17.10.2019 Teksti: Markku Kaskela. Kuvat: Tomi Kontio

Uusi Musiikkimuseo Fame elämys- ja kauppakeskus Triplassa Helsingin Pasilassa tarjoaa vahvan läpileikkauksen suomalaisen musiikin historiasta. Museo haluaa rohkaista kävijöitään ylittämään omat rajansa ja tutustumaan itselleen vieraaseen musiikkiin. Tähän se vastaa päättäväisellä ulospanollaan, museossa on esillä eri musiikkilajit rinta rinnan.

Famen sisältöjohtajan Jere Jäppisellä on ollut kiireinen viikko ennen museon avajaisia. Hän saapuu haastatteluun sinistä Ikean kassia kantaen, istahtaa alas ja pyytää anteeksi, että on ehkä hieman myöhässä. Ei Jäppinen aivan työmaalta tule, mutta sinne hän on tämän jälkeen menossa.

Hetken sisältöjohtaja ehtii puhella ennen kuin kiiruhtaa taas eteenpäin. Ensinnäkin siitä, mikä tekee Famesta niin erikoislaatuisen niin Suomessa kuin kansainvälisessä vertailussa.


Museon sisälttöjohtaja Jere Jäppinen. Kuva: Tomi Kontio.

”Musiikkimuseo Fame on ensimmäinen yritysmuotoinen museo Suomessa. Museoidean taustalla on kaksi liikemiestä, Mikko Vanni ja Olli Ilmolahti. Tutustuttuaan viitisen vuotta sitten muihin vastaaviin pohjoismaisiin musiikkimuseoihin he tulivat ajatelleeksi, että tällainen puuttuu Suomesta”, Jere Jäppinen kertoo.

”Yrityspohjaisessa museossa talous on keskeisellä sijalla”, hän jatkaa.

”Suurin osa Suomen museoista on julkisia, siis valtion tai kunnan omistamia. Jonkin verran on tietenkin säätiöiden omistamia museoita, mutta ne eivät ole siinä mielessä yrityspohjaisia, että niiden toiminta pohjautuisi täysin liikevaihtoon.”

Tällä tavoin Musiikkimuseo on edelläkävijä ja suunnannäyttäjä tulevissa suomalaisissa museohankkeissa.

”Innostavia esikuvia tällaiselle yrityspohjaiselle museolle ovat Tukholmassa niin Abba-museo kuin Fotografiska, jotka ovat olleet hyvin menestyksekkäitä”, Jäppinen muistuttaa.

Esillä musiikkia monipuolisesti

Sisältöjohtaja Jere Jäppinen toteaa, että vaikka Famen konseptiin on haettu mallia muista vastaavista ulkomailta, Famessa on lähdetty myös merkittävästi omalle polulle ja tämä tekee uudesta musiikkimuseosta kansainvälisesti poikkeuksellisen.

”Meillä kunniagalleria käsittää kaiken suomalaisen musiikin. Muualla nämä hall of famet ovat aina jonkin tietyn, yleensä populaarimusiikin, kunniagallerioita. Tämä samalla ajatuksella ja omaleimaisuudella on rakennettu koko museo”, Jäppinen sanoo. ”Meille johtoajatus on ollut musiikin yhteys.”

”Musiikkitieteessä käytetään termiä ylirajaisuus, eli musiikki nähdään kokonaisuutena, jolloin ylitetään tyylilajien rajat”, hän jatkaa. ”Tämä luo museokerronnalle sekä haasteita että mahdollisuuksia. Erojen sijaan pyritään löytämään yhteyksiä ja se on innostavaa niin meille museon ja näyttelyjen rakentajille kuin tuleville museokävijöille.”

Näyttelytilat toisessa kerroksessa

Sitten itse Musiikkimuseoon, joka on kompakti paviljonkimainen rakennus Triplan länsipäässä. Museoon on sisäänkäynti kadulta, mutta myös toinen elämys- ja kauppakeskuksen puolelta. Rakennus on kaksikerroksinen niin, että ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat tuloaula ja ravintola ja toisessa näyttelytilat.

Toista kerrosta hallitsee kunniagalleria. Galleriaan valitut legendat ovat esillä näyttöpöydin ja vitriinein, joissa on esillä muun muassa soittimia ja esiintymisasuja. Näytöt sisältävät kiinnostavia pikkudetaljeja legendojen urien vaiheilta. Kuten esimerkiksi mestaripelimanni Konsta Jylhän rakkain viulu ja kuvaus, miksi se oli sitä.

Tai että rakas oopperadiivamme Aino Ackté saattoi olla Tintti - sarjakuvistaan tunnetulle Hergélle esikuva hahmoon Bianca Castafiore. Ackté oli varsin tunnettu nimi 1900-luvun alkupuolen mondeenissa oopperamaailmassa ja Hergé luultavimmin pistäytynyt jonkin kerran kuuntelemassa häntä. Ainakin albumissa Kuningas Ottokarin valtikka esiintyvä kuninkaanlinna Kropow muistuttaa suuresti Olavinlinnaa ja tiedetään, että mestaripiirtäjän työpöydältä löytyi kuva nimenomaisesta kesäisestä oopperapyhätöstä.

Ylirajaisuus toteutuu, yli taiteen lajien.

Keskelle muusikon työpaikkaa

Virtuaalilasit päässä ja kuulokkeet korvilla museokävijä hujahtaa toisaalla keskelle maestro Esa-Pekka Salosen johtamaa konserttia, suoraan kapellimestarin pulpetin eteen niin, että kun kuulija kääntyy, häntä ympäröi muu orkesteri. Läheltä pitää, etteivät viuhuva jousisto pistele odottamatonta vierasta. Siltä ainakin virtuaalisesti tuntuu! Liukuvat glissandot, katkovat staccatot!

Gallerian naapurihuoneessa yhtä lailla virtuaalilasein kuulija tempautuu joko keskelle Haloo Helsinki! -yhtyeen festivaalikeikkaa tai Janne Tulkin mukana tanssilavalle, ja jälleen estradille, sille keskeiselle paikalle, missä musiikki tapahtuu - työpaikalle, mikäli esiintyjiltä itseltään kysytään.

Unohtaa ei sovi vaihtuvien näyttelyiden tilaa, jossa aloittaa ensimmäisenä näyttely ’Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa’ tähtinään muun muassa Virve Vicky Rosti, Jonna Tervomaa ja Nelli Matula. Kovaa työtä - näyttely on esillä helmikuun alkupuolelle. Tämä tila on omiaan tuomaan museon nopeasti keskelle nykypäivää, aktiivista historiaa ja musiikin ykseyttä.

Sananen loppuun, koska musiikista, taiteesta on kyse ja eräs taiteen tärkeimpiä tekijöitä on se, että tekijyys kuuluu tekijöille: Musiikkimuseo Famen sopimukset Gramexin ja Teoston kanssa varmistavat, että museon laajan sisällön tekijänoikeuksista huolehditaan.