08.05.2013 Teksti: Mika Nikula. Kuvat: -

Teoston avainasiakaspäällikkö Mika Nikula pohtii tanssilavakulttuurin ahdinkoa ja perustelee, miksi se tulisi pelastaa. Voisivatko nykyajan artistit auttaa tässä tehtävässä?

”Iskelmä-Suomi on tarina kaihosta, kilometreistä ja musiikista. Se pureutuu suomalaiseen mollivoittoiseen sielunmaisemaan iskelmän kautta ja kertoo kansansuosikkien monesti traagiset ja rosoiset tarinat.” Näin kuvaillaan Yleisradion sivuilla Teemalta tullutta ohjelmaa, joka varmasti muutti monen käsityksen suomalaisesta iskelmämusiikista. Pekka Laineen rauhoittavan ja mukaansa tempaavan äänen mukana on saanut elää mukana suomalaisen iskelmätähden joskus surullisenkin elämän. Sarjaa ei voi liikaa hehkuttaa ja se on yksinkertaisesti hienosti tehty. Kiitos.

Aihe – suomalainen iskelmäkulttuuri - on myös hyvin ajankohtainen. Parhaimmillaan tanssilavoja on Suomessa ollut nopealla arviolla tuhannen kappaletta. Nykyään tanssilavoilla on vaikeaa ja aktiivisesti toimivia perinteisiä tanssilavoja on koko Suomessa enää reilut sata.

Tanssilavat tulivat itsellenikin tutuksi nuoruudessa. Vehmassalmen tanssilavalla järjestettiin kesäisin tansseja joissa omat vanhempani olivat eri yhteisöjen kautta järjestäjinä. Ne olivat enemmän kuin tapahtuma, ne olivat osoitus yhteisöllisyydestä ja vapaaehtoistyöstä. En ole mikään tanssilavojen vakiokävijä enkä muista, että olisin 80-luvn jälkeen lavoilla edes käynyt. Silti muistan, että oli hienoa muiden lasten kanssa juoksennella tanssivien aikuisten välissä ja liukua pitkiä matkoja lattialla, johon oli juuri heitetty perunajauhoa. Tämän nostalgian hetken haluaisin jakaa myös omien lasteni kanssa.

Tanssilavakulttuurin ahdinko on jo huomattu musiikkialan järjestöissä. Meneillään on menossa mm. ESR-rahoitteinen Vaahto–hanke, jossa tehdään tarkempaa kartoitusta tanssilavojen nykytilasta. Tutkimuksen pitäisi valmistua toukokuun aikana ja toivottavasti sen kautta saadaan lisää ratkaisumalleja ensin tanssilavojen määrän stabilisoimiseksi ja tulevaisuudessa jopa määrän kasvattamiseen.

Tekisi mieli haastaa myös nykyajan artistit laajemmin mukaan talkoisiin. On olemassa loistavia ja nuorempaakin kävijäkuntaa puhuttelevia yhtyeitä, jotka ammentavat osaamistaan tuosta tanssilavakulttuurin Saimaasta. Olisi hienoa, jos esimerkiksi Martti Servo & Napanderin kaltainen nuorisonkin hyvin tuntema artisti ottaisi asiakseen tehdä tanssilavakiertueen. Martti voisi johdattaa Napanderin perinteisen iskelmämusiikin perustuksille. Tämä ei vaadi yksin rohkeutta yhtyeiltä vaan myös tanssilavoilta, joissa on nykyään tuudittauduttu käsittääkseni perinteiseen tanssimusiikkiin.

Oliko juuri Iskelmä Suomen viimeisessä jaksossa, jossa Matti ja Teppo toteavat, että siellä musiikin pitää olla vanhoja perinteisiä ja tunnettuja iskelmähittejä? Olisin ainakin itse valmis maksamaan korkeampaakin lipunhintaa siitä, että näkisin Martti Servo & Napanderin perinteikkäällä, havulta tuoksuvalla tanssilavalla järven rannalla. En edes ottaisi yhteyttä heidän keikkamyyjäänsä ja kinuaisi nimeä normaaliin tapaan listalle. Maksaisin lipun kiltisti ja uskon että kaltaisiani olisi monia. Itse asiassa viimekertaisessa Vaahto–hankkeen ohjausryhmän kokouksessa Agentsien kanssa aikoinaan Suomea kiertänyt Raksu Airaksinen kertoi, että 1970–80-lukujen taitteessa ennustettiin lavakulttuurin kuolemaa. Tällöin yksi hieman standardeista poikkeava yhtye lähti kiertämään tanssilavoja. Tämä yhtye oli Agents, joka aiheutti lavoille suorastaan ryntäyksen osoittaen puheet lavojen kuolemasta varsin liioitelluiksi.

Uskon, että toimivien ja toisistaan huolta pitävien kyläyhteisöjen kautta pystytään vastamaan myös maaseudun kasvavaan syrjäytymisen riskiin. Lisäksi kasvavan tanssilavaverkoston kautta saataisiin lisää paikkoja omien kuntien aloitteleville muusikoille kokea esiintymisen riemua. Tanssilavat ovat pienemmissä kunnissa jopa ainoita mahdollisia paikkoja nähdä ja kokea livemusiikin tunteiden kirjo. Kyllähän aiemminkin rock ja iskelmä ovat samalle lavalle sopineet, joten miksei myös nyt? Jokaisella kunnalla pitäisi mielestäni olla oma ylpeydenaiheensa ja yhteishengen nostattaja, toimiva tanssilava ja mielellään veden äärellä.

Yhteiskunnan pitäisi tehdä kaikkensa sen eteen että ensinnäkin pystymme edes säilyttämään enää jäljellä olevat lavat. Tilanne valitettavasti näyttää juuri päinvastaiselta. Jatkuvasti kiristyvät lakisäädökset anniskelussa, järjestysmiestoiminnassa, meluhaitoissa ja verotuksessa aiheuttavat sen, että toimintaa on lähes mahdotonta saada kannattavaksi. Tästä pienenä, mutta hyvänä esimerkkinä toimii kulttuuri- ja liikuntaseteli. Näillä työnantajan tukemilla seteleillä voin mennä keilaamaan, voin mennä kuuntelemaan konserttia ja voin käydä vaikka jalkapallo-ottelussa. Jostain kumman syystä näillä seteleillä ei voi verottajan mielestä kuitenkaan maksaa menoaan tanssilavalle, jossa parhaimmillaan yhdistyy musiikin tuoma riemu ja tanssin tuoma liikunta. Tämä epäkohta pitää ehdottomasti korjata - mahdollisimman pian.

”If I can change, and you can change. Maybe we all can change.” Nämä hienot sanat lausui Rocky Balboa voitettuaan venäläisen jätin Ivan Dragon Rocky IV:ssa. Samalla ajatusmallilla pystymme pelastamaan tämän kulttuurin. Tanssilavoja ei pelasteta hetkessä. Tehkäämme kaikki kuitenkin pieniä asioita, joilla saamme tanssilavat pelastettua. Aion itse kesällä tehdä jotain, mitä en ole tehnyt sitten tuon 80-luvun. Kesällä tulen kuitenkin tuttuun tapaan kiertämään hienoja Suomen festivaaleja useammankin kappaleen. Aion samalla käydä lavatansseissa.

Kirjoittaja on Elmun ohjelmapäällikkö ja festivaalikävijä, jonka mielestä musiikki on parasta livenä. Mikan mielestä jokaisen vanhemman velvollisuus on tutustuttaa lapsensa konserttien ja festivaalien suomiin elämyksiin. Mikan omien lapsien mielestä hän on komea, viisas, viiksekäs ja ruma.

palaa alkuun