Mikko Hassinen tekee tulevaisuuden jazzia
Aluksi oli kajaanilainen teinihevari, joka kuunteli Iron Maidenia, ravasi Peer Güntin keikoilla ja soitteli rumpuja meluisissa rockbändeissä.
30 vuotta myöhemmin sama mies tekee jazzmusiikkia ja johtaa UMO Jazz Orchestraa. Lisäksi hän voitti juuri Teosto-palkinnon Elektro GT -yhtyeelleen säveltämistä ja tuottamista kappaleista, joissa jazz kohtaa bittimaailman.
Mikko Hassinen (s. 1971) sanoo löytäneensä jazzin bluesin kautta. Aluksi hän kuunteli metallin lomassa George Thorogoodin ja Johnny Winterin kaltaisia artisteja, kunnes bongasi postimyyntikatalogista Tony Williamsin albumin Foreign Intrigue.
”Levyn musiikki tuntui kiehtovalta ja samalla jotenkin saavuttamattomalta. Esimerkiksi kappaleessa Sister Cheryl oli kaunis melodia, jonka jälkeinen soolo kuulosti tulevan jostain ihan muualta. Luulen, että jazzkärpänen puraisi mua tuolloin”, Hassinen sanoo
Musiikkikoulujen kasvatti
Hassinen aloitti rumpujensoiton 14-vuotiaana. Samassa iässä alkoivat bändiviritykset kaveriporukan kanssa. Kesät teinipoika vietti musiikkileireillä ja talvet treenikämpällä.
Vuonna 1992 Hassinen muutti Helsinkiin ja aloitti opiskelut Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa. Jo seuraavana vuonna hän pääsi soittamaan rumpuja Tapani Kansan konserttikiertueelle.
”Halusin tuolloin säästää rahaa, jotta pääsisin New Yorkiin. Vuoden 1994 talven vietinkin siellä”, Hassinen sanoo.
Ensimmäisen kerran Hassinen levytti omalla jazzbändillä vuonna 1996, kun hänen Argus-yhtyeensä teki YLE:lle radionauhan. Kokemus oli käänteentekevä.
”Muistan, että musiikki ja oma soitto kuulostivat silloin varsin siedettävältä, ja tulevaisuus ammattimaisena jazzarina alkoi tuntua mahdolliselta”, Hassinen sanoo.
Vuonna 2004 Hassinen pääsi Sibelius-Akatemian jazzlinjalle. Sen jälkeen hän sanoo soittaneensa enimmäkseen jazzyhtyeissä.
Ammattina jazz
Rumpalina Hassinen on päässyt maistamaan ammattilaisjazzarin uraa muun muassa Riitta Paakkin ja Pepa Päivisen yhtyeissä sekä Kallio Slaakissa. Säveltäjänä ja kapellimestarina hän on puolestaan tullut tutuksi UMO Jazz Orchestran riveistä.
”Taisi olla jokin sairaustuuraus minkä tein”, Hassinen muistelee päätymistään UMO:n kapellimestariksi. ”Sen jälkeen UMO:n kapu-keikkoja on ollut kerran tai pari vuodessa.”
UMO Jazz Orchestra on työllistänyt Hassista nyt parinkymmenen vuoden ajan. Sen lisäksi mies on soittanut kansanmusiikkiyhtyeissä, kuten Värttinässä.
”Muita itselleni tärkeitä bändejä ovat olleet muun muassa Vesku Loirin, Eero Koivistoisen ja Maarit Hurmerinnan yhtyeet. Hurmerinnan bändissä soitan vieläkin”, Hassinen sanoo.
Maallikon korvaan jazz saattaa kuulostaa vaikeasti lähestyttävältä tai jopa etäiseltä musiikilta, jossa tekninen briljeeraus selättää tunnelatauksen. Tätä Hassinen ei allekirjoita.
”Oma kokemukseni on, että koskettavaa ja tunnelmallista musiikkia löytyy kaikenlaisista musiikillisista laatikoista. Jazz ei aina ole musiikkina sitä helpointa kuunneltavaa, mutta ei moni muukaan modernin aikakauden musiikki, jonka sävelkieli on kerroksellista ja abstraktiakin. Ehkäpä näinä aikoina hyvän jazzin vaikutuspiiriin päätymiseksi tarvitaan kuulijalta vähän onnea ja omaa vaivannäköä, kuten myös avarakatseisuutta.”
Jazzin ja elektron leikkauspisteessä
Avarakatseisuutta löytyy ainakin Hassiselta itseltään. Vuonna 2013 mies perusti Elektro GT -nimisen -kvintetin, jonka debyyttilevyllä elektroninen ja leikkisä äänimaailma antaa kyytiä kuivakalle opistojazzille.
”Tietokone musiikintekovälineenä kuuluu erottamattomasti nykyaikaan ja myös tulevaisuuteen. Tahdon ajatella samoin jazzista”, Hassinen sanoo.
Bändinjohtaja Hassisen lisäksi Elektro GT:ssä soittavat Timo Kämäräinen (kitara), Aki Rissanen (koskettimet), Jorma Kalevi Louhivuori (trumpetti) ja Lauri Porra (basso). Yhtyeen debyyttilevyn säveltäminen oli Hassisen mukaan avartava kokemus, koska ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän ei ajatellut itseään jazzmuusikkona.
”Levy kuulostaa jazzilta sen verran, kun sen tekijät luonnostaan ovat. Jos ajattelisin olevani jonkun normin mukainen tekijä, luovuuden rajat tulisivat nopeasti vastaan. Tunne on lamaannuttava, ja siksi koitan välttää sitä kaikin mahdollisin keinoin.”
Teosto-palkinnon voittamista Hassinen pitää hyvänä kannustimena.
”Muut ehdokkaat olivat suomalaisen musiikin huippuja, joten palkinto tekee olon nöyräksi ja laittaa ihan varmasti yrittämään tulevaisuudessa vielä enemmän.”