Mitä esitysilmoitukset kertovat musiikkialan solidaarisuudesta?

Yleinen keskustelu musiikkialan ansaintalogiikoista on kytkeytynyt vahvasti teknologiseen kehitykseen ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin. Musiikinkuuntelutottumuksiin merkittävän murroksen tällä vuosituhannella tuoneet suoratoistopalvelut ovat herättäneet jo pidemmän aikaa kysymyksiä siitä, jakautuvatko suoratoistopalveluiden maksamat korvaukset musiikkialan sisällä oikeudenmukaisesti.

Viime vuosina keskustelu on puolestaan keskittynyt enenevästi tekoälyyn. Ansaintalogiikan osalta on keskusteltu erityisesti siitä, miten musiikin tekijät voisivat saada korvauksia tekoälypalveluiden kouluttamisesta ja niiden tuotoksista, kun niissä hyödynnetään tekijöiden tekemää musiikkia.

Aiheet ovat kiistatta tärkeitä. Erityisesti tekoälyyn liittyen on tärkeää saada muodostettua toimivat ja reilut käytännöt näiden ollessa vielä monilta osin auki, mistä lakiasianjohtajamme Jenni Kyntölä kirjoitti tarkemmin omassa TeoStory-näkökulmassaan elokuussa. Merkittävä osa musiikin tekijöiden tuloista tulee kuitenkin edelleen muista lähteistä, kuten tapahtumista. Vaikka tapahtumista on kerätty ja tilitetty korvauksia pitkälti samanlaisella toimintalogiikalla jo pitkään, nykytilassa olisi parannettavaa.

Tapahtumista kerätään enemmän korvauksia kuin radiosta

Teoston tuotot olivat viime vuonna yhteensä 92,3 miljoonaa euroa, josta Teoston keräämiä korvauksia oli 84,8 miljoonaa. Korvauksista 17 prosenttia tuli tapahtumista, mikä tarkoittaa noin 14,4 miljoonaa euroa. Tapahtumat muodostavat siis huomattavan osan Teoston keräämistä korvauksista, ja esimerkiksi radioista viime vuonna kerätty noin 10,2 miljoonan euron summa jäi selvästi tapahtumista kerättyjä korvauksia pienemmäksi.

Tältä osin tapahtumista kerättyjen korvausten kohdentuminen poikkeaakin esimerkiksi radioista, koska siinä missä radiot lähtökohtaisesti raportoivat kanavillaan soitetut teokset itse, keikoilla ja konserteissa esitettyjen kappaleiden ilmoittaminen jää ensisijaisesti tapahtumissa esiintyneiden muusikkojen vastuulle.

Kyseessä ei ole ainoastaan yleinen käytäntö, johon Teosto ohjeistaa. Esitysilmoitusten tekeminen on myös Teoston asiakassopimuksen nojalla jokaisen tekijäasiakkaan velvollisuus. Arviolta jopa puolet tarvittavista esitysilmoituksista jää tästä huolimatta tekemättä. Keikoilta ja konserteista kerätyt tekijänoikeuskorvaukset sisällytetään maksettaviin tilityksiin, vaikka esitysilmoitusta ei olisi tehty, mutta korvaukset kohdennetaan tällöin muiden raporttien perusteella.

Tämän takia esitysilmoituksia jää tekemättä

Miksi esitysilmoituksia sitten jää niin paljon tekemättä? Selvitin tätä yhteiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielmassani Palkka solidaarisuuden varassa? Muusikkojen tekemät esitysilmoitukset musiikintekijöiden tulonlähteenä.

Etenkin uransa alussa muusikot saattavat tehdä keikkoja ennen kuin Teoston toiminta tai musiikkialan ansaintalogiikat ylipäänsä ovat tulleet tutuksi. Esitysilmoitukset eivät välttämättä ole myöskään ensimmäinen asia, mihin muusikot perehtyvät. Jos koko asiasta ei ole tietoinen, on hyvin ymmärrettävää, että esitysilmoitus jää puuttumaan.

Tietämättömyys ei kuitenkaan ole syynä kaikissa tilanteissa. Vaikka esitysilmoitusten merkitys olisi tiedossa ja vaikuttanut muusikon omaankin ansaintaan, esitysilmoituksia saatetaan jättää tekemättä keikoista, joilla on esitetty vain toisten tekemiä kappaleita. Tämä johtuu siitä, ettei esitysilmoituksista koeta hyötyvän mitenkään itse.

Esitysilmoituksen tekeminen nähdään näissä tilanteissa turhana työnä siitä huolimatta, että ilmoituksilla mahdollistettaisiin oikeudenmukainen tulonsaanti omille kollegoille. Tällöin musiikin tekijän ansaintamahdollisuudet ovat käytännössä esiintyvän muusikon solidaarisuudesta kiinni.

Muusikkojen työskentelyyn, samoin kuin moneen muuhunkin luovien alojen työhön, liittyy usein monia limittäisiä työtehtäviä sekä jatkuvaa uusien asioiden haltuun ottamista. Tästä näkökulmasta kysymys siitä, miksi muusikon pitäisi käyttää aikaa vielä tällaiseenkin työtehtävään ilman suoraa omakohtaista hyötyä, on sinänsä ymmärrettävä. Yleisen oikeudenmukaisuuden edistämisen lisäksi esitysilmoitusten tekeminen edistää kuitenkin lopulta myös muusikon omia etuja.

Mitä hyötyä esitysilmoituksen esitysilmoitusten tekemisestä on?

Musiikkialan työskentelymahdollisuudet ja ansaintalogiikat ovat vahvasti verkottuneita, jolloin tulonsaannin ennustettavuus itsessään on asia, mistä kaikkien voi katsoa hyötyvän. Ylipäänsä on helppoa väittää, että epävarmuus tulonsaannista on omiaan vähentämään työskentelyn houkuttelevuutta. Tutkielmani aineistosta käykin ilmi, miten yhteistyötä saatetaan välttää, jos potentiaalisilla yhteistyökumppaneilla on epäilyksiä korvauksetta jäämisestä puuttuvien esitysilmoitusten takia.

Mitä yleisempää esitysilmoitusten tekeminen jokaisen keikan jälkeen on, sitä todennäköisemmin konsepti tulee esimerkin sekä aiheesta keskustelemisen kautta tutuksi myös niille, jotka eivät ole siitä aiemmin kuulleet. Jos omat teokset joskus päätyvät toisten esittämiksi, näistä saa korvaukset sitä todennäköisemmin, mitä paremmin Teoston esitysilmoituskonsepti on alalla tiedossa.

Esitysilmoitukset parantavat myös tapahtumien lisensoinnin ja sitä kautta tekijänoikeuskorvausten keräämisen tarkkuutta. Tällöin esitysilmoitusten vaikutukset eivät jää ainoastaan korvausten jakautumiseen, vaan niillä on vaikutusta myös Teoston asiakkailleen maksamien tilitysten kokonaiskertymän suuruuteen.

Musiikkialan etuja edistetään yhdessä

Jos palataan musiikkialaa viime vuosina puhututtaneisiin aiheisiin, niissä yhdistyy sekä jaettu huoli tai kokemus epäoikeudenmukaisuudesta että tähän vastaava musiikkialan yhteinen edunvalvonta eri toimijoiden kesken.

Teosto pyrkii vaikuttamaan tekoälyä koskevaan lainsäädäntöön yhteistyössä eri maiden tekijänoikeusjärjestöjen ja kansainvälisten kattojärjestöjen kanssa. Suoratoistopalveluihin liittyvistä kysymyksistä voidaan nostaa esimerkiksi eurooppalaisen kattojärjestö GESACin muutama vuosi sitten teettämä tutkimus tekijöiden asemasta Euroopan suoratoistomarkkinoilla ja tämän jälkeen muodostetut tavoitteet kestävämmän ja tekijäystävällisemmän markkinan saavuttamiseksi.

Oman lukunsa lähihistoriaan kirjoitti koronaviruspandemia, jonka vaikutukset musiikkialalle olivat poikkeuksellisen mittavat. Koronaviruspandemian arvioitiin aiheuttaneen musiikkialalla jopa satojen miljoonien eurojen tulonmenetykset, kun tapahtumien järjestämiseen kohdistetut rajoitukset vaikuttivat joko suoraan tai välillisesti lukuisiin eri toimijoihin. Vastalauseena alalla muodostettiin organisaatiorajat ylittäviä yhteenliittymiä, uusia toimintamalleja ja kannanottoja jopa siinä määrin, että musiikkialan koettiin näyttäytyneen pandemian vallitessa historiallisen yhtenäisenä.

Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on viime kädessä kyse siitä, että musiikkialalla on kokoonnuttu yhteen varmistamaan oikeudenmukainen tulonsaanti, kun sen on koettu olevan uhattuna. Voidaankin pitää ilmeisenä, että tämänkaltaisissa kysymyksissä saadaan parempia tuloksia aikaan, kun alalla toimitaan kollektiivisesti yhteisten etujen eteen. Miksi samaa suhtautumista ei siis ulotettaisi myös niihin tilanteisiin, missä yhteisten etujen edistäminen on omasta toiminnasta kiinni?