Mikä trendaa klassisessa vuonna 2026?

Trendejä TeoStorylle pohtivat Musiikin aika -festivaalin toiminnanjohtaja Kerttu Piirto, Uusinta Ensemblen taiteellinen johtaja ja säveltäjä Jarkko Hartikainen, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin intendentti Vivian Stolt ja Yleisradion toimittaja Ainomaija Pennanen.

Konsertin kaavaa koetellaan

Kun pandemia pakotti kuulijat koteihin, konsertti piti keksiä uusiksi. Maailmaa mullistaviin  ratkaisuihin ei silloin ollut aikaa – kamerat korvasivat kuulijat ja suoratoisto live-kokemuksen. Pandemia loppui, mutta ahdistus jäi. Päället tulivat sodat, yhä nopeutuvat uutisvirta ja stressi.

Kaikki ne näkyvät myös musiikin kulutuksessa, uskoo Yleisradion toimittaja Ainomaija Pennanen. Hän on pannut merkille, että musiikin hyvinvointivaikutusta nostetaan nyt yhä korkeammalle.

”Ihmisten kasvava ahdistus on nostanut kysyntää meditaatiomusiikille. Isossa-Britanniassa toimii yksinomaan rentoutumiselle pyhitetty radiokanava BBC 3 Unwind. Myös Tanskan radiossa sellaista konseptia on kokeiltu. Meditaatiomusiikki voi tosin lisätä yksinäisyyttä, koska siitä nautitaan usein yksin, kuulokkeet päässä. Radio on ihana asia, mutta esimerkiksi Kansainvälisessä säveltäjärostrumissa kuulee radionauhoituksia useista uusista teoksista, jotka haluaisin kokea konsertissa.”

”Nykyään voi suunnitella aivan minkälaisia konsertteja tahansa. Tämä on ollut tuloillaan jo pitkään, ja nyt se jatkuu. Enää ei riitä, että muusikot istuvat ja soittavat, vaan mukana on teatraalisuutta ja yleisön osallistamista. Säveltäjät kirjoittavat sen sisälle musiikkiin”, sanoo Jarkko Hartikainen, Uusinta Ensemblen taiteellinen johtaja.

Samalla, kun konserttien olemus muuttaa yleisön aktiivisemmaksi osaksi taidekokemusta, myös tekijät laajentavat roolejaan: uusin musiikki on usein osa kokonaistaide-esitystä, jossa jokainen elementti on merkityksellinen.

Viitasaaren Musiikin aika -festivaalin toiminnanjohtaja Kerttu Piirto on todistanut läheltä nuorten säveltäjien työskentelyä, jossa monitaiteisuus ja yhteistyö valtaavat alaa.

”Ainakin pienellä ja kokeilevalla festivaalilla tilan innovatiivinen ja liikkuva käyttö esityksessä, performanssi harkittuine puvustuksineen kuten myös valot, äänitykset ja äänen käsittely erityisosaajineen sekä visuaaliset ja digitaaliset sisällöt ovat useimmiten musiikin kanssa tasavahvoja elementtejä. Nuorille on luontevaa tehdä taidetta kollektiivina. Taidetta ei leimaa enää hierarkkinen ajattelu ja yksinäisen neron myytti.”

Myös perinteiset orkesterit muuttuvat hiljalleen. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin intendentti Vivian Stolt arvioi, että genrerajoja murretaan ja muotoillaan uusiksi vuonna 2026 – historiaa ja perinteitä unohtamatta. 

”Klassista taidemusiikkia ei missään nimessä hylätä, päinvastoin. Perinteisen konserttielämyksen rinnalle luodaan uusia tapoja kokea orkesterikirjallisuutta, löytää klassisen musiikin pariin ja tehdä yhteistyötä muiden alojen huippuosaajien kanssa. Esimerkiksi Lontoon Southbank Centerin Classical Mixtape: A Live Takeover -konsertti jakaa orkesterikirjallisuuden 20-minuuttisiksi, erillisiksi konserteiksi yhden illan aikana.”

Stolt listaa muitakin vastaavia projekteja. Esimerkiksi Wienin sinfonikot teki Johann Straussin 200-vuotisjuhlallisuuksissa yhteistyötä Drum and Bass -duo Camo & Krookedin kanssa. Uusia kuulijoita tavoitettiin myös Coachella-festivaalilla, jossa Los Angelesin filharmonikot esiintyivät Gustav Dudamelin johdolla.

Tekeekö tekoäly taiteilijan tarpeettomaksi?

Tekijyyden käsitettä uhkaa nyt muukin kuin yhteisölliset projektit ja horjuva neromyytti. Tekoälyllä joko suureksi osaksi tai lähes kokonaan tuotettu musiikki on jo noussut suoratoistopalvelujen huippusijoituksille.

Syksyllä 2025 media kohisi amerikkalaisesta Velvet Sundownista, AI-generoidusta kantriyhtyeesta, joka on kerännyt miljoonia kuunteluita koneen säveltämillä, laulamilla ja soittamilla kappaleilla. Tammikuussa 2026 Ruotsin Spotify-listan kärkeen nousi AI-nimike Jacub kappaleellaan Jag vet, du är inte min. Sekin jonkinlaista kantria. Myös instrumentaalista taustamusiikkia on tuotettu tekoälyllä menestyksekkäästi ja etenkin nuorison ahmimia TikTok-videoita säestää usein AI-generoitu musiikki.

Olkoonkin, että tekoälyn kapasiteetti näyttää juuri tällä hetkellä yltävän vain yksinkertaisten sointukiertojen ja geneeristen sanoitusten tuottamiseen, sen oppimiskäyrä sojottaa pystysuoraan ylöspäin. Huomenna AI on jo osaavampi kuin tänään, eikä kattoa ole näkyvissä. Vielä koittaa aika, kun kone imitoi uskottavasti Bachin fuugia, Beethovenin sonaatteja ja Arvo Pärtin kuoromusiikkia.

”En halua asettaa tekoälyä hyvä–paha-akselille. Se voi parhaimmillaan mahdollistaa uudenlaista tapoja monipuolistaa kuulijan kosketuspintaa musiikkiin esimerkiksi visuaalisten elementtien, kuuntelua ohjaavien algoritmien tai virtuaalitodellisuuden kautta”, Vivian Stolt sanoo.

Stolt mainitsee vaikuttuneensa viulisti Renaud Capuçonin ja Mahler Chamber Orchestran esiintymisestä vuoden 2026 Davos Economic Forumin avajaisissa. Ronen Tanchumin kehittämä tekoäly generoi reaaliaikaisesti musiikkiin mukautuvan visuaalisen installaation.

“Samaan aikaan klassisen musiikin kokemuksellisena taidemuotona on tärkeä vastapaino tekoälykehitykselle – sitä ei voi koskaan täysin korvata. Sen voima, hienous ja vaikuttavuus piilee ihmisyydessä.”

Jarkko Hartikainen näkee tekoälyn samankaltaisena työkaluna kuin tietokoneiden nuotinnosohjelmat, joilla lähes jokainen säveltäjä kirjoittaa nuottinsa ylös. Hän vertaa tekoälyä ”Mozartin valssikoneeseen”, vuonna 1792 julkaistuun sävellyspeliin, jossa arpakuutiota heittämällä kuka tahansa saattoi säveltää täysin uskottavan kuuloisia, 16 tahdin mittaisia kappaleita.

”Säveltäjät usein sanovat tekevänsä sellaista musiikkia, jota haluavat kuulla, ja sitten koulutuksensa mahdollistamana tekevät sitä. Tekoäly voi laajentaa tekijäkuntaa. Jatkossa kuka tahansa voi olla monitaiteilija, koska säveltäjän ei tarvitse osata tehdä esimerkiksi videoita. Eikä välttämättä tarvita edes musiikillista koulutusta.”

Kerttu Piirto taas ei usko tekoälyn olevan minkään tason uhka säveltaiteen tulevaisuudelle.

”Se voi olla hyödyllinen työkalu, mutta se ei luo uutta. Uskoisin, että tekijyys ja uuden luominen ovat edelleen aika pyhiä asioita säveltäjille. Tuskin kukaan ammattikunnassa halua edesauttaa jotain, joka voisi tuhota koko ammatin.”

Mihin taidemusiikki ottaa kantaa vuonna 2026?

Klassista musiikkia on toisinaan kritisoitu liian säyseästä suhtautumista päättäjiin ja yhteiskunnallisia kipukohtiin. Siinä missä kirjailijat, elokuvaohjaajat, teatterintekijät ja popmuusikot inspiroituvat päivänpolttamista kysymyksistä, klassinen musiikki on pysytellyt poliitikan ulkopuolella.

Taidemusiikin suuri linja on siltä osin tuskin muuttumassa. Silti asiantuntijat uskovat, että kantaaottavuuttakin nähdään, ennen kaikkea ympäristöteemoissa, monikulttuurisuudessa sekä musiikin itsensä olemusta käsittelevissä teoksissa.

Vivian Stoltin mukaan myös epäpolitisoidulle taiteelle on edelleen tilaa. 

”Konsertin ei tarvitse olla joko tai. Se voi olla sekä että. Yksi konsertin tärkeimmistä merkityksistä nykyajan nopeatempoisessa yhteiskunnassa on antaa mahdollisuus irrottautua arjesta, laskea puhelin sivuun ja antaa aikaa hiljentymiselle sekä yhteydelle muiden ihmisten kanssa. Orkesterimusiikki voi parhaimmillaan tarjota vavisuttavia ja puhuttelevia elämyksiä, joista ammentaa pitkään.”

”Taidemusiikin aikajana on niin pitkä, että päivänpolttavaan asiaan ei helpolla tartuta. Kukapa pysyy vaikkapa Trumpin perässä? Nyt tuodaan esille monikulttuurisuutta, ja genrejä yhdistellään esimerkiksi tuomalla taidemusiikkiin piirteitä kansanmusiikista”, Ainomaija Pennanen sanoo.

Pennanen viittaa esimerkiksi vuoden 2024 Nordic Music Daysin Glasgow’ssa, jossa nykytaidemusiikin rinnalla kuultiin runsaasti kansanmusiikkia. Samanlaista yhteistyötä koetaan myös vaikkapa Cecilia Damströmin tuoreessa Ovllá-oopperassa, jossa Emil Kárlsenin säveltämät joiut sulautuvat musiikkiin luontevasti.

Stolt taas ennakoi temaattisuuden vahvistuvan orkestereissa tulevina vuosina. Esimerkiksi hän mainitsee London Philharmonic Orchestran, jonka kausi 25/26 on nimeltään ”Harmony with Nature” ja tarkastelee ilmastonmuutosta useista näkökulmista.

 “Temaattisuus lisää kiinnostavuutta ja tukee ohjelmasuunnittelua. Orkestereiden on tärkeä pysyä aktiivisina toimijoina, jotka reagoivat herkästi ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin ja vastaavat niihin.”

Myös Kerttu Piirto on huomannut ympäristöpolitiikan ja luontoarvojen hallitsevan musiikin aihepiirejä. Sen lisäksi yhtenäiskulttuuria ylläpitäviä rakenteita murretaan ja perinteitä uudistetaan. 

”Nuoriin sukupolviin liittyy aina kyseenalaistaminen. Käsitys siitä, mikä kaikki voidaan laskea musiikiksi, lavenee jatkuvasti. Millä kaikella voimme tuottaa ääntä? Aikoinaan John Cage kohahdutti Viitasaarella katkomalla konsertissa risuja. Nyt vastaavalla toiminnalla on vaikea kohahduttaa. Viime kesänä Viitasaarella tuotettiin ääntä mm. räpyttelemällä silmäripsiä ja liikuttelemalla kehoon kiinnitettyjä siipiä.”

”Tämäkin on sukupolvikysymys. Nykyään käsitellään enenevässä määrin identiteettiä ja omaelämäkerrallisia aiheita”, Piirto sanoo.

Esimerkiksi Outi Tarkiaisen useita sävellyksiä ovat inspiroineet äitiys ja synnyttämisen kokemus. Tänä keväänä Tampere Biennalessa kantaesitetään Markku Klamin viulukonsertto Requiem, joka kertoo lapsettomuuden tuskasta.

Nykysäveltäjillä oli ennen myös maine kapinallisina, jotka kumosivat edellisten sukupolvien saavutuksia tekemällä tarkoituksella täysin toisin. Tämä käsitys on vanhentunut: nykysukupolvi ei kapinoi eikä vastusta. Nykymusiikki on elossa ja reagoi aikaansa, ei niinkään siihen, mitä on ollut”, sanoo Jarkko Hartikainen.

Hartikainen näkeekin musiikissa nimenomaan taiteita ja ihmisiä yhdistäviä, ei niinkään erottavia voimia. Luontoteeman hän uskoo pysyvän voimissaan vielä pitkään.

”Musiikki voi antaa vastauksia siihen, miten eläimet, ihmiset ja luonto voisivat elää yhdessä ja harmoniassa. Idealistina ajattelen, että taiteella voi luoda todellisuutta. Kannattaa seurata nykytaidetta.”