09.05.2019 Teksti: Juhana Unkuri. Kuvat: Kreetta Järvenpää

”Kotimaisella musiikilla on laulukirjoissa vahva asema”, kertovat kustannusalan ammattilaiset Saara Soikkeli ja Ari Leskelä. He toteavat, että perinteinen painettu laulukirja on säilyttänyt hyvin asemansa, mutta digitalisaatio on kuitenkin vahva osa laulukirjojen kustantamisen tulevaisuutta.

F-Kustannuksen kustannuspäällikkö Saara Soikkelin mukaan perinteiset laulukirjat ovat edelleen suomalaisten suosiossa. Yksi klassikoista on 30 vuoden ikään ehtinyt Kultainen laulukirja, jossa on 400 tunnettua sävelmää juhlalauluista iskelmiin, lasten suosikeista joulun klassikoihin ja elokuvasävelmistä evergreeneihin. Kirjan tuorein painos otettiin viime vuonna.

”Kultaisella laulukirjalla näyttää olevan pysyvä sija suomalaisten sydämissä. Sitä käyttävät niin perheet ja koulut kuin musiikin harrastajat ja ammattilaiset. Kultainen laulukirja on säilynyt ulkoasun lisäksi myös sisällöllisesti samanlaisena läpi vuosien, tosin joitakin lauluja on tekijänoikeuksellisista syistä jouduttu vaihtamaan”, Soikkeli kertoo.

Toinen keskeinen klassikko on Suuri Toivelaulukirja -sarja, josta ilmestyi viime vuonna 24. osa. Sarja sisältää laulujen sanat, pianosovitukset ja lyhyet esittelyt, ja sen ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 1976.

Toivelaulukirjat ovat F-Kustannuksen kustannustoimittaja Ari Leskelän mukaan niin ikään laajassa käytössä erilaisissa ympäristöissä.

”Toivelaulukirjoissa on nimensä mukaisesti suomalaisten suosikkilauluja. Tämä on varmistettu sillä, että kirjojen tekemiseen on alusta alkaen osallistunut musiikin eri genrejen käyttäjistä ja asiantuntijoista koostuva raati. Tähän mennessä kirjasarjassa on julkaistu jo yli 3 400 laulua.”

Perinteisten toivelaulukirjojen rinnalle on tullut sittemmin lukuisia muitakin kevyen musiikin laulukirjoja, joiden teemana on pop, joululaulut, iskelmät, rockbiisit, suomalaiset naispopparit ja vuoden kovimmat pophitit. Myös mökkiläisille löytyy oma laulukirja.

Kotimaisella musiikilla iso rooli

Soikkeli ja Leskelä kertovat, että ulkomaisia hittejä tavattiin kääntää suomeksi erityisesti ennen 1980-lukua. Laulukirjoissa kappaleet on suomennettu, mutta usein sanat ovat sivuilla myös alkuperäiskielellä.

”Kuluttajabarometrien mukaan nykynuoret kuuntelevat ulkomaista musiikkia edellisiä sukupolvia enemmän. Mekin pyrimme huomioimaan tämän omassa julkaisutoiminnassamme. Esimerkiksi pop-toivelaulukirjassa englanninkielisiä kappaleita on vajaat puolet. Ulkomaisiin kappaleisiin on tosin haastavampaa saada julkaisulupia”, Leskelä kertoo.

Saara Soikkelin mukaan suomalaisiin kappaleisiin keskittyvät laulukirjat myyvät edelleen hyvin myös sen takia, että niihin löytyy netistä varsin vähän nuotteja.

”Monista ulkomaisista biiseistä on netissä nuotteja luvallisesti tai ilman lupaa. Toisaalta niistä esillä ovat yleensä vain sanat ja soinnut. Meidän julkaisemissamme kirjoissa on useimmiten laulujen koko nuottikuva.”

Suomessa julkaistaan jonkin verran myös artisti- ja bändikohtaisia laulukirjoja. Soikkelin mukaan niiden ostajakunta on kuitenkin aika rajallinen.

”Ulkomaillahan artisti- ja bändikohtaiset nuottikirjat ovat aika yleinen formaatti. Meillä on tässä asiassa pienten markkinoiden probleemaa.”

Suuri toivelaulukirja -sarjan osia on myyty runsaan 40 vuoden aikana yli miljoona kappaletta.

”Laulukirjojen suurin buumi taitaa olla jo takanapäin. Silti uudenlaisia tuotteita ja kokoelmia on kehitteillä jatkuvasti”, Soikkeli sanoo.

Digitaalisuus vahva osa tulevaisuutta

Kopiosto ja Suomen Musiikkikustantajat julkaisivat muutamia vuosia sitten laulut.fi -verkkopalvelun, jossa saattoi maksua vastaan räätälöidä lauluvihkon valitsemalla yhden tai useamman laulun reilun tuhannen laulun valikoimasta. Tavoitteena oli luoda palvelu, jossa tekijänoikeusluvat ovat kunnossa. Laulut.fi -palvelu suljettiin viime vuoden lopulla, mutta Suomen Musiikkikustantajien toiminnanjohtaja Jari Muikku kertoo pyrkivänsä siihen, että vastaavan kaltaisen palvelun pyörittäjäksi löytyisi jokin kaupallinen taho.

Leskelän mukaan ainakin toistaiseksi perinteinen painettu laulukirja on säilyttänyt hyvin asemansa uuden tekniikan noususta huolimatta. Monet kokevat, että lauluja ja nuotteja on helpompi katsoa printistä kuin näytöltä.

”Meillekin tulee silti kysymyksiä siitä, olisiko nuotteja saatavilla digitaalisesti. Emme kuitenkaan omista kappaleiden oikeuksia. Jotta digitaalisia versioita olisi saatavilla, musiikkikustantajien pitäisi alkaa tehdä niitä itse. Tällöin taustalle tarvittaisiin jokin isompi organisaatio, joka hoitaisi maksu- ja lupaliikenteen.”

Soikkeli toteaa, että tekniikka kehittyy ja kustannusala tekee siltä pohjalta omia suunnitelmiaan. Yksi viime vuosien muutoksista on ollut se, että nuottikirjojen yhteydessä olleet cd-levyt ovat jääneet kysynnän vähenemisen myötä pois. Joissakin julkaisuissa cd on korvattu mm. QR-koodin avulla netistä ladattavalla äänitteellä tai kokoamalla Spotify-soittolista kyseisen kirjan kappaleista.

”Selvää on, että digitaalisuus on jollakin tavalla vahva osa tulevaisuutta. On löydettävä ratkaisuja, jotka ovat kuluttajille riittävän helppokäyttöisiä ja tuovat eri tahoille heille kuuluvan rahallisen osuuden”, Soikkeli summaa.

Se biisi kosketti -kampanja innoitti laulukirjan julkaisuun

Viime maaliskuussa F-kustannus julkaisi teoksen "Se biisi kosketti- Laulukirja biisimuistoista". Kirja perustuu Teoston toteuttamaan kampanjaan, jossa jaettiin muistoja ja tarinoita sellaisista hetkistä, joihin liittyy joku kotimainen biisi. Kirjaan on koottu noin 50:n koskettavan kappaleen melodia, sointumerkit sekä kappaleisiin liittyvät tarinat. Tutustu kampanjassa kerrottuihin tarinoihin: Musiikkimuistoissa elämän käännekohtia ja voimabiisejä