Lausunto esityksestä työttömyysturvan yhdistelmävakuutuksen lainsäädännöksi

VN/14511/2025

Musiikin luova alkutuotanto: Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat, Suomen säveltäjät ja Teosto

Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteeseen uudistaa sosiaaliturvaa siten, että järjestelmä on yksinkertaisempi ja työhön kannustavampi, ja ratkaisee kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia osana sosiaaliturvauudistusta. Osana kokonaisuutta hallitusohjelman mukaan puoliväliriiheen valmisteltiin malli yhdistelmävakuutukseksi. Puoliväliriihessä hallitus linjasi yhdistelmävakuutuksen mallin pohjalta, että osa-aikayrittäjien sosiaaliturvaa parannetaan ottamalla käyttöön yhdistelmävakuutus, jolla vahvistetaan sekä yrittäjänä että työntekijänä työskentelevien toimeentuloturvaa.

Yleistä esityksestä

Yhteiskunnassamme työskentelee kasvava joukko ihmisiä, jotka työllistyvät sekä palkansaajina että yrittäjinä tarjotusta työstä riippuen ja jotka nykyisellään eivät pysty vakuuttamaan työtänsä työttömyyden varalta kokonaisuutena. Osa tuloista ei ole minkään vakuutuksen piirissä. Tällaiseen tulonmuodostukseen kuuluu ominaispiirteenä muun muassa työmäärän, työn keston, työn ajankohdan ja palkkion suuruuden vaikea ennakointi. Lisäksi apurahalla työskentely ei kartuta työssäoloehtoa, vaikka monille luovien alojen ammattilaisille apurahat ovat keskeinen osa toimeentuloa.

Nykyinen työttömyysturva perustuu jakoon työttömien, työntekijöiden ja yrittäjien välillä. Työttömyysetuuteen on oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä.

Henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Sivutoimisen ja päätoimisen yrittäjän rajanveto aiheuttaakin nykyisellään tulkintaongelmia etenkin luovilla aloilla. Tämä johtaa siihen, että moni saa vastoin käsitystään päätoimisen yrittäjästatuksen. Tämän jälkeen työttömyysturvan piiriin pääse ainoastaan, jos osoittaa yrittäjätoiminnan loppuneen tai jos henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta kyseiseen yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä. Jotta yhdistelmävakuuttaminen olisi kannattavaa, olisi henkilön, joka työllistyy tarjotusta työstä riippuen joko palkansaajana tai yrittäjänä, voitava luottaa siihen, että työttömyyden hetkellä pääsee työttömyysturvan piiriin.

Vastaavuus työelämän ja monimuotoisesti työllistyvien henkilöiden tarpeisiin

Yhdistelmävakuutus kohentaisi erityisesti niiden ihmisten asemaa, jotka

• saavat sekä palkkatuloja että muita tuloja, kuten yrittäjätuloja tai apurahaa
• eivät tällä hetkellä täytä palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehtoa erikseen arvioituna
• täyttäisivät työssäoloehdon, jos kaiken työssäolon voisi laskea yhteen, teki töitä missä asemassa tahansa – palkansaajana tai yrittäjänä.

Yhdistelmävakuutus ei ratkaise niiden ihmisten toimeentulohaasteita, joiden työskentely ei riitä täyttämään työssäoloehtoa tai jotka jäävät jostain muusta syystä järjestelmän ulkopuolelle. Vakuutuksesta saattaa tulla myös liian kallis etenkin pienituloisille luovan alan ammattilaisille. Nämä haasteet koskettavat isoa osaa luovien alojen tekijöistä, kun taas yhdistelmävakuutuksesta todennäköisesti hyötyvien henkilöiden joukko on rajallinen.

Yhdistelmävakuutuksen toimivuus ja siten myös houkuttelevuus nojaa sivutoimiseksi yrittäjäksi luokiteltujen ihmisten mahdollisuuteen saada työvoimapoliittinen lausunto, joka puoltaa mahdollisuutta saada työttömyysturvaa. Siksi on keskeisen tärkeää, että työvoimapoliittinen arviointi tehdään onnistuneesti, perustelut ovat riittävän kattavat ja mahdolliset virheet saadaan tunnistettua ja korjattua tehokkaasti. Arvioinnissa on kuitenkin monenlaisia ongelmia yrittäjien kannalta, mikä käy ilmi myös työ- ja elinkeinoministeriön tuoreesta selvityksestä. Siksi moni yrittäjä ei ajattele hyötyvänsä vapaaehtoisesta vakuutuksesta työttömyyden varalta. Nämä ongelmat on ratkaistava, jotta yhdistelmävakuutus voi toimia sivutoimisten yrittäjien osalta. Siksi esitämme viittä konkreettista toimenpiteiden kokonaisuutta järjestelmän erityyppisten ongelmien ratkaisemiseksi. Näitä ratkaisuja on kehitetty laajassa yhteistyössä muiden luovien alojen järjestöjen kanssa.

Siksi esitämme viittä konkreettista toimenpiteiden kokonaisuutta järjestelmän erityyppisten ongelmien ratkaisemiseksi. Näitä ratkaisuja on kehitetty laajassa yhteistyössä muiden luovien alojen järjestöjen kanssa.

Konkreettiset toimet työttömyysturvan ongelmien korjaamiseksi:

1. On varmistettava, että myös palkkatyötä, omaa työtä ja yrittäjyyttä yhdistävillä henkilöillä on mahdollisuus työttömyysturvaan.
   • Sivutoimisen yrittäjän käsitteen tulkintaa on syytä selventää työttömyysviranomaisten tulkintaohjeissa.
   • Kuuden kuukauden kokopäivätyön lisäksi tarvitaan myös osa-aikatyötä paremmin kuvaava ohje siitä, minkä tuntimäärän ylittävä palkkatyö katsotaan merkiksi yrittäjyyden sivutoimisuudesta.
   • Omassa työssään työllistyviksi luokiteltujen henkilöiden kohdalla tarvitaan selkeät toimintaohjeet, joiden mukaan toimimalla omassa työssä työllistymisen katsotaan päättyneeksi ja henkilö työttömäksi tai sivutoimisesti edelleen omassa työssä työllistyväksi – heillä kun ei välttämättä ole yritystä, jonka toiminnan voisi ajaa alas.
   • Päätösten on perustuttava mahdollisimman tarkkaan tietoon henkilön todellisesta työllistymisestä. Henkilön omaan ilmoitukseen tulisi luottaa.
   • Työvoimapalveluiden antamiin ohjeisiin ja päätöksiin on voitava luottaa niin, ettei viranomainen myöhemmin päädy toisenlaiseen, henkilölle haitalliseen tulkintaan.
2. Työssäoloehdon kertymisen tulkinnassa on otettava huomioon työllistymisen tapojen moninaisuus, jotta se toimii mielekkäästi useista eri tulolähteistä epäsäännöllisesti tulonsa kerryttäville luovien alojen tekijöille.
   • Henkilön ilmoitukseen oman työpanoksensa arvosta ja työskentelyn ajoituksesta tulee lähtökohtaisesti luottaa.
   • Tulon maksupäivän sijaan tulee tarkastella tulon perusteena olevan työn ajoittumista.
   • Kriteerien tulee olla läpinäkyvät ja ennakoitavat.
3. Aktiivisuudesta ei pidä rangaista, ja kannustinloukut tulee poistaa.
   • Tällä hetkellä luovan alan ammattilaiset luokitellaan herkästi päätoimisiksi yrittäjiksi tavalla, joka estää työttömyysetuuksien saamisen, vaikka henkilö olisi tosiasiallisesti työtön. Huomionarvoista on, että työttömyysturvan saaminen ei edellytä täyttä tulottomuutta, vaan myös sivutoimisen yrittäjyyden pitäisi olla mahdollista työttömänä.
   • Pelkkä omassa työssä työllistymiseksi määritellyksi tuleminen, yrityksen olemassaolo, ansaintamahdollisuuksien etsiminen tai satunnaisten toimeksiantojen vastaanottaminen ei saa johtaa työttömyysturvan epäämiseen kokonaan, kun henkilö on tosiasiallisesti osittain tai täysin työtön.
   • Yrittäjäksi tai omassa työssään työllistyväksi määritellyn työttömän henkilön pitää voida etsiä itselleen ansaintamahdollisuuksia niin, että tämä toiminta rinnastetaan työnhakuun eikä automaattisesti kokoaikaiseen yrittäjyyteen.
   • Myös lyhytkestoisten työmahdollisuuksien välttelyyn ohjaava kannustinloukku on syytä poistaa siten, että kaikki työ on kannattavaa ottaa vastaan, jolloin henkilö työllistyy sivutoimisesti ja etuuden taso määritellään sivutoimisuuden mukaan.
   • Apurahakauden jälkeinen sivutoimisuustulkinta tulisi tehdä tosiasiallisen työllistävyyden mukaan, edellyttämättä kuuden kuukauden työsuhteisen työn edellytyksen täyttymistä TTL 2:5.4 mukaisesti.
4. Tiivistetään luovien alojen järjestöjen ja julkishallinnon yhteistyötä sosiaaliturvan kehittämiseksi
   • Luovan työn tekemisen tavat ja reunaehdot poikkeavat monilta osin työmarkkinoilla yleisistä toimintatavoista. Alan tilanne myös muuttuu nopeasti. Siksi luovien alojen edustajien ja julkishallinnon välillä tarvitaan jatkuvaa, säännöllistä yhteistyötä, jotta palvelu- ja etuusjärjestelmä saadaan pidettyä ajan tasalla.
   • Tehokkain tapa tiivistää yhteistyötä olisi taiteen, kulttuurin ja luovien alojen järjestöjen sekä julkishallinnon yhteinen työryhmä, joka käsittelisi sosiaaliturvan kehittämistä alan näkökulmasta. Työryhmä voitaisiin perustaa joko itsenäiseksi tai jonkin olemassa olevan luovia aloja edustavan toimielimen yhteyteen.
5. Mahdollistetaan muutoksenhaku työvoimapoliittiseen arvioon muulta taholta kuin keha-keskukselta.
   • Työvoimapoliittinen lausunto on sitova suhteessa työttömyyskassan ja Kelan päätöksentekoon. Silti lausunnosta ei voi tällä hetkellä valittaa millekään ulkopuoliselle taholle.
   • Kassan tekemästä ratkaisusta voi valittaa ensin työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja sitten vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätöksistä ei voi valittaa hallinto-oikeuteen. Näiden valitusten on kuitenkin hankala menestyä nykymallissa, jossa itse asian ytimestä eli päätöksentekoa sitovasti ohjaavista työvoimapoliittisista lausunnoista ei voi valittaa. Usein olisi tarpeen korjata tai tarkentaa itse lausuntoa, jotta sen perusteella tehtyä päätöstä voisi muuttaa.
   • Muutoksenhaun rakenne ylläpitää tilannetta, jossa virheiden oikaiseminen on hakijalle erityisen vaikeaa, mikä syö järjestelmän toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta.
   • Työvoimapoliittisesta lausunnosta valittamisen mahdollistaminen olisi omiaan parantamaan lausuntojen sekä niiden perustelujen laatua sekä tukemaan viranomaisia lausuntokäytäntöjen kehittämisessä, sillä valitukset auttaisivat puutteiden tunnistamisessa.

Lisäksi tahdomme kiinnittää huomiota esityksen puutteisiin apurahansaajien näkökulmasta. Apurahansaajien osalta esitetty ratkaisu on ristiriitainen. Esityksessä muutettaisiin lainsäädäntöä kaikkien apurahansaajien osalta niin, että jatkossa apurahakausi ei olisi hyväksyttävä syy olla poissa työmarkkinoilta. Yhdistelmävakuutetuille ja yrittäjän työttömyysvakuutuksen ottaneille apurahakausi olisi työssäoloehtoa kerryttävää työskentelyä.

Nykyisin apuraha on hyväksyttävä syy olla poissa työmarkkinoilta, jolloin apurahakausi pidentää työssäoloehdon tarkastelujaksoa. Näin ei jatkossa olisi kenenkään osalta. Tätä laajaa muutosta ei voi pitää perusteltuna tapana toteuttaa yhdistelmävakuutuksen edellyttämiä muutoksia työttömyysturvaan. Muutos heikentäisi erityisesti niiden ihmisten asemaa, jotka yhdistävät palkkatöitä apurahakausiin ja joiden työssäoloehdon täyttymisen tarkastelujaksoa apurahakausi nykyisin pidentää. Jatkossa apurahakausi ei pidentäisi tarkastelujaksoa, jolloin apuraha heikentäisi ihmisen mahdollisuutta saada työttömyysturvaa.

Olisikin perusteltua rajata esitetty muutos vain henkilöihin, jotka ovat ottaneet yhdistelmävakuutuksen tai yrittäjän työttömyysvakuutuksen. Muiden henkilöiden kohdalla apurahakauden pitäisi jatkossakin olla hyväksyttävä syy olla poissa työmarkkinoilta. Näin vältettäisiin negatiiviset vaikutukset muihin apurahansaajiin, mutta samalla mahdollistettaisiin työttömyysturvan kerryttäminen henkilöille, jotka eivät ilman apurahojen huomiointia täyttäisi esimerkiksi työssäoloehtoa lainkaan. Tällöin esitys parantaisi niiden ihmisten asemaa, joille ei ole tarjolla riittävästi oman alan palkkatöitä, ja joille apurahat ovat merkittävä tulonlähde.

Isolle osalle taiteilijoista apuraha voi tarkoittaa merkittävästi tavallista parempaa ja varmempaa toimeentuloa apurahakauden ajaksi. Musiikkialalla taas moni joutuu työskentelemään yrittäjänä palkkatöiden vähyyden vuoksi, jolloin he ovat joka tapauksessa palkansaajaa heikommassa asemassa. Näille kohderyhmille olisi parannus, mikäli he voisivat jatkossa vakuuttaa myös apurahojen kautta saadun tulon.

Esityksen taustatöissä (s. 78) esitellään valmisteluvaiheessa harkittuja vaihtoehtoja apurahojen osalta. Yksi vaihtoehto olisi, että työssäoloehdon kertyminen apurahoista koskettaisi vain niitä ihmisiä, jotka vakuuttavat sen joko yhdistelmävakuutuksen kautta tai yrittäjiä vakuuttavassa työttömyyskassassa. Muille apurahakausi olisi edelleen hyväksyttävä syy olla poissa työmarkkinoilta, eli heidän tilanteensa ei muuttuisi (eikä siten myöskään heikkenisi) tämän uudistuksen myötä.

Hallituksen esityksessä todetaan, että tällainen malli lisäisi työttömyysturvan hakemisen ja toimeenpanon monimutkaisuutta. Monimutkaisuuden välttäminen ei kuitenkaan ole riittävä peruste rakentaa mallia, jonka vaikutukset ovat tarpeettoman laajat ja ulottuvat kauas yhdistelmävakuutuksen henkilöpiirin ulkopuolelle. Esitetty malli ei huomioi apurahansaajien tilanteiden vaihtelevuutta riittävällä tavalla. Ei ole perusteltua muuttaa kaikkien apurahansaajien asemaa yhdistelmävakuutuksen tähden, vaan muutos tulisi rajata vain työskentelyapurahan vakuuttaviin henkilöihin.

Yhdistelmävakuutuksen vapaaehtoisuus vakuutetulle

Vapaaehtoisuus on kannatettava lähtökohta ainakin tässä kohtaa yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa. Pakollisuus toisi mukanaan laajan kirjon haasteita, kun lain pitäisi määritellä, kenelle yhdistelmävakuutus olisi pakollinen ja millä ehdoilla.

Työssäoloehdon kertymisen tulkinnassa on otettava huomioon työllistymisen tapojen moninaisuus, jotta se toimii mielekkäästi useista eri tulolähteistä epäsäännöllisesti tulonsa kerryttäville luovien alojen tekijöille. Henkilön ilmoitukseen oman työpanoksensa arvosta ja työskentelyn ajoituksesta tulee lähtökohtaisesti luottaa. Tulon maksupäivän sijaan tulee tarkastella tulon perusteena olevan työn ajoittumista. Kriteerien tulee olla läpinäkyvät ja ennakoitavat..

Ansiopäivärahan rahoitus

Ansio-osan rahoitus pelkällä työttömyyskassan jäsenmaksulla johtaa herkästi tilanteeseen, jossa jäsenmaksu on verrattain korkea. Moni työttömyyskassa tunnistanee tämän ja saattaa päättää olla tarjoamatta yhdistelmävakuutusta ollenkaan. Tällöin yhdistelmävakuutus jää vain pienen joukon turvan muodoksi.

Työttömyyskassalla, joka järjestäisi sekä palkansaajan että yrittäjän ansioturvaa, tai joka järjestäisi jäsenilleen yhdistelmävakuutusta, tulisi olla palkkatuloon ja yrittäjätuloon (mukaan lukien perhehoitajan hoitopalkkio ja työskentelyapuraha) perustuvien etuuksien rahoitusta varten erilliset jäsenmaksut ja erilliset tasoitusrahastot. Kokonaisuudesta tulee näin melko monimutkainen. On tärkeää, että kassaan liittyessä ja työmarkkina-aseman muuttuessa ihminen tietää eri vaihtoehtojen erot ja osaa valita itselleen toimivimman vaihtoehdon. Tämä edellyttää viestinnän ja neuvonnan tehostamista, missä myös julkishallinnon tarjoamilla työllisyyspalveluilla on tärkeä rooli.

Yhdistelmävakuutuksen vakuutuskannan luovuttaminen tai sulkeminen

On ymmärrettävää, että työttömyyskassoille jätetään mahdollisuus luopua yksittäisen vakuutuslajin järjestämisestä esimerkiksi vakuutuskannan sulkemisen tai siirtämisen kautta. Mikäli tätä ei mahdollistettaisi, moni kassa voisi päättää olla tarjoamatta yhdistelmävakuutusta mallin riskien tähden.

Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa, että vakuutettujen jäsenten oikeusturva toteutuu kaikissa tilanteissa. Vakuutuskannan sulkeminen tai luovuttaminen ei saa heikentää jo vakuutettujen jäsenten oikeuksia tai luoda epävarmuutta heidän työttömyysturvansa kannalta.

Yhdistelmävakuutuksen uskottavuuden ja houkuttelevuuden kannalta on keskeistä, että vakuutuksen ottavat henkilöt voivat luottaa järjestelmän vakauteen. Tämän vuoksi on tärkeää, että mahdolliset muutokset vakuutuksen järjestämisessä toteutetaan siten, että vakuutettujen asema säilyy selkeänä ja turvattuna.

Työttömyyskassajaon purkaminen

Nykytilassa työttömyyskassa voi vakuuttaa joko vain palkansaajia tai vain yrittäjiä.  Esityksessä ehdotetaan, että tästä jaosta luovuttaisiin.  Jatkossa työttömyyskassa voisi vakuuttaa joko vain palkansaajia tai vain yrittäjiä taikka sekä palkansaajia että yrittäjiä. Lisäksi työttömyyskassa voisi vakuuttaa monimuotoisesti työllistyviä eli yhdistelmävakuutettuja, jos se päättää mahdollistaa tämän säännöissään.

Työttömyyskassajaon purkaminen on perusteltu muutos. Nykyinen jako vain palkansaajia tai vain yrittäjiä vakuuttaviin työttömyyskassoihin perustuu työelämän rakenteeseen, jossa työnteon muodot olivat selkeämmin toisistaan erillisiä. Työelämän monimuotoistuessa yhä useampi henkilö yhdistää palkkatyötä, yrittäjyyttä ja muita työnteon muotoja.

Luovilla aloilla on tavallista, että sama henkilö toimii eri aikoina tai samanaikaisesti palkansaajana, yrittäjänä ja muissa työnteon muodoissa. Tästä näkökulmasta mahdollisuus vakuuttaa sekä palkansaajia että yrittäjiä samassa työttömyyskassassa tukee paremmin nykyisen työelämän todellisuutta ja helpottaa monimuotoisesti työllistyvien asemaa.

Taloudelliset vaikutukset

Valtiovarainministeriön tekemän mallinnuksen mukaan yhdistelmävakuutuksen piiriin hakeutuisi vakuutuksen käynnistämisvaiheessa noin 30 000 henkilöä, mikä nostaa maksettujen työttömyysetuuksien määrää staattisesti vuositasolla noin 5,5 milj. eurolla. Muutoksesta noin 1,9 milj. kohdistuu Työllisyysrahaston rahoitettavaksi, noin 0,8 milj. valtion ja kuntien, mutta pääasiassa valtion rahoitettavaksi. Loppuosa jää rahoitettavaksi yhdistelmävakuutusta tarjoavien työttömyyskassojen jäsenmaksuilla.

Yhdistelmävakuutuksesta saattaa tulla melko kallis tuote. Lisäksi monella sivutoimisella yrittäjällä voi olla huolena turvan ennakoimattomuus: tällä hetkellä yrittäjän on vaikea ennakoida, että saavatko he työttömyysturvaan oikeuttavan työvoimapoliittisen lausunnon vai tulkitaanko heidän toimintaansa tavalla, joka johtaa turvan epäämiseen. Hinta yhdistettynä tähän epävarmuuteen saattaa rajata henkilöpiirin huomattavasti VM:n mallinnuksen tuottamaa arviota suppeammaksi, jolloin käynnistämisvaiheessa taloudelliset vaikutukset jäisivät selkeästi arviota vähäisemmiksi.

Muut vaikutukset

Kokonaisuudesta tulee melko monimutkainen. On tärkeää, että kassaan liittyessä ja työmarkkina-aseman muuttuessa ihminen tietää eri vaihtoehtojen erot ja osaa valita itselleen toimivimman vaihtoehdon. Tämä edellyttää viestinnän ja neuvonnan tehostamista, missä myös kuntien tarjoamilla työllisyyspalveluilla on keskeisen tärkeä rooli. Siksi on varmistettava, että kunnallisten toimijoiden osaaminen ja resurssit riittävät tarvittavan neuvonnan tarjoamiseen. Valtion tulee tehdä osansa varmistaakseen, että kunnat pystyvät tarjoamaan riittävän palvelutason monimuotoisesti työllistyville eri alojen ammattilaisille.

Suomalaisen taiteen ja kulttuurin kannalta olisi tärkeää, että yhdistelmävakuutus toteutettaisiin tavalla, joka aidosti parantaa mahdollisimman monen epätyypillisessä asemassa työmarkkinoilla olevan ihmisen tilannetta.

Muutoksenhaku

Yhdistelmävakuutuksen toimivuus nojaa sivutoimisten yrittäjien mahdollisuuteen saada työvoimapoliittinen lausunto, joka puoltaa mahdollisuutta saada työttömyysturvaa. Siksi on keskeisen tärkeää, että työvoimapoliittinen arviointi tehdään onnistuneesti, perustelut ovat riittävän kattavat ja mahdolliset virheet saadaan tunnistettua ja korjattua tehokkaasti. Arvioinnissa on kuitenkin monenlaisia ongelmia yrittäjien kannalta, mikä käy ilmi myös työ- ja elinkeinoministeriön tuoreesta selvityksestä. Siksi moni yrittäjä ei ajattele hyötyvänsä vapaaehtoisesta vakuutuksesta työttömyyden varalta. Luottamusta ei ole myöskään siihen, että arvioinnin mahdolliset puutteet saataisiin riittävällä varmuudella oikaistua. Täten työvoimapoliittisen arvioinnin ja sitä koskevan muutoksenhakuprosessin puutteet heikentävät olennaisesti yhdistelmävakuutuksen toimivuutta.

Työvoimapoliittiseen arvioon pitäisi voida hakea muutosta muulta taholta kuin keha-keskukselta, jotta virheet saadaan paremmalla varmuudella tunnistettua ja oikaistua. Kassan tekemästä ratkaisusta voi valittaa ensin työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja sitten vakuutusoikeuteen, mutta on tyypillistä, että kassa toimii työvoimapoliittisen arvion mukaisesti, jolloin valituksen on vaikea menestyä, ellei työvoimapoliittista arviota korjata. Vakuutusoikeuden päätöksistä ei voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Muutoksenhaun rakenne ylläpitää tilannetta, jossa virheiden oikaiseminen on hakijalle erityisen vaikeaa, mikä syö järjestelmän toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta. Työvoimapoliittisesta lausunnosta valittamisen mahdollistaminen olisi omiaan parantamaan lausuntojen sekä niiden perustelujen laatua sekä tukemaan viranomaisia lausuntokäytäntöjen kehittämisessä, sillä valitukset auttaisivat puutteiden tunnistamisessa ja korjaamisessa.

Voimaantulo

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2028 alusta. Työttömyyskassat voisivat ottaa jäsenekseen yhdistelmävakuutettuja vuoden 2028 alusta, jolloin yhdistelmävakuutetun ansiopäivärahaa voitaisiin myöntää ensimmäisen kerran vuonna 2029.