Parrasvaloista taustalle
Kymppilinja pamahti koko kansan tietoon vuonna 2009 kesähitillään “Minä”. Pian tämän jälkeen bändi kuitenkin lopetti toimintansa monen vuoden uurastuksen jälkeen. Kolmikosta yksi jatkoi artistiuraa, kun taas kaksi siirtyi kirjoittamaan biisejä muille artisteille. Miten tähän päädyttiin ja miltä maailma näyttää parrasvalojen ulkopuolella, Sami Grönroos?
“Mä olin ala-asteella hetken koulunbändissä – piano ei ollut vaihtoehto meidän rokkirävellyksessä eikä kitara skulannu. Siksi mä lauloin.
Yläasteella 1999–2000 luvun vaihteessa tein ensimmäiset kokeilut mitä tulee erittäin alkeelliseen säveltämiseen ja ne tuli tehtyä häpeilemättä Playstationin Music Maker 2000:lla looppeja yhdistelemällä. Sillon tajusin, että mun on mahdollista tehdä musiikkia kotikoneella. Seuraavaksi kyttäsinkin tarjolla olevia musiikkisoftia ja päädyin lopulta Fruityloopsiin.
Laitteiden ja ohjelmien alkukantaisuus oli siihen hetkeen toppahousulle hyvä, koska jouduin jumppaamaan plugareiden kanssa ja usein se johti mitä oudompiin kokeiluhin. Mutta mikä tärkeintä, tulipahan kokeiltuu ja ymmärrettyä, miten kaikki toimii.
Kiinnostuminen säveltämisestä johti siihen, etten mennyt joka viikonloppu vetämään kaljaa vaan sulkeuduin himaan tekemään musaa ja oppimaan uutta. Tiedonjano kasvoi niin kovaksi, että lähdin vuonna 2004 opiskelemaan äänitekniikkaa saadakseni vinkkejä alan ihmisiltä. Ja tietysti tuohon aikaan multa puuttu miksaustaito kokonaan.
Rävellettiin musiikin parissa vuosia ja kova duuni johti lopulta siihen onnistumiseen, josta moni meidät tietää. Vuonna 2009 sävelsin ”Minä” -nimisen kappaleen, joka taisi soida kesän kiitettävän verran radiossakin. Tuolloin oli Fruityloops vaihtunut vaihtunut Logiciin, jota käytän vielä tänäkin päivänä.
Samoihin aikoihin myös tiedostin sen, että mä tahdoin tehdä enemmän biisienkirjoittamista tulevaisuudessa. Miksi? No, parhaimpina keikka-aikoina kierrettiin Kymppilinjan kanssa melkeen jokainen pitäjä läpi ja oltiin tien päällä vähintään jokatoinen päivä. Kivalta ja hauskalta kuulostava elämä alkoi hiukan yllättäen vaikuttamaan mun musiikin tekemiseen kuitenkin negatiivisesti.
Läppäri sylissä, ahtaassa autossa ja napit korvilla. Samaan aikaan yritin ideoida uutta biisiä, kun joku halus kuulla sen lempimusaa autonkajareista. Ja kyllä, kaljalla oli osuutta asiaan.
Sanotaan näin, että oli muutama häiritsevä tekijä matkassa mukana.
Kun meille tuli keikkatauko, jota ennen olin aloittanut uuden levyn suunnittelun ja sävellystyön, meidän bändi lopetti toimintansa ja kaikki muutaman vuoden kelat ja biisit jäivät lojumaan kovalevylle tyhjänpanttina. Onneksi ystävyys säilyi.
Tapahtumien jälkeen oli mielessä se, että mä halusin yrittää tosissaan työskennellä myös muille artisteille ja levy-yhtiöille biisienkirjottajana ja ennenkaikkea päästä tekemään yhteistyötä eri biisinkirjoittajien kanssa. Verkostoitua, kuten sanotaan.
Mulla kävi onni onnettomuudessa, sillä mä tapasin aika pian tapahtuneen jälkeen oikeita ihmisiä alalta. Näiden ihmisten kautta on ollut ilo ja kunnia saada tehdä musiikkia erittäin lahjakkaiden artistien ja kirjottajien kanssa.
Nyt teen yhteistyötä Mökkitie Recordsin kanssa, toimin biisinkirjoittajana sekä tuottajana useissa eri projekteissa. Viimeisin julkaisu on Janne Ordénin tulevan albumin ensimmäinen single ”Vapaapudotus”, joka julkaistiin elokuun alussa.
Tulevaisuudessa toivon että pääsisin biisileireille ja tsekkaamaan meininkii myös Suomen rajojen ulkopuolelle.
Salainen haave on tottakai oma albumi, kunhan aika on kypsä. Rehellisesti sanottuna kaipaan sitä puolta musiikissa.
En nyt ala erottelemaan sen kummemmin musiikintekijän ja artistin työnkuvaa, mutta jos on mahdollisuus seurata alaa tekijän ja esittäjän roolista, niin sillon tästä saa enemmän irti. “
Teksti: Sami Grönroos