06.02.2018 Teksti: Juhana Unkuri. Kuvat: Suomen Säveltäjät ry

Viime vuonna Leevi Madetojan kuolemasta tuli kuluneeksi 70 vuotta, jonka myötä hänen musiikkinsa tekijänoikeudellinen suoja-aika päättyi. Madetojan säätiö jatkaa silti toimintaansa jakaen avustuksia musiikkihankkeisiin. Madetojaa pidetään yhtenä sukupolvensa hienoimpana myöhäisromantikkona ja säveltäjä oli myös mukana perustamassa Teostoa 1920-luvulla.

Oulussa varttuneen Leevi Madetojan (1887-1947) laaja tuotanto sisältää muun muassa sinfonioita, kuorolauluja, orkesteriteoksia ja oopperoita. Klassisen musiikin historiaan perehtyneen tietokirjailija Kimmo Korhosen mukaan Madetojalla on keskeinen asema Jean Sibeliuksen jälkeisessä suomalaisessa musiikissa sukupolvensa ehkä hienoimpana myöhäisromantikkona.

"Madetojan musiikille on leimallista tietty kahtalaisuus. Yhtäältä siinä on selvä suomalaiskansallinen sävy, jollaiseksi koetaan hänen musiikkinsa usein melankolinen pohjavire. Toisaalta siinä on ranskalaiseksi miellettyä hienostuneisuutta ja jopa eleganssia", Korhonen luonnehtii.

"Hänen musiikkinsa ranskalaisessa elementissä kyse ei kuitenkaan ollut Debussyn tai Ravelin impressionismista vaan ranskalaisen myöhäisromantiikan klassisemmasta suuntauksesta esim. Vincent d'Indyn tapaan."

Perustamassa Teostoa 1928

Madetoja toimi varsin laaja-alaisesti. Sävellystyönsä ohella hän johti orkestereita, esiintyi muusikkona, opetti Helsingin yliopistossa ja oli perustamassa useita musiikkialan järjestöjä. Madetoja oli perustamassa myös Teostoa vuonna 1928 ja hän toimi yhdistyksen toisena puheenjohtajana vuosina 1937-1947.

Madetojan on kerrottu olleen ihmisenä vaatimaton, hiljainen ja jossain määrin syrjäänvetäytyvä.

"Jotkut Madetojan oppilaista ovat valittaneet, että hän oli myöhempinä vuosinaan liiankin vaitelias ja vähäpuheinen. Toisaalta hän oli myös hienotunteinen ja herkkävaistoinen, toisia ihmisiä kunnioittava", Korhonen pohtii.

"Ilmeisesti juuri nämä jälkimmäiset ominaisuudet saivat henkilösuhteissaan herkän Sibeliuksen mieltymään Madetojaan myös ihmisenä. Sibelius ilmeisesti arvosti Madetojaa eniten itsensä jälkeen tulleista suomalaisista myöhäisromantikoista."

Madetojahan kuului myös Sibeliuksen harvoihin yksityisiin sävellysoppilaisiin Toivo Kuulan ohella.

Säätiö jatkaa toimintaansa

Madetojalla ja hänen vaimollaan L. Onervalla ei ollut lapsia. Madetoja testamenttasi tekijänoikeustulonsa Suomen Säveltaiteilijain Liitolle. Sen lopetettua toimintansa vuonna 1972 oikeudet siirtyivät Suomen Säveltäjät ry:lle, jolle tekijänoikeustulot alkoivat tilittyä samana vuonna L. Onervan kuoltua. Vuonna 1997 perustettiin Suomen Säveltäjät ry:n hallinnoima Madetoja-säätiö.

"Testamentin määräyksen mukaisesti rahoja tuli käyttää Leevi Madetojan teosten painattamiseen sekä sitten kun tämä tarkoitus on toteutettu, yleensä suomalaisen musiikin, etupäässä laajempien teosten painattamista varten."

Madetoja antoi tämän jälkimmäisen osan hoitamiseen melko vapaat kädet, kertoo Suomen Säveltäjät ry:n toiminnanjohtaja Annu Mikkonen, joka toimii Madetoja-säätiön asiamiehenä.

Mikkonen toteaa, että Madetojan elinaikana nuottien painattaminen ja sitä edeltänyt puhtaaksi kirjoittaminen oli taloudellisesti kynnyskysymys.

"Kun olennainen osa Madetojan tuotannosta oli saatu painatetuksi, oli maailma muuttunut. Nuottien painattamisella ei ollut tekniikan kehityttyä enää niin suurta merkitystä kuin hänen elinaikanaan."

"Niinpä tekijänoikeuskorvauksista kertyneillä varoilla perustettiin erillinen Madetoja-säätiö, joka on edistänyt suomalaista uutta musiikkia lähinnä sävellystilausten muodossa sekä tukenut Madetojan tuotantoon liittyviä hankkeita. Lisäksi säätiö itse on teettänyt muun muassa Madetojan yksinlaulujen kriittisen edition."

Viime vuonna Madetojan kuolemasta tuli kuluneeksi 70 vuotta, jonka myötä hänen musiikkinsa tekijänoikeudellinen suoja-aika päättyi.

"Tekijänoikeuskorvauksia maksetaan vielä muutaman vuoden ajan, koska niiden kerääminen on etenkin ulkomailla varsin verkkaista ja maksu tapahtuu jälkijättöisesti. Säätiöllä on sen verran pääomaa, että tehdyin sijoituksin säätiö kykenee jatkossakin maksamaan avustuksia tavoitteidensa mukaisesti", Annu Mikkonen kertoo.

Esillä myös ulkomailla

Mikkonen toteaa Madetojan olevan kohtalaisen tunnettu myös ulkomailla. Hän on saanut edelleen merkittäviä tilityksiä muun muassa Saksasta, Britanniasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Ruotsista.

Suomessa Madetoja on klassisen musiikin suuria säveltäjänimiä.

"Hänen musiikkinsa soi edelleen varsin paljon, varsinkin suhteutettuna siihen, että Madetoja kuoli 70 vuotta sitten. Monet hänen sävellyksistään kuuluvat orkesterien ja kuorojen perusrepertuaariin. Nykysukupolville Madetojan lauluista ehkä tutuin on Arkihuolesi kaikki heitä -joululaulu."

Lue lisää:

Teoston perustaminen: "Eräänä päivänä joku maisteri Ikonen soitti" 

Madetoja-säätiön sivu

Madetojan elämänvaiheista Wikipediassa

"Säveltäjissä jälkimadetojalaisuuden edustajia”

Tietokirjailija Kimmo Korhosen mukaan Madetojan musiikin kansalliseen ulottuvuuteen vaikutti henkinen sukulaisuus kansanmusiikin ilmaisujen kanssa, vaikka hän ei Pohjalaisia-oopperaa lukuun ottamatta kovin paljoa suoria kansanmusiikkilainoja käyttänytkään. Madetojan musiikin ranskalaista elementtiä puolestaan syvensi se, että hän viihtyi Ranskassa hyvin.

"Madetoja oleskeli Ranskassa muutamaan kertaan pitempäänkin. Hänen musiikkinsa ranskalaisessa elementissä kyse ei kuitenkaan ollut Debussyn tai Ravelin impressionismista vaan ranskalaisen myöhäisromantiikan klassisemmasta suuntauksesta esim. Vincent d'Indyn tapaan."

Korhosen mukaan tärkeää on myös se, että vaikka Madetoja sai vaikutteita Sibeliukselta - kuten tavalla tai toisella suuri osan hänen sukupolvensa säveltäjistä - hän ei ollut Sibeliuksen jäljittelijä tai seuraaja vaan loi omaehtoisen tyylin.

"Madetojalla oli myös koulukuntaa luova vaikutus. Ruotsalainen musiikkihistorioitsija Bo Wallner on puhunut monista 1930-luvulla debytoineista suomalaisista säveltäjistä jälkimadetojalaisuuden edustajina."

Lue lisää:

Teosto täyttää 90 vuotta

Teoston historia pähkinänkuoressa