Osuuskunta kiinnostaa pätkätyöläisiä

Osuuskunnilla on Suomessa pitkät perinteet, mutta viime vuosina niiden suosio on lähtenyt jälleen uuteen kasvuun. Yhteisöllinen yritysmuoto kiinnostaa yhä useampia musiikintekijöitäkin.

”Itsensä työllistäjien ja pätkätyöläisten määrä kasvaa koko ajan, ja työtilaisuudet ovat entistä harvemmassa. Osuuskunta antaa mahdollisuuden hakea yhteistyöstä voimaa”, Lilithin toimitusjohtaja Kikke Heikkinen sanoo.

Lilith kuuluu uudenlaisen osuustoiminnan uranuurtajiin. Sen perusti joukko musiikintekijöitä vuonna 1996.

”Mietimme silloin Maritta Kuulan kanssa, miten voisimme pitää langat omissa käsissämme levytuotannosta markkinointiin. Pyysimme mukaan muitakin luovan talouden ammattilaisia”, Heikkinen kertaa.

Osuuskunta taipuu moneksi

Lilithillä on nyt noin 300 jäsentä. Osuuskunta on laajentunut monialaiseksi – kuten graafiseen suunnitteluun, kuvataiteisiin, media-alalle ja hyvinvointipalveluihin.

Perustajajäseniin kuuluva A. W. Yrjänä sanoo, että osuuskunnan tärkein tehtävä on tuottaa jäsenten tarvitsemia palveluja. Lilith toimii muun muassa musiikkikustantajana,  jäsentensä asioiden hoitajana, tekijänoikeuksien hallinnoijana ja työnantajana kaikkine velvoitteineen.

”Keskeistä ovat synergiaedut ja se, että ihminen voi keskittyä täysin omaan osaamiseensa. Säästöjä syntyy, kun jokaisen ei tarvitse olla yrittäjä tai palkata erikseen kirjanpitäjää”, Yrjänä toteaa.

Lilithin jäsenyys sisältää osuusmaksun ja liittymismaksun, minkä lisäksi jäsenet maksavat hallintokorvauksia. Niiden suuruus riippuu käytetyistä palveluista ja jäsenen omasta sekä osuuskunnan koko liikevaihdosta.

Yrjänä korostaa, ettei Lilith ole vain taloudellinen liittymä vaan myös turvaverkko, ”ahdistuksen lievittäjä” ja työverkosto.

Neuvonnan rooli korostuu

Toimitusjohtajan ohella Lilithin hallinnossa työskentelee kaksi toimistotyöntekijää, koodari, kustannusjohtaja ja tuntityöläisiä. Heikkisen mukaan neuvonnan rooli on tärkeä, mikä edellyttää monipuolista osaamista.

”Sopimusasiat, sosiaaliturva ja verotus ovat yhä monimutkaisempia”, Heikkinen sanoo.

Lilith on rakentanut toimintamallistaan intran, jossa jäsenet voivat hoitaa esimerkiksi sopimus-,  markkinointi- ja talousasioitaan. Vastaavaa järjestelmää luovan talouden aloilla tai osuuskunnissa ei vielä ole.

”Intrassa on esimerkiksi helppo matkalaskupohja. Taiteilijalla voi muuten upota laskun tekoon parikin päivää”, Yrjänä havainnollistaa.

Paljon poikkitaiteellisia osuuskuntia

Puhtaasti musiikkialan osuuskunnat ovat harvassa, mutta musiikintekijöitä on mukana useissa poikkitaiteellisissa osuuskunnissa. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö arvioi, että Suomessa oli viime vuonna vajaat 150 taide- ja kulttuurialan osuuskuntaa.

Osuuskuntia on monenlaisia. Osa niistä toimii harrastuspohjalta tai tuo jäsenille korkeintaan sivutuloja.

”Luovien alojen ammattilaisten kiinnostus osuustoimintaa kohtaan on kuitenkin noussut, kun perinteisen palkkatyön sijaan yhä useammat työllistävät itse itsensä erilaisten projektien ja yksittäisten toimeksiantojen kautta”, KSL-opintokeskuksen koulutustuottaja Jukka Peltokoski sanoo.

Peltokoski on kirjoittanut kirjan Uusi Osuuskunta (Into 2014) yhdessä Hanna Moilasen, Jaana Pirkkalaisen ja Tero Toivasen kanssa.

Peltokosken mukaan osuuskuntiin liittyvät erityisesti ne, jotka eivät tunne itseään yrittäjiksi, eivätkä halua pyörittää omaa yritystä.

Myös demokraattinen päätöksenteko houkuttelee. Osakeyhtiössä äänivallan määrittelee omistettujen osakkeiden määrä, kun taas osuuskunnassa jokaisella jäsenellä on yleensä yksi ääni.

Päätöksentekomalli voi olla myös riski, sillä jäsenten keskinäiset riidat saattavat halvaannuttaa osuuskunnan toiminnan.

”Jäsenillä on usein erilaisia toiveita ja tavoitteita toiminnan kehittämisestä. Näistä pitäisi pystyä päättämään yhdessä”, Peltokoski huomauttaa.

Lisätietoja: Outi Sivosen ja Pasi Saukkosen teos Taide- ja kulttuurialan osuuskunnat Suomessa. Julkaisu löytyy Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön sivuilta www.cupore.fi