29.04.2020 Teksti: Markku Kaskela. Kuvat: Perttu Saksa

22-Pistepirkoista tuttu PK Keränen allekirjoittaa täydestä sydämestä Teoston sloganin: Musiikki on voima. ”Musiikki on vielä siitä niin ihastuttavaa, että sitä voi käyttää moneen eri tarpeeseen; niin kevyeen älyttömyyteen, ihanaan teknobailaamiseen kuin rauhoittumiseen ja mietiskelyyn.”

PK Keränen julkaisi koronaviruspandemian alla ensimmäisen sooloalbuminsa Serobi songs. Keräsellä oli kalenterissa keikkoja keväälle ja kesälle ja syksymmällä muun muassa tiedossa pieni kiertue Norjassa. Pandemian myötä kaikki nollaantui, kalenteri tyhjeni.

”Kyllä, jonnekin päivään x tulevaisuudessa”, kuten hän itse summaa.

”Se on tietysti valitettavaa, mutta ei voi mitään. Kohtalotovereita mulla on valtavat määrät, melkein alasta riippumatta, se on karmeeta. Perusta kun kuitenkin meillä useimmilla muusikoilla on, että keväällä ja kesällä soitetaan ja kerätään jonkinmoista palkkaa, jolla sitten talvella yritetään pärjätä.”

”Olen henkisesti valmistautunut siihen, ettei kesällä ois mitään keikkatöitä”, hän jatkaa. ”En oikein jaksa uskoa, toivottavasti olen väärässä, mutta tähän olen ikään kuin valmistautunut.”

Henkisen taustan kautta

Keränen huomauttaa, että käsillä olevaan tilanteeseen liittyy muutamia kummallisia tekijöitä. Eräs niistä on se, että tämä on tavallaan tuttua.

”Suurimmalle osalle taiteilijoista näköala ei voi olla kauhean pitkälle varma siinä, miten asiat menee”, hän täsmentää.

”Ihmisille, joilla on vakityö ja kun se työ sitten menee alta, se on heille helvetinmoinen katastrofi. Mutta tässä elämäntavassa, jolla itse ja varsin moni muu freelancer-muusikko elää ja etenkin sellainen, joka ei ole pitkäaikainen kansansuosikki, on ollut ikään kuin pakko omaksua taito tulla toimeen äärimmäisen niukoilla tuloilla.”

”Osa ammattitaitoa on, että on oppinut tämän vuosien mittaan ja luomaan rakenteen, jolla pystyy sietämään epävarmuutta. Ei se tietenkään miellyttävää koskaan ole, mutta kun sille ei voi mitään.”

Tietenkin tilanne synkistyi pandemian jälkeen myös Keräsen kohdalla kevään ja kesän keikkojen peruuntuessa.

”Mutta tän henkisen taustan kautta romahdus ei välttämättä ole ollut niin totaalinen”, hän jatkaa ja lisää. ”Kaikki vielä muuttuu.”

Musiikkiklubien pyörittäjille voimia

Keränen toivoo keikkajärjestäjille ja musiikkiklubien ylläpitäjille onnea ja hyvää mieltä, sillä jos klubien ylläpito oli entisessä arjessa jo muutenkin tarpeeksi hankalaa, niin entäpä nyt, kun ovet ovat kiinni.

”Tilanteen pitkittyessä toivon todella, että he löytävät tavan selviytyä, koska siellä on yhtä musahullua porukkaa. He ovat vähintäänkin yhtä intomielisiä kuin soittajat, jotka soittavat vastoin kaikkia todennäköisyyksiä”, Keränen sanoo.

”Omalla kohdalla ainoa keino selviytyä on se, että kun kerran kalenteri on täysin tyhjä ja aikaa on, teen sävellystöitä. Tulevat ne biisit sitten omalle levylle tai Pirkoille.”

”Ja kun voidaan jälleen lähteä tien päälle, ollaan silloin ’fit to fight’.”

Kun pyytää PK Kerästä nimeämään kahta parasta keikkapaikkaa vuosikymmenien varrelta, hän on ensin hiljaa hyvän tovin ja huokaa.

”Hyvin vaikea kysymys. Jos jokin Suomessa, niin ehkä se vanha Möysä Lahdessa, siis joka oli tätä nykyistä ns. Möysä kakkosta ennen, joka oli päivisin huoltoasema ja muuttui iltaisin keikkapaikaksi”, hän vastaa vihdoin. ”Meillä oli siellä hienoja keikkoja. On tämä uusi kakkonenkin hieno. Käytiin siellä soittamassa Pirkkojen kanssa viime syksynä ja oli todella hieno ilta.”

Ulkomailta Keränen poimii Kööpenhaminasta Vegan.

”Tää ei ehkä ole yllätys ja on sikäli kenties laimea valinta, mutta ei voi mitään: Vega. Siellä on sekä iso - että pieni puoli, me ollaan soitettu molemmissa. Erittäin hyvin toimiva pohjoiseurooppalainen keikkamesta.”

Keikkayleisö ei Keräsen mukaan poikkea oikeastaan missään millään tavoin, muutoin kuin maan oman vivahteen mukaan.

”Se on mun mielestä vain eräs osa kokonaisuutta. Kaikkialla artisti esiintyy yleisölle ja toivottavasti nämä kohtaavat toisensa”, hän tiivistää. ”Parhaimmassa tapauksessa siitä kehittyy jotain, minkä molemmat muistavat pitkän aikaa. Esiintymisen ydin ei muutu miksikään, vaikka maa muuttuu.”

Keränen lisää vielä erään tärkeän asian ja se koskee yleisöä.

”Näin neljänkymmenen vuoden jälkeen pitää yhä muistuttaa itseään silloin tällöin, että vaikka näennäisesti näyttäisi siltä, että hillitysti kuunteleva yleisö vaikuttaa jopa välinpitämättömältä, se ei ole totta. On käynyt nimittäin monta kertaa niin, että kun kuvittelee, ettei tämä mennyt mihinkään, keikan jälkeen tulee joku ihminen sanomaan ’tää oli ihan mahtavaa, oli tärkeää että olitte soittamassa täällä’.”

”Tämä on opettanut sen, ettei ala luulla vääriä asioita. Pitää yrittää vain soittaa ja esittää ihmisille kappaleita. Intiimiys rakentuu hyvin monista tekijöistä.”

Teoston ensitilitys vieläkin muistissa

PK Keräsellä ja 22-Pistepirkoilla on takanaan mittava ura, nelisenkymmentä vuotta sekä levyjä että keikkoja. Keränen liittyi Teostoon samoihin aikoihin kuin 22 Pistepirkkojen ensimmäiset levyt ilmestyivät. Eikä hän vaihtaisi päivääkään pois.

”Muistan, että oli aivan ihmeellistä, kun ensimmäinen tilitys saapui”, Keränen iloitsee yhä. ”’Oo, mä olen saanut rahaa täältä’, sitä hihkui onnellisena, nuori mies, uransa alkuvaiheessa. Aivan ällistyttävää hommaa.”

”Ja se on erinomainen asia edelleen, tärkeä ja hyvä”, hän tähdentää heti perään. ”Mulla on Teoston toiminnasta pelkästään hyviä kokemuksia. Teoston toimittamaa tilitystä vasten voi esimerkiksi itse verrata mitä on sinne ilmoittanut.”

Keränen huomauttaa, ettei omien teoksien oikeuksien hallinnointi itse ole tietenkään artistilta poissuljettu, jos niin tahtoo.

”Mutta hemmetin hankalaksi se silloin menee”, hän toteaa.

Tekijänoikeusjärjestö on voima, musiikki on voima. Mutta jos ei olisi musiikkia, mitä meiltä puuttuisi? Kiperinä aikoina musiikin ja ylipäätään taiteen asema korostuu. Taide terapoi, virkistää ja saa puntin vipattamaan.

”Uskon myös siihen, että musiikin äärellä oleminen aktivoi”, hän jatkaa. ”Kun itse vääntää ralleja kitara kädessä, on se jatkuvaa prosessointia.  Aivot hyrrää aivan helvetisti, ja se on terveellistä. Hyötyprosentti saattaa tietysti vaihdella kerrasta toiseen, mutta yhtä kaikki sitä miettii ja elävöittää päänuppiaan.”

”Jos musa puuttuis, ois hyvin haljua.”

”Tässä käy hyvin ilmi, että musiikki on usein tärkeämpi asia kuin ihmiset tulevat ajatelleeksikaan ja se on hyvä herätys”, PK Keränen muistuttaa.