06.11.2013 Teksti: Jiri Koivuniemi. Kuvat: Jiri Koivuniemi

Musiikkibisnes on seksikäs teollisuuden ala, ja niin on myös teknologiabisnes. Miksi siis monet teknologisia ratkaisuja musiikkialalle tai musiikillisia ratkaisuja teknologia-alalle kehittävät kasvuyritykset joutuvat monesti nöyrästi pahoittelemaan olemassaoloaan ”omille” aloilleen?

Musiikkibisnes on seksikäs teollisuuden ala, ja niin on myös teknologiabisnes. Miksi siis monet teknologisia ratkaisuja musiikkialalle tai musiikillisia ratkaisuja teknologia-alalle kehittävät kasvuyritykset joutuvat monesti nöyrästi pahoittelemaan olemassaoloaan – erityisesti molemmille ”omille” aloilleen? Onko yritysmaailma edelleen niin siiloutunut, ettei tällaisten turhien raja-aitojen rikkomista vieläkään hyväksytä?

Jos yrittäjä kehittää musiikkiaiheisen pelin, kuuluuko hän silloin yritysmaailman, rahoittajien ja yhteiskunnan mielestä peli-, musiikki- vai teknologia-alalle – ja ennen kaikkea onko sillä mitään väliä? Itse en ainakaan ajattele miltä alalta kivat asiat syntyvät – pääasia, että niitä syntyy. Silti aina toisinaan törmää vastustukseen tai ainakin ihmettelyyn miten tietyn alan yritys voi tehdä toisen alan asioita.

Viihdeala on teknologisen kehityksen ansiosta nopeassa murroksessa. Musiikki- ja elokuvabisneksen vanha tukijalka eli perinteisten tallenteiden myynti on laskussa, kun taas uudet toimituskanavat kuluttajille kehittyvät nopeasti. Ilman eri alojen yhteistyötä ei näistä uusista kuluttajakanavista syntyisi yksikään. Meillä ei olisi nyt iTunesia, Spotifyä, Netflixiä ja monia muita nettipalveluja ilman viihde- ja teknologia-alan yhteistyötä.

Finnish Music Startups -kollektiivi perustettiin noin vuosi sitten hoitamaan musiikkiin keskittyneiden suomalaisten pienyrittäjien yhteistä viestintää. Sitä tehdään edelleen ja jo se osa toiminnasta on erittäin palkitsevaa. Aluksi erittäin pienelle huomiolle jäänyt asia – yrittäjien vertaistuki – on noussut lähes huomaamatta vähintään yhtä tärkeäksi yhteisömme toimintamuodoksi kuin viestintä. Mistä tämä kertoo? Omasta mielestäni ainakin siitä, että yrittäminen on pahimmillaan melko yksinäistä puuhaa eikä yrittäjillä ole muualla saman henkisiä keskustelukumppaneita. Se kertoo myös siitä, että yhteistyötä niin oman alan kuin muiden alojen kesken tarvitaan entistä enemmän.

Noin 25 yritystä käsittävä avoin kollektiivimme kokoontuu muutaman kerran vuodessa yhteisiin tapaamisiimme. Siellä keskustelut lähtevät aina käsistä ja innokkaimpia pitää välillä toppuutella odottamaan vuoroaan. Kokemuksia vaihdetaan, ideoita heitellään, uusiin ihmisiin tutustutaan ja tuttujen kanssa nokitellaan. Yrittäjien innokkuus on käsin kosketeltavaa heidän tavatessa toisiaan. Kokoontumiset ovat samanhenkisten yrittäjien vertaistukea parhaimmillaan ja myös todella timanttinen ideariihi!

Tänä syksynä on kollektiivillemme alkanut tipahdella yhteydenottoja monestakin eri suunnasta. On ollut ilo huomata, että musiikin ja teknologian liitto on alkanut sen verran arkipäiväistyä, että syntyy spontaaneja yhteyksiä eri tekijöiden kesken. Pelkästään marraskuulle ovat aloitteita heitelleet ilmaan muun muassa Teosto (seminaari 7.11.), Slush (13.–14.11.), Music Hack Day (15.–17.11.) ja AaltoES (GEW-viikko 18.-24.11.). Toivottavasti nämä aloitteet tuottavat kunnolla hedelmää. Olisi sääli jos perinteinen musiikkibisnes kuihtuisi eikä uudet yrittäjät koskaan pääsisi ruohonjuuritasolta ylös vain siksi, ettei yhteistyötä osattaisi hakea laajemmalta kuin vain omasta siilosta. Voitaisiinko uusien yrittäjien avulla estää Suomen musiikkibisneksen karkaaminen kokonaan ulkomaisiin käsiin?

Teksti: Jiri Koivuniemi
Kirjoittaja kuuluu Finnish Music Startups -kollektiiviin.

palaa alkuun