet vaihtelevat, mutta oletettavasti koko loppuelämäni, kuullessni tämän kappaleen, herkistyn aina sen tuoman loppumattoman ikävän vuoksi.
-tarja, 50, loimaa

Olin Helsinki-päivän konsertti viime kesänä. Siellä soitti Happoradio. Olin kahden tytön takana, luultavasti he olivat siskoksia. Kun bändi alkoi soittamaan, he olivat heti ihan mukana menossa. Ihailin heitä, he olivat kuin parhaat ystävät. Che Guevara biisi jäi mieleen siitä hetkestä ja tämä ikimuistoinen hetki j'ää mieleeni :)
-Sofia, 18, Helsinki

Olen pitkien suhteideni päättyessä kokenut sietämättömän pohjattomalta tuntuvan surun ja tyhjyyden tunteen. Ensimmäisellä kerralla luulin ihan oikeasti kuukausien ajan, etten enää koskaan voisi enää tuntea täysin puhdasta iloa eikä raskas taustavire ikinä enää poistuisi ajatuksistani lopullisesti. Mutta kohdallani tunne väistyi molemmilla kerroilla yhtäkkisesti ja ennalta arvaamatta ja täysin riippumatta ympäröivistä tapahtumista. Ensimmäisellä kerralla se tuntui omituiselta, jopa uskomattomalta miten yhdessä hetkessä voi näin tapahtua. Silloin se tapahtui Maija Vilkkumaan biisin Puisto puhuu tahdissa palatessani kotiin ystäväni luota. Ja vuosia myöhemmin, tämä tapahtui lenkillä puistossa, kun The age of Understatementin (Last Shadow Puppets) jousimetakkaa muistuttava alku soi korvanapeista ja virtasi pääni sisään. Biisissä on uskomaton energia ja sen voimalla jälleen ponnistin ilahduttavan elämäni keskelle. Nykyisin aina kun kuulen tämän biisin, tai Maijan biisin, vuodatan muutaman kyyneleen joka kerta, mutta siitä ilosta, että elämä voittaa aina ja saan rakastaa :), surun väistymisen tuoma keveyden tunne on ikimuistoinen! Molemmista biiseistä tulee mahtavan hyvä fiilis edelleen.
-Leena, 35, Helsinki

Minua on ehdottomasti koskettanut Kaija Koo:n kappale nimeltä Kaunis, rietas, onnellinen. Biisissä on uskomattoman tunteelliset sanat ja biisistä tulee aina mieleen oma isoveli, joka sairastaa masennusta ja jota on elämä kohdellut muutenkin vähän miten sattuu. Aina kun kuulen Kaija Koo:n Kaunis, rietas, onnellinen biisin, tulee joka ikinen kerta isoveli mieleen ja toivon että hänellä olisi asiat paremmin, enkä ikinä unohda kuinka tärkeä veli minulle oikeasti on.
-Syväsukeltaja, 19, Vantaa

Alkuvuodesta 2002 isäni sairastui syöpään, alkukesästä radiossa soi Mamban" vielä on kesää jäljellä", en pystyny itkemättä kuuntelemaan kyseistä kappaletta kun tiesin isäni kuolevan. Loka-marraskuulla isän viimeisillä elin viikoilla kun ajelin lumisateisissa keleissä häntä hoitokotiin katsomaan radiossa soi Yön "rakkaus on lumivalkoinen"...vieläkin tänäpäivänä tulee kyynel silmäkulmaan kun kuulen kappaleen :( Isäni nukkui pois 15.11.2002.
-marika, 40, valkeakoski

Oli vuosi 2010. Olimme lähdössä porukalla Parikkalaan juhlimaan kesää, vain me tytöt ja Markku. Kuskimme perui viimetinkaan, joten jouduimme hankkimaan uuden. Sami suostui lähtemään kuskiksi päivän varoitusajalla. Jo heti lähtiessä syntyi ongelma: auto oli 8 hengelle ja meitä oli 9. Koska Sveta voi pahoin, hänet sijoitettiin eteen. Elinan ja Kikin ollessa pienimmästä päästä, heidät laitettiin taakse istumaan. Ninna ja Anni istuivat Markun molemmin puolin keskellä ja minut sijoitettiin Ninnan jalkoihin. Kun vihdoin päästiin liikkeelle poliisi tuli risteyksessä, päälleni heitettiin läjä takkeja, jotta minua ei näkyisi. Sami puhallutti ja poliisi toivotti päivänjatkot. Jouduimme pysähtyä 3 kertaa, koska Svetaa oksetti. Osa meistä oli hiukan vahingoniloisia, sillä hän oli meinannut jättää tulematta, koska oli juhlinut niin railakkaasti edellisenäiltana. Soitimme musiikkia enimmäkseen Ninnan kännykästä, jotta saimme valita kappaleet. Pikkuhiljaa auto oli kuin sauna. Tästä syystä vaatteita alkoi lennellä ja pian kaikki olivat lähes tulkoon alusvaatteisillaan autossa. Paitsi kuski, joka istui fliisi päälä kuumuudesta huolimatta. Pysähdyimme uttiin syömään. Naureskelimme ja lauloimme yhä uudelleen ja uudelleen PMMP- Matkaulua omilla sanoillamme:"Svetaa oksetti taas, pysähdytään kolmatta kertaa!Samat huolto asemat, Annille maitoo ja pullaa!Kenen vuoro ajaa Vivvu on ottanut oluen!Sami kuskina vaan silloin kun on hätä tilanne!Soita Ninna meille laulu, ennen kuin on akku loppu!"
-Jalkatilamatkustaja, 21, Nurmijärvi

Reipas kaksi vuotta taaksepäin julkaistiin Anna Järvisen ja Olavi Uusivirran kappale Nuori ja kaunis. Ihastuin kappaleeseen, ja sitä tuli kuunneltua oikein jonkin verran. Samoihin aikoihin eräs mies kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan elokuviin. Tuo kappalehan oli Elokuu-nimisen elokuvan biisi, ja halusin nähdä myös elokuvan. Menin miehen kanssa katsomaan tuon elokuvan, ja sen jälkeen olemme olleetkin erottamattomat. Tuosta kappaleesta on tullut se Meidän biisi, joka soi silloin, kun hän kosi minua, ja joka tulee soimaan myös tulevan elokuun kolmantena päivänä, kun tanssimme sen tahtiin häätanssimme. Aina kun kuulen tuon kappaleen, nousee hymy kasvoilleni ja lämmin tunne valtaa minut. Se ei ole varsinainen rakkauslaulu, mutta koska se on Meidän laulu niin sen kuullessani minut valtaa aina valtava määrä rakkautta.
Se biisi siis on koskettanut, ja tulee koskettamaan aina.
-Melissa, 23, Turku

Lavatanssit ja Souvareiden valssi Sininen huivi-tarina suoraan omasta elämästäni!
-Merja, 47, Joutseno

Kauniita ja koskettavia lauluja on paljon tässä tuhansien järvien maassa.
Kuitenkin on yksi joka saa muistoja mieleen. Jenni Vartiaisen Minä ja Hän. Siinä on kauniin herkät sanat joista mieleeni tulee poikani isä jo edes mennyt. Suuri rakkauteni joka on aina sydämmessäni. Muistoja ei voi kukaan viedä ja ne kannan mukanani päivästä toiseen.
-Moona, 38, Helsinki

Viime elokuussa tyttäremme muutti pois kotoa lähtiessään opiskelemaan. Kun saimme muuttokuorman purettua ja tavarat paikoilleen, oli meidän aika lähteä paluumatkalle. Sain pidettyä itseni kasassa siihen asti, mutta kun pääsin autoon alkoivat kyyneleet valumaan poskipäille. Radiossa alkoi soida Juha Tapion "En mitään, en ketään" Näinhän se on: ketään enkä mitään voi rakastaa enempää kuin tytärtäni.
-Hannele, 52, Rovaniemi

Olin ajelemassa pari vuotta sitten töistä kotiin. Oli ollut melko rankka työpäivä ja kuuntelin ajatuksissani radiota. Kanava oli muitaakseni Radio Rock. Yhtäkkiä kanavalla alkoi soimaan Finlandia. Aluksi se nauratti, mutta hiljennyin kuitenkin kuuntelemaan sitä. En muista aiemmin todella kuunnelleeni, mitä laulun sanoituksessa kerrtoaan, mutta nyt keskityin siihen. Sanat ja itse Finlandian melodia saivat minussa aikaan valtavan tunneryöpyn ja jouduin pysäyttämään auton. Vieläkin, jos kuulen Finlandian, menee kylmät väreet siitä, kuinka sanojen ymmärtäminen ja melodian kuunteleminen kosketti minua tuolloin.
-Heidi, 28, Rajamäki

Kuuma kesä joskus 90-luvulla. Olin armeijassa Uudenmaan Jääkaripataljoonan Kranaatinheitinkomppaniassa. Taisteluharjoitukset Santahaminan Saharassa.
Kun asemiin komento kävi, alkoi tapahtua. Heittimet valmiustilaan ja linjat kuntoon. Olin tulenjohdossa puhelinmiehenä. Kun kaikki oli valmista, eikä ammuntoja ollut tiedossa, huomasin että linjoilta kuului jokin radioasema.
Kappale, joka soi, oli Suurlähettiläiden Kuka Pysäyttäisi Kellot:
"... Kai saan sua vielä koskettaa
Aika on niin julma
Se matelee
Juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa..."

Olin oppivinani tuosta alle 5 minuutin kappaleesta enemmän kuin 8 kk:n palveluksestani. Ehkä kasvoin aikuiseksi, mutta jäin ikuiseksi nuoreksi.
-Jim, 41, Helsinki

Tänä keväänä yksi biisi kosketti paljon biisi oli Jonne Aaronin Sininen lintu.Kuulin kappaleen ensinmäisen kerran kun olin tulossa isoisäni hautajaisista. Sillä hetkellä kun kappale kuului radiosta se itketti ja kooskeeti samalla paljon varsinkin kun isoäitinikin kuoli vain 2 kuukautta aikaisemmin kuin isoisäni. Ja päivää ennen kun isoisäni kuoli mein pihassa oli pöllö joka on aika suuri ihme kun on koirakin pihassa. Pöllöä ei ole sen jälkeen näkynyt ,mutta kapaleen sinisestä linnusta tuli mieleen se pöllö.
-iida, 16, mellilä

Viime kesänä 25.7.12 Rakas koirani jouduttiin lopettamaan. :(
Juuri kun eläinlääkäri sanoi että nyt hänen sydän ei lyö enää. niin Itkin ja radiosta kuului Jenni Vartiaisen kappale 'missä muruseni on.
Siitä päivästä lähtien aina kun olen kuullut tämän laulun niin olen itkenyt ja ajatellut koiraani.
-Vimpula15, 16, kuopio

Provinssi 2006 ja rakkauden kesä. Tapasin ujohkon hieman jo kaljuuntuneen hampputukkaisen nuoren miehen lauantaina olutteltan välittömässä läheisyydessä. Suklaan ruskeat nappisilmät taisivat hurmata minut ja päädyimme viettämään mahtavaa festaripäivää yhdessä. Ensisuudelmat vaihdettiin gnarls barkleyn crazyn tahdissa. Siitä tarnamme alkoi ja päädyimme naimisiin ja saimme suklaanappisilmäisen tyttären vuosi sitten. Nyt tytär pääsee mummolaan hoitoon ja äiti ja isä saavat jälleen nauttia provinssirockista 2013.
-Emma, 34, Helsinki

Klamydian musiikista tulee mieleeni aina ensimmäinen festarikokemukseni. Menimme ystäväni kanssa ensimmäisille festareillemme. Vanhempani toimivat kuskeina. Pysähdyimme menomatkalla kauppaan ostamaan sipsejä. Kohtalon johdattamana löysimme lähtiessämme kaupan tuulikaapista avaamattoman olutpullon, minkä ajattelimme puoliksi festareilla juoda. Pullo piilotettiin kulmastaan avattuun sipsipussiin.
Perille päästyämme ryhdyimme kasaamaan telttaa. Pian huomasimme, että teltan pystytyskepit eivät olleet tulleet mukaan. Tällöin ei ollut edes kännyköitä, joilla olisi voitu soittaa kotijoukoilta apua. Päätimme pystyttää teltan maasta löydetyllä kepillä.
Joimme oluen, ja jotakin juomaa saatiin myös muulta juhlaväeltä, ystäväni enemmänkin. Katselimme Klamydian keikkaa ruohokentällä istuen ja laulaen. Sen verran oli hilpeä rocktunnelma, että päätimme perustaa oman rockbändin. Sen nimeksi tuli Erikeepperi. (Erikeepperistä ei ole kuultu sittemmin).
Illan tullen suuntasimme kohti telttaamme. Sisään asennettu tukikeppi ei todellakaan ollut tukenut telttaa. Päätimme keksiä jotakin muuta. Olimme tutustuneet johonkin esiintyneeseen, tuntemattomaan bändiin, joka tarjosi varatelttansa vip-alueella käyttöömme. Lähdimme innoissamme kohti alueen sisäänkäyntiä, minne meitä ei tietenkään päästetty. Ystäväni purskahti itkuun, ja itki, kunnes järjestysmies päätti poiketa säännöistään. Sisällä emme nähneet ainoatakaan julkkista, mutta saimme ainakin hyvät yöunet.
-Teijamaria, 29, Kokkola

Vuonna 2005 aloin seurustella kihlattuni kanssa. Aina kun ajelimme autolla, soi radiossa Uniklubin Huomenna. Pidin biisistä, vaikka olin vastarakastunut ja biisi on tosi surullinen. Myöhemmin kun olen kuullut biisiä, on aina tullut mieleen yksi kohta, josta olimme ajaneet biisin soidessa. Ja muistelen ihanaa alkuhuumaa. Onnellisien vuosien jälkeen tilanteet ovat muuttuneet todella radikaalisti. Kuulin biisin vähän aikaa sitten ja tajusin, että se todella on meidän biisi. Nyt on kulunut seitsemän ja puoli vuotta tuosta ajasta. Ja hän on loukannut minua enemmän kuin kuvittelin kenenkään koskaan pystyvän! Asumme vielä yhteisessä talossa, mutta olemme eronneet ja tällä hetkellä vain kämppiksiä. Vaikka meille annettiin koko avaruus, vain hetki kun se saatiin katomaan. Ja huomenna, taas huomenna olen surullinen. Niinpä!
-Tänään olen surullinen, 34, Huittinen

Reilu 10 vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran Sentenced - Grave Sweet Grave - biisin, ja se kyllä kosketti.
Olen jo hyvin nuoresta iästä lähtien elänyt mielenterveysongelmien kanssa, ja varsinkin tuona aikana, jona kyseisen biisin kuulin, oli menossa vähän huonompi aika.
Kyseinen biisi nostaa aina, yhä tänäkin päivänä vaikka mielenterveyteni onkin aivan toista luokkaa kuin yli 10 vuotta sitten, ajatukset tuonne kyseiseen aikaan, ja mieleen muistuu hetket, jolloin itsemurha oli vain ranteen liikkeen päässä. Jos jokin biisi minua on ikinä koskettanut, se on Sentenced - Grave Sweet Grave.
-Tapio, 30, Seinäjoki

Kaksi hetkeä ja kaksi kappaletta ja kaksi eri tunnelmaa
Suruun liittyen olin juuri kuullut joutuvani isoon leikkaukseen jossa menetän osan itseäni, muutos tulisi olemaan suuri, toki poistaisi kaikki elämää hankaloittavat oireet "parantaisi" minut. Silti asian hyväksyminen ei ollut helppo. Radiosta kuulen iltamyöhään sairaalassa kappaleen "Elämälle kiitos"... itkin ja oli samalla iloinen.
"Elämälle kiitos, sain siltä paljon
kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun.
Niin erotan selvään onnen ja tuskan,
jokaisen laulun läikkyvän pohjan,
yhteisen laulun, jota itsekin laulan. "

Iloon ja onneen, ehkä maailman isoimpaan eli lapsen syntymään liittyi kappaleet jotka minulla olivat mukana synnytyssalissa. Voimaa ja rentouttava musiikki oli tuolloin tärkeä ja minulle on blues ja erityisesti Muddy Waters ja Hoochie Coochie Man soi lapseni syntyessä :)
-R, 49, Hattula

Olin juuri muuttanut kotoani pois, maalta 100 kilometrin päähän kaupunkiin opiskelemaan. Asuntoni oli kaukana keskustasta, koska varaa keskusta-asuntoon ei tuolloin ollut. Asunto sijaitsi kuitenkin pienen toimintakeskuksen vieressä, missä sijaitsi jopa kirjaston etäpiste. En tuntenut ketään, eikä luokkatovereitani asunut kyseisellä alueella. Kulutin eräänkin illan kirjastolla ja tutustuin sen musiikkivalikoimaan. Löysin useita Yö-yhtyeen kasetteja. Näistä innostuneena lainasin useammankin, mitä kasettinauhurilla asunnossani sitten asunnossani iltaisin soittelin - useampaankin kertaan samaisen syksyn aikana. Yhä edelleen Yö-yhtyeen kappaleista tulee syksyinen mieli ja kaiho, ensi asunto ja aikuistuminen liittyvät hyvin vahvasti tähän bändiin.
-Teijamaria, 29, Kokkola

Hei, tästä on pakko kirjoittaa. Kyseessä on Irwin Goodmanin biisi, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut enkä olisi edes arvannut, että hän voi/osaa laulaa tällaisen.
Olin vasta alkanut seurustella ja riitaannuin ensimmäistä kertaa ystäväni kanssa. Olimme kinanneet ja tapelleet jo pitkän tovin olohuoneessa, taustalla soi kasetti. Dramaattisin elein kokosin tavaroitani ja tein ovella lähtöä. Yhtäkkiä tämä biisi alkoi soida. Miesystäväni makasi vatsallaan sohvalla pää piilotettuna tyynyyn ja parkui koko biisin alusta loppuun. Olen nähnyt itkeviä miehiä, kyynelehtiviä miehiä mutta ikinä ennen en tällaista alkukantaista ulvontaa. Jähmetyin sinne ovelle, astunko kynnyksen yli koskaan palaamatta vai menenkö sinne sohvalle lohduttamaan. Valitsin jälkimmäisen.
Nykyään biisi nostaa huulille hymyn tai tipan silmään riippuen mielialasta ja tunnelmasta. Mutta kuunnelkaa hyvät ihmiset se biisi, se on kaunein suomalainen rakkauslaulu, jonka ikinä olen kuullut. Enkä ainakaan minä pysty sen soidessa eroamaan. Se biisi on Ääneti vain.
-Maija, 57v, Rovaniemi

Haloo Helsinki! –Vapaus käteen jää
Jouduin marraskuussa 2012 ratsastus-auto-onnettomuuteen jossa toisen jalan reisi- ja lonkkaluu murtui pahasti. Jalkaan laitettiin titaanilevyjä enkä saanut astua jalalle 3 kuukauteen. Olin sairaalahoidossa 3 viikkoa ja yli 4 kuukautta sairauslomalla. Tammikuussa julkaistu Haloo Helsingin ”Vapaus käteen jää” lyriikoissa on todella paljon samoja fiiliksiä kuin minulla paranemisprosessin ollessa vielä aivan kesken. Edelleenkin tulee kyyneleet silmiin kappaleen soidessa. ”Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa” on kirjaimellisesti tullut koettua. Titaani antoi minulle lisänimen ”Rauta Rouva” ja nyt kun aikaa on tapahtuneesta kulunut enemmän ja kuntoutuminen on hyvin käynnissä, tunnen itseni henkisestikin rautaisemmaksi.
-Harriet, 35, Nurmijärvi

Teini-ikäisenä vietettiin useita viikonloppuja poissa vanhempien katseiden alla ystävän mökillä tyttöporukassa. Olin noin 16, kun mamini kuoli keuhkosyöpään aika yllättäen kesän alussa ja juuri tuolloin oli tullut Discolta sinkku "Levottomat tuulet". Vaikka kappale kertookin erosta, niin tuolloin kappaleen sanat saivat uuden merkityksen ja muistan kuinka mökkireissulla istuin yksin grillikodassa ja itkin, kun kyseinen kappale pauhasi soittimesta. Vieläkin kyseinen kappale koskettaa ja tuo muistoja mieleen, hyviä sellaisia.
-Maya, 27, KAARINA

Kyllä se oli tuo "vanha nainen hunningolla", kun iski tajuntaan aivan satasella! Illalla eräissä juhlissa kerroin pöytäseurueelleni, että tää biisi on niin mua, olen niin samaistunut tähän!
Mies vajosi pöydän alle kertoessani ja vastapäätä istuva mieshenkilö katseli minua suu auki...hyvä ettei kuola valunut. En ollut siis kuullut kokonaan biisiä, vaan soimaan jäi tuo vanha nainen hunningolla.... mutta sanottiinhan siinä paljon muutakin! Vieläkin puna nousee kasvoille kun muistelen tuota tilannetta!
-minna, 40, Perniö

Samuli Putron Olen puolisoni nyt!
Tämä nimenomainen kappale ei kytkeydy mihinkään tapahtumaan tai hetkeen. Tässä kappaleessa vaan on osattu kiteyttää kauniisti pitkän elämän yhdessä vaimonsa kanssa viettäneen miehen tunnot. Kertakaikkisen kaunis ja koskettava.
-Merja, 55, Kouvola

Olin viime syksyn vaihdossa Etelä-Koreassa. Vietimme viimeisiä päiviä yliopistokaupungissamme ja pidimme läksiäiset paikallisessa pubissa. Oli Suomen itsenäisyyspävä ja paikalla oli varmasti lähemmäs kymmentä eri kansalaisuutta. Halusimme kolmen muun suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa esittää jotain suomalaista ja päädyimme laulamaan Leevi and The Leavingsin kappaleen Pohjois-Karjala. Suomen liput liehuivat ja yksi korealainen intoutui laulamaan mukana di-di-dam -kohtaa. Tuossa hetkessä tiivistyi rakkaus Suomeen, mutta toisaalta: nykyään kuullessani kyseisen kappaleen, tulee mieleeni hienot ajat opiskelijavaihdossa ja ennen kaikkea ihanat ihmiset, joihin siellä tutustuin.
-Ida, 23, Kokkola

Vuonna 2000 olin sairaalassa esikoista "odottamassa" raskausmyrkytyksen takia täydellisessä liikkumiskiellossa. Viikon olin jo maannut ja aika kävi pitkäksi, samaan aikaan oli satamassa jotkin opiskelijoiden pippalot, ja avoimesta ikkunasta kuului "Satasen laina" kun minulle kerrottiin että nyt olis hätäsektioon lähtö käsillä...Tyttö syntyi terveenä 2 kk etuajassa ja aina biisin kuullessani tulee tuo hetki mieleeni...
-hanna, 39, mikkeli

Olen aina tykännyt Yö:stä. Kuunellut bändinalkuajoista asti enemmän tai vähemmän sitä,mutta biisit osannut ulkoa. Nykyisen mieheni kaverin kautta tutustuin Niinaan hänen vaimokkeensa kävimme yhdessä Yö:n keikeilla .nyt on kulunut reilu vuosi kun Niina menehtyi sairauden vuoksi mutta edelleenkin käyn mieheni kanssa Yö:tä katsomassa. Ja viimeksi maaliskuussa keikalla soi"Rakkaus on lumuvalkoinen" alkoi vedet valua silmistä, ensin en tajunnut mistä se johtui. Kun aloin miettiä asiaa mistä se johtui tajusin että siinähän lauletaan aurinkoisesta helmikuun aamusta. ja se oli aurinkoinen helmikuun aamu kun rakas ystäväni nukkui pois. Tänä päivänä kun kuulen sen biisin alkaa kyyneleet valua ja sille en voi mitään. Ja hänen miehensä sanoi myös että kun YÖ:tä kuuntelee on niissä biiseissä sanomaa ja lohdutusta myös. Olen samaa mieltä hänen kanssaan.
-Hannele, 49, Paimio

Laura Voutilaisen "Päiväkirja". Kun kuulin kappaleen, itkin, sillä se kertoi suoraan omasta silloisesta elämästäni. Jostain kummasta sain voimia muuttaa tilanteen, aikaa se vei, mutta nykyään kuullessani kappaleen, muistelen mennyttä haikeana, mutta vahvempana ja tietoisena siitä, että ko. kappale sai muutoksen aikaan.

Toinen hyvin osuva kappale on Chisun "Kolmas pyörä". Kuulin Chisun haastattelussa kappaleen kertovat sairaudesta ja tämä kappale on sairastuneen lapseni ja minun yhteinen biisi.
-Nanna, 42, Mäntsälä

Olin 23.2.11 nukkumattoman yön jälkeen varhaisella aamulenkillä koirani kanssa ja korvakuulokkeista kuului minulle ennestään tuntemattoman biisin alussa "pärähdys",ikäänkuin häläri. MItä tämä on?Sen jälkeiset musiikin sanat osuivat ja upposivat tavalla,jota en koskaan unohda:Haloo Helsinki!-yhtyeen Maailman toisella puolen-kappale oli kuin víesti "tuolta pilvien päältä": Olimme saaneet edellisenä iltana suruviestin poikamme jäämisestä junan alle. Tämä biisi oli kuin hänen viimeinen viestinsä meille: hän teki aina hälärin, halusi kertoa, että kaikki on ok ja hän pärjää! Poikamme elämä oli ollut kompurointia, mutta hänen sosiaalinen ihastuttavuutensa ja "HILPUTTELEVA" kävelytyylinsä olivat kuin tuo kertosäe kappaleessa: Pappada-duuda pap-pap-pa duuda-pappa! Biisi lohdutti ja tekee sitä yhä!
-Pappadaduuda,51, Rovaniemi

Oli elokuun 1. päivä vuonna 1995.
Pieni tyttäreni oli taistellut elämästään huhtikuun 28. päivästä, jolloin hän syntyi. Tuona kauniina kesäisenä elokuun päivänä taistelu vihdoin päättyi ja pieni enkeli tyttäreni pääsi lepoon.

Ei ole mennyt yhtään vuotta niin, että en olisi itkenyt hänen syntymäpäivänään tai kuolinpäivänään lohduttomasti. Yhä edelleen tuntuu epäreilulta, että tuo pieni rakas tytär, jota niin monta vuotta odotin otettiin minulta pois.

Viime vuonna 01.08.2012 olin jälleen menossa hautausmaalle viemään kukkia ja sytyttämään kynttilää tyttäreni haudalle. Tuolloin tytär olisi ollut jo 17-vuotias ja vanha sanonta sanoo 17-vuotiaana on neito kauneimmillaan. Autoillessani hautausmaalle miten miten millainen tuo ihana tyttäreni olisi, jos hän olisi elossa. Juuri kun olo oli todella ahdistunut ja saavuin hautausmaan parkkipaikalle alkoi radiosta soimaan Jenni Vartiaisen ihana kappale, missä muruseni on.
"Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan..
Sillä hetkellä minusta tuntui, että aurinko alkoi paistamaan kirkkaammin ja sain todella rauhallisen tunteen sydämeeni....tiedän että rakkaani on tuolla jossain ja kerran hänet vielä kohdata saan..
-pirre67, 45, Kokkola

Pari vuotta sitten aina positiivinen ja energinen ystäväni sai kuulla sairaudestaan, joka oli vienyt häneltä pikkuhiljaa voimia. Tutkimusten ja leikkauksen aikaan Jenni Vartiaisen -En haluu kuolla tänä yönä soi eetterissä. Sen kuullessani tulee edelleen suru puseroon, vaikka ystäväni on tällä hetkellä kahden lapsen terve ja iloinen äiti! :) Biisi kosketti meitä molempia silloin ja niin se tekee edelleen.
-Heli, 28, Helsinki

Olimme vaimoni kanssa Jyväskylän keskus-sairaalassa synnytyssalissa eräänä syksyisenä aamuna . Taustalla soi rauhallinen musiikki. Samaan aikaan kun vaimoni sai kolmannen lapsen syliinsä, radiosta alkoi kuului juontajan spiikki " erittäin mahtavaa aamua" ja laittoi Kappaleen soimaan... Kappaleen nimi oli: Voiko päivä enää ihanammin alkaa" ja Todellakin se piti paikkaansa ja kosketti meitä molempia. Sitä aamua ollaan kyllä naurettua useampaan kertaan.
-Harri, 34, Jyväskylä

Biisejä on oikeestaan 2. Jope Ruonansuun enkeleitä toisillemme ja finlanderssin oikeesti. Jopen biisi osu ja uppos nimittäin minun tyttökaveri sari on vamainen niinkuin minäkin. Sari ei tavatessamme kertonut vammastaan, vaan se tuli minulle yllätyksenä. Sarin vamma paljastui minulle 14.4.2013 tapasin Sarin 13.4.2013 Vamma paljastui kun Sari alkoi lähettää minulle tekstiviestejä luulin ensin että Sari pelleilee kun viestistä jäi kirjaimia pois Sari kirjoitti esim. näin Huomenta kulta viestissä saattoi lukea hume kulta eli tyttökaverillani on kieliopillinen häiriö tai joku sellainen en osaa sitä tarkkaan selittää. Olin hirveän vihainen Sarille kun hän ei kertonut vammastaan tavatessamme kun itse olen hyvin avoin vammani suhteen. Soitin Sarin siskolekkin ja olin hyvin närkästynyt. Meni päivä ja Sari soitti minulle puhelun aikana annoin Sarille anteeksi ja olemme nyt kuukauden olleet yhdessä. Anteeksi antamiseen auttoi Jopen biisissä sanat "Anna anteeksi jos mä sua loukkasin tyhmyyttäni sinut melkein menetin sitä anteksi pyytää nyt tahtoisin rakkaani viimeinkin" Lauloin nuo sanat Sarille puhelimeen. Sari on Kemistä ja minä Oulusta joten välimatkaa on. Finlanderssin biisiin ei ole muuta perustetta kuin se että sitä on mukava laulaa karaokessa ja saada rakastuneet parit tanssimaan poski poskea vasten. Itse Olen kyynersauvoja käyttävä cp-vammainen mies oulusta en ole koskaan käynyt festareilla koska yksin isoissa yleisötapahtumissa liikkuminen on vammani vuoksi vaikeaa mm. Kaatumisen pelon takia minulla on vähän huono tasapaino vammastani johtuen ja veikkaan ettei tyttökaverinikaan ole festareilla pyörinyt koska hänellä lukeminen ja laskeminen teettää vähän vaikeuksia.
-Pate, 36, Oulu

On vaikea sanoa mikä biisi on koskettanut ja missä elämän vaiheessa. Mutta Arttu Wiskarin "Tuhkaa ja Ikvää" on sellainen laulu joka koskettaa vaikka ihan vain ajatustasolla. En ole onneksi koskaan kokenut laulussa kerrottua tuskaa mutta joka kerta kun sen kuuluu niin johan siinä iso mieskin herkistyy!
-Vellu, 33, Vihti

Lastemme ollessa hyvin nuoria, toinen juuri kohta 2 ja toinen 5, kuoli mieheni rajussa moottoripyöräonnettomuudessa kuin sormia napsauttamalla. Tieto ja tuska että jäin yksin oli kamalaa, työ ja arki yhtä sekamelskaa, hätää ja hämmennystä.
Vuodet vaihtuu, seuraavat toisiaan ja aina kun lasten kanssa on hankalaa, huudahdan taivaalle että "tule takaisin sieltä laittamaan lapsesi ruotuun" vaan eipä hän ole tullut, ei tietenkään.
Vihdoin vuosien jälkeen näin hänestä unta. Hän oli unessa läsnä mutta halusi olla piilossa, etsin, olisin halunnut nähdä mutta en onnistunut, silti tiesin hänen olevan siinä. Heräsin säpsähtäen voimakkaaseen tunteeseen että joku oli ollut minua hyvin lähellä, iholla kuten sanotaan ja tajusin että hän on seurannut meidän elämää varmasti koko ajan ja ohjaillut tekemisiämme edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Tuli jotenkin helpottava olo siitä etten ollutkaan ollut yksin.
Kuulin ensimmäisen kerran Jenni Vartiaisen "missä muruseni on" matkalla kesäpaikalle, kyyneleet alkoivat hiljalleen valua, sanat olivat niin koskettavat, niin osuvat kohdalleni. Olin aina toivonut että hän tulisi edes hetkeksi takaisin, että hän tukisi minua kivikkoisella tiellä, auttaisi ja ohjaisi. Ja samalla muistin unen hänestä missä hän oli ihan lähellä, ilolla.
Kun tuo kappale soi, mieleni valtaa haikeus ja ikävä mutta samalla hyvän olon tunne siitä että tiedän hänen olevan minulle aina olemassa.
-Bondtyttö, 45, Järvenpää

Perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi kesäkuussa 2002. Samoihin aikoihin Don Huonot julkaisivat hienon ja koskettavan, Sydänpuu -nimisen kappaleen. Kappaleen tunnelma ja sanoitus sopivat täydellisesti kyseiseen elämän tilanteeseen ja kappale todella kosketti minua. Hankin kappaleen singlen ja kuuntelimme sitä usein kotona. Lisäksi lauloin kappaletta lapsellemme rauhoitellessani ja nukuttaessani häntä.

Seuraavana vuonna perheeseemme syntyi toinen lapsi, jolle vastaavasti kappaletta laulettiin ja soitettiin. Muutamaa vuotta myöhemmin saimmekin kuulla Sydänpuu -kappaleen lasten esittämänä, ämpärirumpujen säestyksellä.
-Jaan, 37, Helsinki

Pieni poikani menehtyi 5-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja joka kerta kun kuulen Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on" kyyneleet pyrkivät väkisinkin silmiini. Joku liikkuu lähelläni, koskee poskeain. Jospa tuuli leikkisi hänenkin hiuksillaan ja kertoisi rakkauteni ja kuinka ikävöin. Pientä tähdenlentoani.
-Soleido, 48, Kemijärvi

Kappale ei ollut mukana tilanteessa vuonna 2010, kun sain keskenmenon 19. viikolla juhannuksena. Menetimme kauniin tyttö vauvan. Lohtua sain kuitenkin Jenni Vartiaisen biisistä Missä muruseni on. Koen sen tehdyksi juuri minulle ja "hippus"-tytöllemme. Tämän laulun kuullessani uskon että hippunen on elämässäni mukana ja omalla tavallaan huolehtii meistä. Suuri kiitos Jennille upeasta laulusta.
-Ruth, 39, Hauho

Anna Erikssonin koko tuotanto on sopinut elämän ylä- ja alamäkiin jo vuosia. "Miksi sanoit sen" ja "Sitäkö tää on" ovat hyviä esimerkkejä aggression poistobiiseistä. Kunnon revitys näillä onnistuu vain autossa ajaessa, siis jos itse huutaa mukana.

Nina Åströmin tuotannosta kaikki kipaleet terapeuttisia ja ainutlaatuisia. "Waiting for the day" ja "I do believe" ovat molemmat pysähdyttäviä kokemuksia. Nina laulaa englannin lisäksi mm suomeksi ja ruotsiksi. Meillä soi aina, musiikki on läsnä joka hetkessä.
-Nanna, 50,Kristiinankaupunki

Kokoonnuimme viime juhannuksena nuoruuden kaveriporukan kanssa mökille. Tanssimme ulkona nurmikolla ilta-auringossa ja kuuntelimme Seminaarinmäen mieslaulajien kappaletta Taina. Se hetki oli taydellisen onnellinen.
-Kirppu, 21, Jyväskylä

Jenni Vartiaisen kappale Missä muruseni on, ei oikeastaan ole soinut minkään tapahtuman yhteydessä, mutta yhdistän kappaleen kahteen minulle hyvin surulliseen tapahtumaan ja jostain kumman syystä tämä kappale surullisuudellaan ja erittäin kauniilla sanoillaan lohduttaa silloin kun ikävä oikein sattuu.

Tapahtumia ja kappalleen sanoja yhdistää tähdet ja yö. Menetin ensimmäisen lapseni vuonna 1996 10 päivän ikäisenä hoitovirheen takia ja mieleeni painui yö jolloin toivo loppui ja istuimme lastenklinikan pihapenkillä tähtitaivaan alla. Vuonna 2004 luonani viimeiset kuukaudet asunut syäpää sairastanut pikkusiskoni herätti minut vei pihallemme jossa istuimme hiljaa katsoen tähtiä. Tämän jälkeen vein hänet naistenklinikalle viimeiselle matkalle.

Tämä Vartiaisen kappale antaa jotenkin lohtua, että kävävelemme samalla maalla kuitenkin ja he tuntevat ikäväni..
-Satu, 47, Espoo

Vuosi 2003, Gyltön varuskunta. Tiedoksi niille, jotka eivät Gyltössä ole käyneet, niin varusmiesten majoittuminen ratkaistiin rakentamalla varuskunta kallion sisään. Armeija ei tunnetusti ole paikka, jossa kannustetaan oman mielipiteen ilmaisuun tai ylenpalttiseen haaveiluun pois pääsystä, ainakaan ääneen. Vuonna 2003 kesän ehkä yksi soitetuimmista radiokappaleista oli Happoradion Pois Kalliosta. Olosuhteet huomioonottaen, kyseinen biisi kosketti ottamatta lainkaan kantaa musiikkimakuuni yleisesti.

Erityisen konkreettiseksi tilanteen teki hetket, jolloin makasin syvällä luolan uumenissa omassa tuvassani radion soittaessa: "Päästäkää minut pois kalliosta....". En ole koskaan kokenut vastaavaa nenäkästä pottuilua keneltäkään. Se biisi kosketti.
-Luolamies, 29, Salo

Pari kevättä sitten olin rakkaan ja tärkeän miespuolisen ystäväni luona yökylässä kun aamulla radiosta kuului Johannan Kurkelan Rakkauslaulu.Ulkona paistoi lämpimästi kevätaurinko,linnut lauloivat ja kevään pystyi tuntemaan eri aistein avoimesta ikkunasta.Sillä hetkellä kun Johannan kappaleessa laulettiin En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä jne..ystäväni otti mua tiukasta kädestä ja se hetki oli kaunis,johon ei sanoja tarvittu. Sillä hetkellä tajusin että elämässäni on ihminen joka välittää aidosti..<3
-Rakas ja tärkeä ystävä, 35, Mikkeli

Mieheni kummisetä poistui ajasta iäisyyteen juuri hetkeä myöhemmin kuin Mokoma oli julkaissut levynsä 180 astetta. Levyllä oleva kappale Virsi N:O 5 soi autossamme matkatessamme Lempäälästä Helsinkiin hautajaisiin. Hieno biisi sopi matkamusiikiksi kyseiselle reissulle ja muistuttaa aina mieheni ihanasta ja lämpimästä kummisedästä.
-Sanna, 37, Lempäälä

Kuulin mainoksen radiossa ja päätin heti osallistua sillä minulla on kokemus kappaleesta, joka kosketti, koskettaa edelleen joka kerta..
Syksyllä kun koulua oli hetken käyty, opettaja soitti meille Chisun kappaleen "kolmas pyörä". Sitä oli tullut paljon radiosta ja en ollut tajunnut sanojen merkitystä vaikka olin kuullut kappaleen monta kertaa, mutta siinäpä se, olin kuullut sen mutta en kuunnellut. Opettaja pyysi meitä kuuntelemaan ja miettimään sen sanoja. Silloin tajusin kappaleen merkityksen ja sen sanojen kauniin tarkoituksen. Se kappale todella kosketti..
-Senni-Liina, 17, Turku

Oli koulun joulujuhlapäivä. Joululoma alkoi ja kaikki olivat iloisia, minä mukaanlukien. Isä odotti minua linja-autoasemalla koulun jälkeen ja suorastaan juoksin autolle, koska olin innoissani alkavasta lomasta. Isä vaikutti kuitenkin oudon hiljaiselta ja hetken päästä hän kertoi, että koiramme oli kuollut. Se oli halvaantunut yöllä ja puoliksi hautautunut lumen alle, kun isä oli löytänyt sen aamulla vielä elossa. Minä olin järkyttynyt ja mietin, kuinka rakas ystäväni oli maannut lumen alla ja kärsinyt ja minä olin iloinnut koulussa. Radiossa soi Juha Tapion Ohikiitävää ja itkin. Se joulu oli elämäni kauhein ja vieläkin aina Juha Tapion kappaleita kuunnellessa liikutun. "Niin kaikki ohikiitävää. Ikävä ja riemu, joka hetken värähtää. Mitä toivot, että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää."
-Liitelijä, 19, Haapajärvi

Kolme vuotta sitten vaihdoin koulua hetken mielijohteesta jättäen taakseni minua kolme vuotta kiusanneet henkilöt.Istuin autossa kohti uutta kouluani ja radiossa soi silloin Antti Tuiskun biisi Et ole sellainen.Tuolla hetkellä tämä biisi sai minut tajuamaan,että minun tapani elää on ihan yhtä oikein (tai väärin) kuin heidänkin,eikä se ollut munun vikani,etten sattunut kelpaamaan heille sellaisena kuin olin.Tuon biisin johdosta en kanna heille kaunaa.....
-aargh, 19, Sastamala

Suvi Teräsniskan Elävänä haudattu. Sanat sopivat silloiseen elämäntilanteeseen kuin nenä päähän. Olin Tärkeän ystävän kanssa Suvin konsertissa jossa hän esitti mm tämän kappaleen. Eihän siinä voinut muuta kuin laskea kyyneleet vapauteen. Hieno kappale.
-Saija, 25, Ylihärmä

Oli kevät 1990-luvun alkupuolella, olin valmistumassa ylioppilaaksi. Aluksi oli valtava stressi ylioppilaskokeista ja sitten yliopiston pääsykokeista, mielessä painoi myös saanko kesätöitä ja miten käy poikaystävän kanssa, suhde oli sellaista nuorten ihmisten vellomista. Sitten sairastui äitini ja joutui mielisairaalaan ja koska olin ainoa lähiomainen, jouduin kantamaan vastuuta itselle aivan vieraista asioista, kuten kuinka pidetään ihmistä hoidossa vastoin tahtoaan. Mielisairaala sijaitsi hyvin luonnonkauniilla paikalla (niinkuin kai useimmiten) ja matkustin sinne bussilla monen viikon ajan päivittäin. Radiossa soi tosi usein J.Karjalaisen Villejä lupiineja ja kevään vihreyden herätessä laulu kävi aina vain tutummaksi. Laulun sävy muodostui mielessäni lähes uskonnolliseksi, siinä kuljetaan pakahtuneena, kohti valoa, siltä ainakin tuntui. Myöhemmin kesällä olin poikaystävän kanssa Ruisrockissa ja kuulin livenä J.Karjalaista, oli upea kesäinen päivä, raukea festarikansa makasi nurmikoilla ja leititin poikaystävän pitkään tukkaan kymmeniä pieniä palmikoita. Pääsin yliopistoon opiskelemaan, äitikin kuntoutui kotiinsa, kesätöitä en saanut, mutta kaikki tavallaan järjestyi. Aina kun kuulen Villejä lupiineja - kappaleen, istahdan mielessäni bussiin, ulkona tuoksuu keväinen tuomi, tuolla on sininen järvi ja tuolla sairaalan valkoiset, kauniit jugend-rakennukset. Olen vähän surullinen ja vähän toiveikas.
-Suihkusaippua, 39, Tampere

Vuodet vierii, muistot jää.
Marraskuinen päivä, ajan tajusta pieni häivä.
Saa tuska, kipu voiton, kun kuulen hiljaisen soiton.
Hiljaa hiipii tunne hyvä, sanoma biisin on niin syvä.
Kulunut on biisistä viisitoista vuotta, eikä sitä nyt lauleta suotta.

Kiitokset Sir Elwoodin Hiljaisille Väreille seuraavasta laulusta:
"Ei ole punaista tupaa eikä perunamaata
jonne yhdessä me tietä löydettäis milloinkaan
ei ole niemen notkoo eikä saarelmaa
kun me eksyneinä pyöritään tätä ympyrää vaan"
Nyt on punainen tupa ja tuo perunamaa. (Esikois tyttäreni syntyi tuon laulun aikana:) )
-Saara, 46, Espoo

Irinan "Näe minut tässä" tuntui heti ensimmäiseltä kuulemalta kappaleelta, joka oli kuin tehty omaan silloiseen elämääni. Irina kulkikin mukanani lenkeillä ja koin vahvistuvani hetki hetkeltä. Huomasin olevani arvokas ihminen ja ansaitsevani onnellisuutta sekä omaani että lasteni elämään. Nyt voimaantuneina olemme aloittaneet vihdoin uutta ja turvallisemman elämän sekä löytäneet vierellemme ihmisen, joka "näkee minut tässä".
-T, 36, Seinäjoki

Keväällä 2011 odotin esikoista ja samaan aikaan radiossa oli kovassa soitossa Haloo Helsingin biisi, Maailma toisella puolen. Joka kerta kun biisi radiosta soi ja tuli kohta missä laulettii: "äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen", niin itkuhan siitä aina tuli. Ja tänä päivänäkin kun biisi radiosta soi niin siitä tulee niin ihanat muistot ja oma ihana ihana tytär joka sitten silloin elokuussa 2011 syntyi.
-Tarusi, 28, Helsinki

Viime vuonna Tampeella bändin keikalla olessani, kuulin livenä kappaleen; "Sä tarttet". Kappale kosketti paljon, kertosäkeen sanat tuntuivat silloin ja ovat edelleenkin itselleni ajankohtaiset. Antavat voimaa jne. Tunnelma oli loistava ja mukana oli muutamia tuttuja. Se oli upea keikka! Samoin muutkin keikat joissa olen sen jälkeen käynyt, mutta tämä keikka jäi erityisesti mieleen.
-katri, 26, Oulu

Olin poikakaverini kanssa tansseissa vaan
topi sorsakoski lauloi laulujaan
Meillä meni huonosti ja tiesin sen
ilta tämä olisi yhteinen, viimeinen
topi lauloi salattu suru kappaleen
tiesin kaiken siihen päättyneen
aina kun tämän kappaleen kuulen
muistan illan tuon ja haikeus tulee mieleen
nuoruuden rakkaus ei unohdu koskaan
salattu suru minua aina seuraa
-piia, 40, Siilinjärvi

Oli kesäinen ilta vuonna 2000, koulujen päättäjäisilta. Ihana lämmin ilta ja aurinko paistoi. Hyvä fiilis, parhaan kaverin kanssa liikenteessä. Kymmeniä nuoria kokoontunut rannalle juhlimaan päättäjäisiä. Zen Café soitti biisin Todella kaunis ja se hetki ja hyvä fiilis on jäänyt niin elävästi mieleen, ja sitä voi muistella lämmöllä. :)
-Mariska, 29, Paimio

Tämä biisi syöksi nuoren pojan reidet/mielen totaaliseen maitohappojumiin. Oli vuosi -86 ja matka Norjan tuntureille harjoitusleirille. Olin poika 16v ja totaalisen tietämätön tämän bändin olemassaolosta. No matka bussissa taittui korttia lätkien ja matkanjohtajan tarinoita kuunnellen. Mutta sitten se iski. Zero Nine -White lies / NEWER STOP RUNNIN´ - Voitte kuvitella Norjan järisyttävät korkeuserot ja kyseisen biisin takomassa takaraivossa kun voimat on finaalissa mutta biisi käskee eteenpäin. Kesä 86 ja Newer Stop Runnin´ en anna periksi vieläkään :DD
-Marko, 43, Siilinjärvi

Mies, jonka luulin jo kadottaneeni elämästäni.... laittoi lauantai-iltana tekstiviestin.....kuuntele "missä muruseni on"
-Matilda, 52, Vantaa

Rakkaat oppilaani lauloivat minulle lukuvuoden päätteeksi, eron hetkellä Stellan Aamun kuiskauksen. Vaikka laulu ei edes erityisen hyvin sopinut tilanteeseen, se oli valtavan koskettava hetki eikä kyyneleistä meinannut tulla loppua. Saman opiskelijaryhmän tulen muistamaan myös aina Pariisin kevään Teippileikki kappaleesta. Rakkaat ja unohtumattomat.
-Teippis, 32, Joensuu

Mokoma ja Huomenhaamu. Joitakin vuosia sitten elämässäni oli vaihe, jolloin en tiennyt kuka olen, missä olen ja minne olen menossa. Olin tyhjän päällä. Sitten tapasin erään henkilön ja tapahtui mullistavia asioita, jotka sysäsivät minut itsetutkiskeluun; käänsi elämäni ylösalaisin, pakotti tutkimaan minuutta ja mitä oikeasti haluan. Nykyisin olen pikkuhiljaa päässyt "takaisin", tiedän kuka olen, minne kuulun ja minne haluan elämääni ohjata.

Tämä koko tapahtuma, sen kolme säkeistöä on kuvattuna juuri samoin Mokoman kappaleessa Huomenhaamu. Ensin kaikki on sekavaa, sumuista, negatiivista. Sitten tulee muutos; kivulias, raastava, tarpeellinen. Lopuksi kaikki selviää, "sydän tuottaa lämpöä vihdoinkin, hymy huulilla rannalla istuksin".
-Churri, 39, Länsi-Suomi

Se oli kuin mikä tahansa muukin päivä. Kävelin löytökoirani kanssa tallinnan kadulla, ilman sen selvempää päämäärää. Tuuli oli voimakas ja pilvet olivat tummumassa. Koira oli niin kiintynyt minuun. Olimme miltei erottamattomat. Sinäpäivänä kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Istuin puiston penkille ja Rafal käpertyi syliini. Kuuntelin musiikkia ja koira tuhisi rauhallisesti reisiäni vasten. Yhtäkkiä se katsoi minua. Katsoin sitä silmiin ja tiesin, mitä oli luvassa. En halunnut ymmärtää, vaan silittelin koiraa tyynesti ja jatkoin musiikin kuuntelua. Sade alkoi ja pisarat sekoittuivat kyyneliini. Tiesin, että nyt oli aika. Katsoin koiraa ja suljin silmäni. Kännykästäni rupesi soimaan Johanna Kurkelan "Oothan tässä vielä huomenna". Painoin käteni koiran kylkeä vasten ja tunsin sen. Viimeisen hengähdyksen. Paras ystäväni, koira joka oli ollut tukeni ja turvani vuoden, oli poissa. Kuuntelin biisin sanoja itkien, hiukset märkinä ja eloton Rafal sylissäni. Sitä päivää ja kappaletta en unohda koskaan.
-Alexandra, 16, Tampere

Vuosi sitten parisuhteeni oli pahassa kriisissä ja harkitsin vakavasti eroa. Olen perheellinen mies ja minulla on poika, joka oli tuolloin esikouluikäinen. Olin viime syksynä pitkällä automatkalla yksin ja ostin Juha Tapion kokoelmalevyn matkamusiikiksi. Levyltä soi jossain vaiheessa "Saippuakuplat"-biisi, jota en ollut kuullut aiemmin. Tämä laulu sai minut tolaltani, sillä se kolahti todella kovaa. Jouduin ajamaan toviksi tien sivuun, koska se sai minut kyyneliin. Kappale koskettaa yhä edelleenkin, vaikka olen kuullutkin sen jälkeen useita kertoja. Laulun sanat kiteyttävät täydellisesti pienen pojan pelot ja tunnelman siitä, miltä tuntuu kun turvallinen perheside romahtaa ympäriltä. Näin sieluni silmin tuon laulun soidessa oman poikani juoksemassa hietikolla perhosen jäljessä. Mietin myös pitkään miten herkkä kuusivuotias lapsi kestäisi avioeron ja millaiset jäljet se häneen jättäisi. Tuo laulu muutti sisimpäni sillä hetkellä täysin ja voin lähes vannoa, että tuon kappaleen ansiosta olen yhä naimisissa ja pojallani on yhä ehjä perhe. Tästä lämmin kiitos taitavalle lauluntekijälle omasta ja poikani puolesta.
-Tapio, 41, Pietarsaari

Loppukesästä 2008 oli rakkaan isäni hautajaiset. Isäni yksi lempibändeistä oli ollut Teleks niin kauan kuin vain muistan. Hautajaistilaisuudessa kaikkia vieraita pyydettiin hiljentymään, koko juhlaväki seisahtui kuuntelemaan kun mankasta alkoi soimaan Tuulilasin nurkkaan. En ikinä unohda kyseistä hetkeä. Jokainen itki ja tunsin isäni olevan lähellä viimeistä kertaa.
-Krista, 19, Hämeenlinna

Se on kappale joka kosketti jo ensi kuulemalla. Minulle oli heti selvä, että se oli tehty minulle, että minä sen voin isälleni esittää kun olen siihen valmis. En ehkä koskaan.
Olin hyvin pieni kun vanhempani erosivat. Olin aina ollut isin tyttö. Isi halusi pojan, minä yritin kovasti täyttää ne saappaat. Isä meni uusiin naimisiin ja he halusivat uuden perheen. Minä en ikinä mahtunut siihen kuin oikeuden määräämät 2 viikonloppua kuukaudessa. Isi haki lauantaiaamuna, palautti sunnuntaina ennen aamu kymmentä. Viikonloput isä oli humalassa, isin uusi vaimo ei minua hyväksynyt, olin aina ulkona ulkopuolisena, oli sää mikä tahansa. Lapsuuteen kuuluu monta julmaa tarinaa noista ajoista mutta ne ei kuulu tähän. Kului aikaa, kuulin että saan pikkusisaruksen. Se oli se hetki jolloin minua ei enää ollut isälleni. Kun täytin kaksitoista, en heillä enää käynyt, en mahtunut heidän perheeseen.

Isä on loukannut minua useasti elämäni aikana. Silti joka kerta kun näen isin, haluan olla se jota isä minusta toivoi. Minulla on kova tarve miellyttää isää, täyttää ne saappaat. Isällä ei ole aikaa minulle, ei lapsilleni, kuin vain silloin kun hän saa itse siitä jotain. En ikinä riitä. Hän on sellainen isi pikkusisaruksilleni, mitä olen aina itselleni toivonut. Isi joka tekee, osallistuu ja rakastaa sekä ennen kaikkea suojelee. Näen itseni usein ulkopuolisen katsomassa heidän onneaan. Raastavinta on kateus isistä. Olen tehnyt koko ikäni töitä sen eteen etten katkeroituisi. Se on vaikeaa.
-Susku, 30, Heinola

Kun kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa, tykkäsin siitä saman tien sillä onhan artisti ollut mukana elämässäni jo pikkutytöstä lähtien. Alkuun erityisesti kertosäe säväytti, koin jotenkin että nuo kolme laulun nimessä esiintyvää sanaa ovat omiaan kuvaamaan minua. Kuitenkin mitä enemmän aikaa kului ja biisi alkoi käydä tutummaksi, huomasin, kuinka koko kappale oli kuin suoraan elämästäni; kyyneleet tulivat silmiini ja tulevat yhä silloin tällöin kun kappaleen sanoja tapailen. Laulu vaikeuksien voittamisesta sekä oman itsensä hyväksymisestä ja luvasta olla sellainen kuin on ilman häpeän tunnetta kuulosti siltä kuin joku olisi salaa seurannut elämääni aiempina vuosina. Kappale on minulle niin tärkeä ja henkilökohtainen, että tänä keväänä yhdistin sen ja pitkäaikaisen haaveeni jonka lopulta uskalsin toteuttaa: pohjettani koristaa nyt erittäin hienosti toteutettu tatuointi Kaunis Rietas Onnellinen. Jollain oudolla tavalla minusta tuntuu nyt siltä, että olen jotenkin kokonaisempi tatuointini vuoksi, aivan kuin olisin odottanut sen ottamista 10 vuotta juuri siksi, että tämä biisi ja nämä sanat osuisivat kohdalleni. Kappale siis on aivan ihanan Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen.
-Tinakenkätyttö, 29, Oulu

Kesän aurinkoisen työpäivän ensimmäinen puhelu toi suruviestin. Pienen pojan äidin kamppailu syöpää vastaan oli päättynyt. Äkkiä auringon säteet eivät enää lämmittäneetkään ikkunan läpi. Elämä on kohtaamisia ja eroja. Oman elämän suru äidin muuttaessa taivaaseen tulvahti mieleen. Radio oli sattumalta auki ja sieltä kuului Jenni Vartiaisen kuultavan kaunis ääni ... missä muruseni on... Tuolla kappalaleella on sen jälkeen ollut aivan erityinen paikka sydämessäni.
-Outi, 46, Rovaniemi

Tarina alkaa hyvin kliseisesti, varmaan kuten lähes kaikilla muillakin; Tapasin ensimm. kertaa tulevan poikayst., nykyisen avomieheni, lapseni isän (kys. siis kuitenk. yksi ja sama henkilö ;D) Olimme kaverin luona ja miehellä oli tarve tehdä vaikutus minuun. Valitett. en voi sanoa, etteikö oluella olisi ollut lainkaan osuutta asiaan, kun hän päätti alkaa laulamaan kouluaik. itse sanoittam. ja esittäm. lauluja, joita oli 3. "mualaispoikana synnyin pohjanmuallaa mualaispoikana siellä asuin vaain.." Ko. biisissä esiintyi myös keuhkotautinen kissa sekä reikäpäinen koira, pojan kohtalo oli jäädä luomaan lantaa pohjanm. ilman kavereita. Biisi oli reipas, sanoma humorist. katkera. Toinen kertoi Tippukiviluolasta joulupukkeineen ja kaljoineen. Kolmas oli rakkauslaulu jossa päähenk. rakastettu, Jerusalemil. Kielo kuoli ja tilalle löytyi hyväkropp. kiero nainen, joka kuoli myös. Kuten herrasmiehen kuuluu, hän lisäsi viim. mainitsem. lauluun minun nimeni Kielon tilalle, söpöä vaikka siinähän kohtaloni olikin kuolla. Muistan nuo kappal. ulkoa ja tunnelman niitä ekaa kertaa hölmist. huvittuneena kuunnellessani, enkä tule varmasti ikinä unohtamaan, huomaan edelleen hyräileväni niitä välillä.. Hauskaa on myös se, kun ajattelee kuinka monta muuta neitiä kys. teoksilla on koitettu hurmata, ja onko onnist. En ole kysynyt, enkä välitä. Minut ainakin hurmasi, ja 5vuotta on hurmio kestänyt. Kuten huomattu, "kun tapasin poikaystäväni"-alun jälkeen tarina ei lopulta ehkä ollut niitä perinteisimpiä.
-Mualais-likka, 21, Pieksämäki

Oli talvi-ilta ja olin äitini kanssa autossa matkalla kotiin. Ikävöin auto-matkalla minusta nuorempaa siskopuoltani, joka on isäni puolelta. Radiosta soi Laura Närhen ja Erinin biisi Siskoni, mikä kosketti minua paljon ja koskettaa vieläkin. Laulussa lauletaan: "Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan, tule mua vastaan, oi siskoni mun". Tämä kohta, sopi tilanteeseen loistavasti, koska se kuvasi juuri sitä tunnetta mikä minulla oli. Laulussa käy ilmi sisarusten välinen kilpaileminen, mitä minulla ja siskollani ei ole, mutta tämä biisi oli silti juuri sopiva tuohon iltaan.
-Isosisko, 16, Kaarina

Jo ensimmäisen kerran, kun kuulin Arttu Wiskarin Tuntematon potilas -biisin, niin sen sanoista tuli mieleen ukkini. Laulua tulikin sitten kuunneltua viime syksynä paljon, kun ukki nukkui pois ja omasta puolestani olen sen omistanut tälle pilven reunalla istuvalle sotaveteraanille
-Suvi, 22, Kemi

Tämä kappale on uusi, mutta saa heräämään muistot vuosien takaisesta toivosta, pettymyksistä ja epätoivosta. Vuosien jälkeen asiat on järjestyneet ja osin unohtuneetkin, mutta palaavat taas mieleen tätä kuunnellessa. Kyseisen kappaleen musiikkivideon loppu on lähinnä shokeeraava... Arttu Wiskarin ikuisesti kahdestaan
-Harri, 40, Oulainen

Olin nuoruudestani lähtien lähes kolmenkympin ikään saakka ollut vankkumaton pop-musiikin nimeen vannova henkilö. Nuorena suurin musiikillinen intohimoni oli mm.Take That yhtye. Kun tapasin nykyisen mieheni ja lähdin hänen ympäripuhumana mukaan katsomaan Radio Rock Finlandiaa vuonna 2007, niin en tiennyt, että elämäni tulee tuon illan aikana muuttumaan lopullisesti. Jäin yksin katsomoon, kun muut lähtivät hakemaan juotavaa ja lavalle kipusi minulle täysin tuntematon bändi nimeltään Amorphis. Kun heidän kappaleensa The smoke alkutahdit kajahtivat ilmaan, niin maailmani pysähtyi. Se oli rakkautta, joka vei koko naisen mukanaan ja muutti koko musiikkimakuni aivan totaalisesti.
-Sanna, 34, Nummela

Ihan tuore ikimuistoinen hetki oli, kun katsoin lasten laulukilpailua Kidsing ja siellä 10 vuotias Tatu lauloi kappaleen Missä muruseni on. Laulu kertoo rakkaasta ja rakastetusta ja kaipuusta. Poika oli osoittanut kappaleen kaksi vuotta sitten edesmenneelle mummolleen ja sanat sopivat siihenkin niin hyvin. Esitys oli kaikenkaikkiaan erittäin hyvä ja liikutuin muutenkin niin kauniin kappaleen monimuotoisuudesta. Kiitos esittäjälle ja laulun säveltäjälle ja sanoittajalle!
-Kati, 48, Espoo

2000-luvun alkupuoliskolla olin juuri täysi-ikäistynyt. Oli lämmin kesä ja elämä kaikkine mahdollisuuksineen avoinna. Tie vei lopulta opiskelujen kautta töihin pääkaupunkiseudulle, mutta PMMP:n Rusketusraidat kuullessani suu vääntyy vieläkin väkisin hymyyn. Se oli tuon viimeisen Jyväskylässä kotona vietetyn kesän biisi. Valoisat kesäyöt, baarit ja ranta kuuluivat siihen vahvasti - kuten Rusketusraidatkin.
-maiju, 28, Helsinki

Hei. Ikimuistoinen hetki Lauri Tähkän polte levyn ennakkokuuntelu tilaisuus. siellä oli paras kaverini mukana joka odotti silloin vauvaa ja soi Pieni Ihminen tämä kappale muistuttaa minua Janikasta parhaan kaverini vauvasta. parhaan kaverini Nimi on Heli.
-julia30, 30, Oulu

Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma on sellainen punainen lanka omasta nuoruudesta. Sitä tuli kuunneltua ensimmäisen poikaystävän kanssa kun ajoimme pillurallia ympäri kaupungin ja myöhemmin kämppiksen kanssa aamuöisin kun tulimme baarista kotiin. Siinä biisissä kytkeytyy nuoruuden levottomuus ja ajatus siitä että mikään ei ole tarpeeksi...
"Lähden maailmalle etsimään itseäni..."
"mä en usko mitään ennen kuin näen omilla silmilläin"
vieläkin yksi parhaista suomalaisista biiseistä.
-mara, 32, Turku

PMMP - Rusketusraidat, Ilosaarirock, hyvät ystävät, lämmin kesäpäivä - mitä muuta sitä tarvitseekaan? <3
-Mira, 29, Joensuu

Esikoisemme,tuolloin vieä 15-vuotias nuori miehen alku pukeutui koulun yläasteen päättäjäisjuhlaan aamulla hyräillen.Tukka sopivasti vahalla sekoitettuna,miehekkäältä tuoksuen hän veti liituraitapuvun päälle,solmioineen kaikkineen.Liituraitapuvun alaosan virkaa teki liituraitashortsit,jaloissa tietty tennarit.Voi,äiti oli niin ylpeä erilaisesta pojastaan,että se kehtaakin,ihanaa!!

Juhla oli tunteikas, kuten kevätjuhlat nykyään minulle tuppaavat olemaan. Stipendejä jaettiin, oppilaat kehuttiin ja oli myös esityksiä. Sitten olikin ysiluokkalaisten vuoro esiintyä:
"Pure sun huulet yhteen
Ota taas se ilme
Kuin jotakin oisin velkaa
Maksanko pois nyt
Olen onnellinen mitä sä luulit
Olen onnellinen mitä sä luulit
Paina taas kaasu pohjaan
Anna elämän mennä
Huuda sun äänihuulet
Rikki ja poikki..."
Laulu on mielestäni hirvittävän vaikea laulaa,ja olikin ajoittan ihan hirveää kuunneltavaa,mutta viis siitä!!Poika sanoi luokan silti halunneen laulaa tämän laulun,hehän ovat päättäviä ysiluokkalaisia!! Maailma odottaa ja on heidän!
Tuo tunnelma ja pieni hetki silloin oli aivan järisyttävä kokemus minulle.Tunsin kuinka kädet,jalat ja niska kääntyi kananlihalle,kyyneleet tulvi silmiin enkä voinut edes liikkua,saatikka katsoa kehenkään muuhun.Tuon muutaman minuutin ajan olin taas 15-vuotias,tunsin sen kaiken ilon ja odotuksen.Hetken mentyä ohi mielessä käväisi pieni kateus,etten pääsisi illalla nuorten mukaan baanalle ;)
-Hellu, 44, Turku

Tapasimme nykyisen mieheni kanssa ensimmäisen kerran Provinssirockissa vuonna 2004. Tulimme yhteisellä kyydillä sieltä kotiin ja menimme vielä koko porukan kanssa oluille kuppilaan. Osuimme samaan aikaan jukeboksille ja kävi ilmi että meillä on yhteinen lempibiisi: Hurriganesin I Will Stay. Hän haki minua tanssimaan, keskellä kirkasta päivää pienessä kuppilassa jossa ei todellakaan ollut mitään tanssilattiaa vielä tuohon aikaan. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen tanssimme, jonka tahdissa tansseimme myös häävalssimme kesällä 2009. Edelleen menemme aina silloin tanssimaan jos tämä kappale soi, mieheni kun ei muuten ole oikein tanssahtelevaa sorttia :)
-Katjuska, 28, Kokemäki

Äitini kuoli syöpään v. 2004. Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä oli poissa. Juuri kun tästä alkoi jotenkin toipua, sairastui mieheni syöpään v. 2006 ja vain puolen vuoden taistelun jälkeen hän nukkui pois. Toinen elämäni tärkeimmistä ihmisistä oli poissa. Mieheni kuoleman aikoihin tyttäreni tuli teini-ikään, joka on jokaiselle vanhemmalle välillä vaikeaa aikaa. Meillä sitä vielä korosti nämä menetykset, kun tyttäreltä oli mennyt sekä mummi että isä niin pienen ajan sisällä.

Itkua riitti tuohon aikaa ja välillä teki mieli heittää itsekin hanskat tiskiin, että en jaksa. Mutta jotenkin sitä vaan ihminen menee. Ja musiikki on meidän perheessä aina ollut isossa roolissa. Olihan miehenikin muusikko ammatiltaan. Tuolta ajalta oli yksi kappale ihan ehdottomasti ylitse muiden ja se oli Simo Silmun esittämä Elä Vielä. Sen sanat, se tunnelma ja Simo Silmun komea ääni koskettivat ja myöskin antoivat lohtua. Se oli oikea terapialaulu. Siitä vaan sai voimia taas jatkaa eteenpäin. Tänä päivänäkin pidän kovasti tuosta kappaleesta, enkä koskaan unohda, miten paljon se oikeasti auttoi minua eteenpäin.
-Tarja, 50, Helsinki

Hetki ei ole onnellisella tavalla ikimuistoinen: Ajoin autoa, radio oli auki ja kuulin ensi kertaa Mamban "Mä oon lakannut huolehtimasta" Pikkuveljeni oli tehnyt itsemurhan muutama viikko sitten, ja noihin aikoihin päässä pyörivät tuhannet kysymykset joihin vastausta ei löydä koskaan. Oli myös pelko siitä että mitä muita kauheita asioita vielä voi tapahtua, lintukotoni oli järkkynyt ja pahassa maailmassa voi tapahtua mitä tahansa. "Mä mietin kaiken tarkoitusta, etsin lohdutusta ja epäilin, mä olin täynnä vihaa katkeruutta, syytin ja syyllistin. Olin onneton ja allapäin ja elämälle vihainen."

Tämä biisi on kuitenkin auttanut minua asian käsittelyssä, kyyneleet virtaavat silti aina kun kuulen tämän kappaleen.
-onneli, 35, Pohjanmaa

Stam1nan kadonneet kolme sanaa on ja oli kantavana voimana myrskyisissä teinivuosissa, siitä sai voimia ja jaksamista vaikka tuntui että maailma potkii päähän! Sen myötä koko Stam1nan tuotanto ja keikat on tullut koluttua melko hyvin läpi ja edelleenkin bändi on yksi ehdottomista suosikeista <3 Heidän musiikki toimii kaikissa tilanteissa, sitä on bailattu menemään sekä yökerhoissa että keikoilla todella hyvällä mielellä ja porukalla, sitä on kuunneltu kun parisuhde tökkii tai ero ottaa koville, se toimii sekä juoksulenkeillä että rauhoittuessa nukkumaan, kaiken kaikkiaan miusta tuntuu että tietyiltä karikoilta ja sudenkuopista on tullut noustua nopeammin tämän musiikin ansiosta :)
-Karoliina, 22, Kontiolahti

Oltiin kavereitten kanssa ekaa kertaa Ilosaarirockissa. Menimme katsomaan Palefacea, jolta emme tienneet kuin muutamat kappaleet. Meno oli mahtavaa, tanssittiin ja biisitkin oppi nopeaa. Upea kokemus jäi mieleen, sen muistan aina. Festarit on parasta aikaa mitä kesällä voi viettää! :).
-mieka, 19, Kristiinankaupunki

Äitini kanssa pidimme Arja Korisevan kappaleesta Rannalla kovasti. Olimme mökillä järven rannalla syksyllä ja yht äkkiä äitini kaatui maahan ja menehtyi. Aina kun kuulen kyseisen kappaleen tulee vedet silmiin ja tapahtuma tulee mieleen voimakkaasti.
-ipu, 57, Jämsä

Monia koskettavia hetkiä on mulla ollut, jossa on suomalainen musiikki ollut mukana, mutta nyt vähän aikaan sitte tapahtunut hetki on jäänyt mieleen. Aloitin nimittäin autoalan amiksessa koulun tuntematta ketään ja luokallani oli toinenkin tyttö nimeltä Hanna. Hannasta ja musta läheni hyviä ystäviä toisessa jaksossa ja nyt ollemme''best friends forever'' ja ihan erottamattomia parhaita ystäviä. Kunnon DOUBLE TROUBLE henkeen ja vereen :) Hanna ei jätä eikä petä ja kaiken voi toisillemme kertoa ja huumori ei sitten lopu kesken. Me kaks amistyttöä ollaan yhdessä niin hömppiä ja keksimme aina kaikkea hönöä ja tyhmää ja huonostakin päivästä saamme ihan huippu mahtavan! Se on fakta nimittäin meidän seurassamme ei tylsää tule! :) Silloin kun ekaa kertaa näimme koulun ulkopuolella niin kuuntelimme musiikkia synttäripäivänäni torstaina ja yksi koskettava oli herra huu- olipa kerran artisti. Mutta biisi jonka laulamme AINA yhdessä ja joka jaksaa aina koskettaa on ehdottomasti erinin mitä tänne jää.
-Nina, 17, Helsinki

Arttu Wiskari / Mökkitie
Minulle tulee tästä kappaleesta nuoruusvuodet mieleeni. Vanhempani erosivat minun ollessani nuori tyttö ja tunteet nousevat pintaan tätä kappaletta kuunnellessa. Tämä kappale tuo mieleeni lapsuuden, sen, kuinka olimme mökkireissuilla ja miten mukavaa ja hauskaa meillä lapsena oli. Ja miten raskaasti otimme vanhempieni eron. Meille se oli shokki – olimme 11- ja 13-vuotiaita nuoria ihmistaimenen alkuja. Se oli lapsuuden loppu: ei tullut enää mökkireissuja.

”Faija annan minun ajaa mökkitie....” – tulee mieleeni, kuinka isävainaani opetti minut ja veljeni ajamaan autoa juuri mökkitiellä: ensin sylissä, sitten itse ajaen. Se oli aika huisia!!! Molemmat vanhempani kuolivat 60:sinä, ja jäimme pikkuveljeni kanssa täysin orvoiksi. Tosin olimme jo aikuisia ihmisiä, mutta vanhempien menettäminen sattuu ”isonakin tyttönä”. Kaipaan molempia vanhempiani aivan valtavasti.

Todella vaikuttava ja koskettavata kappale. Ei voi kuunnella ilman, että kyyneleet hiipivät silmäkulmaan. Kiitos Arttu!
-Leila, 50, Vantaa

Paras ystäväni muutti Englantiin puoleksitoista vuodeksi. Olimme asuneet kuusi vuotta lähes naapureina ja koko sen ajan olimme olleet hyvin läheisiä. Muutto pelotti ja mietimme kestääkö ystävyytemme. Mitä jos pitkän ajan päästä ei olisikaan enää mitään yhteistä puhuttavaa? Kuuntelimme yhdessa Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt, se sai kyyneleet silmiin. "ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota". Eikä erottanutkaan, paluumuuton jälkeen olemme olleet läheisempiä kuin koskaan.
-Sane, 17, jyväskylä

Isäni kuoli vajaa kolme vuotta sitten ja pian sen jälkeen kuulin ensimmäisen kerran Samuli Putron "Olet puolisoni nyt". Siinä on niin hyvin tilanteeseen sopivat sanat äitini jäätyä pitkän avioliiton jälkeen leskeksi, joten itkuhan siinä tuli. Vähän aikaa sitten äitinikin kuoli ja laulu koskettaa yhä.
-Tytär, 45, Turku

Tämä tapahtui syksyllä 2005. Mieheni äiti oli kuollut vähän aikaa sitten, ja kävimme hänen haudallaan. Kun menimme hautausmaalta autoon, radiosta alkoi kuulua Tiktakin "Tuuleksi taivaanrantaan". Kuuntelimme vain laulua autossa hiljaa emmekä pystyneet puhumaan mitään. Kyyneleet vain virtasivat, kun kuuntelimme tätä kaunista laulua, jonka kertosäe uskomattoman upeasti sopii rakkaan ihmisen poismenoon. "Jäit tuuleksi taivaanrantaan, valoisan virran rantaan...." Niin kaunista, herkkää ja syvältä koskettavaa lyriikkaa.
-Susa, 44, Lappeenranta

Poikani puhui jo 2-vuotiaana melko sujuvasti ja oli myös kova laulamaan. Erityisesti on jäänyt mieleen Juicen kappale Eesti on my mind. Poika hoilotti ostoskeskuksessa rattaissa kovalla äänellä " Eetti, Eetti, Eetti kaipaan sinne pelkeleesti. Toinen suosikki laulu oli Raparperi enkeli eli Ruuskan Rafaelin enkeli. Kyseiseen lauluu liittyy tarina. Olimme Ruotsissa reissussa pojan ollessa 4-vuotias. Poika hävisi kaupassa ja etsin hädissäni poikaa kaupasta ja kaupan ulkopuolelta. Kohta alkoi jostain kuulua kirkas pojan ääni joka lauloi Raparperi enkeli, poikaa vaan ei näkynyt. Toinen asiakas viittilöi kassisäilytykseen päin ja siellähän se poika istui lokerossa laulamaassa Raparperi enkeliä ja Ratiritirallaa. Edelleen poika pitää musiikista nyt 28-vuotiaana.
-Anita, 58, Lahti

PMMP-joku raja
Koko yhtye on ollu lähellä sydäntä jo heidän lauluista riittää tarinoita ja muistoja kyllikseen!
Tärkein muisto kuitenkin "joku raja". Koko lapsuuden ajan elänyt perheväkivallan keskellä... äiti sai 13 vuoden ajan monta nyrkiniskua ja monta muutakin iskua isältäni.. Eräänä päivänä biisi tuli radiosta ja äitini oli kyydissä..hiljenimme molemmat ja kysyin äidiltä onko kuullut laulua aikaisemmin, on kuullemma nähnyt jopa livenä. Hiljenimme kyllä molemmat koko automatkan ajaksi. Laulu nostaa aina palan kurkkuun. Uppoaa ja osuaa, syvälle sydämmeen! <3 Ja tosiaan, vanhemmat eronneet ja onnellisia erikseen! :)
- Raakel, 24, Vahto

Minua on koskettanut Zen Cafen Jättiläinen-kappale sillä se on kuin suoraan minun ja mieheni luonteen eroista. "Sinä tiedät matalista asioista enemmän. Minä vedän suuret linjat - ainakin mä luulen niin. Minä saatan ajatella itsenikin tainnoksiin." Mutta vaikka meillä onkin eromme, emme vaihtaisi hetkeäkään pois kuten kappaleessakin lauletaan. Emme aina ymmärrä toisiamme, mutta rakkauden me ymmärrämme <3
-Taikku, 27, Vantaa

Keväällä 2011, odotimme tyttöystäväni kanssa ensimmäistä lastamme. Halusimme keksiä jonkin laulun tai runon, mitä laulelisin vauvalle, jotta hän tottuisi isänsä ääneen jo mahassa. Minulla oli pientä stressiä jonka takia kärsin unettomuudesta. Yhtenä yönä valvoessani istuskelin vain keittiössä piirtelemässä ja kuuntelin samalla radiota. Sieltä soi jokin todella kaunis kappale. Tajusin jo laulun ensimmäisen säkeistön jälkeen että tuota laulua haluan lapselleni laulaa. Lauloin samaa laulua jokaikinen ilta raskauden ajan sekä kohta jo puolitoista vuotta unilauluna senkin jälkeen eikä loppua ole näkyvissä. Puolisoni on uudestaan raskaana Olen aloittanut laulamaan tälle seuraavallekkin tulokkaalle tätä samaa laulua. Tämä laulu on Teräsbetonin Metallisydän.
-Petu Setä, 23, Joensuu

Lapin keskussairaala 6.11.1990 - olin juuri synnyttänyt ensimmäisen lapseni. Tyttäreni tuotiin vierelleni ja radiosta kuului Maaritin Lainaa vain. Laulun sanat koskettivat kauneudellaan ja sen jälkeen en ole voinut tuota laulua kuunnella ilman, että kyynel tulee silmään ja se ihana hetki tulee taas mieleen. Kun sitten 1994 sain toisen tyttäreni tuo laulu kuului jälleen radiosta ja sama tunne valtasi minut. Nyt nuorempikin tyttäreni on muuttamassa pois kotoa - jäämme mieheni kanssa kahdestaan kotiin - ja laulun sanat soivat taas mielessäni. Oot lainaa mulle hetken vain...
-Anne, 47, Pello

Päivälleen tasan viisi vuotta sitten äitini muutti taivaaseen. Aivan hänen viimeisinä elonpäivinään, Iskelmä-Radiossa alkoi yllättäen soida Simo Silmun soolokappale: "Elä vielä".
"Elä vielä" (lirama.net/song/258065)
Kaukana jossain salamoi
Myrskyn äänet kuulla voi
Vielä taivas on auki pimeään
Ikävän tuulikello soi
Kesän muistot haravoi
Kun se toistaa kipeästi nimeään
Vielä taivas on auki pimeään

Elä muistojen keskellä tuulinen yö
Elä maailma kun maahan lyö
Elä viiltävä viima ja kaipuu loputon
Ja sen jälkeen elä vielä,
Kun sun aikasi on
Elä vielä, elä vielä
Kun sun aikasi on

Kylmänä kaipuu avaruus
Huutoon vastaa ikuisuus
Vaieten aina uudestaan
Kysyjä eksyy sanaton
Kartta taivaan tyhjä on
Kun se katsoo alas hiljaisuudestaan
Vaieten taas uudestaan

refrain:
Elä muistojen keskellä tuulinen yö
Elä maailma kun maahan lyö
Elä viiltävä viima ja kaipuu loputon
Ja sen jälkeen, elä vielä
Aika tuntematon
Elä vielä, elä vielä,
Kun sun aikasi on

Kun ei kuule kukaan
Eikä pysty vastaamaan
Taivas pimenee ja myrsky nousee
Voiko menneet unohtaa
Miten pelko katoaa
Mitä huominen tuo mukanaan

refrain

Tämän koskettavan laulun myötä elin mukana äitini viimeisissä hetkissä. Se auttoi tekemään surutyötä ja sen voimalla saattelin hänet ajatuksissani taivasmatkalle. Onneksi ’löysin’ vuosia jälkeenpäin hienon "Punaisessa talossa" -albumin, joka sisältää tuon tärkeän, muistoja herättävän kappaleen, elä vielä -elämänohjeineen!
-Aktiivikuuntelija, 56, Tampere

Oli vuosi 1997. Saimme perheeseemme toisen odotetun lapsen, pienen ihanan pojan. Koitti kotiinlähtö ja lopputarkastuksen aika. Lääkäri sai jostain ajatuksen, ettei kaikki ollut lapsessamme kunnossa. Omat vaistoni eivät olleet varoittaneet mistään. Alkoi kiireelliset tutkimukset. Tuntui kuin maailma olisi hetkessä pysähtynyt. Jäin tilanteen ulkopuolelle omaan kuplaani. Musiikki on ollut minulle aina tärkeä asia. Kuuntelin tuolloinkin sairaalassa radiota ja sieltä se pelastus tuli. J Karjalaisen keihään kärki. Se kosketti todella syvästi ja sai tunnemöykyn purkautumaan. Itkin ja kuuntelin ja itkin. Olin yksin. Siitä tuli minun selviytymisen kannalta merkittävä asia. Lopulta pääsimme lapsen kanssa kotiin ja tarina päättyi hyvin, huoli oli ollut turha. Keihään kärki biisi on jäänyt varmaan ikuisesti mieleeni. Haluaisin kiittää siitä Karjalaista. Koin, että se pelasti minut. Tuntuu vähän hullulta sanoa noin, mutta kokemus oli erityisen voimakas. Nyt asia tuntuu melko kaukaiselta, vaikkakin kipeältä muistolta. Musiikin voima on ihmeellinen. Pitääkin kuunnella taas Karjalaista ja muistella.
-Anu, 47, Helsinki

Lapsuudessani serkullani oli tapana soittaa isälleni aina hänen erästä lempikappalettaan, Edu Kettusen Kaikki On Hyvin. Kappaleen kuuli yleensä vain kesällä, kun olimme perheeni kanssa mökkeilemässä jonne serkku tuli yleensä käymään. Siitä tuli osa minun kesääni ja ymmärsin jo ala-asteikäisenä, että tässä biisissä on koskettava tarina. Kauan luulin, että biisi on serkkuni itsetekemä kunnes aloin googlettelemaan vähän isompana ja ilmenikin että "Harmaja aamu" on Edu Kettusen käsialaa. Kaikilla on elämässään joskus vaikeita aikoja, kuten myös serkullani oli ja silti se jaksoi soittaa kyseistä biisiä isäni iloksi. Isäni oli serkun vaikeiden aikojen keskellä se ihminen, joka pysyi kun muut kaikkosivat pois. Kaksi iltaa sitten, puolen yön aikaan, tuli Yleltä Edun keikka ja yhtäkkiä "Harmaja aamu" alkoi soimaan. Se oli pysähdyttävä hetki. Kaikki hyvät lapsuusajan kesämuistot tulivat mieleeni ja tunsin kunnon onnellisuusaallon! En ollut kuullut kappaletta pitkään aikaan ja siinä se tuli, melkein yhtä täydellisesti kuin serkkuni kitarasta ja suusta. Se oli koskettava hetki ja jäin miettimään biisin sanomaa. Se on hieno suomalainen laulu.
-helmika, 19, Ylivieska

Tämä tapahtui kolme vuotta sitten... Oli aurinkoista ja kaunista keskikesän aikaa. Olin täysin murtunut. Elämäni tuntui menevän täysin päin seiniä. Riitelin vanhempieni kanssa melkein päivittäin, en saanut tavata kavereitani ja olin muutenkin henkisesti rikki.
Erään riidan päätteeksi laitoin napit korvilleni ja lähdin metsään kävelemään. Istuskelin aikani ja itkin. Olin raivoissani ja epätoivoinen. Mietin pahoja ajatuksia ja meinasin satuttaa itseäni.. Soittolistalta alkoi soimaan Tehosekoittimen Maailma on sun- kappale. Kuuntelin sitä ja ajatelin selviäväni. Ajattelin erästä poikaa johon voisin hyvinkin ihastua....

Sain itseni kasattua ja nousin ylös, jatkoin elämääni. Asiat selvisivat ja menivät parhain päin aikanaan.. Piti vain jaksaa uskoa ja jatkaa elämää. Kävin pohjalla ja selvisin. Sen alemmaksi ei ihminen voi ajatuksisaan vajota. Muistoksi sain palaneen nenän ja vinoilut siitä. Nykyään asun yhdessä tuon pojan kanssa jota silloin ajattelin. Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja hän soittaa kyseistä kappaletta minulle silloin tällöin kitaralla. Tuon kappaleen kuuntelu oli elämäni käännekohta.
"Anna tuulen puhdistaa
Nosta helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloosi
Olet kaunis
Olet kaunis
Ja maailma on sun"
-Tytsy,19, Vantaa

Kappale joka saa minulle kyyneleet silmiin on Missä muruseni on jenni Vartiaiselta. Syy miksi niin on että koiramme Roki jäi aamulenkillä auton alle 2010 syksyllä. Roki oli vasta nuori,2,5vuotias ja elämänsä kunnossa. Ohi juoksevan jäniksen kutsu oli vaan ylitsepääsemätön,eli perään piti päästä ja hiljaisen tien ainut auto ei kerinnyt väistämään. Kun jouduin lähtemään surustani huolimatta töihin, niin autossa istuessani radiosta tuli kyseinen kappale, ja siitä lähtien se on ollut Rokin biisi :) Roki oli nuoremman tyttäremme kanssa kuin paita&peppu, ja siksi laitankin kuvan heistä tähän mukaan.
-Anne67, 45, Tuusula

Erittäin hyvä ystäväni on kesällä menossa naimisiin ja minulla on kunnia olla hänen kaasonaan. Puheen sijasta suunnittelin esittäväni hääjuhlassa Johanna Kurkelan Rakkauslaulu kappaleen. Päätin aloittaa kappaleen harjoittelun ja laitoin sen ensin soimaan huolellista läpikuuntelua varten. Kappale on mielestäni erittäin kaunis ja herkistää joka kuuntelukerralla, tälläkertaa kertosäkeen alkaessa puhkesin vuolaasti kyyneliin liikutuksesta ja jouduin toteamaan että en pystyisi kappaletta häissäkään esittämään. Muutama päivä myöhemmin ystäväni kertoi että perinteisen häävalssin sijaan he tulevat tanssimaan hääuhlassa Johanna Kurkelan Rakkauslaulun tahtiin. Jätin tunteellisen kyynelehtimishetkeni kertomatta...mutta hääjuhlassakaan ei varmasti laulun soidessa tulla kyyneleiltä välttymään:)
-Minna, 25, Helsinki

Halloweenin kappale I want out palauttaa lähes aina mieleeni festarit ja kesän vuodelta lankapuhelin sekä 80-lätkä auton takalasissa. Siihen kesään ja aikaan kuuluivat rock, nahkatakki ja eka poikaystävä pitkän ponnarinsa kanssa. Lauloimme ponnaripään kanssa kyseistä kappaletta festarialueella hyvässä juhlatunnelmassa. Ilmeisesti bändit eivät vielä olleet aloittaneet, joten meillä oli oma show. Aurinko paistoi ja elämä hymyili kilpaa meidän kanssa.

Tämän kesän jälkeen kaikki muuttui. Tie ponnaripään kanssa erosi, onneksi, näin jälkikäteen. Nahkatakki vaihtui pian äitiysvaatteisiin, kasvoin aikuiseksi ja lankapuhelimetkin muuttuivat antiikiksi. Varmaan vuosikymmeneen en tuntenut mitään vetovoimaa kääntää stereoitten nuppeja kaakkoon ja huutaa, kuinka "haluan elää elämääni vapaana".

Kunnes eräänä päivänä, monta kesää noitten festareitten jälkeen, ajalin yksin autolla. Taas kerran eronneena, muuttaneena ja itseeni pettyynä sadattelin radioasemien huonoa musiikkia. Hyppelin kanavalta toiselle, ja niin kuulin kuin jostakin kaukaa menneisyydestä tutun bassorumpujen rytmin. Minä halusin ulos! Halusin ulos vanhasta elämästäni, jossa en voinut olla oma itseni, halusin ulos ihmisten vaatimuksista minua kohtaan ja - todellakin halusin olla minä. I want out edusti tässä hetkessä jotakin, minkä olin kerran hylännyt, että olisin salonkikelpoinen. Mutta tästä eteenpäin minä määrittelisin itse, mikä on salonkikelpoista minulle. Mahtava kappale!
-Tähtisilmä, 36, Nurmijärvi

Olin yksin eilen. Olin juuri tullut suihkusta ja valmistauduin tulevaan yövuoroon antaen musiikin soida taustalla, toki lauloin aina välillä mukana. Oivalsin vanhemmuudesta(ni) tärkeitä asioita ja odotan innokkaasti että voin jakaa sen lasteni kanssa.
Kappale oli Von Hertzen Brothersien Black Heart`s Cry, jolloin aloin spontaanisti itkemään. Itku muuttui voimakkaammaksi, mutta myös lohdulliseksi seuraavan kappaleen aikana, joka taas oli Prospect for Escape. Nämä kaksi biisiä piti kuunnella sittemmin uudelleen ja yrittää toistaa fiilistä, josko avautuisi enemmänkin.

Levyä Nine lives olen kuunnellut jo pääsiäisestä ja pitänyt todella paljon kokonaisuudesta. Nyt minulla on rauhallinen, hyvä olla. Rakkaudellinen! - Aivan kuin ennenwanhaan!! :) 27 vuotta totaaliyksinhuoltajana (useampi lapsi) on ollut kasvun tie! Ja musiikillinen! :)
-syvis, 48, hyvinkää

Tarinani on surullinen. Jouduin luopumaan rakkaasta koirastani liian aikaisin reilut kaksi vuotta sitten.Eläinlääkäristä lähdettyäni radiosta soi Laura Närhen kappale MÄ ANNAN SUT POIS MÄ PÄÄSTÄN SUT POIS VAIKKA SATTUU...ja se sattui ja kovasti. Palattuani kahden viikon päästä noutamaan ystävääni uurnassa kotiin. Eläinlääkärin pihaan päästyäni kyseinen kappale alkoi soida radiosta. Kaunis kappale mutta vuoteen en pystynyt kappaletta kuuntelemaan se sattui niin kovaa.
-Tarja, 43, Mänttä

Olin parhaan ystäväni kanssa vuonna 2007 Yölinnun 15-vuotiskonsertissa. Yhtye on kummankin SUURI suosikki. Kun kappale "Lupaan" alkoi, painoimme päämme toisiamme vasten ja lauloimme: "Vaikka taivaalta kuuta en tuo ilman muuta, tuon jotain sentään: elämänmittaisen ystävyyden ja rinnalle sen jään." Siitä lähtien tuo kappale on ollut "meidän", parhaiden ystävien.
-Nina, 45, Forssa

Isoveljeni, s.1946, oli ostanut levysoittimen ja keväällä 1963 hän hankki The Sounds-yhtyeen rautalankasinglen Emma/Mandchurian beat. Kappale kolahti heti 8-vuotiaaaseen tajuntaani ja soitin sitä pikkuveljeni kanssa vanhan Saloran putkiradion kautta.

Nyt kuuntelen yhä 50 vuoden jälkeen Emmaa varsinkin Soundsien esittämänä, ko. yhtyehän on aloittanut soittamisen uudestaan vuonna 2011 ja käymme vaimoni kanssa kuuntelemassa heitä, jos suinkin mahdollista, etäisyys Helsinkiin on kuitenkin n. 600 km, mikä vähän haittaa live-Emman kuuntelemista. Tällekin kesälle olemme varanneet jo elokuulle hotellin heidän keikalleen Tampereen lähelle. Kun kuulen Emman yllättäen esim. radiosta, kylmät väreet menevät lävitseni, joten tämä kappale on tehnyt suuren koko elämänmittaisen vaikutuksen minuun.
-Rautalankaa, 58 , Tyrnävä

Kun olin pieni, kävimme usein ajelemassa autolla perheeni kanssa kesäisin. Emme juurikaan päässeet lomamatkoille ulkomaille kuten muut koulukavereideni perheet tekivät, mutta nuo illan kestävät autoretket jäivät mieleeni lapsuudesta vahvasti. Matkalla kuunneltiin aina joko Joel Hallikaisen nimikkoalbumia tai isäni joltain huoltoasemalta ostamaa rautalankamusiikkia c-kaseteilta. Kasetit pyörivät surkuhupaisasti uudestaan ja uudestaan ympäri. Kuurankukkaan ja tuohon rautalankamusiikkiin yhdistyy aina mielessäni ne 90-luvun alun kesäillat, auringonlaskut, takapenkin riitelyt isosiskojen kanssa, pallojäätelöt ja jonkun pikkukylän grillin hampurilaisateriat maitopurkin kera. Joel Hallikaisen laulujen sanat eivät kulu muististani varmaan ikinä pois.
-Kuurankukka, 26, Oulu

Mariskan Liekki on kuin kirjoitettu minun kokemuksistani viime kesältä. Äitini sairasti parantumattomasti syöpää,oli elokuun alku,kun alkoi olemaan viimeiset hetket käsillä.Tuo biisi kertoo kaiken sen. "tuo kesä oli sateinen..." Elämänhalua äidilläni olisi ollut vaikka muille jakaa...kuinka niin polttavasta voi tulla käden lämpöinen... kuinka sopivasti vielä osuikaan hautajaiset perjantaiksi,joten tähän loppuu ikuisuus,tänä perjantaina ja rakkaus pannaan hautaan,vaik sen piti jatkuu aina.... Tämä biisi saa edelleen kyyneleet nousemaan silmiin ja kauniit muistot tulevat mieleen,kiitos siitä Mariskalle!!!
- Hanna, 31, luvia

Kuulun dialaktisen käyttäytymisterapian ryhmään, jonka tarkoituksena on parantaa tietoisuutta epävakaan persoonallisuushäiriön ongelmista ja tätä kautta myös oppia selviytymään paremmin arkipäivän tilanteissa. Saimme kotitehtäväksemme miettiä itsellemme tärkeitä lauluja, runoja tai tekstejä, jotka rohkaisisivat itsetunnon olevan maassa. Minä valitsin itselleni Eevil Stöön Titanicin. "Stöö on isompi kuin Gigantti/kovempi kuin timantti/parempaa kuin Vivaldi/ei tyydy vähempään kuin miljardi/tuoksuu enemmän kuin sikari/vaan ei uppoo lainkaan niin kuin Titanic." Tästä jos mistä saa voimaa.
-laurak, 32, Järvenpää

Muutama vuosi tästä taaksepäin, kun läpäsin ylä-asteen ja pääsin pois peruskoulusta. Avasin heti sieltä päästyäni radion ja siellä soi Valvomon mikä kesä ja se oli silloin minun yks lempi kappaleita. Oli kyllä paras kesän alotus, tanssinkin matkalla jopa yksin kotimatkalla.
-Hanna, 18, Jyväskylä

Se kun olin menossa Italiaan ja soi Olen Suomalainen.
- Sakari, 14, Kerava

PMMP - Matkalaulu
Oli syksy 2010, vietettiin läksiäisiäni, sillä olin lähdössä vaihto-oppilaaksi vuodeksi. 16-vuotiaalle hyvästien jättäminen rakkaille ystäville tuntui musertavalta. Parhaat ystäväni laittoivat Matkalaulun soimaan, ja hypimme ja lauloimme kaikki yhdessä toisiamme halaten. Sanat sopivat tilanteeseen täydellisesti ollessaan yhtä aikaa sekä haikeat että rohkaisevat.

Muutamankin vuoden kuluttua PMMP on yhä suosikkiyhtyeeni, ja jokaikinen livekeikka on puhdasta onnellisuutta alusta loppuun saakka.
-niin täydellistä että pelottaa, 19, Nurmijärvi

Muutama vuosi sitten olin tosi masentunut. Tämän vuoksi myös hyvin yksinäinen. Ainoa paikka kaupan lisäksi, jossa tohdin käydä oli kirjasto. Sieltä eksyi käsiini KariTapion CD. Kokoelmassa oli KariTapion tulkitsemana kappale "et voi väittää". Kuuntelin silmät suljettuna kuulokkeilla biisin varmaan 50 kertaa. Tämä kappale kosketti aivan älyttömästi ja laittoi todella ajattelemaan myös asioiden toista puolta. Asiani olivat kyllä aivan hyvin, mutta jotenkin aina vaan vaivuin "itsesääliin". Nyt asiat on toisin ja ehkä tämä edesauttoi. Vieläkin sitä kuuntelen lämmöllä ja ajatuksella. Suosittelen..
-HappyEnd, 52, Vantaa

Tyttäreni lähti opiskelemaan poikaystävänsä kanssa Balille ja ennenkuin hän lähti kuulin Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on?" " Tuuli tuule sinne missä tyttäreni on....". Kun olimme saattaneet tyttären laivalle ja pääsin autoon, autossa soi just toi biisi, enkä voinut pidättää kyyneleitä. Meni muutam kuukausi ja sitten kuulin Haloo Helsingin "Maailman toisella puolen". Sitä taas kuuntelin kyyneleet silmissä..."äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen...." .

Ja sitten kun he tulivat kotiin oli aivan mahtavaa kuulla "Poika saunoo", Nyt Anna saunoo Se kylpee, se laulaa ja huutaa Kannusta samppanjaa Meidän Anna on tullut kotiin Nyt Tomi saunoo Se valvoo se riekkuu ja rällää Katseella mällää Meidän poika on tullut kotiin.
-Kristiinajuhani, 56, Paimio

Reilut pari vuotta sitten The Rasmuksen nokkamies Lauri Ylönen julkaisi sooloalbumin. Tuolta kyseiseltä levyltä aivan heti suosikikseni löytyi kappale Heavy! On aivan mahtava edelleen, jos radiossa soi ns. volikat kaakkoon välittömästi. Tähän vielä muisto päälle.. Toissa kesänä ex:n kanssa koitettiin hioa suhdetta uudelleen käytäntöön (loppujen lopuksi siitä ei tullut mitään), mutta juuri tämän kyseisen kappaleen soidessa taustalla hän sai sanojensa mukaan parhaimman... Enempää en voi kertoa :) Ihania muistoja <3
-Dreamer76, 37, Vantaa

Vuonna 2011 saimme tietää yllättäin, että pojallamme (3,5v) on neurologinen sairaus. Tiedon jälkeen minut valtasi suuri murhe ja suru. Ajoin yksin autolla ja radiosta tuli Johanna Kurkelan laulu Ainutlaatuinen. En ollut aikaisemmin kuullut laulua, mutta laulu kosketti sillä hetkellä suunnattoman paljon. Laulun sanojen avulla selvitin omia ajatuksia poikani sairauteen ja suruuni liittyen, nousin murheenlaaksosta ja käänsin sairauden ja erilaisuuden vahvuudeksi.

Poikamme on ainutlaatuinen ja mikään ei asiaa muuta. Poikamme on pieni ihme, mutta silti vaikuttaa niin monen elämään suuresti, iloisuudellaan ja sosiaalisuudellaan. Kappaleesta on tullut minulle ja pojallemme "hellittelylaulu", laitamme kappaleen soimaan ja otan pienen, ainutlaatuisen ihmeeni syliini ja laulamme laulua yhdessä.
-Lisbet, 24, TURKU

Laura Voutilaisen kokonainen on niin sopiva minulle ,noin 2vuotta sitten lähin muuttamaan elämääni . Olin saanut lapsen 42 vuotiaana ja vuodet vieri ,eikä siinä paljon jaksanut miettiä omaa oloa. Pääsin sitten kuntoutkseen työn puolesta ja sitten rupesi tämä nainen miettiin tätä elämää . Tuli uusi aika ,rupesin liikkumaan ,paino putosi ja tuntui kun olisin herännyt unesta . Joskus lenkillä kuuntelin musaa ja korviin rupesi soimaan Lauran kappale ja niin sopi tarina kun nenä päähän . Nyt on elämä maallillaan ja asiat kunnossa ja aina hiljennyn kuunteleen tätä laulua.
-leena, 50, akaa

Stina Girsin Valmis tuo aina mieleeni rakkaan avopuolisoni. Minun elämä on ollut vaikeahkoa ja kyseisen miehen kanssa elämäni on "parantanut" minua monin tavoin.
-Heli, 25, Kuopio

Tämä on surullinen mutta silti minua todella koskettava hetki. Äitini oli sairastunut vakavasti syksyllä 2004. Teho- yms. sairaalahoitojen päätyttyä hän joutui vuodeosastolle ja vähitellen hänen vointinsa heikkeni. Olin huhtikuussa 2005 normaalisti töissä kun n. puolenpäivän aikaan puhelimeni alkoi soida. Soittaja oli vuodeosaston hoitaja joka ilmoitti että äidin vointi oli mennyt niin huonoksi ettei enää jaksa kauan. Samaan aikaan radiossa soi Katri Helenan "mun sydämeni tänne jää"-kappale, aika tuntui pysähtyvän. Lähdin töistä samantien ja ajoin osastolle. Minun saapuessa osastolle äitini oli vielä jonkin verran tajuissaan mutta hetken kuluttua hän kuoli. Joka kerta kun kuulen tämän kappaleen niin muistan tuon päivän, muistan minkälainen ilma silloin oli, mitä vaatteita minulla oli päällä jne.
- Maiju73, 40, Mynämäki

Sain ensimmäisen kielisuudelmani, kun limudiskossa soi Raptorin sukellus pumpuliin biisi. Ja kyseinen tilanne muistuu mieleeni vieläkin, kun kuulen jostain tuon kyseisen biisin... -> Harmi vaan ettei se enää juurikaan radioissa soi... :)
-minä vaan, 34, Kotka

Olin ylä-aste ikäinen ja vuosi 1999. Oli kolea kesäkuinen yö ja olimme kaveriporukalla perinteisesti remuamassa lähikunnassa järjestettävässä nuorten tapahtumassa. Paikkana toimi kaunis vanha puinen tanssilavapaviljonki järven rannalla. Olin kauan ollut hyvä ystävä erään pojan kanssa ja pikkuhiljaa olimme ihastuneet toisiimme. Kaveriporukan paineen takia emme kuitenkaan koskaan olleet todella ajatelleet olevamme yhdessä. Myös muutama muu tyttö kavereistani oli ihastunut tähän poikaan.

Kohtasimme pojan kanssa järven rannassa ja koska oli niin kylmä keli, päätimme hytisten mennä paikalla olleeseen ensi-apu telttaan lämmittelemään. Pääsimmekin hetkeksi makoilemaan lämpöpeittojen alle telttaan. Vedimme peiton päidemme yli, ettei kukaan tuttu vain tunnistaisi meitä. Siellä makoilimme tunnelma arasti väreillen, kun lavalla alkoi Dingo soittamaan Levoton tuhkimo biisiä. Kaikki ympärillä pyörivä ihmisjoukko ja hälinä katosivat, kun biisi siivitti meidät pojan kanssa ensisuudelmaan. Näin alkoi tarinani pojan kanssa ja siivitti ensi rakkauteen, jota lämmöllä musitelen vieläkin.
-Tuikku, 29, Tuusula

Kävimme 7 luokan ystävänpäivänä kavereiden kanssa katsomassa Pahat pojat -elokuva. Elokuvan musiikki upposi sillon kokonaisuudessaan aika syvälle sisimpään, mutta kun kotona yksin laitoin rakkaudennälkäisenä teininä Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt -biisin c-kasetilta soimaan niin kyllä siinä maailma räjähti.
- Jope, 24, Tampere

tulin ravintolasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä maaliskuun lopulla. ja kuulin radiosta SUVI TERÄSNISKAN kappaleen HÄN TANSSI KANSSA ENKELEIDEN. opin tämän tanssin sinä yönä. jouduin myös mielisairaalan sunnuntaina päivällä. tämä kappale pelasti minut. nyt olen ollut 2,5 vuotta sairaalassa ja kuunellut paljon musiikkia mutta tämä kappale ei ole radio kanavilta tullut. tässä hetkessä oli minä, suvi ja enkelit.
-alssi44, 50, rovaniemi

Tapasin nykyisen mieheni aivan sattumalta ja heti tuntui että hän on juuri se oikea. Meitä yhdisti moni samankaltainen kokemus, jotka vain vahvisti sitä tunnetta siitä että hän on se oikea <3 Hanna Pakarisen Maailman Ihanin Mies kolahti. Biisi on kuin tehty meistä, se kertoo kaiken sen mitä ajattelen. En odota kuuta taivaalta, kultaa ja timantteja tai ihme tekoja. "Sun ei tarvi kantaa koko maailmaa, riittää kun silloin tällöin kannat Mua". Nämä sanat on tatuoituna minun selkääni.
-Tiina, 37, Oulu

Johanna Kurkelan Kaikki askeleet... liittyy rakastumiseen, syvään ja ikuiseen. Ikuisuus päättyi autokolariin. Meillä oli yhteinen sydän... niin kauan tuntui orvolta kunnes löysimme toisemme, edes joksikin aikaa. Kaipaus jäi vaikka sydän olikin sitten kokonainen.
-salla63, 63, Pelkosenniemi

Chisu - Mun koti ei oo täällä -2008-
Oli pimeä ilta ja satoi pieniä jääpisaroita, aivan kuin taivas olisi itkenyt puolestamme. Seisoin yhdessä mieheni kanssa sairaalan pihalla, kylmä tuuli piiskasi kasvojani. Rintaan pisti ja henkeä ahdisti, tuntui siltä kuin olisin tukehtunut. Järjetön tuska repi sisuksiani, mieheni lämmin käsi oli kädessäni kiinni. Lapsemme oli juuri kuollut, se valtava tuska mitä tunsin, sanoinkuvaamaton ikävä. Autossa soi Chisun -mun koti ei oo täällä, itkin ja itken edelleen kun sen kuulen. Teki mieli paeta, tappaa itsensä, huutaa ilmaan ja haukkua muita ihmisiä, ahdisti niin kovasti. Tuo biisi tuo minulle edelleen täydellisenä muistikuvana sen illan tapahtumat, sama puristus rintakehällä kuin silloin. Olen käynyt Chisun keikoilla ja aina kun hän esittää biisin, tunnen ikävää, mutta nykyään se onjo helpompaa.
-Kaipuu, 25, Kemiö

Kaikkein hauskin musiikkimuistoni sijoittuu vuoteen 2000. Silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni, oli kyyditsemässä minua ennen armeijaan paluuta kotiin autollaan. Pyrytti hirveästi lunta ja oli tietysti kiire. Tie oli tuttu, mutta silti mutka meni pitkäksi ja auto tussahti syvälle pellon reunan ojaan. Kappale vaihtui juuri soittimessa ja Maija Vilkkumaa alkoi laulaa "Ei pitäis ajaa tässä säässä, tie on pimeä ja jäässä..." Onneksi lunta oli niin paljon, että muistosta tuli positiivinen kun mitään ei sattunut!
- Soikka, 32, Joensuu

Kun olin armeijassa Riihimäellä v.1963 yhtäaikaa laulaja Erkki Liikasen kanssa, niin kun soi Liikasen laulu "Manzanilla", jonka hän lauloi armeija-aikanaan, niin se säväytti. Kun tuttu mies oli radiossa!
- Jomppe43, 69, OULU

Keväällä 2012 peruskoulun päättäjäisissä laulettiin Happoradion Unelmia ja toimistohommia, totta kai omilla sanoilla varustettuna. Aina kun kuulen tuon kappaleen, rupean miettimään niitä meidän omia sanoituksia ja tulee niin hyvä fiilis :)
-anna, 16,  pihtipudas
 

Joensuun Kareliassa oli Topi Sorsakoski keikalla ja hän lauloi biisin "olet kaikki".Tanssin silloisen tyttöystäväni kanssa ja paras kaverini hänen siskonsa kanssa.Sillä hetkellä tuntui että se hetki jatkuisi ikuisesti.Sitten tuli uutinen Topi oli kuollut,Karelia lopettaa ja tilalle tuli teinidisko ja sitten se tyttöystäväkin jätti.Mutta kaveri pysyi.
-Jaksu, 39, Joensuu

Haluan jakaa tämän tarinan muiden kanssa. Oli joulukuu vuosi 2002 kun isäni menehtyi traagisesti ja yllättäin. Sen verran kerron tapahtuneesta että se oli ulkona luonnossa lumisen metsän keskellä. Seuraavan vuoden tammikuussa ilmestyi Yö-yhtyeen kappale, Rakkaus on lumivalkoinen ja se todella kosketti minua.Siinä on niin osuvat sanat juuri liittyen isäni kuolemaan. Ja joka kerta kun tuo kappale soi näiden vuosien jälkeen,ajatus palaa siihen hetkeen ja siihen päivään kun tuo tapahtui.Kyyneleitä on vaikea pidätellä.Siksi tuo kappale on erityinen minulle ja todella koskettava. Ja tämä tarina on tosi.
-Marika, 40, Kouvola

Itseäni koskettaa suomalainen biisi, josta tulee ikävä elämäntapahtuma mieleen. Alkuperäistä esittäjää en muista, PMMP on tehnyt tästä biisistä version, se on Pikkuveli. Vanhempi siskoni tapasi kiusata minua laulamalla tämän biisin kertosäettä, en tykännyt yhtään. Eräs kesäpäivä siskon elämä päättyi yllättäen ja kyllä nykyään mieluummin kuulisin hänen laulamana tätä laulua. Aina Pikkuveli- biisin kuullessa tulee muistoja, ikävän tapahtuman lisäksi myös ne hyvät.
-Pikkuveli, 25, Seinäjoki

Lähdin vaihto-opiskelijaksi Saksaan keväällä 2002. Taakse Suomeen jäi juuri tapaamani uusi miestuttavuus (nykyinen aviomieheni). Kun tapasimme jälleen elokuussa monen kuukauden eron jälkeen, joka paikassa soi Mamban "Vielä on kesää jäljellä". Tämä kappale on jäänyt muistoksi kesästä, jolloin ensin erottiin, ja myöhemmin päädyttiin jälleen yhteen.
-Asta, 32, Joensuu

Rauli Badding Somerjoki- Paratiisi, on ehdoton ykkönen kun kysytään eniten mieleen jäänyttä kappaletta. Nuoruuden huumaa, kun koulun "tanssiaisissa" eräs poika tuli pyytämään lähtisinkö tanssimaan. Tanssin jälkeen hän pussasi poskelle ja sanoi pitävänsä minusta. Ensimmäinen poikaystäväni löytyi täten, ja tapahtuneen jälkeen joka kerta nähdessämme hän lauloi minulle kyseistä kappaletta.
-nmn, 21, Lahti

Ostimme omakotitalon vuonna -98. Talossa ja pihassa oli jonkin verran laittamista. Jossain vaiheessa olin ehtinyt pihahommiin. Kaivoin lapiolla koko talon sokkelin vierustan auki ja vaihdoin maan sepeliksi. Lisäksi kaivelin erinäisille puille, pensaille ja kaikenlaisilla istutuksille jos minkä näköistä monttua ja ojaa. Koko tien vierustan matkalle tuli pensasaitaa varten 70 senttiä syvä ja puoli metriä leveä kaivanto. Pihalta kaadettiin myös muutama mänty ja kaivoin niistä jääneet kannot myös lapiolla ylös. Koko ajan oli tietysti soitin pihalla ja musiikki soi. Jossain vaiheessa kesää alkoi olla paukut vähissä ja kiinnitin aika väsyneenä ja muutenkin koko hommaan kypsyneenä huomiota yhden biisin sanoihin. Soittimessa oli Soundi lehden mukana tullut levy, jossa oli suomalaisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Rammarissa kailotti ensimmäistä kertaa korviini nykyisin jo aika monellekin tuttu itäsuomalainen rytmiryhmä. Ei voinut kuin nauraa kun Hynynen "lauloi" "kannustavasti", niin kuin hän vain osaa :kaiva poika, kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan. Sitä on vaikea unohtaa.
-Ile, 47, Loviisa

Pari vuotta taakse päin, satuin onnekseni pääsemään tietämättömänä bändistä, Apocalyptican konserttiin. Ennakko oletukseni bändistä ei erityisemmin ollut erittäin hyvä. Konsertin alettua, I’m Not Jesusin revähdettyä käyntiin, tajusin mitä musiikki on. Loppu konsertti tuli katsottua hiljaa sanaa sanomatta, ja mietittyä miten hienoa musiikkia suomalaiset saavat tehtyä pelkillä selloilla ja rummuilla.
-Niiskuneiti, 17, Kuopio

Marraskuussa 2006 aviomieheni ilmoitti että tämä oli tässä. Jäin yksin 3 lapsen kanssa joista vanhin oli 8vuotias. Meinasin musertua kaiken sen surun, raivon, pettymyksen, itkun, vihan, inhon ja halveksunnan alle. Yhtenä päivänä kuulin radiosta Juha Tapion "Kelpaat kelle vaan". Ne sanat kosketti. Se oli kuin sähköisku ja kuuntelin sitä täysillä aina kun se radiossa soi. Kävin ostamassa koko cd:n, olikohan Kaunis ihminen.
Se oli siinä!! "Kelpaat kelle" vaan pelasti mut. Se antoi toivoa ja tunteen siitä että niin sen täytyy olla! Sitten huomasin, yhtenä päivänä että mä selvisin!!
Pitkään en pystynyt kuuntelemaan ko biisiä. Ja kun sen nyt kuulen, se antaa voimaa mutta myös palauttaa mut sinne marraskuuhun 2006. Joka kerta.
Siinä on mun biisi. Ilman sitä en olisi selvinnyt.

"mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan"
-Pia, 37, Lahti

Kerron tarinani ehkä hiukan toisin päin. Tämä tietty kappale tekee ihan tavallisesta arkisestakin tilanteesta jotenkin erityisen, koska kappale on vain niin pysäyttävä yksinkertaisella kauneudellaan ja suomalaisuudellaan. Leif Wager - Romanssi
Tämä kappale peittoaa kaikki maailman rakkauslaulut, olevat ja tulevat 100-0 ja rakkaudestahan ei voi kauniimmin laulaa kuin suomeksi!
Vaikka olenkin tummiin pukeutuva raskaan musiikin pikkuprinsessa niin se ei tee minusta mieleltäni synkkää ja vihaista vaan olen hersyvän iloinen, herkkä ja toivoton romantikko :') Enkä voi uskoa, että kukaan voisi sanoa, etteikö tämä kappale ole kaunis isolla K:lla tai jos voi niin sillon hän ei ole kuunnellut sitä sydämellään tai hän ei ole ollut niin onnekas, että olisi joskus saanut rakastaa.
P. S. Suosittelen myös kaikkia katsomaan elokuvan mistä kappale on, Katariina ja Munkkiniemen kreivi.
-Nunnu, 23, Oulu

Vuosi sitten olin ollut katsomassa jo edesmennyttä vaariani, joka oli vanhainkodissa ja sairasti dementtiaa. Hänellä oli ollut yksi huonommista päivistä, ja tuntui, ettei hän ollut tunnistanut minua. Minulle oli kova paikka nähdä vaarini niin heikossa ja hauraassa kunnossa. Silti en halunnut ajatella hänen lähtöään, vaikka tiesin että hetki oli lähellä. Kun ajoin sinä päivänä vanhainkodista kotiin, kuuntelin radiota saadakseni muuta ajateltavaa. Radiossa alkoi soida Arttu Wiskarin Tuntematon potilas. Kun kuuntelin laulun sanoja, alkoivat kyyneleet valua pitkin poskiani. Minun oli pakko pysähtyä tien sivuun ja kuunnella kappale kunnolla. Laulu sopi täydellisesti vaarini tilanteeseen ja omiin ajatuksiini. Vieläkin, kun kuulen kyseisen laulun, silmäkulmani kostuvat. Aivan mahtava laulu ja aivan mahtava artisti.
-creme_, 23, Porvoo

17.12.2011, paikkana Helsingin Nosturi. Tuohon aikaan asuimme mieheni kanssa pääkaupunkiseudulla ja päätimme lähteä Metalorgy goes X-mas -tapahtumaan, sillä siellä esiintyi yksi suosikkibändeistämme, Turmion Kätilöt. Meille "maalaishiirille" Helsingin yöelämä erilainen kokemus, livemusiikki aina aivan mahtavaa ja mikä parasta: pääsimme juhlistamaan seurustelumme vuosipäivää. Vuorokauden vaihtuessa 18.12. puolelle suutelimme bändin soittaessa. Meillä oli hauskaa, riehuimme yhdessä ja nautimme elämästä ja rakkaudesta. Merkityksellistä oli myös se, että Turmion Kätilöiden solisti on myös toisessa kotimaisessa kokoonpanossa nimeltä 2 Times Terror, jonka kappale Vielä joskus on yksi "meidän biiseistämme". Sen sanat ovat niin koskettavat. Se tuo meille aina herkän olon.
-May, 22, Raasepori

Olin muuttanut kotikaupungistani Lappeenrannasta heti koulun jälkeen Saloon. Muutto oli suhteellisen raskas 18-vuotiaalle nuorelle, mutta silti se oli paras asia mitä olen elämässäni tehnyt.
Kävin tasaisin välein vierailemassa kotikaupungissani, ja yhtenä kertana olin yötä isoveljeni luona. Kuuntelimme musiikkia, kun hän yhtäkkiä sanoi tietävänsä täydellisen biisin tilanteeseeni. Hän laittoi soimaan Maj Karman Jäähyväiset, ja käski kuuntelemaan tarkasti sanoja. Tunnesyöksy oli sanoinkuvaamaton, kun tajusin miten paljon kappale kosketti omaa elämääni. Biisin loppuvaiheessa olin jo täydessä itkussa, ja isoveljenikin alkoi kyynelehtiä.
Tällä hetkellä isoveljellä ei mene niin hyvin, mutta tämä biisi muistuttaa tästä illasta ikuisesti, ja tulee pysymään soittolistoillani aina.
-Antti, 24, Salo

Autolla 7 v poikani kanssa, soitimme hänen tarhakaveri äidilleen voimmeko ottaa Aleksin mukaamme Ikeaan hod dogkkeja syömään. Asia sovittu ja jälleen näkemisen rimua pitkästä aikaa (Aleksi oli muuttanut joten pojat tapaavat toisiaan vaan kuukausittain). Puhelini soi, Alkeksi oli jo sopinut jotain muuta eikä pääsisi mukaamme. POikani käänsi katsettaan oveen päin etten näkisi hänen kyyneleitään. Ulkona satoin, radiosta soi : Taivas itkee...Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet Ja ystävistä ympärillä jää vain kyyneleet...Tämän biisin ja hetken muistamme kuin eilisen, sopi niintilanteeseen.
-Sari, 44, Espoo

Mysteriet. Aki Sirkesalon hieno biisi on jäänyt unholaan, mutta onneksi Lauri Tähkä esitti sen Voice Of Finlandin finaalissa Emilia Ekströmin kanssa. Siinä kyllä tuli tippa linssiin, kun katsoin kotisohvalla yksin ohjelmaa, olen katsonut sen uudelleen ja uudelleen. Upea sävellys ja sanat. Toivottavasti siitä tulee nyt hitti!! Emilian ääni uskomatttoman kaunis!!
-Päivi, 52, Turku

olin jo vuosia "pommittanut" samaa naista, hän oli upea ja kaunis.no yllättäen hän oli juhannuksena samassa saaressa ystäviensä kanssa, jossa minä silloisen tyttöystäväni kaa ja muiden.pari päivää meni ja keräsin rohkeuteni ja menin heidään leiriin jossa juhlittiin.soittelin kitaraa ja laulettiin.myöhemmin illalla meitä ei ollut kuin kaksi, suudeltiin ym. ja menimme telttaan ja vihdoinkin,vihdoinkin sain hänet "sänkyyn". muistan hyvin kun joku ulkopuolella laittoi mankkaan soimaan popedan mustat enkelit lp:n ja biisi KUULAT SEKAISIN alkoi soimaan.myöhemmin kävelin muina miehinä omaan leiriini ja valehtelin jotain tyttöystävälleni.myöhemmin kävin ostamassa kyseisen vinyylin joka on mulla vieläkin. missäköhän tamä "ihana tipu" nykyisin vaikuttaa, ois kiva tietää.
-mixxa, 52, Helsinki

Vuonna 2011 talvella mieheni sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan. Meillä on kaksi lasta, enkä tietenkään voinut olla koko ajan sairaalassa hänen luonaan. 27.2.11 illalla katsoin nuoremman poikani (silloin 12v) kanssa telkkarista jotain hyväntekeväisyyskonserttia, jossa Jenni Vartiainen esitti Mä en haluu kuolla tänä yönä... Vaikka lasten takia yritin ja olinkin vahva, niin silloin tuli kyyneleet. Tuo kappale kosketti niin kovasti - poikani tuli minua halaamaan ja yhdessä itkimme. Samana yönä n. klo 04 sain sairaalasta soiton, että mieheni ja poikien isä oli kuollut nukkuessaan, ainoastaan 40 vuotiaana.
Vieläkin, kun kuulen tuon kappaleen, tulee itku..
-KiVa, 43, Helsinki

Paratiisi soi kun suutelin ensimmäisen kerran tyttöystävääni mökin laiturilla.
-MrGreaseWeasel, 30, Helsinki

Ekaa kertaa Ilosaarirokissa ja esiintyjänä silloin mulle tuntematon Pariisin kevät. Tämän kylän poikii räjäytti fiiliksen kattoon.
-stiinuska, 20, Järvenpää

Mikko Alatalo-Ihmisen ikävä toisen luo. Kappale soi ekan kerran kun olin parhaan kaverini kanssa maistelemassa viiniä,sitten siitä tulikin "meidän" virallinen laulu ja kuunnellaan sitä aina yhdessä.Nykyisin asun toisella paikkakunnalla joten laulun nimiki sopii hyvin eli ihmisen ikävä toisen luo ;)
-irkkuli, 18, Tornio

Katri Helenan Kesän lapsi soi 70-luvun puolivälissä aina ravimatkoilla,heinänteossa ja tallissa kesäisin, olemme molemmat syntyneet heinäkuussa tallin omistajan kanssa. Muistot vievät niin vanhan Käpylän raveihin kuin Tuusulaan ja Forssaan. Heinäpelto oli Espoossa meren rannassa, veteen oli hyvä pulahtaa aina välillä. Ne olivat pitkiä kesiä ilman huolen häivääkään - hevoset juoksivat hyvin, saivat palkintoja ja meillä oli muuten vaan hauskaa. Romantiikkaakin oli ilmassa, mutta se on aivan eri tarina...
-Jaana, 51, Espoo

Kyseessä on klassinen musiikki, suomalainen ja maailmanlaajuinen musiikki. Vanhempi sisareni sai syntymäpäivälahjaksi gramofonin äidiltämme. Olin noin 8-vuotias (siis ennen talvisotaa). Koska gramofoni tuli synnyinkotiini, hankittiin myös ahkerasti uusia levyjä. Niinpä kuusi vuotta vanhempi veljeni rakasti soittaa suomalaisia polkkia ja jenkkoja. Isäni sanoi: "Renkutuksia!" Uusia levyjä tilattiin perheeseemme postitse. Erään kerran saapui nippu levyjä, joiden joukossa oli Deanna Durbinin (1921-2013) laulamia ooppera-aarioita. Halusin kuunnella Durbinin esityksiä. Veljelleni ne "kirkumiset kävivät hermoille". Mutta Durbin vaikutti minun musiikkimakuuni niin, että olen ollut koko elämäni ajan klassisen musiikin ystävä. Rakastan varsinkin oopperamusiikkia. Miten vahvasti kanadalaisihannetähti vaikuttikin lapsen musiikkimakuun; yhäkin sitä ihmettelen. Rakkaus musiikkiin on säilynyt pysyväisesti koko elämän ajan ja tuottanut nautinnollisia musiikkielämyksiä vuosikymmenistä vuosikymmeniin. Ihmeellinen musiikkikasvattaja tämä Deanna Durbin! Tammen terho.
-Tammen terho, 82, Helsinki

kun koirani oli kovin vanha ja kipeä ja jouduin viemään hänet nukkumaan ikiuneen, silloin laura närhen"mä annoin sut pois"- biisi soi paljon radiossa ja tuo biisi kyllä osui ja upposi. aina kun se radiossa soi, kuuntelin,itkin hysteerisesti ja kuuntelin. pitkään aikaan en pystynyt tuota biisiä itkemättä kuuntelemaan.
-suuri suru, 29, Imatra

Ollessani hieman alle kaksikymppinen, olin erittäin epäonnistuneessa, mutta jostain syystä huomattavasti ylipitkäksi venähtäneessä suhteessa hieman itseäni muutamaa vuotta vanhemman Reetan kanssa. Kumpikaan ei vain saanut saatettua suhdetta loppuun, vaikka molemmilla oli rinnakkaiset suhteet toisiin osapuoliin. Oma salasuhteeni Nooraan oli tuskaista valehtelua ja parempien päivien odottelua. Pitkään jatkunut salailu ja syyllisyys päättyi, kun yöllä autolla ajaessamme salasuhteeni toinen osapuoli soitti puhelimeeni, jonka olin vahingossa unohtanut päälle. Soittoäänenä oli Apulannan "Onttosydän". Reetta vastasi puhelimeen, vaihtoi ilmeettömästi muutaman sanan Nooran kanssa - avasi seuraavissa punaisissa valoissa turvavyönsä, nousi autosta, kertoi ettei kotiin ole enää tulemista ja läimäytti oven kiinni. Meni pojalla jauhot pahasti suuhun. Ajoin ensimmäiselle vastaantulevalle parkkipaikalle. Puhelin soi sitä samaa Onttosydäntä, enkä pystynyt vastaamaan siihen. Olo oli samaan aikaan huojentunut ja lyijynraskas. Molemmat suhteet loppuivat siihen paikkaan. Hyvä niin. Sen parkkipaikan muistan kuitenkin ikuisesti. Tarina on tosi, nimet muutettu.
-Rölli, 26, Helsinki

Tutustuin v 1975 18 vuotiaana 19 vuotiaaseen poikaan, ensimmäiseen seurustelukumppaniini. N. vuoden kuluttua hän halusi kokeilla ensin kuukauden taukoa ja sen jälkeen sitten erota. Olin tietysti murheen murtama ja niihin aikoihin kuulin Virve "Vicky" Rostin ( josta pidin ennen sitä ja sen jälkeenkin, olemmehan samanikäisiä) käännösiskelmlän I will Survive = Oon voimissain. Siitä kappaleesta sain jotenkin voimaa, sen sanat sopivat niin hyvin minun tilanteeseeni. Siitä sitten pääsin eteenpäin, kunnes kolmen kuukauden kuluttua tämä seurustelukumppani osui sattumalta samaan tanssipaikkaan, ja tanssitti minua ja pyysi kahville. Siitä juttumme taas jatkui ja on nyt siis jatkunut 38 vuotta. Esikoinen täytti juuri 30 vuotta ja nuorempikin 24 vuotias. Mutta edelleenkin, kun kuulen tämän kappaleen, muistan sen tunteen mikä minulla oli ja sen vahvistavan fiiliksen että selviän. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
-Tupu, 55, Helsinki

Oli 2000-luvun puoliväli, kun tapasin mieheni ja aloimme seurustelemaan. Asuimme toisilla paikkakunnilla ja aina kun toisen piti lähteä takaisin kotiin, kuuntelimme Sir Elwoodin Hiljaiset Värit kappaletta "Älä mee".. Vieläkin nousee tunteet pintaan, kun kuulee tuon ihanan biisin. "älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää, älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa hetkeks aikaa jää" Biisistä tuli meille todella rakas ja tulemme tanssimaan "häävalssimme" tämän biisin tahdissa :)
-Maarit, 30, Oitti

Teiniajan biisi. Tuo nykyään hymyn korville, kun muistelee kuinka tuskaista oli erota ensimmäisestä oikeasta tyttöystävästä. Ensimmäistä kertaa.
-Jasso, 38, Pori

Itsehän olin vielä alaikäinen, muistaakseni 16 vuotias kloppi, joka ei päässyt mihinkään festareille, eikä kyllä rahatilanne riittänytkään lähteä. Lueskelin netin kautta, että Himosfestareille on tulossa Apulanta esittämään. Itse olin kova Apulanta-fani aikanaan ja miksei nykyäänkin, mutta en sentään niin pahasti. Päätin sitten lähteä illan hämärtyessä lähteä katselemaan, josko sitä vaikka näkisi idoleitaan. Majoituin noin 400 m päähän festariteltasta joen toiselle puolelle metsikköön kera kiikareiden ja limpparipullon. Siellä vierähti se tunnin verran kun pojat soittivat. Nykyään mietityttään että viitsisikö sitä lähestulkoon pelkän musiikin takia mennä metsään istumaan.
-Maaku, 23, Jämsä

Viikko 19

Juhannus ystävän mökillä. Parisänky, kaksi paria sen päällä. Taustalla Aknestikin Vedenpaisumus. Kauniimmat alla, komeat päällä. Ystävykset lauloivat uusille suloilleen rakkauslaulua duettona. Kauniimmat heltyivät...
-Vedenpaisumus, 24, Tampere

Vuonna 2004 ostin esikoiselle sen vuoden smurffi levyn joululahjaksi ja se soi ahkerasti joulun pyhien aikaan. Heilutaan biisin kanssa kävi niin että aina kun se soi niin tulee mieleen Thaimaan tsunamin aaltojen vyöryt. Joten sen kuunteleminen on ikävää, vaikkei ketään läheisiä tai tuttuja Thaimaassa silloin ollutkaan.
-Mimmu, 35, Ylöjärvi

Olin vuonna 1973 noin 10-vuotias, kun radiosta satuin kuulemaan Donny Osmondin kappaleen Poppy Love. Korva radiossa kiinni kuuntelin kappaletta aivan jähmettyneenä, lähes hengittämättä. Kappaleen jälkeen kerrottiin, että esittäjä oli joku Osmond. Lauantaisin tuli kuudelta illalla radiosta jokin musiikkiohjelma, nimeä en enää muista, mutta sieltä sitten sain kuulla muitakin Osmondien kappaleita. Ja se oli menoa. Jouduin koulun jälkeen odottamaan bussin lähtöä usein tunnin verran Sen kulutin joko kirjakaupassa tai R-kioskin lehtivalikoimaa tutkimalla, ikkunan takaa. Sattui silmiin The Osmonds' World -lehti!!! Ostin ensin kuukausittain ilmestyvää lehteä kaksin kappalein, sillä halusin jutut ja kuvat liimata leikekirjaani. Sittemmin tilasin lehden kotiin. Liityin myös Osmondien Utahin fan clubin jäseneksi. Tästä tapahtumasta johtui, että opin englannin kielen aivan huomaamatta. The Osmonds' World Magazine piti lukea sanasta sanaan, kaikki 30 sivua, sanakirja kourassa. Yläasteen 8-luokalla olin opettajani mielestä yhtä hyvä englannissa kuin lukion kolmasluokkalaiset! Kun ei enää tarvinnut lukea englannin läksyjä, keskityin muihin kieliin: ruotsiin, ranskaan, saksaan ja espanjaan. Kielitaidosta muodostui minulle elämän pituinen tärkeä pääoma. Thanks to Poppy Love. Olen nyt 50-vuotias. Muistan vieläkin hyvin sen tunteen, kun kuulin Poppy Love'n ensimmäisen kerran! Harmi vaan, että Donnya nykyään soitetaan radiossa todella vähän. Jos hänen kappaleitaan satun odottamatta kuulemaan, hypähdän yhä pari senttiä ja sydän jyskyttää :)
-Donari, 50, Seinäjoki

Tommi Läntinen "Syvälle sydämeen sattuu" oli kappale joka kosketti minun sydäntäni niin kovasti että voin sen aistia vieläkin vaikka aikka on kulunut vuosia. Tilanne oli työpaikallani, tunsin ilmassa olevan jotain outoa, ja kun tämä outous ei alkanut nostaa päätään vaan huomasin kuinka eräät työntekijät lopettivat keskustelemasta kanssani, tuijottivat pitkään sanomatta sanaakaan. Sitten soi radiossa tämä Tommi Läntisen kappale syvälle sydämeen sattuu ja sitä se teki sattui ja sattui tosi syvälle ihan itku meinas tulla mutta kotona sain taas itseni koottua. Tätä jatkui useita kuukausia kunnes esimieheni ilmoitti että minut irtisanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Syvälle sydämeen sattui..... Totuus oli kokonaan toinen ja kun sen tiesin "syvälle sydämeen sattui" ja sattui toden teolla mutta siitäkin selvittiin tosin vieläkin syvälle sydämeen sattuu kun asiaa jattelen. Todella kaunis kappale ja juuri silloin sopiva juuri minulle. Kiitos Tommi.
-TELLERVO, 66, Helsinki

Minun mieleeni on pysyvästi jäänyt Marjatta Leppäsen laulu pikku Mirjamin jännä päivä. Äärettömän koskettava kappale ja aina kun sen kuulen muistan hyvin lapsenlapseni ensimmäiset tarhapäivät. Kun hän isänsä kanssa meni tarhana hän pihalla katsoi isää ja sanoi "mennään isi keinumaan". Oli tosi kova paikka hänelle niinkuin oli pikku Mirjamille ensimmäinen koulupäivä. Koulupäivästä me jo selvittiin kun tarhassa oli ensin oltu.
-TELLERVO, 66, Helsinki

Veljeni sai toisen pojan ja hänelle piti etsiä Yö-yhtyeen kappale "Ihmisen poika". Aikani kaiveltuani löysin sen viimein jollekin VHS-kasetille nauhoitettuna versiona.
-RMR, 40, Savonlinna

Kingston Wallin The Real Thing juhannuksena joskus 2001 kavereiden kanssa.
-N, 35, Äänekoski

Nuorena kun käytiin tansseissa Sokeripala oli mieliinpainuva levy.
-eippa, 66, Kankaanpää

Kauheassa ripulissa matka Ouluun Pohjanmaalta..noin neljä tuntia ja joka ainoa huoltoasema tuli tutuksi saniteettitilojen osalta ja kun pääsin Ouluun ja apteekin pihaan niin viereen ajoi teiniviiksitoyoota, josta raikasi Kauko Röyhkän Paska Kaupunki kappale..absurdi tilannne!!
-Petr, 42, Nurmo

Ajelin joskus aikoja sitten eräälle eteläsuomen tanssilavalle missä lauloi mestari Olavi Virta.Hän jaksoi laulaa muutaman laulun.Illan viimeiset hitaat valssit yö kerran unhoa annoit ja kaunein iltamme eivät tule koskaan jäämään mielestä.Virta kumarsi kohteliaasti ja tuli hetken aivan hiljaista ja sitten repesi valtaisat suosionosoitukset.Me kaikki tajusimme mitä olimme saaneet kuulla nähdä ja kokea.
-Kaitsu, 64, Mäntsälä

Olin kahden ystäväni kanssa viime kesänä Summer Up festivaaleilla. Vietimme ihanan päivän, mutta illalla alkoi sataa kaatamalla. Oli juuri kapasiteettiyksikön "comeback" esiintyminen, ja ihmiset hullaantuivat Mukkulan rannalla. Vaikka sade piiskasi, esitys oli ihmeellinen. En ole ikinä kokenut sellaista elämäniloa, tuntemattomien ihmisten yhtenevyyttä ja biiseihin eläytymistä. Tuntui kuin koko Summer Up olisi ollut yhtä. Se ilta on ollut yksi elämäni parhaista.
-susanna, 16, Espoo

Kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille opintojeni takia, matka vanhempieni kanssa lentokentälle oli jo muutenkin tarpeeksi tunteellinen, mutta kun auton radiosta pamahti soimaan Suurlähettiläiden "Kun tänään lähden", niin itkua oli enää mahdoton pidätellä. Vähän sen jälkeen radiosta tuli myös Haloo Helsingin "Maailman toisella puolen", ja siinä vaiheessa rupesi jo naurattamaan, että voisiko kanavaa vaihtaa vaikka Yle Puheelle :)
-kaffe, 22, Mikkeli

Tapasin nykyisen tyttöystävääni Samuli Putron konsertissa. Olimme jo ennestään tuttuja, mutta vasta huomattuamme musiikkimakumme samankaltaisuuden, rakkaus roihahti.
-Omppu, 21, Tampere

Olin 16-vuotias nuori neito,jolle kaikki oli vielä uutta, niinkuin ensimmäiset festarini ilosaaressa. Olin odottanut hetkeä kuin kuuta nousevaa, sillä suosikki bändini bad brains astui Ilosaaren lavalle. He aloittivat biisillä Sailin on, silloin sydämeni hyppäsi kurkuun ja olin pyörtyä, niin oli myös neidot vieressäni. Tanssin ja hypin koko keikan ajan, helle ja tanssi saivat minut hikoilemaan, mutta se ei haitannut. Muistelen lämmöllä ihanaa tapahtumaa ja nuoruuden huumaa.
-Noora, 20, Helsinki

Viime kesänä Kaija Koon Vapaa kappale kuten myös Kaunis, rietas, onnellinen antoivat voimaa, olin eronnut ja pettynyt ja rakentamassa omaa onneani yksin, tein pitkän matkan itseeni kuvainnollisesti ja myös kirjaimellisesti tutkiskelin sieluni syvyyksiä matkalla kotosuomessa ja nautin itsekseen olosta.
-onnellinen, 25, Helsinki

Kun olin vielä alaikäinen ja mentiin äidin ja sisarusten kanssa kesällä uimaan soi Yölinnun mennyttä miestä. Se hetki oli huvittava, sillä lauloin sitä epävireessä :D kaikille se on jäänyt mieleen, oli ihana kesä.
-keiju, 24, Kärsämäki

Olimme vuosia sitten Hyvinkäällä Hyvinkää salissa kuuntelemassa Katri Helenan konserttia,
Petoma orkesteri oli mahtava ,KatriHelena lauloi anna mulle tähtitaivas kappaleen.Konsertti on jäänyt pysyvästi mieleeni.
-karjalan tyttö, 63, Hyvinkää

Olin 15-vuotiaana pettynyt rakkaudessa ensimmäistä kertaa ja kärsin sydänsuruista. Oli kesä ja olimme ajamassa kahdestaan isäni kanssa kauppaan. Isäni soitti minulle autossa spontaanisti Juha Vainion kappaleen "Sellaista elämä on" ja vain hymyili. Se merkitsi minulle paljon ja ymmärsin sillä hetkellä, että isäni välittää minusta kovasti, vaikkei hän sitä koskaan ääneen sanonutkaan.
-Echo, 24, Turku

TikTakin Tuot Auringon -kappale soi kun ajettiin hyvän ystäväni kanssa kurssi-viikonlopulle. Kello oli jotain kuuden aikoihin aamulla ja talven ensimmäiset loskat oli satanut tielle. Liikennettä ei ollut nimeksikään. Hetki tuo vieläkin hymyn huulille ja auringon mieleen.
-Henriikka, 20, Oulu

Sentencedin Suicider tuo mieleen mahtavan keikan ja hyvät muistot.
-MTH, 33, Kuopio

Tulen aina muistamaan kesän 2007. Valitettavasti siitä ei jäänyt kovinkaan hyviä muistoja. Olin jäänyt kesälomalle ja saanut kuulla ikäviä uutisia, kun minulle kerrottiin erään läheisen poismenosta. Mikään muu ei tuntunut sen jälkeen juuri miltään, kun ystäväni poistui keskuudestamme. Hän oli minulle hyvin tärkeä henkilö ja vaikutti pitkään elämässäni. Tuntui ettei millään ollut väliä, kun hän puuttui arjesta. Voisi todeta, että ilman musiikkia en olisi selvinnyt surustani. Samana iltana, kun olin tuon musertavan uutisen saanut tietooni, kuuntelin radiota. Siellä soitettiin Dave Lindholmin Pieni ja hento ote. Se kappale on minulle todella tärkeä, koska mielestäni siinä kuvataan erittäin hyvin ihmisen ainutlaatuisuutta. Kaverini oli myös herkkä ja tunteellinen, joten kappaleen sanoitus iski tajuntaan. Davella on aina ollut hyvä tarinankerronta, mutta tuo kappale teki suuren vaikutuksen. Halusin, että Pieni ja hento ote soitetaan kaverini muistotilaisuudessa, ja niin myös tapahtui. Enkä ollut ainoa, joka kaivoi nenäliinat taskuista, kun kappale lähti soimaan. Joka kerta kun kuulen kyseisen kappaleen jossakin, se muistuttaa hyvästä kaverista, jonka kanssa olisin vielä halunnut viettää yhteistä aikaa.
-ansku, 29, Vantaa

Kauko Röyhkän "sinä" oli sellainen kappale jota kuuntelin usein rakkaani kanssa. Kunnes hän muutaman vuoden seurustelun jälkeen päätti, että ei näe meitä yhdessä kymmenen vuoden kuluttua, joten sama erota. Kappale on tullut esiin monta kertaa eron jälkeen. Molemmat viihtyisivät toistensa seurassa, joten en ymmärrä.
-myyry, 26, Tampere

Yksin kotona YouTubesta Johanna Kurkelan biisi "Sun särkyä anna en". Sanoitus on koskettava ja esiintyminen herkkää. Kaivanneeko enää muita sanoja?
-41_a, 40, Huittinen

Asuin Kanadassa ja olin tullut suomeen kesälomalle. Veljeni oli ostanut Himokselle 3 pvänliput ja sinne menimme, minä saavuin koneesta suoraan festareille pelkällä käsilaukulla koska matkatavarani jäivät matkalle. Mieleeni jäi Irina ja vastaukset. Tapasin siellä tulevan mieleni nurmikolla bändiä kuunnellessani ja hän oli seurassani koko illan. Erosimme seuraavana aamuna ja minä palasin myös kanadaan pariksi vuodeksi, mutta kun palasin suomeen, löysimme toisemme facebookissa. Nyt olemme naimisissa ja saimme viikko sitten suloisen tytön.
-Keiju, 35, Nokia

Oli lämmin syyskuinen päivä vuonna 2012. Istuin vanhempieni auton takapenkillä kuunnellen radiota ja katsellen ohiliitäviä maisemia. 25 kiloa painava matkalaukkuni lepäsi auton peräkontissa odottaen edessä olevaa kuuden kuukauden mittaista matkaa Australiaan. Radiosta alkoi soida Haloo Helsingin "Maailman toisella puolen". Sanat osuivat tilanteeseen just eikä melkein.

"Nyt hihnalle laukku
Ja viimeinen kuppi naamaan
Kohta pilvien päältä
Voin muistaa tämän maan
Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
Mä menen minne sattuma johtaa--"

"Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa--"

Loppumatka taittui tippa linssissä - enkä ollut ainut.
-nantte, 19, Hyvinkää

Alkuvuonna 2001 tulevan mieheni paras ystävä teki itsemurhan. Ihan muutama päivä tuon tapahtuman jälkeen kuulin radiosta ekan kerran Anssi Kelan biisin "Mikan faijan bmw" ja tuo biisi saa yhä kylmät väreet tulemaan, kun sen kuulen. Laulussa kerrotaan kaveriporukasta, jossa joku tekee itsarin ja kaiken lisäksi laulussa vilisee samoja nimiä kuin mieheni kavereissa... silloin tuntui, että joko joku ehti näin pian laulun tästä ikävästä tapahtumasta tekemään? Tämä on vähän tällainen surullisempi tarina vaikkakin musiikki yleensä tuo iloa elämääni!
-Milia, 34, Kuopio

Kappale on Kaija Koon Tinakenkätyttö. Se osuu ja kolahtaa. Ekan kerran kuulin sen juhannuksena teininä vuonna 2000 ja siitä asti se on kulkenut mukana.
-Sonkuizuus,27, Hämeenlinna

Somerolla joskus 70-luvun puolen välin jälkeen. Paikka Esakallion lava, Salon tien varrella. Esiintyjä: Rauli Badding Somerjoki. Kappaleita mm. Ja rokki soi.
-Donari, 50, Seinäjoki

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Ilosaarirockissa. Tuolloin, hamalla 80-luvulla se oli vielä pieni tapahtuma ja järjestettiin vielä Joensuun Ilosaaressa, josta tapahtuman nimikin tulee.
Olin 12-vuotias ja ekaa kertaa elämässäni festarilla. Äiti oli päästänyt minut matkaan kahden vanhemman siskon kanssa. Mukana oli myös isosiskon kaveri.
Olin vähän liian nuori festareille ja kauhistelin humalikkojen määrää, mutta musiikki oli hyvää!
Emme onneksi yöpyneet missään teltassa, vaan kotona, koska olime paikallisia.Muistan tuosta tapahtumasta kotimaisen bändin nimeltään Keba ja etenkin biisin "Kesä Espalla" joka kuulostaa hyvältä vieläkin. Pikkukaupungin tyttönä en voinut tietenkään samaistua kappaleeseen, mutta kosketti se silti. Vieläkin asun samaisessa pikkukaupungissa ja ajattelin käydä samaisessa rockissa tänäkin kesänä.
-Ilosaaretar, 38, Joensuu

Se biisi kosketti, tsunamin jälkeen vahingossa kuuntelin aki sirkesalon mysteriet, tuli tippa linssiin kun oli juusi tullut tieto hänen ja hänen perheen menehtymisestä. Nykyään aina herkistää tämä kappale.
-merja, 44, Helsinki

Olin eroamassa pitkäaikaisesta poikaystävästäni, mutta lopullisen eropäätöksen tekeminen oli vaikeaa. Olin risteilyllä hyvän ystäväni kanssa ja kuuntelimme hytissä Kaija Koon kappaletta "Kaunis rietas onnellinen". Se antoi ihmeesti uskoa siihen, että eroaminen on hyvä ratkaisu ja että elämä jatkuu eron jälkeenkin. Nyt kuuntelen biisiä haikeana, koska se muistuttaa erosta, mutta olen tällä hetkellä onnellinen elämässäni.
-Eppu, 26, Jyväskylä

Mieheni oli vuosina 1989-1990 rauhanturvaajana Lähi-Idässä. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä. Aina tiistaisin klo 17.00 olin puhelimen ääressä, koska silloin mieheni aina pystyi soittamaan kotiin. Kirjeet ja paketit lensivät myös puolin ja toisin tiuhaan tahtiin. Vain kirjeissä pystyimme kertomaan henkilökohtaisia asioita, koska puheluita kuunneltiin. Eräässä mieheni lähettämässä kirjeessä oli c-kasetti, johon hän oli äänittänyt Kim Lönnholmin "Minä olen muistanut". Itkin ikävääni, kun kasetin kuuntelin. Joka kerta, kun ko. biisi kuuluu radiosta mieleeni tulee tuo hetki, kun kasettia kuuntelin. "Minä olen muistanut" -biisiä voi kutsua rakkauslauluksemme.
-Tarski, 59, Oulu

My heart will go on, ensirakkaan kanssa tanssitut ensimmäiset hitaat
-sk, 34, Espoo

Se oli yks pitkä kuuma kesä. Oltiin vähän rappiolla ja radiossa soi suomirokkia. Oltiin kavereitten kanssa sellanen yks onnellinen perhe, kunnes sä tulit mua vastaan. Tiesin että maailma on naisia pullollaan, mutta heti kun näin sut ,tiesin että oisit mun only one. Katsoin sua ja kysyin "tahdotko mut tosiaan?" Me oltiin, kuin päivänsade ja menninkäinen, oli vain sinä ja minä. Koko kesä se meidän raukkauslaulu soi, ja ihanaa oli se nuori rakkaus. Kun kesä meni ja syksyn sävel alkoi soida puissa, sinä lähdit pois. Mut mut jätettiin, ja you brake my heart. Mutta aina kun aattelen sua ja sitä kesää, mietin, että se oli vuosisadan rakkaustarina.
-Kultanaamio, 31, Joensuu

Ikimuistoisin kappale on Cheekin Kyyneleet, koska sen kappaleen soidessa tapasin ensimmäisen kerran poikaystäväni. Rakkaus leimahti sinä hetkenä ja on kestänyt jo kaksi vuotta.
-sartsu, 18, Ylitornio

Olen ollut katusoittajana noin kaksikymmentä vuotta sitten kaverini kanssa Engelin aukiolla Helsingissä. Muistan, kun lauloin omaa tekemääni biisiä Villi mies, niin porukka kannusti ja oli mukana. Se tuntui mahtavalta, vaikka kukaan ei tuntenut biisiä ennakolta!
-Mark4, 43, Vantaa

Se oli vuonna 1995 sieravuoren juhannusjuhlissa kun yön olli lindholm kajautti taivaalle Ihmisen pojan se kosketti ja muistuu aina mieleen kun juhannusta mietiskelen.
-kepu, 36, Ulvila

Kyllä Bomfunk MC'sn kappale Freestyler oli aikanaan kappale joka kosketti. Aloin tuohon aikaan olemaan sen ikäinen, että tytöt alkoivat kiinnostaa, ja kyseisen kappaleen soidessa on aika monet elämän ensimmäiset tullut koettua.
-Hipsu, 28, Tampere

Nuorena tyttönä mummolassa ollessamme kävimme läheisessä kahvilassa, joka oli aivan ihana ja sieltä sai maailman isoimmat munkkirinkilät. poikia ja heidän piikkiprätkiään ihailtiin vaivihkaa kun samalla soiteltiin jukeboksia. tuon kesän huoleton ja ihana tunnelma tulee aina mieleeni kun kuulen radiosta abban fernandon.
-pike, 50, Helsinki

Elgarin sellokonsertto on suosikkejani, ja siihen liittyy myös vahva assosiaatio ensimmäisestä kerrasta sängyssä erään entisen tyttöystäväni kanssa.
-Sello, 46, Helsinki

Kaija Koon Kaunis rietas ja onnellinen on minulle ikimuistoinen kappale. Olin kärsinyt pitkään pahasta masennusjaksosta, mutta vihdoin tunnelin päässä alkoi olla valoa. Eräänä päivänä kuulin osan tätä kappaletta radiossa ja päädyin kuuntelemaan sen kokonaan Spotifysta. Sillä hetkellä tuntui, että olen voittaja ja kaikki tulee muutumaan hyväksi. Niin kävikin.
-Mimme, 22, Turku

Yksinäisessä hetkessä, Mariskan Kukkurukuu, kuulosti onnistuneelta ja lohduttavalta.
-Helena, 50, Tampere
Varmaan nuoruudessakin ollut yhtä ja toista, joihin tietyt kappaleet liittyvät tiuhastikin.. mutta kuultuani Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -kappaleen ensi kerran, se kolahti heti.. Jotenkin oma elämäntilanne vaikeuksineen korreloitui juuri tuohon sanoitukseen.. ja siitä saa elämäniloa kaiken harmaankin keskellä..
Parhaimmillaan se on kuultuna juuri niinkuin sanatkin menevät.. nainen ratissa..
-kiipeli, 50, Kangasala
Kesäinen aamuyö kaverin mökillä vuosia sitten. Istuimme ensirakkauteni kanssa kahdestaan laiturilla. Hän alkoi hyräillä Damien Ricen The Blower's Daughter - kappaletta ja minä kuuntelin häntä onnellisena. Se hetki on tarttunut muistoihini niin vahvasti, että se on vain yksi harvoja tilanteita nuoruudestani, jonka muistan niin äärettömän elävästi vieläkin. Vaikka rakkaus ajan myötä hiipui, niin se hetki ja kappale on jäänyt elämään. Yhä tänäkin päivänä sen kuuleminen saa hymyn aikaan.
-NH, 25, Helsinki
Yksi hyvä biisi on jäänyt vaan jotenkin syvimpään mieliini sen voimakkaallisista sanoista ja laulajista. Sehän on Popedan Mä elän vieläkin -kappale. 
-poju, 42, Vantaa
Kahden maan kansalainen. Herättäjäjuhlat.
-mahoton, 65, Mikkeli
Oopperassa viimmeiset kiusaukset. Paavon virren soitto ja etupäässä laulu iski kaikkiin katsojiin ja kuulijoihin.
-ghita, 69, Turku
Kun olin ala-asteella niin katsoimme televisiosta Tenavatähti-lastenlaulukilpailua jossa joku esitti Kirkan Leijat-kappaleen. Ohjelman jälkeen meille soitettiin että mummoni oli kuollut. Vielä tänäkin päivänä aina kun kuulen kyseisen kappaleen tulee se ilta mieleen kun sain kuulla mummoni kuolleen.
-Mimmuli, 30, Oulu
Ilosaarirockissa soitti Sonata Arctica v. 2003 ja olin juuri samana kesänä tavannut supermahtavan naisen. Edelleen olemme hyviä ystäviä hänen kanssaan. Keikalla soittivat uutuusbiisin Broken, se oli todella huippua. Olin sen jo radiosta kuullut aiemmin mutta livenä se oli yliveto.
-Jussi, 33, Joensuu
Eppu Normaali - Njet njet
Tapahtumapaikka Ruisrock 2002. Elämäni ensimmäiset festarit. Eppu Normaali teki tuolloin yhden ensimmäisistä "paluukeikoistaan" 2000-luvun puolella ja pääsin todistamaan tätä tapahtumaa. Nuorelle pojalle oli uskomaton kokemus kun monta tuhatta ihmistä laulaa kurkku suorana "Älä mene njet njet, mennessäsi sydämeni viet". Ja minun sydämeni vietiin ainakin. Ikuisesti.
-Mäyrä, 27, Turku
Jesse Kaikuranta - Järjetön rakkaus. Kappale tuo mieleen omat kokemukseni rakkaudesta.
-natte, 26, Vantaa
Martti Vainaa & Sallitut Aineet Pelimies-kappale tuo minulle aina mieleen ikimuistoisen kesän Yyterissä. Biletimme siellä rakkaiden ystävieni kesken tämän biisin tahtiin koko viikonlopun!
-mmosa, 21, Vantaa
Joensuun Ilosaarirockissa havahduin hereille, kun teltan ulkopuolella tuntemattomat yökulkijat lauloi Leevi and the Leavingsin Rin Tin Tiniä - autuaan hyvältä kuulostava laulanta pursui hyvää fiilistä ja kuljetutti takaisin unten rajamaille.
-Kettu, 29, Vaajakoski
Omat häät.häävalssi oli Kielon Jäähyväiset.
-japi, 69, Turku
Lapselleni laulettiin hoitopaikassa ihanaa laulua vuonna -76-77 välillä. Haluaisin opettaa sen lastenlapsilleni, mutta tarkkaa säveltä ei löydy, sanat suurinpiirtein muistan. Jos löydätte, lähettäkää tietoa mistä saisin. Laulu on: Minulla on koira, Miiru nimeltään. Miirua mä hoidan, Miirun ulos vien. Olen sille kiltti, pidän hyvänä. Miiru Miiru koira lemmikkini on.......(Se on pitkä ja kiva laulu. Pissii matolle ja tulee sairaaksi jne.)
-Kirsti, 65, Helsinki
Joka ikinen kerta, kun kuulen Apulannan Armon, tulee mieleeni syksyinen iltapäivä kymmenisen vuotta sitten. Sain äidiltäni puhelun, joka pysäytti maailman hetkeksi: sisareni on tehnyt itsemurhan.
Autossa matkalla äitiäni lohduttamaan ja auttamaan, radiosta sattui tulemaan yllämainittu biisi. Sanoin siitä silloin miehelleni, että tätä sisko on kuunnellut viime aikoina tosi paljon ja että ihan kuin tämä kertoisi siskon viimeisistä hetkistä.. Kuuntelin jo sitä ennen paljonkin Apulantaa, mutta varsinkin sinä syksynä Armo soi meillä paljon ja auttoi surussa paljon. Edelleen, joka kerta kun kuulen tuon biisin tulee ajateltua siskoa ja koko sitä pitkää surullista syksyä.
-Sari, 35, Nivala
Vein poikani festareille. Klamydian soittaessani katsoin poikaani joka istui mieheni olkapäillä. Siellä poika rallatteli mukana Pienen pojan elämää.
-Johanna, 34, Oulu
1970-luvulla nuoruusmuistoja. (Hurriganes, Get On)
-Matti, 57, Helsinki
Ekaa kertaa kun juopoteltiin kavereiden kanssa, soi Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa =)
-Timpe84, 28, Kuopio
Avopuolisoni kuollessa jäi siinä surun humussa mieleeni Lea Lavenin Aamulla rakkaani näin -kappale. Kappale, joka siitä lähtien on ollut tärkeä osa elämääni.
-Kere, 42, Helsinki
Mäntylammen musiikkimittelöt Vihannissa olivat legendaarisia.
-Zarus, 45, Kouvola
Kuusrock ja Eput olivat kova sana.
-Yanne, 44, Kouvola
Tämä on melko uusi juttu. Ajaessani töistä kotiin maaliskuussa, kuulin radiosta todella mukaansatempaavan biisin, väkisin alkoi jalka naputtaa lattiaa. Kotona googlettamalla selvisi, että kyseessä on Ricky Tick Big Bangin Julkinen sana -biisi, joka piti heti soitattaa avopuolisolle, että "heiHEi kuuntele tää, niin hyvä biisi". Sitten sitä ollaankin soitatettu vaikka kuinka, bileissä, kotona, repeatilla, hyvän fiiliksen saamiseksi... Avopuoliso myös sattuu olemaan välillä radiossa juontamassa ja siellä on pistänyt useastikin tän nimenomaan minua ajatellen soimaan. Instant hyvä mieli!
-marjutti, 26, Espoo
Esikoistytär syntyi taustamusiikkinaan ”Vain kotka lentää aurinkoon”. Olisi ehkä saanut olla joku muu biisi, kyllä meidän tyttö on lentänyt ympäri palloa opiskelun ja työn merkeissä. Vaikka ei todellakaan ”kotka” olekaan.
-Tuke, 57, Riihimäki
Kappale: Nousee Päivä Laskee Päivä (Alkuperäinen nimi: Sunrise Sunset), säveltäjä: Bock Jerrold Lewis, alkuperäiset sanat: Harnick Sheldon M. (Käännös: Elstelä Esko).

Oli häikäisevän kirkas ja lämmin kevätpäivä. Aurinko paistoi ja oli poikani lakkiaispäivä. Juhliin oli kutsuttu sedät, tädit ja ystävät. Juhlatunnelmaa kohottamaan olin kutsunut "trubaduurin", joka kitaran säestyksellä lauloi ja laulatti meitä pitkin päivää. Vieraiden joukossa oli nuorimies, joka sai alkuvuodesta tietää aggressiivisen syövän uusiutumisesta ja vain me lähiomaiset tiesimme, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Trubaduuri lauloi Nousee Päivä Laskee Päivä -kappaleen ja silmistäni alkoi valua kyyneleet enkä voinut mitään. Nuorimies istui muina miehinä nojatuolissa enkä voi kuvitella, mitä hänen mielesään liikkui, mutta minä muistan lopun ikääni tuon hetken, kun sydämeni oli pakahtua. Laulussa käydään läpi ihmisen elinkaari ja sen kauniita kohokohtia. Nuoren miehen elämä päättyi saattohoitoon vuoden loppuun mennessä. Yhdistän tämän kappaleen aina tuohon juhlapäivään, johon sisältyi valtavaa iloa ja samaan aikaan pakahduttavaa surua. Naurusta mentiin kyynelin ennen vuoden loppua, mutta kaunis ja koskettava musiikki elää.
-Helinä, 56, Rovaniemi

Olin juuri saanut ensimmäisen lapseni, vuonna -98 ja ajeltiin synnytyslaitokselta kotiin vauvan ja isän kanssa. Autoradiosta alkoi soida Anneli Saariston Kuutamon poika, jossa on järjettömän kaunis suomennos-teksti. Koin oikein tunneryöpyn ja itku vain pulppusi. Toki osasyynä olivat raskaushormonit, mutta se teksti kosketti syvältä. Äiti luovuttaa pakon sanelemana vastasyntyneen lapsensa kuun hoitoon ja kuu sitä kuollutta lasta sitten tuudittelee. Vieläkin menee kylmät väreet, kun muistan. Upea käännös!
-Ilona, 42, Hämeenlinna