Astrid Swan, Joona Toivanen Trio, jazz, syöpä, musiikki, sairaus, pop
26.04.2018 Teksti: Henna Hietamäki. Kuvat: Magnus Bergström (Trio) ja AJ Savolainen (Swanin kuva)

Vuoden 2018 Teosto-palkinto jaettiin Astrid Swanin From the Bed and Beyond - ja Joona Toivanen Trion XX -albumeille. Astrid Swan käsitteli sairastumista ja kuolemanpelkoa vaihtoehtoisen popin muodossa ja Joona Toivanen Trio mittaili rohkeasti jazzin ulottuvuuksia 20. albumillaan. Molemmat voittajat saivat 20 000 euron suuruisen palkintosumman. 

 

Astrid Swan, millaiset ovat tunnelmat Teosto-palkinnon jälkeen?

Olin hyvin iloinen ja yllättynyt jo ehdokkuudestani. Olin pohtinut, milloin Teosto-palkintoehdokkaat julkaistaan, mutta en ajatellut, että itse tulisin olemaan heidän joukossaan.

En ole aiemmin luokitellut itseäni sellaiseksi tekijäksi, joka voisi voittaa palkintoja: olen kuitenkin pienellä levy-yhtiöllä vaihtoehtoista, itse tuotettua musiikkia tekevä nainen. Kun tunnustusta saa, se tuntuu yllättävän hyvältä.

Mikä mielestäsi on erityisen onnistunutta palkitulla From the Bed and Beyond -albumillasi?

Levyllä on mielestäni hienoja kappaleita ja olen ylpeä siitä, että olen pitänyt kaikkia lankoja omissa käsissäni. Olen paitsi säveltänyt musiikin, myös tuottanut ja miksannut sen. Ensimmäisen levyni tein vuonna 2005 vielä hienoissa studioissa kunnon budjetilla, mutta tätä levyä on sen sijaan tehty paljon kotona ja treenikämpällä.

Kommunikaatio bändini kanssa oli todella onnistunutta ja he ymmärsivät nopeasti, millaisen kokonaisuuden halusin toteuttaa ja toivat oman muusikkoutensa sen tueksi.

Miten sinusta on tullut musiikintekijä?

Musiikin tekeminen on annettu minulle lahjaksi kotona. Suvussa on ollut ammattimuusikkoja jo sata vuotta. Isotätini Astrid Joutseno oli tunnettu pianisti ja isäni on jazz-rumpali. Sain ensimmäisen pianoni 6-vuotiaana ja ryhdyin pian tekemään omia kappaleita. Tiesin aikovani muusikoksi, mutta se oli pitkään salaisuus.

Lukiossa lähettelin demoani levy-yhtiöihin ja 19-vuotiaana soitin jo Yhdysvalloissa South by Southwest -festivaaleilla. Ensimmäinen pitkäsoittoni julkaistiin, kun olin 23-vuotias. Olin sitä mieltä, että julkaisuun oli mennyt liian kauan aikaa, olin mielestäni silloin jo ikäloppu!

Onko mielessäsi jo seuraavia projekteja, joita haluat toteuttaa?

Teen parhaillaan yhteisprojektia Color Dolor -yhtyeen Stina Koistisen kanssa. Tuottajana toimii suuresti arvostamamme kansainvälisesti tunnettu muusikko, jonka nimeä en vielä voi paljastaa. Olemme säveltäneet Stinan kanssa yhdessä kappaleet ja laulamme niillä molemmat. Aiheena on syövän kanssa eläminen. On arvokasta päästä jakamaan kokemuksia ihmisen kanssa, joka tietää, mistä on kyse. Tätä projektia ei olisi voinut tehdä kenenkään muun kanssa. Tulossa on taidepoppia, jossa on mukana esimerkiksi sairaalan ääniä ja kaikenlaista hulluttelua.

Ajattelin vielä hetki sitten, että en voi tehdä enää uutta musiikkia. Edellisen levyn menestys on tuonut paineita ja olen elänyt ajatuksessa, että minulla ei ole enää paljoa aikaa käytettävänä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että haudan reuna on siirtynyt kauemmas. Paremman vointini myötä on syntynyt uusia kappaleita ja visio uudesta kokonaisuudesta.

Miten juhlit voittoa ja mihin aiot käyttää palkintosumman?

Perheemme uravalinnat ovat sellaisia, että en ole oikein tottunut tällaisiin rahasummiin. Olemme juuri muuttaneet, ja joitain hankintoja täytyisi tehdä. Sellaisen satsauksen voisin kuitenkin tehdä itseeni, että ostaisin uuden pianon. Edellisellä olen soittanut jo 20 vuotta. Olen kiusannut perhettäni ajatuksella, että olohuoneeseemme mahtuisi juuri ja juuri flyygeli.

Joona Toivanen, millaiset ovat Teosto-palkinnon voittajan tunnelmat?

Palkinto tuntuu ihan uskomattomalta ja mielettömän hienolta. Ei tällaista osannut odottaa lainkaan, ja se tuntuu hirveän isolta bonukselta ja kannustukselta.

Suomessa julkaistaan vuosittain niin suuri määrä korkeatasoista musiikkia, että jo ehdokkuus tuntui hienolta. Teosto-palkinnossa kun ei edes ole genrerajoja tai selkeää jazz-kategoriaa.

Ehdokkaiden julkistuksen jälkeen olen tutustunut paremmin muiden teoksiin ja viettänyt paljon hienoja hetkiä niitä kuunnellessa. Vaikeaa näin erilaisia teoksia on laittaa samalle viivalle ja vertailla.

Mikä on itsellesi erityisen miellyttävää trionne palkitulla XX-albumilla?

Kyseessä on Joona Toivanen Trion 20-vuotista uraa juhlistava levy. Tämä levy kuitenkin poikkeaa paljon aiemmista tuotoksistamme. Aiemmin kappaleemme ovat perustuneet perinteisemmin jazz-kaavaan, jossa solistin rooli on usein varsin selkeä. Tällä levyllä ei ole perinteisiä jazz-sooloja, vaan kappaleet pohjautuvat yhteissoittoon ja minimalistiseen improvisointiin. Vapaus on jo siellä rakenteissa. Jotkut osat ovat sävelletympiä, mutta niissäkin on ollut paljon pelivaraa.

Koimme levyä tehdessä ajoittain olevamme taas vasta-alkajia, kun emme liikkuneet turvallisella alueella. Se on ollut mielenkiintoista ja kehittävää. On hienoa kokea, että on vielä paljon uutta ammennettavaa.

Miten sinusta on tullut musiikintekijä?

Se onkin hyvä kysymys. Vanhempamme, siis minun ja triossamme bassoa soittavan veljeni Tapani Toivasen vanhemmat, eivät itse musisoineet, mutta kotonamme kuunneltiin paljon klassista ja käytiin konserteissa. Minut laitettiin pianotunneille ja veljeni sai klassisen kitaran opetusta. Pianoa soittaessa innostuin etenkin boogie woogiesta ja blues-asteikoilla improvisoinnista. Jyväskylän musiikkiopistossa soitin myöhemmin opettajani Matti Laukkasen johdolla paljon jazzia.

Ollessamme lukion ensimmäisellä päätimme perustaa jazz-bändin samalla luokalla olleen rumpali Olavi Louhivuoren kanssa. Yhdeksännellä luokalla oleva pikkuveljeni vaihtoi kitaran bassoon ja kehittyi siinä todella nopeasti.

Saimme paljon tukea sekä Cygnaeus-lukiossa että Jyväskylän konservatoriossa. Kaupungissa oli aktiiviset jazz-piirit ja pääsimme jo alaikäisinä soittamaan jazz-klubeille.

Onko mielessäsi jo seuraavia projekteja, joita haluat toteuttaa?

Tulevaisuudensuunnitelmamme ovat yleensä olleet aika pitkälle kaavailtuja. Tämän levyn julkaisukeikkoja tehdessämme tajusimme, että emme tiedä ollenkaan mitä aiomme tehdä seuraavaksi. Pitkillä ajomatkoilla mietimme, olemmeko jo tehneet tarpeeksi pitkään musiikkia yhdessä. Pitäisikö seuraavaksi keskittyä vain toisiin projekteihin?

Totesimme kuitenkin, että tämän uuden levyn myötä tekeminen on kivaa ja jännittävää. Haluamme kulkea tätä polkua vielä eteenpäin ja sukeltaa musiikillisesti yhä syvemmälle.

Miten trionne juhlii voittoa ja mihin aiotte käyttää palkintosumman?

Ainakin osa palkinnosta tullaan sijoittamaan trion toimintaan.  Meillä on tiettyjä taloudellisia haasteita toiminnallemme, kuten se, että minä asun Göteborgissa, veljeni Kööpenhaminassa ja rumpalimme Olavi Helsingissä. Palkintorahoilla voimme esimerkiksi varata mukavan studion, jonne mennä tekemään uutta musiikkia

Lue lisää:

Teosto-palkinto ja edellisten vuosien voittajat
Vuoden 2018 palkintoehdokkaiden haastattelut 

palaa alkuun