Henrik Illikainen Tiisu. Teostory. Kuvaaja: Kreetta Järvenpää
29.05.2015 Teksti: Mervi Vuorela. Kuvat: Kreetta Järvenpää

Kuuden Sibelius-lukiossa tutustuneen pojan muodostama Tiisu tekee suomirockia nyrjähtäneellä twistillä. Koulun ja bändin ansiosta laulaja-lauluntekijä Henrik Illikainen ei enää kuvittele olevansa hullu. Illikainen kertoo säveltelyn alkaneen spontaanisti jo lapsena.

”Se on vähän sellainen mielen perustila, se biisien nikkaroiminen”, Henrik Illikainen sanoo ja tulee samalla kiteyttäneeksi lauluntekijäpersoonansa ytimen.

Tiisu-yhtyettä luotsaava 20-vuotias Illikainen ei omien sanojensa mukaan edes muista aikaa, jolloin ei olisi tehnyt biisejä. Spontaani säveltely alkoi jo lapsena, jolloin Illikainen inspiroitui lastensarjojen tunnusmusiikeista ja kehitteli leikkeihinsä omat teemabiisit.

”Aina kun ryhtyi leikkiin esimerkiksi Turtles-figuurien kanssa, siihen alkuun piti mumista itse kehitelty Turtles-teema. Se oli tärkeä juttu, tajuttoman tärkeä”, Illikainen sanoo.

Musiikkialan kontakteja lukioaikana

Somerolla varttunut Illikainen häpesi aluksi päänsisäisiä biisiaihioitaan.

”Luulin olevani hullu, kun päässä soi oma musiikki. Mutta sitten kun muutin Helsinkiin ja tapasin Sibelius-lukiossa muita lauluntekijöitä, oli hullun ihanaa tajuta, että on ihan fine karata sukulaisen häätilaisuudesta autoon ja hyräillä aihioitaan nauhuriin.”

Illikainen sanoo hakeutuneensa Sibelius-lukioon, jotta saisi perustettua bändin Somerolla säveltämiensä biisien ympärille. Niin myös tapahtui.

”Ei olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt Somerolle murjottamaan sitä, että musiikkilukiolaiset fanittavat vain Dream Theateria. Monet mieltävät, että musiikkikoulut tappavat luovuuden ja tekevät oppilaistaan teknisesti taitavia sieluttomia salamanäppejä. Ei se niin ole, jos sitä ei sieltä hae. Mekin Tiisun kanssa saatiin musiikkilukiosta kontaktit levysoppariin, tuottajaan ja keikkamyyjään. Tuntuu enemmänkin kyynisyydeltä ja kateudelta tuo ihmisten suhtautuminen musiikkioppilaitoksiin.”

Isoveljen vaikutus

Tiisun musiikissa suomirock kohtaa humpan, nörttipopin sekä YUP:ltä ja Sielun Veljiltä ammentavan savolais-karjalaiseen änkyröinnin. Nuoresta iästään huolimatta Tiisu on jo julkaissut useita karnevalistisia musiikkivideoita ja soittanut kymmeniä keikkoja. Bändin debyyttilevy ilmestyy elokuussa.

Illikaisen mukaan skitsofreeninen soundi on seurausta kaikesta siitä musiikista, jota bändin jäsenet ovat vuosien varrella kuunnelleet.

”Kun on kuunnellut kaikenlaista ja on nuori ja tulinen koohottaja, niin plääh. Emme pyri mihinkään äkkivääryyteen, vaan meistä tämä on vain paras tapa toimia”, Illikainen sanoo.

Tärkeimmiksi mentoreikseen Illikainen mainitsee ala- ja yläasteen musiikinopettajansa sekä 11 vuotta vanhemman isoveljensä.

”Sillä oli bändi, joka oli paras ja piste. Ja sitten se isoveli kertoi Apulannasta, ja siitä tuli myös paras.”

Tarinoita kaikkien tuntemasta kylähullusta

Illikaisen mukaan hänen sävellyksensä syntyvät spontaanisti hetkinä, jolloin ei ole mitään tekemistä, kuten bussissa istuessa, kävellessä tai nukkumaan mennessä. Sanoittaminen on sen sijaan ollut hankalampaa.

”Sanat oli pitkään sellainen ylimääräinen rasite. Aluksi ne olivat sianenglantia, tyyliin 'yoi arnau roll, rock, an kiss, mei, gh, chii!'. Sitten kun rupesin esittämään tai näyttämään niitä kavereille, tein sanakirja.orgin avulla päheät sanat englanniksi”, Illikainen sanoo.

Sanoittaminen helpottui ratkaisevasti siinä kohtaa, kun Illikainen tajusi vaihtaa englannin suomen kieleen. Samoihin aikoihin hänen ensimmäinen teinirakkautensa pirstaloitui.

”Yhtäkkiä oli hurja mahdollisuuksien maailma. Kirjoitin koulutunneilla vihkot täyteen hölmöillä vertauskuvilla verhottuja sydänsuruveisuja. Kun tajusin, että oli oma äidinkieli ja kaikki sen sanat apuna tulkita ajatuksiaan, se vei mukanaan.”

Tiisun teksteissä suomalainen sielunmaisema näyttäytyy tunnistettavassa mutta nyrjähtäneessä valossa. Biiseissä vilahteleva kertojahahmo on kuin paikallinen kylähullu, jonka kaikki tuntevat, mutta joka samanaikaisesti on suljettu yhteisön ulkopuolelle.

Musiikin vapauttava voima

Kun Illikainen miettii itseään tekstittäjänä, hän näkee ideoiden miehen, jonka toteutukset jäävät usein puolitiehen.

”Olen keksinyt suihkussa monta Oscar-voittaja -käsikirjoitusta ja Salkkarit-juonenkäännettä, joita en kuitenkaan osaa toteuttaa. Ja nyt kun tiedän, ettei mulla ole Hollywood-tyyppien puhelinnumeroita saati tarpeeksi osaamista, biisien tekstit on ainoa tapa purkaa näitä 'visioita', heh.”

Illikaisella luulisi olevan paineita sanoittamisen suhteen, sillä Tiisun basisti Väinö Karjalainen on laulaja-lauluntekijä J. Karjalaisen poika. Illikaisen mukaan Iso-J on kuitenkin kovistellut häntä vain kerran.

”Yhdessä biisissä lauloin tokaan säkeistöön sanan 'pissillä'. Kuumottelin asiaa jonkin aikaa, kunnes päätin korvata sanan jollain häveliäämmällä. Kun J. kuuli meidän vetävän biisin uusilla sanoilla, se lähes suuttui, kun olin muuttanut sanoja: 'Eks sä tajuu, että pissillä on se juttu!'. Tein työtä käskettynä.”

Illikaisen mukaan Tiisun saama palaute on ollut pääasiassa positiivista. Erityisesti bändiä on kiitelty sen estottomista keikoista.

”Se, mihin haluaisin keikoilla pyrkiä on se, että kukin saisi olla yleisössä ja lavalla niin kuin haluaa. Ettei kaikkien tarvitsisi taputtaa niitä käsiä, jos ei halua. Samalla haluaisin kannustaa yleisössä riehuvia tanssijoita pääsemään irti siitä ajatuksesta, että 'onko tämä riehuminen noloa?'. Ei ole! Olen itse joskus miettinyt noita juttuja, kun olen ollut jonkin muun bändin keikalla. Mutta onneksi omilla keikoilla tapahtuu joku kumma vapautuminen. Ja sellaisen haluaisin yleisöllekin: että kukin saisi vapautua ja olla omana itsenään niin kuin haluaa.”

palaa alkuun