Matti Mikkola: ”Voiko itsensä etäännyttää ja käyttää vain ammattitaitoa?”
Matti Mikkola tunnetaan biisintekijänä Tehosekoitin- ja Saimaa-yhtyeistä. Teoston Säv.San.Sov.-podcastissa hän avaa persoonallista urapolkuaan ja havainnoi työympäristössään tapahtuneita muutoksia.
Pääosin Saimaa -yhtyeen johtajana viime vuosina vaikuttanut Matti Mikkola on kulkenut pitkän matkan lahtelaisesta punkteinistä säveltäjä–sanoittaja–sovittajaksi, joka hallitsee partituurien kirjoittamisen jopa sinfoniaorkesterille. Mikkolan kasvu musiikin pariin ja musiikin parissa on sarja kiintoisia sattumia. Jäätyään sairastelevana lapsena kotihoitoon piano veti puoleensa, ja alle kouluikäinen Matti tuli oppineeksi musiikista paljon orgaanisesti.
Toinen eteenpäin vienyt sattuma oli piirtämisestä innostuminen, joka puolestaan johti yläasteen kuvataidepainotteiselle linjalle. Kuvataiteita Mikkola kiittää siitä, että niiden ansiosta hän ymmärsi jo varhain käsitteellisyyden ja teoksen merkityksen tärkeyden.
”Jos sä maalaat vaikka peltomaiseman, se ei ole tavallaan mitään. Siihen pitää keksiä toinen level, että miksi se on maalattu? Mikä siinä on se ajatus?”
Sama koskee musiikkia. Mikkola muistuttaa, että vastaavasti kuvataidekoulussa saman ajattelutavan oppivat monet rockin ensimmäisen brittiaallon legendaariset tekijät Rolling Stonesista lähtien.
Tehosekoitin oli kasvualusta
Mikkola on säveltänyt hittejä monille suomalaisille artisteille. Hänen omia bändejään ovat Tehosekoitin (aktiivinen 1991–2004, 2009 ja 2020–2022) sekä Saimaa. Tehosekoitin oli kasvualusta, jossa teini-ikäisestä nuoreen aikuisuuteen kasvanut Mikkola otti haltuun paitsi keikkamuusikon, myös biisintekijän työn.
”Jo silloin tuli alitajuisesti analysoitua sitä, mitä nykyisin kutsuttaisiin nimellä big data.”
Tällä Matti Mikkola tarkoittaa yleisön vaihtelevaa vastaanottoa eri biiseille: yhtyeen itse kunnianhimoisimpina pitämät kappaleet hävisivät suosiossa ”lällylälly”-biiseille. Tämä johti ensimmäisen kerran Mikkolan uralla ylenkatseeseen yleisön vastaanottokykyä kohtaan.
”Se on tullut myöhemmin todistettua monta kertaa.”
Siksi Mikkola tekee nykyisin mieluummin musiikkia marginaalissa kuin valtavirrassa.
Mikkola pohtii myös keskenään ristiriitaisten asioiden vaikutusta uraansa ja näkemyksiensä muodostumiseen sekä valintoihinsa musiikin tekijänä. Vaikuttavia tekijöitä on paljon: ironia ja musiikillisen kunnianhimon kasvaminen sekä asiat, joita ei musiikintekijänä ei voi ennalta arvatakaan. Oman rajallisuuden kohtaaminen, keskenään eri suuntaan yhtyeen tulevaisuutta hahmottelevat bändin jäsenet ja ties mistä Yhdysvaltain merijalkaväen keinovalikoimaa muistuttava tapa räjäyttää ja rikkoa olemassa oleva, että on tilaa kasvattaa uutta.
Pitkään uraan mahtuu myös miettimisen hetkiä: miten säveltäjä käyttää ammattitaitoaan? Monet Tehosekoittimelle kirjoitetut kappaleet olivat henkilökohtaisia. Bändin hajottua Mikkola tunsi olevansa vapaa katsomaan tekemistään uudesta kulmasta.
”Voinko etäännyttää itseni ja käyttää vain ammattitaitoani biisintekoon?”
Haastattelijana pitkän linjan musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.