Juuri & Juuri Teosto-palkintoehdokkuudesta: ”Arvostuksen osoitus kansanmusiikkigenrelle”
Kansanmusiikki-duo Juuri & Juuri aikoo olla uskollinen valitsemalleen polulle vielä vuosikymmenen päästäkin. Luovuus yhdistettynä perinneänkyröintiin toimii paitsi taiteellisesti, mutta tuo myös leivän pöytään Emilia Lajuselle ja Eero Grundströmille.
Mikä toi teidät alunperin musiikin ja pariin?
Eero: ”Musiikkia lähestyin montaa kautta: Vanhemmat veivät niin klassisiin konsertteihin kuin Kaustisen festivaaleillekin. Halusin soittaa itsekin. Musiikkiluokan ja musiikkiopiston rinnalle tulivat aikanaan kansanmusiikin kesäkurssit ja bassonsoitto hevibändissä. Lukiolaisena suuntauduin yhtä paljon jazziin ja kansanmusiikkiin, mutta kansanmusiikki voitti. Siinä oli jotenkin enemmän tilaa olla, tehdä itse ja onnistua. Spontaani vire -yhtyeen perustamisella vuonna 1992 ja aktiivisella keikkailulla oli myös tärkeä osuus suuntautumisen valintaan. Ammattiopinnot alkoivat vuonna 1995. ”
Emilia: ”Aloitin klassisella musiikilla, mutta hyvin pian kansanmusiikin kesäkurssit tempasivat mukaansa. Ammattikansanmusiikkiyhtye Tallarin muusikoiden opissa olin monta vuotta jo ennen Sibelius-Akatemian nuorisokoulutusta ja Kaustisen musiikkilukiota ja myös niiden vuosien aikana. Lopulta kansanmusiikki voitti klassisen musiikin ja aloitin ammattiopintoni Sibelius-Akatemiassa 1999. Kansanmusiikin vapaus ja luovuuden moninaisuus kiehtoo minua suuresti ja jotenkin tuntuu että se sopii paljon paremmin persoonalleni.”
Entä yhteisen projektin äärelle?
”Emilia ei ollut mukana Spontaani vireen ensimmäisessä kokoonpanossa, mutta liittyi yhtyeeseen 2000-luvun alussa. Yhteisen soittotaipaleemme aloittanut yhtye soittaa itse sävellettyä progressiivista ja vaudikasta korkean kofeiinipitoisuuden nykykansanmusiikkia.”
”Kymmenisen vuotta sitten meille tuli pari duokeikkaa joissa soitimme perinteisiä pelimannisävelmiä ihan vaan suoraviivaisesti, sovittamatta. Homma toimi niin hyvin että päätimme virallistaa duon olemassaolon. Soittokilometrejä kertyi myös Elina Lajusen ohjaamassa Puupoika-esityksessä (kansanmusiikkia ja nukketeatteria yhdistävä esitys) Helsingin Seurasaaressa kesinä 2006, 2007 ja 2008 sekä Emilian maisteri- ja ensikonserteissa. Olemme soittaneet yhdessä monenmoista fuusio- ja taidekansanmusiikkia, mutta Juuri & Juuri -duo keskittyy nimensä mukaisesti perinteeseen.”
”Aluksi ohjelmisto koostui pelimannimusiikista ja kansanlauluista, mutta sitten halusimme laajentaa ohjelmistoa, tajuntaa ja yhteissoiton ulottuvuuksia uuteen suuntaan. Kesällä 2012 esitimme Hiljainen haltioituminen -teemakonsertin ensimmäisen version Seurasaari soi -festivaalilla Seurasaaressa. Konsertti koostui arkaaisista karjasoittomelodioista sekä kantele- ja jouhikkosävelmistä. Tätä vanhaa perinnettä on yleensä soitettu yksin, vapaasti muunnellen ja improvisoiden. Haasteenamme oli löytää sellainen tapa sovittaa joka pitää paketin koossa mutta säilyttää mahdollisimman paljon vapautta ja tilanteessa elämistä. Pyrimme perinteisyyteen, mutta samalla tulimme luoneeksi uutta, ennen kuulematonta musiikkia.
Miltä Teosto-palkintoehdokkuus tuntuu?
”Mahtavalta tuntuu! Tämä on suuri kunnia meille ja samalla myös arvostuksen osoitus koko kansanmusiikkigenrelle. Juuri & Juuri on sovittanut ohjelmistonsa perinteiseen tapaan: soittamalla, kuulon- ja muistinvaraisesti. On hienoa että tällä tavalla tehty musiikki kilpailee samalla viivalla uusien sävellysten kanssa. ”
Miten Pelimannit / Hiljainen Haltioituminen syntyi?
”Aluksi oli tarkoitus äänittää vain Pelimannit, mutta koska Hiljaisesta haltioitumisesta tuli niin hieno halusimme sitäkin puolta mukaan. Kaikki ei olisi mahtunut kuitenkaan samalle levylle ja ohjelmistojen sekoittaminen ei muutenkaan tuntunut hyvältä, joten teimme CD-formaatin kuoleman kunniaksi tuplalevyn. Päätimme että ei tingitä nyt mistään, tehdään myös kannet viimeisen päälle. Oikeastaan tämä ei ole tuplalevy vaan kaksi itsenäistä levyä samassa paketissa. Jimmy Träskelinille kiitos hienoista kansista ja valokuvista ja Taito Hoffrenille kiitos levyn masteroinnista ja uskalluksesta julkaista moinen paketti. ”
”Levy äänitettiin itse Eeron laitteilla tunnelmallisessa Kilon VPK:n talossa Espoossa. Aikaa kului 4 päivää, eli 2 päivää/levy. Moniraitaa ja editointisaksia ja liimaakin käytettiin vaikka aika luomunahan tuo meni; kaikki soitettiin ja laulettiin yhtä aikaa ja päällekkäisäänityksiä ei tehty. Halusimme että soittajat tulevat lähelle, mutta myös luonnollinen tila kuuluu. Mitään dogmaa miksauspuolella ei kuitenkaan ollut. Tarkkakorvaiset voivat bongata monenlaista pientä väritystä.”
”Vähän mietitytti että voiko Hiljainen haltioituminen -levylle laittaa näin pitkiä versioita, mutta päätimme olla lyhentämättä, ja se oli oikea ratkaisu. Tämä musiikki on juuri tämän mittaista, pitkää ja polveilevaa. Maailmassa on pula juuri tällaisesta musiikista. ”
Levyn teksteissä kerrotaan näin:
Pelimannit piti tehdä, koska sellaista ei juuri kuule. Popitetun kansanmusiikin vastapainoksi halusimme etsiä voiman kappaleista itsestään, juurilta. Emme voi mennä sata vuotta sitten eläneen pelimannin nahkoihin, mutta voimme olla tekemättä sovitusta ennen kuin soitamme alkuperäisen. Siksi äänitimme levyn niin että pakkauksessa voi lukea: Ei lisättyä pop-musiikkia.
Hiljainen haltioituminen piti tehdä, koska juuri sellaista ei kuule. Me soitamme yhdessä arkaaista musiikkia, jota aina on soitettu yksin, kanteleella, jouhikolla, paimensoituilla. Halusimme etsiä ja löytää kahden soittajan väliin saman virtauksen kuin yksinäisellä äijällä hämärtyvässä pirtissä soittamassa loputonta kisavirttään: yksinkertaiset ainekset, loputon muuntelu.
Kannatti tutkia ne A. O. Väisäsen kokoelmat. Vanha musiikki pakotti uuteen. Melodia ja säestys sulautuivat. Kun harmooni eläytyi kanteleeksi, ei enää ollut melodia- ja säestyskättä, vaan kaksi kättä lomittain takomassa sävelikköjä vuoron perään. Soitto ja ajattelu piti rakentaa uusiksi. Ja vaikka syvältä viulun soinnista löytyi jouhikko, kanteletta siellä ei ollut, ennen kuin sen hahmotteli jousella ja viidellä kielellä.
Tuplalevy tästä tuli, koska olemme soittaneet yhdessä kymmenen vuotta.”
Mitä Juuri & Juuri tekee 10 vuoden päästä?
”Perustyö perinteen parissa jatkuu. Takana useita teemakonsertteja eri alueiden, soittajien ja perinteiden parissa, laulua unohtamatta. Välillä päästämme myös uuden musiikin irti. Juuri & Juuri ei edelleenkään ole suurten kansanjoukkojen musiikkia, mutta ympäri maailmaa meillä on kuulijoita joille käymme säännöllisesti soittamassa. Teemme yhteistyötä myös muiden taiteenalojen kanssa kuten tanssin ja teatterin kanssa. Ehkä myös kuvataiteen. 10 vuoden päästä on viimeistään todistettu että oman polun seuraaminen kannattaa. Perinneänkyröinnin ja luovuuden yhdistelmä toimii taiteellisesti, mutta myös tuo meille leivän pöytään.”