kansanmusiikki, musiikintekijä, Teosto-palkinto, elokuvamusiikki
26.03.2018 Teksti: Pasi Kostiainen. Kuvat: AJ Savolainen

Viulisti Tero Hyväluoma on ansioitunut kansanmuusikkona, mutta Hyväluoma Groupin kootessaan hän halusi rikkoa genrerajoja. Kokoonpanon albumi Reflection on yksi tämän vuoden Teosto-palkintoehdokkaista.

Hyväluoma Groupin muodostavat viulisti Tero Hyväluoma, haitaristi Harri Kuusijärvi, pianisti Matias Tyni, basisti Vesa Ojaniemi ja rumpali Jesse Ojajärvi.

Kuten yhtyeen nimestä voi päätellä, sen johtaja on viulisti Hyväluoma – hän on säveltänyt ehdokaslevyn kahdeksasta kappaleesta seitsemän.

Hyväluoma tunnetaan ennen kaikkea kansanmusiikkia soittavana ja tuntevana viulistina. Hän on valmistunut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä, toimittanut kotiseutunsa Keski-Pohjanmaan vahvasta kansanmusiikkiperinteestä teoksen Vetelin viulumestarit (Kansanmusiikki-instituutti, 2011), voittanut pelimanniviulun Suomen mestaruuden ja opettanut viulun soittamista Suomessa ja ulkomailla – sekä levyttänyt ja esiintynyt useissa eri kokoonpanoissa.

Reflection -albumin musiikkia viulisti-säveltäjä ei laittaisi mihinkään lokeroon.

”Uskon, että jollakin tapaa tekemisieni pohjalla kuuluu kansanmusiikki, mutta säveltäessäni en ajatellut tekeväni mitään tietyntyylistä musiikkia. Pyrin laittamaan paperille sen, mitä päässäni soi välittämättä tyylilajeista sen kummemmin”, sanoo Hyväluoma, joka on soittanut myös muun muassa Ismo Alangon ja Kimmo Pohjosen projekteissa.

”Yksi asia, josta kansanmusiikissa pidän, on vahva melodiikka. Melodia on mielestäni usein korostetummassa asemassa kuin esimerkiksi jazz-musiikissa ja sitä myös toistetaan perinteisesti enemmän. Yhtyettä perustaessani yhtenä ajatuksena oli yhdistää vahva melodisuus enemmän jazz-puolelle nojaavaan improvisaatioon ja elokuvamusiikilliseen visuaalisuuteen.”

Hän valitsi soittajat yhtyeeseensä jättäen heidän tulkinnoilleen tilaa.

”Olin nähnyt heistä jokaisen soittamassa jossain niin, että suuni oli loksahtanut auki: Tämän kaverin kanssa pitää päästä tekemään yhteistyötä.”

”Jokaisella heistä on todella vahva, persoonallinen oma äänensä ja halusin saada ne kuuluviin sävellyksissä. Hieman sattumalta yhtyeeseen tuli edustusta kansanmusiikki-, jazz – ja taidemusiikkipuolelta, mutta se on ollut rikastava tekijä. Varsinkin, kun kaikilla heistä on taustasta riippumatta ennakkoluuloton asenne ja laaja genrerajat ylittävä musiikillinen yleistieto.”

Mitä Hyväluoma haluaa sitten ilmentää levyn nimellä Reflection? Hän aloittaa vastauksen muistuttamalla, että sanan yksi suomennos on kuvajainen.

”Usean kappaleen lähtökohtana on jokin mielikuvakuva, kuviteltu tilanne tai kuvajainen. Esimerkiksi Vekkula Survivor -kappaleen taustalla on se, että etsin pianosta uusia sointuvärejä. Löysin soinnun, josta tuli mieleen peilitalo, jonkinlainen Vekkula tai hupitalo – ahdistavassa mielessä. Syntyi ajatus, että on eksynyt sinne peilitaloon vääristymien keskelle. Eli se, jonka on tarkoitus olla hauskaa, muuttuukin painajaiseksi, kun paikalta ei löydä ulos”, Hyväluoma kuvailee.

”Loppujen lopuksi kävi niin, että tuon kappaleen musiikillinen maailma muotoutuikin aloitussoinnun jälkeen hieman erilaiseksi kuin se alkuperäinen ajatus. Sävellys siis tavallaan alkaa siitä, kun nälkäkuoleman partaalla löytää oven ja lähtee raahustamaan hämmentyneenä kotiin miettien, kuinka oli juuri heittää veivinsä eksymällä Vekkulaan.”

”Levy heijastelee tietysti minun musiikillisia mieltymyksiäni sävellyshetkellä. Mutta olisihan se hienoa, jos tekstitön musiikkini herättää myös kuulijalle mielikuvia tai kuvajaisia.”

Lue lisää Teosto-palkintoehdokkaista: 

Astrid Swan

Meriheini Luoto

palaa alkuun