Klassinen musiikki kovassa kurssissa – löytyykö kotimaisia osaajia myös jatkossa?

Monet kotimaiset orkesterit ja musiikkijuhlat ovat raportoineet kasvaneista kuulijamääristä. Kasvu on ollut osin merkittävää.

— Kasvuun vaikuttanee osaltaan se, että klassista soittoa harrastaneiden määrä kasvoi 1980- ja 90-luvuilla. Nyt he ovat siirtyneet kuulijoiksi. Tyypillinen klassisen musiikin kuulija on tosin yli viisikymppinen, mutta nuorempia ikäluokkiakin on mukana, Sibelius-Akatemian lehtori, Radion Sinfoniaorkesterin soolofagotisti Jussi Särkkä sanoo.

— Lisäksi musiikkikoulutusjärjestelmässämme tapahtui voimakasta kehitystä 1970- ja 80-luvuilla. Tämä on nyt kuultavissa orkesterien soitossa, mikä varmasti lisää kuulijoiden kiinnostusta. Laatu on aina muodissa.

Klassisen musiikin opiskelun peruspuitteet ovat Suomessa edelleen hyvässä kunnossa.

— Meillä on noin sata musiikkioppilaitosta ympäri Suomea. Soittajat pääsevät hyvän ammattitaitoisen musiikkiopetuksen piiriin. Lisäksi ympäri Suomea on musiikkijuhlia ja muita tapahtumia, joissa on kansainvälisesti laadukasta tarjontaa varsinkin kesäaikaan.

Kotimaiset hakijamäärät laskeneet

Tulevaisuuden suhteen on kuitenkin epävarmuustekijöitä.

— Klassisen puolen hakijamäärät ovat laskeneet jo vuosia koulutuksen kaikilla neljällä tasolla, niin musiikkiopistoissa, konservatorioissa, ammattikorkeakouluissa kuin maamme ainoassa musiikkikorkeakoulussa eli Sibelius-Akatemiaa. Ainakin Sibelius-Akatemiassa myös hakijoiden taso on laskenut.

—  Kevyen musiikin osuus on kasvanut musiikkiopistoissa hitaasti mutta tasaisesti. Tämä ei ole sinänsä huono asia, mutta on saattanut vähentää hieman suuntautumista klassisen musiikin puolelle, jota opetuksesta on edelleen yli 90 prosenttia.

Erityisesti useiden puhallinsoitinten tilanne on huonontunut.

— Esimerkiksi fagotin, oboen ja trumpetin kohdalla voidaan puhua selkeästä kriisistä. Muun muassa viulun, pianon ja sellon tilanne on edelleen kohtuullisen hyvä. Niissäkin alkaa kuitenkin olla syytä huoleen, trendi on samansuuntainen kuin puhallinsoittimissa.

Vahvan julkisen tuen ansiosta musiikkioppilaitosten lukukausimaksut eivät ole juuri  nousseet valtakunnallisesti.

— Pääkaupunkiseudulla korkeahkot lukukausimaksut ovat olleet ongelmallisia erityisesti monilapsisissa perheissä jo pitkään.

Särkän mukaan klassisen musiikin ammattiopintoja tekevillä on aiempaa enemmän puutteita tarvittavan työmäärän hahmottamisessa ja asenteessa.

— Pitkäjänteisyyttä ja erittäin ahkeraa työntekoa vaativa klassisen musiikin soittoharrastus on jäämässä monien muiden tarjolla olevien harrasteiden varjoon.

Aasiasta ja Itä-Euroopasta enemmän soittajia

Samalla kun musiikkiopintoihin hakevien suomalaisten määrä on vähentynyt, Sibelius-Akatemiaan hakevien ulkomaalaisten määrä on kasvanut voimakkaasti.

— Näin kotimaiset pyrkijät ovat varsinkin tason laskiessa yhä ahtaammalla.

Kansainväliset huiput tulevat enenevissä määrin Aasiasta ja Itä-Euroopasta.

— Niin Suomessa kuin monissa muissa länsi- ja keskieurooppalaisissa maissa musiikkikorkeakouluihin tulee yhä enemmän opiskelijoita esimerkiksi Kiinasta, Koreasta, Romaniasta, Moldoviasta, Bulgariasta,Unkarista ja Turkista. Tämä korostuu puhallinsoittimissa, mutta jonkin verran myös monissa jousisoittimissa.

Särkkä toteaa, ettei suomalaisuus ole edellytys kotimaisten orkesterien kehittymiselle.

— Asia on päinvastoin. Maailmallakin kaikki parhaat orkesterit ovat hyvin kansainvälisiä ja Suomeen kiinnitetyt ulkomaiset muusikot järjestään aivan loistavia muusikoita. He tuovat mukanaan paljon tärkeitä vaikutteita omista taustoistaan.

— Mutta mikäli suomalaissoittajien osuus laskee hyvin pieneksi, se voi vaikeuttaa omaleimaisen suomalaiskansallisen musiikkitraditiomme säilymistä. Sibeliuksen sävelkieli puhuttelee ihmisiä eri puolella maailmaa, mutta siinä on myös hyvin suomalaisia sielunmaisemia. Orkesterit alkavat ylipäätään muistuttaa yhä enemmän toisiaan joka puolella maailmaa. Tämä on jonkinasteinen menetys.