Mikko Joensuu, Teosto-palkinto, voittaja, Amen 1, Amen 2, levy
20.04.2017 Teksti: Henna Hietamäki. Kuvat: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Teosto-palkinnon voittaja Mikko Joensuu sävelsi Amen 1 ja 2 -levyjen kappaleet ajatellen, että niitä ei koskaan julkaistaisi. Lähes vuosikymmenen työn tuloksena syntyi kokonaisuus, jossa käsitellään sekä uskonnollisesta taustasta että masennuksesta irtaantumista.

Teosto-palkinnon voittanut Mikko Joensuu kertoo tuntevansa olonsa hyvin hämmentyneeksi. ”Voitto tuntuu tosi omituiselta. Ansaitsenko minä todella tämän?”

Joensuu pohtii, että taiteen arvottaminen on aina vaikeaa. Hän pitää muita ehdokkaita suuressa arvossa ja olisi mieluusti suonut tunnustuksen toisillekin.

”Otan toki tämän kunnian ilolla vastaan ja olen siitä tosi kiitollinen!”

”Jos yritän jotenkin perustella itselleni tätä huomionosoitusta, niin ainakin olen tietoinen siitä työmäärästä, jonka olen näiden levyjen kanssa tehnyt.”

Prosessi on tosiaan ollut pitkä.

Joensuu palkittiin Amen 1 ja Amen 2 -albumeista. Sarjan viimeistelee Amen 3, joka julkaistaan tänä keväänä.

Levyillä on kappaleita, joista ensimmäiset on sävelletty vuonna 2oo8 ja uusin viime syksynä. Välimatkaa säveltämisen ja julkaisun välillä on siis osittain lähes vuosikymmen.

Musiikki on syntynyt luonnostaan Joensuun omana terapeuttisena välineenä ilman ajatusta siitä, millainen kokonaisuus materiaalista syntyy tai miten se otetaan vastaan.

”Tämä musiikki on tehty ajatellen, että en ikinä julkaisisi sitä. En yksinkertaisesti olettanut pääseväni siihen pisteeseen”, Mikko kertoo.

Vuonna 2013 Joensuu tajusi, että hänen säveltämästään materiaalista olisi mahdollista koostaa kolme levyä selkeäksi kokonaisuudeksi.

”Siitä eteenpäin minulla oli päämäärä.”

Hyvästit uskolle

Levyjen nimi Amen viittaa yhteen levyn kantavista teemoista, joka on usko. Joensuu on kasvanut Etelä-Pohjanmaalla helluntailaisessa perheessä ja jumala on ollut itsestään selvä ja voimakas osa lapsuutta ja nuoruutta. Myöhemmin Joensuu on kuitenkin luopunut uskosta.

Asiassa ei Joensuun mukaan ollut suurta dramatiikkaa tai yksittäistä käännekohtaa. Maailmankuvan muutos alkoi aikuisuuden kynnyksellä, kun Joensuu alkoi pohtia, uskooko hän esimerkiksi helvettiin.

”Sehän on aivan sadistinen konsepti. Ärsytti, että olen aikuinen ihminen, mutta en oikeastaan tiedä, mitä ajattelen näin tärkeistä kysymyksistä. Siitä sitten yksi kerrallaan tiputin pois asioita”

 Joensuu kertoo, että prosessi oli lopulta jopa sydämellinen.

”Minulla on ollut henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Tunne siitä, että hän kulkee vierellä, on voimallinen kokemus. Kun totesin, etten usko Jeesuksen olevan olemassa, oli kuin sanoisin hyvälle ystävälle, että meidän on aika erota, mutta se on aivan okei. Se oli todella helpottavaa.”

Amen-levyillä käsitellään uskoa, mutta vähintään yhtä tärkeä sisältö on masennuksesta ja ahdistuksesta irtaantuminen. Joensuu kertoo, että teemat ovat kulkeneet käsi kädessä.

”Luovuin lopullisesti uskosta samaan aikaan, kun aloin monen vuoden jälkeen voida paremmin ja kokea iloa.”

”Oli hienoa ymmärtää, että ahdistuksessani en ollutkaan saanut lohtua jumalalta, vaan itseltäni. Tuntui, että eihän tässä ole mitään hätää – että oma mieleni osaa hoitaa itseään.”

Vaikutteiden kirjo

Joensuun säveltämä musiikki ei ole syntynyt tyhjiössä.

Helluntaiseurakunnissa lauletaan virsien lisäksi paljon käännettyä amerikkalaista gospelia ja runsaasti toistoa sisältävää ylistysmusiikkia, joka kuljettaa kuulijan helposti hurmostilaan.

Joensuu kertoo, että ei ikinä ollut erityisen suuri gospel-fani, mutta myöntää altistuneensa hengelliselle musiikille niin vahvasti, että sen melodiakieli on varmasti ujuttautunut hänen säveltämiseensä.

Teini-iästä lähtien Joensuu on haalinut käsiinsä laajan kirjon erilaisia musiikillisen inspiraation lähteitä.

Pelkistetyllä ja suurilta osin akustisella Amen 1 -albumilla voi huomata Joensuun kiinnostuksen amerikkalaisiin laulaja-lauluntekijä-klassikoihin. Joensuu nimeää itselleen tärkeiksi muun muassa Bob Dylanin, Lee Hazelwoodin, Roy Orbisonin ja Scott Walkerin.

Toisella ja kolmannella Amen-levyllä kuuluu rakkaus meluisempiin rock-bändeihin ja kokeelliseen elektroniseen musiikkiin. Vaikutteita voi kuulla muun muassa yhtyeiltä Neu!, Jesus & Mary Chain tai Primal Scream.

Kotimaiseen musiikkiin Joensuulla on mielestään hieman etäisempi suhde.

”Pidän suomalaista kansanmusiikkia ja iskelmäperinnettä todella kiinnostavana, mutta itselläni ei ole henkilökohtaisesti kovin syvää tuntemusta kummastakaan”, Joensuu toteaa.

Hän kertoo arvostavansa suuresti muun muassa Joose Keskitalon ja Jukka Nousiaisen tapaa käyttää hyväkseen ja uudistaa suomalaisen musiikin historiaa.

”Joose Keskitalo hyödyntää upeasti ja omaleimaisesti suomalaista kansanlauluperinnettä tuotannossaan. Jukka Nousiaisen tapa käsitellä suomalaista iskelmämusiikkia taas on niin hieno, että se vetää sanattomaksi”, Joensuu toteaa.

Vapaus luoda

Teosto-palkinnon arvo on 25 000 euroa. Joensuu menee hämilleen kysymyksestä, aikooko hän jollain tavalla juhlistaa rahoilla saavutustaan.

”Ensimmäiseksi varmaan maksan velkani ystäville ja kiitän heitä kärsivällisyydestä. Minuun ei ole sisäänrakennettuna sellaista konseptia, että osaisin hemmotella itseäni jollain tavalla. En tiedä, miten se tapahtuu.”

Vaikka Joensuun musiikilla on runsaasti omistautuneita kuulijoita, hän pohtii, ettei Suomessa tällaisen tyylisuunnan musiikilla yleensä rikastu.

”En ole tottunut saamaan rahaa musiikistani. Se on ollut tavallaan myös valinta. Musiikin tekeminen on minulle pyhää aluetta, enkä ole halunnut liittää sitä taloudellisiin paineisiin”, Joensuu selittää.

Amen-kokonaisuutta säveltäessä ja äänittäessä Joensuu on koko ajan tehnyt satunnaisia hanttihommia, kuten lattianvahausta.

”Silloin, kun on pakko tehdä jotain, mistä saa rahaa, on mielestäni parasta tehdä työtä, joka ei rasita henkisesti. Kun mieli pysyy työtä tehdessä vapaana, olen voinut ajatella samalla esimerkiksi sanoituksia.”

Joensuu toteaa, että ainainen rahasta murehtiminen vie toki energiaa luomistyöstä.

”Tämä huomionosoitus antaa minulle mahdollisuuden hengähtää hetkeksi. Saan keskittyä siihen tärkeimpään eli musiikkiin.”

Joensuu ei varsinaisesti ole koskaan päättänyt ryhtyä muusikoksi tai musiikintekijäksi.

”Se, että olen käyttänyt kaiken aikani musiikin tekemiseen, ei johdu siitä, että olisin kokenut olevani asiassa erityisen hyvä. En ole pystynyt tekemään muuta”, Joensuu kertoo.

”Musiikki ei ole vaatinut minulta mitään, vaan ollut vain avuksi. Olen saanut siitä suunnattomasti nautintoa, joten olen halunnut olla avoin sisäiselle äänelleni ja tehdä, kuten se sanoo.”

LUE LISÄÄ:
Palkinnon voittaja ja muut ehdokkaat 2017

palaa alkuun