Brändi on artistin arvokkain pääoma
Olen saanut vaikutelman, että brändäys on käsitetty musiikintekijöiden keskuudessa kovin väärin. Brändi sanana herättääkin monelle mielikuvan pr-kikkailusta, sumuttamisesta ja valehtelusta. Toisin sanoen brändi ei ole totta kovinkaan monelle.
Henkilöbrändääminen ei kuitenkaan ole jotain päälleliimattua ja ulkokohtaista, vaan autenttista ja omasta persoonasta kumpuavaa. Brändi on selkeä ja rehellinen ja juuri sen vuoksi kiinnostava.
Mikäli brändiin liittyvät mahdollisuudet voitaisiin ymmärtää ilman negatiivisia lähtöasenteita, siitä voisi olla paljon hyötyä muun muassa juuri artisteille. Etenkin niille, jotka ovat paljon julkisuudessa
Hyvä henkilöbrändi on autenttinen ja selkeä
Henkilöbrändäyksen voisi pelkistää hiljentymiseksi oman itsensä ääreen. Tärkeää on löytää itselleen keskeiset arvot ja kiinnostuksen kohteet. Näistä käsin lähtee kaikki kommunikointi.
Siinä, että pyrkii kirkastamaan sielunmaisemansa muillekin ymmärrettävään muotoon, ei ole mitään väärää tai negatiivisessa mielessä kaupallista – pikemminkin päinvastoin. Selkeä minäkuva ja arvomaailma voivat tehdä elämästä entistä mielekkäämpää. Julkisuudessa työskentelykin selkiytyy, kun tulee keskityttyä itselle tärkeisiin projekteihin ja asioihin.
“Vulnerability leads to connection and trust.“
– Seth Godin, 30.1.2013
Artisti ja brändi ovat erottamattomia, sillä brändi sisältää kaiken, mitä artisti tekee: musiikin, haastattelut, promokuvat, sosiaalisen median, tiedotteet ja myös sen, miten juttelee tuntemattomalle, joka pysäyttää kadulla. Näistä teoista muodostuu hiljalleen myös artistin maine: toisin sanoen se mitä ihmiset puhuvat, kun artisti ei ole itse paikalla.
Miten levy-yhtiöt sopivat kuvaan? Levy-yhtiö on erinomainen apu arvojen välittämiseen. Brändiksi siitä ei kuitenkaan ole, sillä fania ei kiinnosta levy-yhtiö. Fania kiinnostaa artisti. Siksi artistien tulisikin keskittyä itseensä ensimmäiseksi ja vasta sen jälkeen miettiä, miten levy-yhtiö voi, jos voi, olla heidän uralleen hyödyksi.
Mitä voimme oppia Pate Mustajärveltä?
Uskon esimerkiksi, että Pate Mustajärvi on häpeilemätön oma itsensä. Siksi hän onkin loistava esimerkki siitä, mitä tarkoitan hyvällä henkilöbrändillä. Uskallus olla oma itsensä vaatiikin rohkeutta laittaa itsensä alttiiksi kerta toisensa perään, ja juuri tästä kumpuaa uskottavuus, herkkyys ja mahdollisuus kontaktiin yleisönsä kanssa. Pate vetoaa niihin, jotka hänen tarinaansa samaistuvat, eikä muilla ole edes väliä.
Paten taustalla ei liene mitään “brändityöryhmää”. Päinvastoin voin kuvitella, miten hän on mökkilaiturilla saunakalja kädessään pohtinut, mitkä asiat tuntuvat hyviltä ja mitkä eivät, ja toiminut tuntemustensa mukaan. Se on juuri sitä oman visionsa kiteyttämistä ja itselleen rehellisenä pysymistä – ja työelämän näkökulmasta hyvä henkilöbrändi.
Henkilöbrändiä ei pidä sekoittaa uutuuden viehätykseen, joka sekin on yleistä musiikkialalla. Jos nyt päätettäisiin etsiä nuori “2010-luvun Pate” ja jalostaa siitä hittituote, siinä varmasti onnistuttaisiin. Skoutattaisiin laulukilpailuilla kriteerit täyttäviä nuorukaisia ja katsottaisiin kenestä saadaan rakennettua markkinarakoon istuva tuote.
Me kaikki myös tiedämme, mitä tällaisille hittituotteille tapahtuu: ne korvataan pian toisilla, vielä uudemmilla ja sopivammilla. Emme samaistu, me ihastumme – ja lopulta kyllästymme.
Artistin onkin hyvä ymmärtää, kummassa luokassa hän haluaa painia. Uutuus tulee ja menee nopeasti siinä, missä henkilöbrändi rakentuu tuskallisen hitaasti, mutta voi poikia pitkän uran. Ei vuosikymmeniä kestänyttä uraa voida keinotekoisesti rakentaa yhdessä yössä, vaan se muodostuu onnistumisten ja vastoinkäymisten kudoksesta yhdessä fanien kanssa. Niin kuin sen ainoan oikean Patenkin tapauksessa.
Halusimme tai emme, meillä kaikilla on maine
Oman henkilöbrändin pohtiminen voi kuulostaa päälle liimatulta, mutta todellisuudessa se ei ole sitä. Itse nimittäisinkin sitä mieluummin itsensä juurruttamiseksi tai yhteyden löytämiseksi omaan sisimpäänsä.
Sen jälkeen kun itse selvitin itselleni kuka olen artistina, mitä arvoja edustan ja mitä haluan tälle maailmalle oman elämäni kautta antaa, olen voinut päästää irti kyseenalaistamisesta ja vertailusta. Kuljen aallokossa – välillä aallonhuipulla, välillä karikon pohjalla – mutta vääjäämättömästi, omalla tyylilläni, kohti itse valitsemaani horisonttia. Minulla on siis visio siitä, mitä haluan, ja missio, eli itseäni suurempi syy nousta aamulla sängystä. Toisille visionsa kiteyttämisessä ja henkilöbrändäyksessä on kyse juuri tästä ammatillisen itsensä löytämisestä, toisille se tarkoittaa jotakin pinnallista ja epäaitoa.
Suhtautuu brändäykseen miten tahansa, meillä jokaisella on maine – halusimme tai emme. Se kiirii meidän edellämme ja seuraa varjona perässä. Siihen, minkälaista tarinaa maineemme meistä kertoo, voi onneksi jokainen omalla toiminnallaan vaikuttaa.
Heräsikö sinulle ajatuksia henkilöbrändistä ja maineesta? Keskustelu jatkuu Twitterissä ja Facebookissa: @teosto_ry & @annimattila
—
Lähteet: Bruce Dickinsonin ja Seth Godinin puheenvuorot.