21.10.2014 Teksti: Markku Kaskela . Kuvat: Mirko Macari

Pianisti Karri Luhtala kertoo Italiasta löytyvän monia konservatorioita, joissa on jazzlinja. Hän itsekin päätyi sellaiseen Frosionessa ja muutti kaupunkiin pysyvästi. Jazz on Italiassa voimissaan ja Luhtalan mukaan positiivista on se, että yleisössä on myös usein paljon nuoria.

- Italiassa pitää ottaa tekemiseen oma askeleensa, jazz-pianisti Karri Luhtala sanoo.

- Se joko tulee tai ei tule, askel on osa sopeutumisprosessia. Ja kun sen sitten huomaa ottaneensa, on askel ollut todella vahva.

Luhtala itse otti tuon askeleen kymmenisen vuotta sitten. Alkujaan hyvinkääläinen pianisti opiskeli Helsingin Metropoliassa popjazz-koulutusohjelmassa, lähti vuonna 2005 Erasmus-opiskelijavaihtoon Belgiaan ja jo vuotta myöhemmin hän löysi itsensä Italiasta, Roomasta. Ja hyvin pian Roomaan saavuttua askel oli otettu.

- Suomi on moderni, mutta kuitenkin aika pieni maa, Luhtala perustelee lähtötuntojaan.

- Belgiassa tutustuin ihmisiin, jotka olivat kotoisin ympäri maailmaa, ja kun tein yhteistyötä heidän kanssaan, se oli tosi mahtavaa. - Ällistyin vaikutteiden ja uusien lähetystapojen runsaudesta, energian välittömyydestä, spontaanisuudesta.

Lush Life

Teemme haastattelua Roomassa lämpimänä syyskuun päivänä, kivenheiton päässä Villa Borghesesta. Kolmannen kerroksen asuntoon kantautuu kadunhäly, heti ikkunan alla havisee kookas pinja. Karri Luhtalalle tämä on tuttu kaupunki. Hän asui ensimmäiset Italian vuotensa Roomassa ennen kuin muutti Frosioneen, satakunta kilometriä pääkaupungista etelään; siellä Luhtala on asunut siitä pitäen.

- Frosione on täysin maaseutua, hän kertoo. - Rooman vuodet olivat kuitenkin tärkeitä, oleellisia, hän huomauttaa. - Rooma on italialaisen jazzin pääkaupunki, täällä asuminen auttoi integroitumaan musiikkipiireihin. Roomassa asuu paljon tuttuja muusikoita, täällä on keikkoja, täällä me harjoitellaan ennen kuin lähdetään Suomeen.

Karri Luhtala kertoo, että häntä pidetään täkäläisissä muusikkopiireissä kulttuurisiltana Italian ja Suomen välillä, sen verran vilkkaasti hän järjestää tutuilleen keikkoja, pienimuotoisia rundeja kauas pohjolaan. Minne nämä tutut lähtevät aina hyvin mielellään.

- Ensimmäisen kerran vein vuonna 2008 bändin Suomeen, pianisti muistelee. - Kolme vuotta myöhemmin tein sitä jo täysin systemaattisesti. Vein bändejä Suomeen kerran kuussa, järjestin reilun viikon kiertueita.

Luhtala myöntää, että tämmöinen vaatii melkoisesti työtä, melkoisesti säätämistä. Mutta hän sanoo tottuneensa siihen ja vähitellen uuras työ palkitsee. Huomautetaan vielä, Luhtala ei kokoonpanoineen keikkaile vain Suomessa tai Italiassa, vaan ympäri Eurooppaa. Ja että hän itse saattaa yhtä hyvin olla osana jonkun muun kokoamaa yhtyettä ja olla tien päällä sen myötä.

Caravan

Eikä Karri Luhtala ole tässä liikkuvuudessa todellakaan yksin. Hän on osa kudelmaa, joka elää ja muotoutuu tarpeen ja kiinnostuksen mukaan.

- Joko käydään minun vakiopaikoillani tai sitten jonkun ystävän. Pidetään yhteyttä, kutsutaan toinen toisiamme milloin minnekin. Ja usein on helkkarin nastaa, Luhtala toteaa.

Toisaalta myös nämä vakiopaikat luovat esiintyjilleen hyvän vaateen: aina ei voida mennä niihin samalla kokoonpanolla, pitää uudistua, tulee tarve vaihtua, luoda tilaa uusille tuulille, kiinnostaville variaatioille, niin jo muusikoiden itsensä kuin yleisönkin tähden.

Entä keikkapalkkiot, kummin päin ne ovat, suuremmat Italiassa vai Suomessa?

- Palkkioiden suuruudella on aika paljonkin eroa, Luhtala myöntää. - Suomessa ne ovat suuremmat, mutta asia ei ole niin yksioikoinen. Täällä Italiassa on taas enemmän paikkoja missä voi soittaa. Tietyllä tavalla täällä on kulttuuria vähän joka paikassa.

Hyvänä esimerkkinä tästä Luhtala soitti parisen iltaa sitten Monterotondossa, parisenkymmentä kilometriä Roomasta koilliseen, korkealla mäellä sijaitsevan pikkukaupungin kivisellä aukiolla, jossa järjestävinä osapuolina olivat pub ja pizzeria.

Järjestäjät olivat hyvin tyytyväisiä. Niin syömään kuin vain lasillisen ääreen illan hämyssä riitti paikallisia, pieni toriaukio kivitalojen keskellä täyttyi mainiosta jazzista.

The Mooche

Jazz voi Karri Luhtalan mukaan Italiassa tänä päivänä mukavasti ja hyvin moninaisena - vallalla on monia tyylisuuntia.

- Jazz on Italiassa yleisesti ottaen melodista. Akustista äänimaailmaa kunnioitetaan, Luhtala kertoo. Klubeilta yleensä löytyy flyygeli.

Ja koska jazz on Italiassa elinvoimaista, kertoo se myös, että jazzia soittavia löytyy runsaasti, moneen eri lähtöön.

Ja vielä eräs ilahduttava piirre, keikoilla yleisössä on tuon tuosta paljon nuoria.

- Eikä tämä rajoitu vain Italiaan, vaan heitä on ollut keikoilla ympäri Etelä-Eurooppaa, pianisti täsmentää.

Luhtala kertoo Italiasta löytyvän monia yliopistotason klassisen musiikin konservatorioita, joissa on jazzlinja. Hän itsekin päätyi erääseen sellaiseen Frosionessa ja muutti kaupunkiin pysyvästi.

- Kuulin konservatoriosta ennalta hyvää. Kävin pääsykokeissa, minut hyväksyttiin, aloitin opinnot. Aloitin, itse asiassa, samasta pisteestä kuin silloin Metropoliassa, mutta se oli hiton nastaa. Ja ennen muuta koulu edesauttoi integroitumistani tähän yhteiskuntaan entisestään, pääsin syvemmäs tämän maan kulttuuriin.

Take The A Train

Niin kuin jo alussa mainittiin, Karri Luhtala on asunut Italiassa tätä nykyä kymmenisen vuotta ja sanoo, ettei hänellä ole kiire täältä minnekään. Hän tuntee monia muitakin maapallon eri kolkilta Italiaan kulkeutuneita muusikoita, jotka ovat saapuneet maahan yhtä lähtemättömän oloisesti. Hiljattain eräs australialainen rumpali, vuosia New Yorkissa asunut, otti yhteyttä Luhtalaan ja ehdotti yhteistyötä. Ja on yhtä "Italian hullu".

- Tänne tullessa en osannut italian kieltä sanaakaan, Luhtala kertoo. - Mulla oli pakettiauto, jonka olin rakentanut matkailukäyttöön. Aloin käydä täällä jameissa. Musiikki auttoi luomaan kontakteja, musiikki oli ensimmäinen yhteinen kieli. Soitettiin jazzstandardeja, niitä osaavat soittaa kaikki. Ne olivat hyvä, avartuva pohja kommunikaatioon.

Pianisti Luhtala alleviivaa italialaisesta sosiaalisesta elämästä erään tärkeän ja meille muille varsin tutunkin seikan, italialaisen elämäntavan yhteisöllisyyden.

- Perhe, ystävät ja kaverit ovat täällä tärkeitä. Turistina, ulkopuolisena voi olla aika vaikeata saada kontaktia paikalliseen. Mutta jos pääsee sisälle kaveripiiriin, joka saattaa käsittää parikymmentä tyyppiä, yhdys on hyvin tiivis. Jos tunnet yhdenkin tästä kaveripiiristä, hän esittelee sinut muille ja sinusta tulee saman tien myös heidän kaverinsa. Yhdys on vahva myös musiikkipiireissä ja heijastuu varmasti omana miellyttävänä ulottuvuutena musiikkiin asti.

palaa alkuun