Sinikka Svärd. Kuvaaja: Juha Törmälä
19.02.2020 Teksti: Päivi Brink. Kuvat: Juha Törmälä

Lukuisten hittien sanoittaja Sinikka Svärd sai Iskelmä Gaalassa Juha Tapion ohella Vuoden musiikintekijä -palkinnon. Esimerkiksi Katri Helenan, Anna Erikssonin, Johanna Kurkelan ja Lauri Tähkän laulamana Svärdin sanoitukset ovat koskettaneet suomalaisia kuulijoita jo vuosikymmeniä.

Svärd ponnahti sanoittajana esiin vuonna 1995, kun Katri Helena valitsi levytettäväksi hänen sanoituksensa Vie minut. Katri Helenan tuottaja Esa Nieminen sävelsi kappaleen ja siitä tuli valtava menestys. Vie minut oli uudenlaista Katri Helenaa. Kappaleessa on kansanmusiikkivaikutteita ja sanat ovat täynnä intohimoa ja heittäytymistä: ”riepota rinnallasi / käsivarsillasi lujilla / kuljeta kerallasi / yön pimeimmillä kujilla” sekä ”vie minut / minut vie jonnekin / vie pian / äläkä tuo takaisin / vie kauas, niin kauas / kuin viedä vain voi / missä itkuni ilon helminä pisaroi”.

”Se, että Katri Helena innostui tekstistäni, oli minulle todellinen lottovoitto. Lähestyin häntä varovasti eräällä keikalla, missä hän esiintyi samaan aikaan serkkuni tyttären Johanna Virtasen kanssa. Johanna oli tenavatähti, ja olin hänelle autokuskina tuona iltana. Katri Helena pyysi minua lähettämään sanoituksiani Esa Niemiselle nähtäväksi. Sen menestyksen myötä sain paljon uusia tilaisuuksia sanoittaa”, Svärd toteaa.

Erilaista yhteistyötä eri säveltäjien kanssa

2000-luvun alussa suurimpia Svärdin sanoittamia hittejä olivat Anna Erikssonin laulamat Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, jotka Nieminen sävelsi.

”Eri säveltäjien kanssa työskentely on hyvin erilaista. Olen tehnyt paljon töitä Esan lisäksi Petri Laaksosen ja Tomi Aholaisen kanssa. Ensimmäiset kymmen vuotta kirjoitin lähes aina tekstin ensin, ja sitten sille etsittiin sopiva säveltäjä ja artisti. Kuulin valmiin biisin usein vasta levyltä. Petrin kanssa aloin tehdä valmiiseen sävellykseen sanoja, ja tällaisia tilaustöitä on ollut sen jälkeen paljon. Tunnen nuotit ja olen musikaalinen, mikä auttaa sanoittamisessa. Tomin kanssa puhumme paljon puhelimessa kappaleesta ja kommentoimme toistemme työtä.”

Viime vuosina Svärd on tehnyt paljon yhteistyötä Lauri Tähkän kanssa, esimerkiksi kappaleissa Polte ja Mustaherukan tuoksuinen tyttö. Jälkimmäinen alkaa: ”Kaikkeen oon valmis jos vain jäädä voin sun vierehes / ja painaa huulet tuoksuvalle kaulalles /on siinä mustaherukkaa ja kastanjaa / sen aistin aina kun yö valvottaa”. Kappale valittiin Vuoden iskelmäksi Iskelmä Gaalassa 2020.

”Laurin kanssa keskustelemme pitkään elämästä ja tunteista ja tilanteista, joita kappaleessa käsitellään. Sanat ja sävel syntyvät rinnakkain, ja hän on huippuihana yhteistyökumppani. Meistä on tullut ystäviä”, Svärd kertoo.

Lauri Tähkä ja Matti Mikkola sävelsivät myös vuoden 2018 eniten radiossa soineen biisin, Antti Ketolan esittämän Olisitpa sylissäni, joka sekin on Svärdin sanoittama.

”Seuraavaksi alamme tehdä kappaleita Laurin tulevalle levylle. Aktivoidun myös kirjoittamaan Kaiku Entertainmentille biisejä lähiaikoina”, Svärd kaavailee tulevaa.

Tunnelman luoja ja tunneihminen

Svärd ei ole mikään tarinankertoja, vaan ennemminkin tunteiden ja hetkien tulkitsija.

”Pidän esimerkiksi Maija Vilkkumaan, J. Karjalaisen, Gösta Sundqvistin ja Juha Vainion sanoituksista tosi paljon, mutta itse en kirjoita ollenkaan samalla tavalla. Mustaherukan tuoksuisessa tytössä tuoksu on tärkeässä osassa, ja Kun katsoit minuun sai alkunsa kuusamantuoksusta. Tuoksut ovat minulle tärkeitä, sillä ne vievät paikkaan ja aikaan. Olen tunnelmanluoja ja tunneihminen. Kuvailen ihmisen sisimpiä tuntoja ja pohdin niiden motiiveja.”

Kun katsoit minuun syntyi Svärdin ollessa avioeron partaalla.

”Istuimme kesäiltaa rakkaan ystäväni luona, ja hän pyysi minua kirjoittamaan kuusaman tuoksusta. Sen illan tunnelma tarttui kappaleeseen. Olin silloin vielä naimisissa, ja koin kaipuuta nuoruuteen ja rakastumiseen. Kappaleen valmistuttua vanha tätini oli varma, että minulla oli suhde jonkun kanssa, kun kirjoitin niin intohimoisesti. Hän vihjaili siitä aika suorasukaisesti, eikä uskonut vastaväitteitäni”, Svärd naurahtaa.

Vaikka kappaleesta tulisi hitti, harva pysähtyy miettimään, kuka sen on sanoittanut.

”Joskus saan palautetta suoraan ihmisiltä, jotka kertovat, kuinka jokin kappale on vaikkapa auttanut heitä vaikeassa elämäntilanteessa. Monesti palaute menee artistille, eikä useimmiten päädy sanoittajalle. Kerran Johanna Kurkelan upealla keikalla Turussa mieleni teki nousta ylös ja huutaa, että minä olen tämän sanoittanut. He soittivat itselleni tosi tärkeän kappaleen Minä rakastan elämää ja se oli aivan mahtavasti sovitettu. Hillitsin kuitenkin itseni.”

Sanoitus syntyy muutamassa päivässä

Svärd kokee olevansa hidas kirjoittaja.

”Kyllä minulta muutama päivä menee yhteen sanoitukseen. En ole mikään biisileiri-ihminen. Hion loppuun asti ja haudutan yön yli ja korjaan. Olen kunnianhimoinen tekstieni kanssa. Jos tiedän, kuka artisti kappaleen laulaa, ajattelen, mikä sopisi hänen persoonalleen.”

Hän ei koe olevansa leimallisesti iskelmäsanoittaja.

”Olen kirjoittanut myös lastenmusiikkia, kuoromusiikkia ja musikaalin. En kuuntele iskelmämusiikkia juuri lainkaan, vaan enemmän vaikka 1940-luvun amerikkalaista musiikkia, countrya, lattaria tai portugalilaista musiikkia. Hyvä iskelmäsanoitus on niin kuin mikä tahansa hyvä sanoitus: Siinä pitää olla jotain tuoretta, parhaimmillaan jopa nerokkuutta. Se ei saa olla liian hengästyttävä, vaan lauluun pitää jäädä tulkinnanvaraisuutta. Täytän pian 60 vuotta ja ikä on tuonut elämänkokemusta ja armollisuutta itseä ja muita kohtaan.”

Päätoiminen sanoittaja ja runoilija

Svärd on opiskellut luovaa kirjoittamista avoimessa yliopistossa. Hän työskenteli aiemmin ihan toisella alalla, kehitysvammahoitajana. Vuodesta 2004 hän on ollut päätoiminen sanoittaja.

”Suomessa on kourallinen ihmisiä, jotka elävät sanoittamisella. Opetan myös kansalaisopistossa sanoittamista ja runon kirjoittamista. Olen julkaissut yhdeksän runokirjaakin. Mutta kyllä lähes kaikki minun tuloni tulevat laulujen sanoittamisesta.”

Svärd kertoo kirjoittaneensa aina.

”Minuun on lapsena istutettu rakkaus musiikkiin ja suomen kieleen. Olen köyhän työläiskodin kasvatti Turusta. Isäni lauloi tai vihelsi aina. Hän opetti minulle vanhoja lauluja ja luki aina suurta maailmankirjallisuutta. Minäkin lainasin kirjastosta kirjoja ja luin ja lauloin pienestä pitäen. Kymmenvuotiaana aloin kirjoittaa tarinoita ja teini-ikäisenä runoja.”

Konkarin neuvoja ja palkintoja

Kolmekymppisenä Svärd päätti lähestyä Turkka Malia, joka oli tunnettu osuvista sanoituksistaan ja töissä Musiikki-Fazerilla.

”Lähetin Turkka Malille nipun sanoituksiani ja sain häneltä lyhyen vastauksen. Hän opasti minua asiallisesti, miten sanoituksia tehdään Vainio-Helismaa-perinteen mukaisesti ja korjasi sanoitusteni virheitä. Seuraavaksi vein Turun Musiikkimessuille tuottajien arvioitavaksi tekstejäni ja päädyin taas Malin arvioitavaksi. Koin sen aika kovaksi lyttäykseksi. Hän vertasi tekstejäni Saima Harmajaan ja tulkitsin, että hän piti niitä liian runotyttömäisinä. Myöhemmin olen todennut, että Harmaja onkin oikein mainio runoilija. Kai minulla oli silloin aika hyvä itsetunto, kun en lannistunut Malin arvioinnista”, Svärd naurahtaa.

Vuonna 2008 Svärd myös palkittiin Juha Vainio -palkinnolla, joten traditio taitaa olla hallussa.

”Kun aloin kirjoittaa päätoimisesti, yksi tavoitteeni oli saada Juha Vainio -palkinto. Se oli minulle tärkeä saavutus. Arvostan sitä valtavasti, samoin kuin Pro Iskelmä -palkintoa, jonka sain vuonna 2006, ja Kullervo Linna -palkintoa vuodelta 2017. Tällaiset palkinnot nostavat tekijöitä esiin. Olen tällainen lonely rider. Mutta tuntuu hienolta, että arvostetaan”, Svärd toteaa.