Peter Hägerstrandin musiikki luo tarinoihin tunnelmaa

Tapaan Peter Hägerstrandin hänen Helsingin Lauttasaaren kodissaan, missä hän asuu avovaimonsa, elokuvaohjaaja Ulrika Bengtsin ja heidän kolmen lapsensa kanssa. Vaimolle kuuluu kiitos siitä, että Hägerstrand lähti aikanaan tekemään elokuvamusiikkia.

”Tein ensin joitakin pikkujuttuja, kuten tunnusmusiikkia radioon ja televisioon. Ulrikan ohjaama Valtatie kahdeksan oli ensimmäinen elokuva, johon tein musiikin vuonna 1991. Viimeisimmät yhteistyömme ovat olleet elokuvat Iris vuonna 2011 ja Oppipoika, joka oli Suomen Oscar-ehdokkaanakin vuonna 2013”, Hägerstrand kertoo. Teoston asiakkaaksi hän liittyi 90-luvun alkupuolella.

Aluksi hän teki paljon sävellyksiä tuotantoyhtiö Talking Headsille erilaisiin dokumenttiohjelmiin. Hän on säveltänyt musiikkia Ylen televisio- ja radio-ohjelmiin ja Mats Långbackan Långfilmin elokuviin.

”Suurin ero elokuvan ja television välillä on se, että televisioon tehdään nopeammin ja rahaa käytetään vähemmän. Sävellystyöni lähtee käyntiin heti, kun elokuvan tai tv-ohjelman idea on selvä. Luen käsikirjoituksen, ja joskus sieltä nousee heti joku kiinnostava teema esiin. Kun elokuvasta tai tv-sarjasta on valmiina ensimmäinen leikattu versio, laitan sen tietokoneelle ja käyn läpi kohdat, joihin tarvitaan musiikkia. Haen tempoa ja tyyliä katsomalla kuvaa.”

Ohjaaja ja säveltäjä vaikuttavat toisiinsa.

”Nähdessäni kuvan musiikin tyyli tarkentuu ja saa ikään kuin tietyt värit. Kun ohjaaja kuulee musiikin, hän voi sen sijaan haluta muuttaa omaa työtään. Joskus musiikin paikkaa vaihdetaan. Aikakausi, johon tarina sijoittuu, vaikuttaa myös tyyliin. Esimerkiksi Oppipoika sijoittui aikaan juuri ennen toista maailmansotaa, ja otin vaikutteita tuon ajan musiikista.”

Työn alla TV-sarja Lola ylösalaisin

Parhaillaan hän säveltää musiikkia ruotsinkieliseen tv-sarjaan Lola ylösalaisin, joka perustuu Monika Fagerholmin samannimiseen romaaniin.

”Sarjaan tulee yli kaksi tuntia musiikkia, ja olen nyt noin puolivälissä. Helmikuun loppuun mennessä musiikin on oltava valmis. Sarja esitetään Suomen televisiossa ensi jouluna. Sarja sijoittuu nykyaikaan, ja sitä on kuvattu muun muassa talvisessa Tammisaaressa ja Hangossa. Se on tyyliltään realismia, mutta mukana on myös unikohtauksia ja muita realismia rikkovia aineksia.”

Hägerstrand olisi valmis laajentamaan sävellystyöstä äänimaailman rakentamiseen.

”Monta vuotta olen jo halunnut tehdä musiikin lisäksi koko äänimaailman johonkin äänilähtöiseen elokuvaan, niin että syntyisi hieno kokonaisuus”, Peter visioi.

Teatterisävellys koetaan kerran

Seuraava Hägerstrandin teatteriprojekti tulee olemaan Brechtin Äiti Peloton ja hänen lapsensa, joka saa ensi-iltansa Wasa Teaternissa ensi syyskuussa.

”Brechtin perikunta on todella tarkka siitä, kuka saa säveltää musiikkia hänen näytelmiinsä. Lähetimme heille CV:ni ja demon, ja olemme saaneet hyväksynnän. Kaikki on kuitenkin vielä auki: tyyli, aikataso ja genre. Säveltäminen alkaa vasta, kun ne tarkentuvat.”

”Ruotsissa ja Suomessa on aika erilaista tehdä teatterisävellyksiä. Ruotsissa on isompi yleisö, ja kaikki tehdään sääntöjen mukaan. Sävellyksestä maksetaan ohjekirjan mukaan – ja ihan hyvin. Suomessa on rennompaa ja neuvotellaan kaikesta”, Hägerstrand toteaa.

Menestyäkseen teatterin täytyy osata tehdä ohjelmisto, jolle löytyy yleisöä.

”Kotimainen Viirus-teatterimme tekee todella ajankohtaista teatteria, ja suomenkielisetkin katsojat ovat löytäneet sen. Suomenruotsalainen teatteri on usein hämmästyttävän hienoa, vaikka yleisöä ja tekijöitä on vähän.”

Teatterimusiikkia esitetään eri tavoin, mutta esitys koetaan yleensä vain kerran.

”Joskus teen musiikin nauhalle, joskus näyttelijä soittaa tai laulaa kappaleen, ja joskus mukana on orkesteri. Teatterimusiikki on lavamusiikkia, ja siihen liittyy ainutkertaisuus. Kaikki tapahtuu tällä sekunnilla, ja kaiken on oltava kohdallaan”, Hägerstrand kuvailee.

Ruotsinkielinen sooloura

Peter Hägerstrand on soittanut erilaisissa bändeissä siitä asti, kun 12-vuotiaana poikana Ahvenanmaalla sai kitaran veljeltään. Hän kuunteli erityisesti brittiläistä pop-musiikkia ja postpunkia. 1990-luvulla Peter liittyi Good Evening Manchester -bändiin, jonka kanssa hän kiersi ympäri Pohjoismaita keikkailemassa. Usein esityskielenä on ollut englanti. Soololevyillään Hägerstrand päätti kuitenkin esiintyä ruotsiksi.

”Tuntui vain tyhmältä tehdä sanoituksia englanniksi. Yleisö on mahdollisesti pienempi, mutta lopputulos on parempi. Omalla kielelläni tarkoitan todella, mitä sanon.”

Uusin levy Den blåa skogen julkaistiin viime vuonna.

”Sanoittaessani lähden liikkeelle tarinasta ja kielen fyysisestä olomuodosta eli siitä, miltä sanat kuulostavat. Sanat tulevat intuitiivisesti. Kirjoitan raakatekstiä, ja sieltä löytyy pari hyvää riviä, joista pääsen eteenpäin. Teksti muuttuu loppuun asti. Seisoskelen tässä parvekkeella tupakalla ja katselen ulos arkista elämää. Realismiin sekoittuu kuitenkin aina jotakin muuta: unia ja tarinoita, joita olen kuullut tai elänyt. Lapsuuden muistikuvat Maarianhaminasta ovat mukana kappaleessa Marie Michelle. Eräässä kappaleessani biisit käyvät radiokanavan kimppuun, koska siellä ei välitetä musiikista. Ja sitten uusin singleni Solsystem on suorastaan uskonnollinen kappale.”

Hägerstrand kuuntelee musiikkia laidasta laitaan ja kirjoittaa koko ajan biisejä.

”Olen aika monipuolinen säveltäjä. Jotta musiikilla elää, pitää olla valmis tekemään melkein mitä vain musiikkia. Mutta tärkeää on, että kiinnostuu ja innostuu niistä pienimmistäkin duuneista. Olen oppinut jotakin kaikilta, joiden kanssa olen tehnyt töitä”, Hägerstrand pohtii.