12.05.2014 Teksti: Janne Flinkkilä. Kuvat: Jussi Helttunen ja Jouni Porsanger

Joonas Angeria, Outi Tarkiainen, Hanna Toivonen ja Lauri Supponen ovat nuoria musiikintekijöitä, jotka ovat jo saavuttaneet paljon, mutta heiltä on lupa odottaa vielä enemmän. Mikä heitä yhdistää ja millaisessa maailmassa he musiikkiaan luovat?

Remontti on vallannut The Fried Music -studion. Robinin ja Isac Elliotin kulta- ja platinalevyt nojaavat hyllyjä vasten. Niiden tuottaja Joonas Angeria täytti maaliskuussa 24 vuotta.

Angeria työstää tarkkaamossa biisiä, joka voi päätyä Christina Aguileran levylle. Hän ei häpeile kertoa tavoitteistaan.

”Kaksi vuotta sitten sanoin itselleni, että haluan olla siellä, missä Jukka Immonenkin on. Nyt olemme samalla studiolla. Tänä vuonna voitin Isac Elliotin tulokaspalkinnon kautta ensimmäisen Emmani”, hän sanoo.

”Seuraavaksi haluaisin maailmanlaajuisen biisijulkaisun. Sen jälkeen sitten Grammy ja Billboardin ykkössija.”

Angeria rakastaa kaupallista popmusiikkia. Äkkiseltään mikään ei yhdistä häntä ”jazzin Kaija Saariahoksi” kutsuttuun rovaniemeläiseen Outi Tarkiaiseen, tee se itse -indiepoppia Phantom-yhtyeessä tekevään Hanna Toivoseen tai nykymusiikkisäveltäjä Lauri Supposeen.

Yhtäläisyydet eivät löydykään musiikista vaan asennetasolta. Kahdella sanalla kuvattuna ”tekemisen meiningistä”.

Luomisen työkalut koulun penkiltä

Ensimmäinen yhdistävä tekijä on koulutus. Äiti tunki viisivuotiaan Angerian musiikkileikkikouluun. Sitä seurasivat musiikkiluokka, pianotunnit, saksofoninsoitto sinfoniaorkesterissa ja opinnot konservatorion musiikkiteknologialinjalla.

Outi Tarkiainen, 29, kävi läpi perinteisen musiikkiopistoputken. Sen jälkeen hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Ulkomailla hän huomasi, että kalliit lukukausimaksut tekivät monen opiskelusta äärimmäisen määrätietoista – jopa putkinäköisyyteen asti.

”Pohjoismaisen turvaverkon ansiosta uskaltaa heittäytyä hulluihinkin ideoihin, jotka voivat lopulta osoittautua nerokkaiksi. Toisaalta se sallii haahuilun, joka ei johda välttämättä mihinkään”, Tarkiainen sanoo.

Hanna Toivosella, 25, on takanaan klassisen laulun opintoja musiikkiopistossa. Jazzlaulu tuntui kuitenkin enemmän omalta. Tapiolan musiikkilukiosta tie vei Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen jazzosastolle.

Kaiut taustasta kuuluvat edelleen. Q Magazine, NME ja BBC1 ovat kehuneet Phantomin omalaatuista soundia.

”Indie- ja elektropop-skenessä ei tarvitse olla erityisen hyvä laulaja. Erotun siitä joukosta, koska äänessäni on jazzvaikutteita, halusin sitä tai en”, Toivonen sanoo.

Maailmankansalaisten sukupolvi

Toinen yhteinen asia on kansainvälisyys. Kaikki ovat EU-Suomen kasvatteja – paitsi 25-vuotias Lauri Supponen, joka eli lapsuus- ja teinivuotensa Brysselissä. Internetin ja sosiaalisen median ansiosta yhteydenpito ulkomaille on ollut aina luontevaa.

”On tärkeää, että ympärillä on samanhenkinen yhteisö, mutta fyysisesti sen jäsenet voivat olla missä tahansa”, Supponen sanoo.

Outi Tarkiainen on vaikuttanut ympäri maailmaa ja on nytkin suuntaamassa kohti Pariisia. Silti hän huomaa aina palaavansa Rovaniemelle.

”Vanhan sanonnan mukaan lapselle voi antaa perintönä juuret ja siivet. Minun juureni ylettyvät Rovaniemellä kauas historiaan. Uskon, että säveltäjänä minulla on paljonkin ammennettavaa pohjoisesta identiteetistä.”

Phantomin Toivonen on juuri palannut keikoilta Barcelonasta ja Berliinistä. Hänen yhtyeensä ensiesiintyminen oli Yhdysvalloissa South by Southwest -festivaalilla.

Angeria on puolestaan solmimassa managerisopimusta yhdysvaltalaisen yhtiön kanssa ja lähtee Los Angelesiin.

”Nyt koen olevani tarpeeksi valmis biisintekijänä, jotta voin työskennellä kaikkein kovimpien jätkien kanssa jarruttamatta heitä. Oppia voi vain työskentelemällä itseään parempien kanssa.”

Yhteistyöllä eteenpäin

Tästä päästään neljänteen yhdistävään tekijään: yhdessä tekemiseen. Myytti yksin kammiossaan työskentelevästä taiteilijasta on kuollut.

Angeria on biisintekijäsukupolvea, jolle co-writing on luonteva tapa tehdä töitä. Toivosen aisaparina Phantomissa on Tommi Koskinen, joka opiskelee äänisuunnittelua Aalto-yliopistossa. Tarkiainen tekee yhteistyötä yhtä sujuvasti klassisten ja jazzmuusikoiden kanssa.

Kun Supponen tuli Suomeen opiskeltuaan Lontoossa ja Berliinissä, hän ihastui uuteen taideyliopistoon. Hän ei haluaisi ajatella sitä vain yhteisenä toimintaympäristönä.

”Tärkeintä on, että samanmieliset ihmiset magnetoituvat keskenään. Siihen porukkaan voi kuulua musiikki-, teatteri-, kuvataide-, elokuva- ja kirjaihmisiä. Kun auttaa muita ja pitää yhteisöä yllä, se saa omankin musiikin elämään.”

Laput pois silmiltä

Tulevaisuuden tekijöitä yhdistää myös avarakatseisuus. Tekemistä ei määritellä genrejen, maantieteen tai edes taiteenlajin perusteella.

”Viimeksi ostamani levy oli katalonialainen rukouslauluvinyyli. Jokaisella maalla ja kulttuurilla on omat musiikkiperintönsä, mutta enää ei ole väliä, mistä se musiikki tulee. Kunhan se vain on kiinnostavaa”, Hanna Toivonen sanoo.

Outi Tarkiaisen toinen jalka seisoo jazzin, toinen klassisen ja nykymusiikin maaperällä. Hän on säveltänyt sekä big bandille että sinfoniaorkesterille. Orkesterissa voi olla sekaisin eri traditioita edustavia muusikoita.

”Kirjoitan heille stemmat, jotka he ymmärtävät. Klassinen saksofoni on eri soitin kuin jazzfoni. Kuulijan tehtäväksi jää vain nojata selkänojaan ja ottaa musiikki vastaan.”

Musiikki ei tule ilmaiseksi

Viimeinen yhdistävä tekijä on kutsumus. Nuorena Supponen kertoi ryhtyvänsä säveltäjäksi. Hänen ystävänsä kysyi, elääkö sillä.

”Hämmennyin ja vastasin, että ei kai. Se oli väärin sanottu. Musiikilla eläminen lähtee siitä, että sanoo kyllä! Sitten tehdään se työ”, hän sanoo.

Outi Tarkiainen on oppinut, että musiikintekijä ei tarvitse luovuutta vain säveltämisessä. Sitä vaaditaan myös ansaintalogiikan keksimiseksi.

”Säveltäminen tuottaa ansioita, mutta itse olen myös opettanut, tehnyt sovituksia ja toiminut big bandin kapellimestarina. Jotkut kirjoittavat esimerkiksi arvosteluja ja kolumneja.”

Phantom tekee nyt esikoisalbumiaan. Reilu vuosi sitten brittiläinen The XX -yhtye löysi Phantomin biisin musiikkiblogissa, kehui sitä eteenpäin ja yhtäkkiä töölöläisessä kellaristudiossa äänitetty musiikki soi BBC1:llä.

”Liityimme Teostoon, kun meille soitettiin, että biisinne ovat soineet BBC:llä ja voisimme tilittää teille rahaa”, Toivonen sanoo ja nauraa.

Angeria tähtää huipulle, mutta hänellekin musiikki on kutsumusammatti.

”Tästä duunista 99 prosenttia on ilmaista. Kolmestasadasta biisiaihiosta ehkä yksi päätyy siihen pisteeseen, että siitä saa rahaa. Tuntipalkkani on varmasti huonompi kuin kaupan kassalla. Tämä on maailman kilpailluimpia aloja, mutta kunnianhimo ajaa minua eteenpäin.”

Supponen on omistautunut musiikille, koska hän voi kanavoida siihen kaiken sen, mitä elämään sisältyy. Silti hän kyseenalaistaa klassisen muusikon stereotyypin, joka omistaa koko elämänsä taitojensa hiomiseen.

”Sitä pidetään ihanteena, jos jonkun elämä on pelkkää musiikkia. Mun mielestä se on hirveää! Mistä helvetistä se musiikki tulee, ellei elä? Ellei ole rohkeutta elää vahvaa ja aktiivista elämää musiikin ulkopuolella, ei ole mitään sanottavaa.”

---

Joonas Mikael Angeria

• syntynyt 23.3.1989 Rovaniemellä
• tuottaja, muusikko, säveltäjä ja sanoittaja. Nimetön-yhtyeen kosketinsoittaja.
• säveltänyt Nimettömän lisäksi mm. Isac Elliotille, Robinille, Pete Parkkoselle, Julie Berganille ja Tuulille.
• tuottanut mm. albumeja: Isac Elliot – Wake Up World (2013), Robin – Boom Kah (2013), Pete Parkkonen – Pete Parkkonen (2014) sekä vastannut Isac Elliotin Dream Big – The Movien musiikista.

 

Lauri Supponen

• syntynyt  27.6.1988 Helsingissä
• säveltäjä, kontrabasisti, oboisti, Korvat auki -yhdistyksen tiedottaja
• opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Aiempia opintoja Lontoon Royal College of Musicissa ja Berliinin Universität der Künstessa.
• teoksia ovat esittäneet mm. Det Norske Solistenkor, Ensemble Intercontemporain, Orchestre Philharmonique de Radio France ja BBC Singers
• esityksiä festivaaleilla mm. Pariisin ManiFeste, Oslon ja Reykjavíkin UNM, Montréalin NEM Forum ja Gaudeamus Music Week
• palkintoja mm. Internationale Stichting Masterclass Apeldoorn Prize (2012), Royal Philharmonic Society Young Composers Prize (2011)

Outi Tarkiainen

• syntynyt 7.2.1985 Rovaniemellä
• säveltäjä, pianisti
• opiskellut Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolla sekä sävellyksen ja musiikinteorian osastolla. Opiskellut sävellystä Yhdysvalloissa Miamin yliopistossa ja Iso-Britanniassa Guildhall School of Music and Dramassa.
• teoksia ovat esittäneet mm. Umo Jazz Orchestra, Norrbotten Big Band, The Metropole Orchestra, Henry Mancini Institute Chamber Orchestra, Miami Concert Jazz Band, Norjan Radio-orkesteri ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri
• heinäkuussa 2013 Tarkiaisen sävellyksistä julkaistiin Into the Woodland Silence -levy, esittäjinä laulaja Aila Ikonen ja Norrbotten Big Band
• Tarkiaisen tuotantoa ovat levyttäneet myös Umo Jazz Orchestra, Metropole Orchestra, Metropole String Orchestra ja Emma Salokoski
•  voitti vuonna 2008 kansainvälisen Jazzverk 2008 -sävellyskilpailun teoksellaan Oglütz

Hanna Toivonen

• syntynyt 26.4.1988 Kauniaisissa
• Phantom-yhtyeen laulaja, soittanut myös viulua
• opiskellut Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla jazzlaulua
• Phantom on esiintynyt mm. South by Southwestissä ja Hollannin Eurosonic-festivaalilla
• yhtyeestä ovat kirjoittaneet mm. NME, Q ja The Guardian
• Phantom on julkaissut Scars-ep:n (2012), debyyttialbumi ilmestyy tänä vuonna