Andrew Bentley Teosto musiikki teknologia Teostory
12.10.2015 Teksti: Päivi Brink. Kuvat: Kreetta Järvenpää

Andrew Bentley valittiin Sibelius-Akatemian ensimmäiseksi musiikkiteknologian professoriksi elokuussa. Hän näkee oppialassa hyvän vaihtoehdon uramahdollisuuksia pohtiville: ”Musiikkiteollisuus ei ole täällä tarttunut esimerkiksi softan kehittämisen mahdollisuuksiin, vaikka uusien työkalujen luominen musiikkialalle on iso bisnes maailmalla.”

”Musiikkiteknologiaa opetetaan nykyään kaikkialla maailmassa. Suomi oli yllättävän varhain liikkeellä, sillä vuonna 1963 Helsingin yliopistoon perustettiin elektronimusiikkistudio, jota johtivat Erkki Salmenhaara ja Erkki Kurenniemi.”

Andrew Bentley on asunut Helsingissä vuodesta 1976 alkaen, ja hänet tunnetaan erityisesti elektroakustisen musiikin pioneerina Suomessa. Bentley opiskeli musiikkia Englannissa ja sovelsi osaamistaan jo 1970-luvulla YLEn kokeilustudiolla, missä hän koulutti studion käyttäjiä.

1980-luvulla hän palasi joksikin aikaa Englantiin tohtorintutkinnon suoritettuaan ja opetti siellä eri yliopistoissa.

”Englannissa olin mukana perustamassa The Composers Desktop -projektia, joka pyrkii kehittämään tietokonepohjaisia työkaluja musiikintekijöille. Olen aina ollut kiinnostunut syntetisaattoreista, synteettisestä äänestä ja elektroakustisesta musiikista. Taiteilijana toimin musiikin, äänitaiteen, teatterin ja performanssin välimaastossa”, Bentley kertoo sujuvalla suomella.

Palattuaan Suomeen vuonna 1989 hän meni töihin musiikkiteollisuuden palvelukseen, ensin Fazerille ja sitten Warner Chappellille.

”Nyt olen ollut 20 vuotta töissä Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1998 sain silloiselta rehtorilta Lassi Rajamaalta tehtäväksi perustaa Musiikkiteknologian koulutusohjelman, ja minusta tuli sen ensimmäinen johtaja. Elokuusta alkaen olen ollut kutsuttuna professorina. Yksi ydintehtävistäni on jatkokoulutuksen kehittäminen ja tohtorinkoulutuksen tukeminen.”

Kansainvälisesti merkittävä ala

Musiikkiteknologian oppiala sai syntynsä Saksassa 1930-luvulla, ja se kehittyi voimakkaasti 1960-luvulta alkaen Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Britanniassa.

”Englannissa on nykyään jopa 300 oppilaitosta, joissa voi opiskella musiikkiteknologiaa. Ne ovat profiloituneet eri aloihin, ja tutkimuksellisuus on niissä vahvasti esillä. Keskinäinen kilpailu on kovaa, ja ne koulut, joilla ei ole merkittäviä tutkimustuloksia, putoavat pois.”

Merkittävin ero brittiläisen ja suomalaisen musiikkiteknologian opetuksessa on Bentleyn mukaan muusikkouden korostaminen Suomessa.

”Viimeiseen 15 vuoteen Britanniassa ei ole panostettu musiikilliseen lukutaitoon enää ollenkaan musiikkiteknologian opinnoissa. Suomen ongelma on opiskelija-aineksen yhtenäisyys. Jos yliopistot valitsevat tiukoin perustein opiskelijansa, ne saavat vain tietyntyyppisiä tekijöitä. Pohdimme sisäänpääsykriteerejä kaiken aikaa, mutta tietysti haluamme parhaat sisään”, Bentley pohtii.

Opinnot perusteista erikoistumiseen

Musiikkiteknologiaa on Sibelius-Akatemiassa voinut opiskella pääaineena jo vuodesta 1998 alkaen. Lisäksi mukana on sivuaineopiskelijoita sekä Taideyliopistosta että esimerkiksi Aalto-yliopistosta.

”Teemme paljon yhteistyötä Taideyliopiston sisällä, erityisesti äänitaiteen opiskelijoiden kanssa, sekä Aalto-yliopiston Media Labin Sound in New Media -koulutusohjelman kanssa. Taideyliopisto ja Musiikkitalo ovat täynnä erilaisia projekteja, joihin opiskelijat osallistuvat kaiken aikaa.

Opinnot lähtevät liikkeelle peruskoulutuksella, joka pyrkii tasoittamaan eroja opiskelijoiden osaamisessa.

”Opetamme äänituotantoa, esitystekniikkaa, laitteistojen kehittämistä, laitteiden tutkimusta, improvisaatiota, äänitaidetta, tilan ja äänen suhdetta. Ihan aluksi uusille opiskelijoille annetaan työkaluoppia käymällä läpi perustyökalut, kuten miksauspöytä, DAW, äänentoistojärjestelmä ja mikrofonit. Sitten käydään rinnakkaiskursseilla läpi muun muassa äänitystä, äänituotantoa ja elektroakustista musiikkia.”

Kandin tutkinnon jälkeen tutkimuksellinen puoli nousee enemmän esiin.

”Taiteellista tutkimusta voi tehdä taiteen muodossa eli reflektoimalla sitä, mitä on tekemässä. Opiskelija järjestää useita konsertteja, joissa hän esiintyy. Tai opinnäytetyössä voi kertoa, kuinka on konkreettisesta tehnyt vaikka klassisen musiikin äänentoistoa”, Bentley kertoo.

Musiikkitekniikka tarjoaa uramahdollisuuksia

Bentley antaa hyvän vinkin uramahdollisuuksia pohtiville.

”Suomi on tuhansien insinöörien maa, mutta he eivät näytä olevan kiinnostuneita musiikkitekniikasta. Musiikkiteollisuus ei ole täällä tarttunut esimerkiksi softan kehittämisen mahdollisuuksiin, vaikka uusien työkalujen luominen musiikkialalle on iso bisnes maailmalla.”

Elokuva- ja peliteollisuuden äänentuotantoon tarvitaan myös ihmisiä. Sibelius-Akatemia tarjoaakin elokuva- ja pelimusiikin opetusta. Musiikkiteknologian opiskelijat ovat aktiivisia kehittämään liiketoimintaa jo opiskeluaikana.

Yhä vähemmän laitostyöpaikkoja on tarjolla. Musiikin ammattilaiset toimivat usein freelance-pohjalta, joten yrityksiä perustetaan paljon.

Musiikkiteknologiassa uutta tietoa syntyy kaiken aikaa. Opiskelijoiden ja opettajien on seurattava alan kehitystä internetin kautta.

”Musiikkiteknologialle on tyypillistä, että opettaja ja oppilas kohtaavat yhdessä uutta. Perinteinen mestari–kisälli-suhde ei tällä alalla toimi, vaan meidän pitää yhdessä edetä eturintamassa. Jos luulemme tietävämme alalta kaiken, luulemme väärin. Maailma yliopiston ulkopuolella opiskelee tätä alaa internetissä, joten meidän pitää tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Tekemisemme ei voi olla vain akateemista. Mutta yliopisto voi toimia mahdollistajana, joka tarjoaa esimerkiksi kalliit laitteet opiskelijan käyttöön. Opetamme myös ajattelemisen työkaluja, uteliaisuutta ja toimeliaisuutta”, Bentley vakuuttaa.

Linkkivinkki: Lue Bentleyn haastattelu YLEn sivuilta: ”Elektroakustinen musiikki tyhmyreille”

Tilaa Teostoryn uutiskirje

Haluatko musiikkialan uutiset kerran kuukaudessa sähköpostiisi? Teostoryn uutiskirje sisältää viimeisimmät jutut ja kirjeen tilauksen voi lopettaa milloin tahansa. Liity tilaajaksi

 

palaa alkuun