Teosto r.y.

  > MARJA MATTLAR   
TEEMA – SOOLO – TEEMA
ALEXI LAIHO
HENRI LANZ
KALEVI AHO
KARI LITMANEN
MARJA MATTLAR
KAIJA KÄRKINEN
KAJ CHYDENIUS
SANNA SALMENKALLIO
ARNOLD CHIWALALA
JOVANKA TRBOJEVIC
ASTRID SWAN
ISLAJA
SEBASTIAN FAGERLUND
LOTTA WENNÄKOSKI
JIPPU
ANTTI JÄRVELÄ
VON HERTZEN BROTHERS


Marja Mattlar

Marja Mattlaria voi hyvällä syyllä kutsua tee se itse -naiseksi. Hän säveltää ja sanoittaa laulunsa itse ja esittää ne säestäen itseään kitaralla – itse järjestämissään konserteissa. Lisäksi hän toimii itsensä levy-yhtiönä ja managerina.



"Joskus mietin, pitäisikö järjestelyt jättää muille ja säästää enemmän energiaa luovalle puolelle", Mattlar puuskahtaa leikillään. Helpotusta ei ole ainakaan heti luvassa. Tänä vuonna hän julkaisee kokoelmalevyn, joka sisältää julkaisemattomia kelanauhoja 80-luvun studiosessioista. "Kauhistuin, kun ääni rupesi katoamaan nauhoilta ja vein ne digitoitavaksi." Levyn koostamisen ohella työllistää yhtä jalkaa julkaistava nuottikirja, ensimmäinen laatuaan.

Pientä apua Mattlar on joskus huolinut, tarkoin valitsemiltaan yhteistyökumppaneilta. Maineikas ranskalainen levymerkki Buda Musique julkaisi hänen ensimmäiset albuminsa lisenssillä yli 20 maassa. Sovittajiksi Mattlar on ottanut levyilleen muun muassa Yarin ja edesmenneen Pekka Pohjolan.

"Juuri eri levyjen erilaisten sovituskokonaisuuksien takia musiikkiani on vaikea lokeroida mihinkään tyylisuuntaan", Mattlar sanoo. Live-tilanteessa Mattlar esiintyy kuitenkin yleensä yksin kitaroineen. Lauluissa on silloin sanottu olevan keskieurooppalaisen balladin tunnelmaa.

Työ elämäntapana

”Lauluntekijän päätyö on ajattelu", Mattlar linjaa ja kertoo valitsemansa elinympäristön, metsän, suosivan tätä. Hän lähti 30 vuotta sitten Helsingistä ja muutti Hartolan Vuorenkylään. Taiteellisen työnsä ohella hän on toiminut pienen maatilan emäntänä.

Lauluntekijän työtä ei Mattlarin mielestä voi erottaa muusta elämästä, pikemminkin päinvastoin. ”Aika perusteellinen elämä on hyväksi. Onpahan mistä laulaa." Kaikkea ei välttämättä tarvitse kokea itse, mutta eläytyminen toisten tarinoihin on tärkeää. Mattlar sanoo kutovansa kokemiaan, lukemiaan, kuulemiaan ja keksimiään tarinoita kuin räsymattoa.

Mattlarin kohdalla lauluntekeminen alkaa aina tekstistä. Sanoitus ei kuitenkaan ehdi lähimainkaan valmiiksi, ennen kuin melodia ja säestys tulevat kuvaan. Siitä eteenpäin työ etenee limittäin.

Lauluntekijän on Mattlarin mielestä tavattoman tärkeää löytää oma käsialansa. ”Ainakaan minusta ei olisi lisäämään tähän maailmaan sellaista musiikkia, josta ei kuuluisi oma ääneni”, hän sanoo.

Siltikin olennainen osa työtä on muiden lauluntekijöiden kuunteleminen, vaan ei lainaaminen tai kopioiminen. ”Täytyy saada jotain, että on mitä antaa. Haluan ravita itseäni toisten tekemisillä saadakseni siitä tunnekokemusta, jota haluan itse luovuttaa eteenpäin.”

Laulut kiertoon

"Että saan sanottua tästä elämästä jotain ainutkertaisella tavalla", Mattlar sanoo, ”en voisi kuvitella mitenkään muuten saavani niin kokonaisvaltaisen hyvää oloa." Työn hienoihin puoliin kuuluu myös yleisön antama vastakaiku, joka tekee lauluista kokonaisia. Mattlar kertoo saaneensa erityisen paljon palautetta Lintu-kappaleestaan. "Se herättää kuulijassa yleensä hyvin vahvan elämyksen."

Lintu tunnetaan myös Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukauksen levytyksenä. Mattlar kannustaakin muita käyttämään hänen laulujaan ja jatkamaan näin luovaa prosessia. Esittäjistä Mattlarin toivelistalla on tällä hetkellä Johanna Iivanainen, jonka tulkintoja Olli Ahvenlahden sävellyksistä levyllä Kaksi ihoa hän pitää "käsittämättömän hienoina".

Mattlar kertoo työnsä ainoan huonon puolen olevan, että omaa alitajuntaa ei voi komennella silloin kun uutta ei synny. ”Välillä luen kateellisena kollegoistani, jotka ovat kehittäneet kyvyn vain istua alas ja tehdä. Se ei ole ollut minun juttuni koskaan. Silloin pitää alistua siihen, että välillä on hiljaista.”



Laulaja-lauluntekijä

Laulaja-lauluntekijä tekee musiikkia itsensä esitettäväksi. Hänellä on hallussaan sekä sana että sävel. Esiintyessään hän usein säestää itseään yksin kitaralla tai pianolla; askeettinen soitinnus korostaa kappaleen tarinaa. Esityskokoonpano voi olla suurempikin, esimerkiksi kokonaisen rockyhtyeen soitinarsenaali.

Kuulija huomaa pian, milloin kyseessä on bändi ja milloin laulaja-lauluntekijää säestävä taustayhtye. Tämä tulee esiin muun muassa keikkajulisteeseen kirjoitetusta nimestä, muusikoiden välisestä vuorovaikutuksesta ja laulujen teksteihin valituista näkökulmista.


Teksti: Mika Kauhanen
Kuvaaja: Pekka Suomäki


Teksti on lyhennelmä Teostoryssa 1/2010 julkaistusta artikkelista.
Lue koko juttu pdf-lehdestä





Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y. Lauttasaarentie 1, 00200 Helsinki, puh. (09) 681 011, faksi (09) 677 134, teosto@teosto.fi © TEOSTO 2007