Pekka Sipilä, Musiikkikustantajat, Teosto, nuotit, kustannus
09.11.2016 Teksti: Mervi Vuorela. Kuvat: Lauri Laavakari

Suomen Musiikkikustantajat ry täyttää 40 vuotta marraskuussa 2016. Haastattelimme toiminnanjohtaja Pekka Sipilää merkkipäivän kunniaksi ja keskustelimme järjestön historiasta tähän päivään. 

Suomalainen musiikinkustannusala on kulkenut pitkän matkan vuodesta 1852, jolloin Helsinkiin musiikkikaupan perustanut Ludvig Beuermann julkaisi ensimmäiset nuottinsa. Piti kuitenkin odottaa vuoteen 1976, ennen kuin suomalaiset kustantajat yhdistivät voimansa ja perustivat oman etujärjestönsä Suomen Musiikkikustantajat ry:n. Miksi järjestäytyminen kesti niin kauan, toiminnanjohtaja Pekka Sipilä?

”En istunut neuvottelupöydässä eli vaikea sanoa, mutta Suomessahan tilanne oli pitkään se, että meillä oli yksi iso Musiikki-Fazer, ja sillä oli niin suuri markkinaosuus, ettei tällaiselle yhdistykselle tai järjestäytymiselle ehkä ollut nähty tarvetta”, Sipilä arvelee. ”Sittemmin hoksattiin, että kustannuspuolellakin täytyy olla yhteistä edunvalvontaa ja todettiin, että vastaavia järjestöjä oli jo kaikissa muissa Pohjoismaissa.”

Sipilä itse nousi Suomen Musiikkikustantajat ry:n johtoon 18 vuotta sitten. Sitä ennen hän oli istunut kahteen otteeseen järjestön hallituksessa, tehnyt saman alan kustannustoimittajan töitä ja opiskellut Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä.

”En ole juristi, vaikka tällaisessa hommassa yleensä ollaankin juristeja. Olen humanisti ja tietysti musiikkifriikki. Kustannusalalle päädyttyäni jämähdin tänne kuin tatti. Tammikuussa tulee 36 vuotta täyteen näitä hommia.”

Piratismin torjunnasta yhtenäisiin kustannussopimuksiin

Suomen Musiikkikustantajat ry:n perustivat marraskuussa 1976 Musiikki-Fazer, Kustannusliike Imudico, Levysävel, Love Kustannus ja Edition Coda. Musiikki-Fazeria lukuun ottamatta perustajajäsenet edustivat pelkästään populaarimusiikkia ja kaikilla oli tiiviit yhteydet äänitetuotantoon.

Järjestön ensimmäinen toiminnanjohtaja oli Arto Alaspää, joka työskenteli myös levy-yhtiöiden vuonna 1970 perustaman Äänilevytuottajat-yhdistyksen vetäjänä. Suomen Musiikkikustantajat ry toimikin aluksi Äänilevytuottajien tiloissa Helsingin Pitäjänmäessä ja keskittyi äänilevytuottajien tapaan torjumaan työssään piratismia ja laitonta kopiointia.

Agendalistalle kuuluivat myös erilaiset ”tariffikysymykset, jotka liittyivät kustannettavien teosten pianosovitusten korvausperusteisiin sekä tilattujen sävellysten ja tekstikäännösten maksuihin”, kuten Vesa Kurkela kirjoittaa kirjassaan Sävelten markkinat – Musiikin kustantamisen historia Suomessa (2009).

1980-luvulle tultaessa Suomen Musiikkikustantajat ry:ssä alettiin puhua yhtenäisen mallikustannussopimuksen laatimisesta. Tarkoituksena oli luoda malli, jonka säveltäjäjärjestöt hyväksyisivät ja jota kaikki kustantajat voisivat käyttää.

”Vuonna 1982 tehtiin ensimmäiset tämän alan mallikustannussopimukset kahden musiikintekijäjärjestön kanssa ja niitä on sitten aika ajoin uusittu vastaamaan kehitystä ja muuttuneita oloja”, Sipilä sanoo.

1990-luvulla Suomen Musiikkikustantajat ry törmäsi lukuisiin sopimuskiistoihin musiikintekijöiden ja kustantajien välillä. Sipilän mukaan pahimmista selkkauksista on kuitenkin päästy yli.

”Ilmapiiri oli silloin ihan toisenlainen, ja luojan kiitos siitä on päästy eroon. 90-luvulla kirjoitimme yhdessä tekijäjärjestöjen kanssa oppaan siitä, millainen on hyvä käytäntö musiikin kustantamisessa. Siitä on ollut hirveästi apua, ja nykyisin osataankin tehdä paljon paremmin yhteistyötä. Olemme me vieläkin joistain asioista eri mieltä, mutta se ei tarkoita, että tappelisimme keskenämme. Olen aina ollut sitä mieltä, että yhteisiä etuja on paljon enemmän kuin erimielisyyden aiheita.”

Mukana biisileireillä

Neljässäkymmenessä vuodessa Suomen Musiikkikustantajat ry on kasvanut 38:n jäsenyrityksen järjestöksi, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa parantaa musiikinkustannusalan toimintaedellytyksiä, seurata alaan liittyvän lainsäädännön kehitystä, hoitaa yhteyksiä viranomaisiin ja alan järjestöihin, valvoa suojattujen sävelteosten käytön luvallisuutta sekä antaa oikeudellista neuvontaa. Nykypäivänä toimintaa helpottaa se, että kustannusala tunnetaan paremmin kuin aikaisemmin.

”Pitkään oli niin, ettei edes musiikkibisneksen sisällä oikein tiedetty, mitä kustantajat ovat. Se johtunee siitä, että levy-yhtiö näkyy kuluttajalle aina kun tulee levy kouraan, mutta kustantaja näkyy kuluttajamarkkinoilla vain silloin, kun asiakas sattuu tarvitsemaan nuotteja tai laulun sanoja. Levy-yhtiö tekee työtä artistin kanssa ja me niiden kanssa, jotka tekevät artistille sävellyksiä ja sanoituksia”, Sipilä selventää.

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Suomen Musiikkikustantajat ry on aktiivinen myös musiikkiviennin edistämisessä. Järjestö oli perustamassa Music Export Finlandia ja oli myöhemmin yhdistämässä sitä ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskusta nykyiseksi Music Finlandiksi. Lisäksi Suomen Musiikkikustantajat ja sen jäsenet ovat olleet mukana järjestämässä biisintekoleirejä.

Esityskorvaukset tärkein tulonlähde

Musiikin kustantamisen suurimmaksi murrokseksi viime vuosina Sipilä mainitsee painopisteen siirtymisen nuoteista ynnä muusta graafisesta puolesta esityskorvauksiin ja osittain myös tallentamiskorvauksiin. Tallentamiskorvaukset ovat tosin viime vuosina pienentyneet, kun fyysisten äänitteiden myynti on romahtanut eikä musiikin online-puoli ole sitä vielä korvannut.

Sipilän mukaan levymyynnin romahtaminen ei ole kustantajille yhtä kohtalokasta kuin levy-yhtiöille, koska kustannusala nojaa useampaan kivijalkaan. 

”Levymyynti tuo tallentamiskorvauksia, mutta meidän tärkein tulonlähteemme ovat esityskorvaukset. Sitten on nuottimyyntiä, nuottien vuokrausta sekä nuottien ja laulujen sanojen käytöstä saatavia korvauksia. Merkittävä ja kasvava alue ovat myös synkronointitulot, joita syntyy, kun musiikkia käytetään leffoissa, tv-sarjoissa ja mainoksissa”, Sipilä luettelee.

Kun Sipilältä kysyy, mahtaako Suomen Musiikkikustantajat ry:n kaltaiselle yhdistykselle olla tarvetta vielä seuraavan 40 vuoden päästä, hän heittäytyy mietteliääksi.

”Se riippuu hirveästi siitä, millaisia musiikin käyttömuodot tulevaisuudessa ovat, miten ne määritellään, miten ne sekoittuvat toisiinsa ja miten niistä pystytään erottamaan erilaisia elementtejä. Tarvitsee myös määritellä, mitkä ovat tekijän oikeuksia, mitkä esittäjän oikeuksia, mitkä tuottajan oikeuksia ja mitkä kustantajan oikeuksia. Lisäksi pelissä ovat vielä välittäjät, palveluntarjoajat ja alustat, ja siellähän sitä suurinta kamppailua käydään parhaillaankin, että kuka saa isoimman palan kakusta. Luulen kuitenkin, että tällaisia yhdistyksiä tullaan aina tarvitsemaan.”

Musiikkikustantajat ry:n hallitus 2016

Takarivissä vas. Tapio Korjus, Epe Helenius, Tom Frisk, Ari Nieminen (vpj) ja edessä Marja Kortelainen, Tommi Tuomainen (pj) ja Saara Konttinen. Kuvaaja: Pekka Sipilä.

Tunnelmaa Musiikkikustantajien 20-vuotisjuhlasta

10-vuotisjuhlien tunnelmaa 1986

Lisätietoa:

Suomen Musiikkikustantajat ry
Teoston palvelut kustantaja-asiakkaille

 

palaa alkuun