Teoston historiaa


Tiivistä tiimityötä Teostossa 1950-luvun alussa.

Suomeen saatiin vuonna 1927 laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin. Uusi laki antoi pohjan Teoston perustamiselle. Säveltäjä, filosofian maisteri Lauri Ikonen kutsui koolle 7.3.1928 pidetyn Teoston perustamiskokouksen, johon osallistui säveltäjiä ja musiikinkustantajia. Ikonen myös keksi Teoston nimen.

Ensimmäiseksi johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin professori Erkki Melartin ja ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi Lauri Ikonen.

Yhdistyksen toiminta alkoi vakiintua Martti "Pyssy" Turusen yli 30-vuotisen toimitusjohtajakauden aikana. Uuteen aikaan on siirrytty pikkuhiljaa ensin Pekka Kallion kaudella ja varsinkin 2000-luvulla Jaakko Fredmanin ja Katri Sipilän johdolla.

Viheltäjäsäveltäjätkin jäseniksi

Alkuvuosinaan Teosto loi toiminnalleen pohjaa hankkimalla oikeudenomistajia asiakkaiksi ja luomalla sopimussuhteita musiikin käyttäjien kanssa.

Asiakkuussopimuksia, joilla säveltäjä, sanoittaja, sovittaja tai musiikinkustantaja, luovuttaa teostensa esitysoikeudet aikanaan tapahtuvaa tilitystä vastaan Teostolle, oli jo vuonna 1929 tehty 60 kappaletta. (Vuoden 2010 lopussa asiakkaita oli jo 25 000.)

Sibelius siirtyi Teoston asiakkaaksi vasta vuonna 1945 kuuluttuaan sitä ennen Saksan Stagmaan.

Asiakkaaksi pääsivät sekä vakavan että kevyen musiikin tekijät, mutta jäseniksi kevyen musiikin säveltäjiä hyväksyttiin vasta vuonna 1947. Toimitusjohtaja Turusenkaan mielestä ketä tahansa "viheltäjäsäveltäjiä" ei pitänyt ottaa jäseniksi. Johtokuntaan valittiin ensimmäinen viihdemusiikin säveltäjä vasta vuonna 1952. Ensimmäinen valittu oli Georg Malmstén, joka toimi johtokunnassa peräti 23 vuotta. Sanoittajat pääsivät jäseniksi vasta vuonna 1968.

Asiakkaan ja jäsenen ero oli jo alussa sama kuin vielä nykyäänkin: musiikin tekijä tai kustantaja liittyy Teostoon ensin asiakkaaksi ja voi hakea jäsenyyttä hallitukselta.

Bernin sopimuksen perusteella Teosto sai edustettavakseen myös ulkomaisten musiikin tekijöiden oikeudet Suomessa ja samalla tavalla suomalaisten tekijöiden sävellykset tulivat suojatuiksi ulkomailla. Siksi myös suhteiden luominen ulkomaisten sisarjärjestöjen kanssa oli tärkeää heti alussa esimerkiksi tilitysten kulkua ajatellen.

Vuonna 1970 Teosto, säveltäjäjärjestöt ja opetusministeriö perustivat Luovan säveltaiteen edistämissäätiön, jonka alaisuuteen Musiikin tiedotuskeskus siirtyi seuraavana vuonna.

Uudet keksinnöt lavensivat tulokertymää

Teoston aloittaessa toimintaansa Yleisradio oli juuri perustettu. Muuten musiikin käyttökorvausten kerääminen kohdistui aluksi lähinnä konsertteihin. Hinnastoja oli viittä lajia: konsertteja, radiota, ravintoloita, elokuvateattereita ja huvitilaisuuksia varten.

Teosto pyrki myös huolehtimaan, että äänilevyille tallennetusta musiikista maksetaan korvaus: levyihin kiinnitettiin pieni Teosto-merkki osoitukseksi niiden laillisuudesta ja itse johtaja Ikonen kävi pienellä vasaralla liikkeissä rikkomassa laittomia levyjä. Vuonna 1932 Teosto aloitti yhteistyön Tanskassa toimivan Nordisk Copyright Bureaun kanssa ja tallennusoikeudet siirtyivät NCB:n hoidettaviksi.

Teoston toiminnan oikeutukselle haettiin tukea myös oikeudenkäynnein. Martti Turunen totesi Teoston 15-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1943 laatimassaan kirjoituksessa, että oikeuden päätöksistä tuli eräänlainen "oikeudellinen selkäranka Teoston toiminnalle".

1950-luvulla elävän musiikin valta-asema alkoi varsinkin ravintoloissa horjua: "Mekaninen soittokone työntää syrjään elävää voimaa", Teoston 25-vuotishistoriikki kertoi. 1950-luvun lopulla Suomeen saapui televisio ja sen lähetysten musiikin käyttökorvauksista aloitettiin heti neuvottelut.

Tietokoneaikaan jo 1940-luvulla

Toimiston keskeisiä työkaluja olivat pitkään teos- ja esityskortistot ja lehtileikekansiot, joihin liimattiin lehdistä musiikkiesityksiä koskevat ilmoitukset. Tietokoneaikaan siirryttiin kuitenkin jo 1940-luvulla:

"V. 1948 tehtiin sopimus Oy International Business Machiness AB:n kanssa tilitystyön suorittamisesta Hollerith-reikäkorttimenetelmää käyttäen. Tämä tapahtuu siten, että merkinnät musiikkiohjelmista reikäkortteihin tehdään erikoisella koneella Teostossa, minkä jälkeen edellämainitun yhtiön erikoiskoneet hoitavat koko tilityksen laskemisen, esityslukujen kertauksen ja korvausten jakamisen eri säveltäjille, kustantajille, sovittajille, eri maihin ja kaikki lopulta aakkosjärjestykseen valmiina kirjoitettuina."

Merkittävä parannus oli myös jalustalla seisova teline, jolta saattoi selata 100 000 koti- ja ulkomaisen tekijän tietoja, kun niitä oli ennen pitänyt etsiä 20:n eri maan jäsenluetteloista. Vuonna 1954 toimistoon hankittiin myös "salamajäljennöskone Unikop".

Henkilöstön määrä lähti kasvamaan hyvin vaatimattomasta alusta: 25-vuotishistoriikin mukaan toimiston sydämen muodosti aluksi "kassaosasto, joka vain yhden hengen voimalla alkoi maksujen perimisen". Viidenkymmenen hengen raja saavutettiin vasta 1980-luvulla.

Teostossa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon kesäisin jo 1948, kun yleisesti viisipäiväinen viikko tuli käytäntöön vasta 1960-luvulla.

Koonnut Marja-Leena Karjula

 

 

Yhdistyksen puheenjohtajat
vuosina 1928 - 2012

Erkki Melartin (1928 – 1937)
Leevi Madetoja (1937 – 1947)
Selim Palmgren (1948 – 1951)
Ernst Linko (1951 – 1960)
Eino Linnala (1960 – 1968)
Joonas Kokkonen (1968 – 1988)
Aulis Sallinen (1988 – 1990)
Ilkka Kuusisto (1990 – 1994)
Henrik Otto Donner (1994 – 2006)
Jani Uhlenius (2006 – 2008)
Georg Nummelin (2008 – 2011)
Kim Kuusi (2011 –)

Teoston toimitusjohtajat

Lauri Ikonen (1928–1931)
Martti Turunen (1931–1969)
Pekka Kallio (1970–1992)
Jaakko Fredman (1993-2001)
Katri Sipilä (2001–)

LUE LISÄÄ:
Teoston hallituksen jäsenet kautta aikain