Siirry sisältöön
Kirjoittaja: Juhana Unkuri
Kuva: Jussi Helttunen

Rockia ja rappia – Urheilussa musiikilla kohotetaan tunnelmaa

Kotimainen jääkiekko yhdistetään perinteisesti ulkomaiseen 80-luvun rockiin ja Suomirockiin.

– Mielikuva on edelleen oikeansuuntainen. Isossa kuvassa kotimaisten liigapelien yleinen musamaisema on hyvin traditionaalinen. Peleissä soivat Europen Final Countdown, Van Halenin Jump ja Apulannan hitit, liigan viestintä- ja PR-päällikkö Antti Pärnänen sanoo.

– Nykyään perinteisemmän rockin rinnalle ovat kuitenkin tulleet esimerkiksi eurodance ja nykypop, johon sisältyy hiphopin ominaisuuksia. Suomalaisten musiikkimaku on muuttunut vuosikymmenten mittaan ja peleissä halutaan soittaa ihmisille tuttuja biisejä.

Liigalla ei ole musiikinkäyttöön yhteisiä linjauksia.

– Onkin hieman yllättävää, että liigan musiikkimaisema on tästä huolimatta niin samansuuntainen paikkakunnasta riippumatta.

Muutos näkyy myös miesten jääkiekkomaajoukkueen musiikissa. MM-kisakannatusbiisit ovat olleet viime vuosina lähes poikkeuksetta suomirappia ja -poppia.

Seuroilla omia biisejä

Musiikilla on jääkiekossa monia rooleja. – Musiikilla yleisö saadaan messiin ja flow pidettyä päällä myös pelikatkojen aikana. Lisäksi eri seuroilla on oma perinteinen suomenkielinen seurabiisi sekä maalilaulu, joka pärähtää soimaan kotijoukkueen tehdessä maalin. Näiden pitkäaikaisten laulujen kautta seurat identifioituvat.

Pärnänen toteaa, ettei juuri rockin tarvitsisi välttämättä liittyä jääkiekkoon.

– Se on kuitenkin ihmisten mielikuva. On todennäköistä, ettei rokki katoa jääkiekkopeleistä jatkossakaan.

Jääkiekon ja rockin läheinen yhteys juontaa Pohjois-Amerikasta.

– Kanadassa syntynyt jääkiekko oli alusta asti kovien jätkien, äijien peli. Heihin liitetään yleensä nahkatakki ja rock.

Liigaseurat suosivat kuitenkin myös muitakin musiikkityylejä ja Pärnänen nostaa esiin Espoon Bluesin.

– Bluesilla on vähän modernimpaa ja kokeellisempaa musiikkia kuin muilla seuroilla. Espoon tyylikäs musamaailma sisältää muita seuroja enemmän esimerkiksi hip hoppia ja r&b:tä.

”Kappalevalinnoissa huomioon fanien ja pelaajien toiveet”

Useimmissa Espoon Bluesin kotipeleissä DJ:nä toimivan Juan Cabrian mukaan Bluesinkin peleissä soi eniten rock.

– Palautteidenkin perusteella ihmiset tykkäävät vanhoista rokkibiiseistä, esimerkiksi Led Zeppelinin ja Black Sabbathin tutuista kappaleista. Lätkässä on tempoa ja fyysisyyttä, joten raskas musiikki sopii siihen äärettömän hyvin.

Cabria soittaa musiikkia monipuolisesti.

– Vanhan rockin ja tämän päivän hevimetallin lisäksi soitan muun muassa tämän päivän rappia ja hiphoppia, rapin kulta-ajan klassikoita 90-luvulta, funkya, vanhaa soulia ja uutta konemusiikkia. Tämän päivän rappibiisejä ja -biittejä pystyy hyvin sekoittamaan rockiin. Soitan paljon myös radiosta tuttua trendimusiikkia. Genreä tärkeämpää on tietysti se, mikä musiikki sopii hetkeen.

Cabrian mukaan musiikkivalinnoilla pystyy vaikuttamaan paljon pelin tunnelmaan.

– Pelin alkaessa hallin fiilikseen vaikuttaa katsojamäärä ja se, miten peli lähtee rullaamaan. Jos soittaa kovin latteaa musiikkia, tunnelma voi tarttua yleisöön pitkäksi aikaa. Energinen musiikki toimii päinvastoin. Jos katsojat pitävät ääntä, musiikin äänentasoa kannattaa laskea, jotta katsomon tunnelma korostuu.

– Kotijoukkueen johtaessa kannattaa soittaa hilpeää musiikkia. Tappiotilanteessa tunnelmaa voi pitää yllä uudemmalla musiikilla, jossa on hyvä rytmi ja vauhdikas meno. Vastustajan tehdessä maalin ei voi tietenkään soittaa erityisen hilpeää musiikkia tai mestaruusbiisejä. Kotijoukkueen voiton käytännössä varmistuttua kannattaa suosia iloisia ja popahtaveja soundeja hevin ja muun raskaamman musiikin sijaan, kuvailee Cabria, joka ottaa kappalevalinnoissa huomioon fanien ja pelaajien toiveet.

Musiikin lisäksi Cabria vastaa niin selostajan, mainosten kuin videoidenkin äänistä. Lisäksi Cabria ohjaa sekä hallin yleisvaloja että kaikkia liikkuvia valoja.

– Voi siis sanoa, että olen todella sisällä pelissä. Tämä auttaa varmasti hahmottamaan, mitä musiikkia kannattaa milloinkin soittaa.

Kaupunkilainen, moderni ja perinteikäs

Rap ja hip hop ovat olleet suomalaisessa koripalloilussa varsin vahvasti esillä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Korisliigan peleissä kuullaan runsaasti niin kotimaista kuin ulkomaista tuotantoa.

– Koripallo mielletään monesti kaupunkilaiseksi ja perinteikkääksi, mutta samalla moderniksi lajiksi. Sama määritelmä sopii rappiin ja hip hoppiin. Ihmiset mieltävät ne osaksi koripallon skeneä, Koripalloliiton viestintä- ja kehityspäällikkö Mika Mäkelä toteaa.

Koriksessakin on monipuolista musiikkitarjontaa.

– Ei rapillä ole tietenkään korikseen mitään yksinoikeutta. Korisliigankin peleissä kuullaan muidenkin genrejen listahittejä ja rock-klassikoita. Seurat hoitavat ottelutapahtumien musiikkipuolen aiempaa ammattimaisemmin. Samalla musiikkitarjonta on varmasti monipuolistunut.

– Genreä oleellisempaa on tietysti se, että musiikki lisää yleisön viihtyvyyttä ja nostaa tunnelmaa. Samalla musiikki voi innostaa myös pelaajia parempiin suorituksiin.

Mäkelän mukaan monet suomalaiset rap-artistit ovat korisfaneja.

– Viime vuosina on syntynyt myös korisaiheisia biisejä. Särre teki Leikkaa sukkaa –biisin, Freepoint Crew ennen viime vuoden MM-kisoja Wolfpackin ja Rähinä Records –artistit Uniikki, Brädi ja Timo Pieni Huijaus yhteistyössä Koripalloliiton kanssa Susijengi 2.0. -biisin, joka on miesten maajoukkueen eli Susijengin virallinen kannatusbiisi.

Livemusiikkia koripallo-ottelussa

Mäkelän mukaan miesten Korisliigassa erityisesti Helsinki Seagulls on satsannut musiikkiin ja ylipäätään ottelutapahtumiin. Seagullsienkin peleissä kuullaan monipuolista musiikkia, mutta rapillä on vahva rooli.

– Seagullsilla oli tällä kaudella monissa peleissä puoliajalla livemusiikkia ja he toivat ottelutapahtumiin muutakin viihteellisyyttä. Seagulls on hyödyntänyt hip hop -genreä laajemminkin. Heidän visuaalinen ilmeensä on säröinen, graffitinomainen ja fanituotekeskeinen. Hip hop sopii ilmeeseen mainiosti.

– Seagullsin ottelutapahtumissa on hauska kontrasti. Vuoden 1952 olympialaisiin rakennettu Kisahalli on miljöönä ikoninen, mutta meno on nuorekasta. Siellä on kuultu vuosikymmenten mittaan monenlaista musiikkia, muun muassa discomusiikkia. Seagullsin edeltäjä Torpan Pojat toi 40 vuotta sitten discokulttuurin suomalaisiin ottelutapahtumiin.

Jaa somessa