Takapihojen rock-tähdet
Sanna ”Litku” Klemetti ja Ville ”Spigu” Linna ovat kolmekymppisiä laulaja-lauluntekijöitä, joista on viime aikoina kiinnostuttu myös marginaalipiirien ulkopuolella. Tässä haastattelussa he avaavat biisintekemisensä taustoja.
Hernesaaren teollisuusalueella Helsingissä sataa lunta. On toukokuu ja Ville Linna alias Spigu on istunut koko alkuviikon studiossaan äänittämässä.
”Anteeksi jos olen jotenkin hysteerinen”, Linna pahoittelee studiopsykoosiaan samalla, kun rakentaa teepöydän bassorummusta ja vanerilevystä. Pöydän toisella puolella istuva Sanna ”Litku” Klemetti nyökkää ymmärtäväisenä.
Klemetti (s. 1987) ja Linna (s. 1982) ovat tee se itse -kulttuurin kasvattamia laulaja-lauluntekijöitä, joista on viime aikoina alettu kiinnostua myös marginaalipiirien ulkopuolella. Litku Klemetin tammikuussa ilmestynyt toinen levy Juna Kainuuseen keräsi runsaasti kehuja, ja myös Spigun viime kesänä julkaistu toinen soololevy Viimeinen papukaija otettiin hyvin vastaan.
Tässä haastattelussa kaksikon on tarkoitus puhua biisintekometodeistaan. Haastattelu ei kuitenkaan ehdi edes alkaa, kun Ville Linna saa idean: ”Me tarvittaisiin stemmat yhteen Pursiseura-yhtyeen biisiin. Voisitko sä Sanna laulaa ne?”
Kysymys ei yllätä Klemettiä. Ruohonjuuritason bändeissä yhteistyö kavereiden kesken on yleistä ja usein spontaania. Vaikka Klemetti sanoo olevansa maailman hankalin yhteistyökumppani biisintekoasioissa, stemmojen laulaminen tällä kertaa Linnan sävellyksiin sujuu häneltä naurettavan helposti.
Leikittelyä, ei stressiä
Ville Linna muistelee aloittaneensa biisien kirjoittamisen 13-vuotiaana, jolloin hän sai isältään lahjaksi sähkökitaran. Ensitöikseen Linna purki kitaran, laittoi sen takaisin kasaan ja soitti sitä ”jollain metallijutulla”.
”Sitten kuvittelin, että olen keksinyt slide-soiton. Jossain vaiheessa selvisi, etten olekaan keksinyt.”
Sanna Klemetti sanoo tehneensä biisejä aina.
”Se oli mun juttu jo ala-asteella, että olen se tyyppi, joka tekee näitä biisejä. Se on ollut sellainen oma päänsisäinen aktiviteetti tai maailma.”
Biisintekeminen vauhdittui yhdeksännellä luokalla, kun Klemetti koki progeherätyksen. Sittemmin hän hakeutui konservatorioon opiskelemaan laulamista ja teki muun muassa konsertin, jonka kaikki biisit käsittelivät hänen entisiä poikaystäviään.
”Kokeellinen projektini on ollut nuoresta asti sellainen, että yritän paljastaa kaiken. Ihmiset eivät välillä usko sitä, vaikka ei minulle tapahdu mitään ihmeellisiä tai älyttömiä juttuja”, Klemetti sanoo.
Sekä Klemetti että Linna luottavat biisinteossaan rajattomuuteen ja vilpittömyyteen. Musiikilla ja sen historialla saa leikitellä, eikä itseään tarvitse kahlita turhaan laskelmointiin.
”Koko Litku-homma lähti aikanaan siitä, että en halunnut ottaa asioita niin vakavasti”, Klemetti aloittaa. ”Minulle huumorin tai keveyden läsnäolo musiikissa on tärkeää. Haluan myös, että musiikillani on juuret. Että se on ikään kuin kansanmusiikkia, joka jatkaa perinteitä. Ei tämä silti ole retromusaa, vaan perustuu samaan kuin esimerkiksi se, että tykkään käydä kirppiksillä. Siellä on kaikkia virikkeitä, jotka ovat joskus olleet jonkun mielestä siistejä, mutta eivät enää.”
Linnan mielestä paras tapa pilata hyvä biisiaihio on yrittää liikaa.
”Olen nyt yrittänyt varmaan 20 vuotta tehdä protestilauluja. Minulla on niitä iso kassakaappi täynnä, mutta ne ovat kaikki ihan paskoja, koska olen yrittänyt liikaa. Jos taas kirjoitan jonkun idean nopeasti muistiin ja teen sitten helläkätisesti töitä sen eteen, biisistä tulee yleensä hyvä.”
Itsesensuurin hillitsemisessä on Linnan mielestä se hyvä puoli, että se herättää aivot eloon. Samasta syystä Ville Linna on viime aikoina suomentanut paljon kappaleita esimerkiksi John Prinelta, Townes Van Zandtilta ja Karen Daltonilta.
Klemetti sanoo tekevänsä biisejä monella eri metodilla. Esimerkiksi Juna Kainuuseen -levyn biisit hän teki päässään siten, että meni baariin, keksi mielessään biisien melodiat ja kirjoitti sitten niihin sanat.
”Ennen tein tosi isoja ja vaikeita biisejä. Sitten jossain vaiheessa löysäsin ja aloin tehdä mahdollisimman yksinkertaisia hittibiisejä. Biisintekeminen on minulle yleisesti ottaen helppoa, enkä stressaa siitä.”
”Sanoitusten painoarvo on 99,5 prosenttia”
Kun puhe kääntyy sanoituksiin, Linna terävöityy:
”Minulle sanoitusten painoarvo on 99,5 prosenttia. Sointuvaihdokset sun muut ovat periaatteessa aina samoja, mutta teksti pystyy tarjoamaan enemmän uutta. Hyvän tai huonon tekstin tunnistaa melkein heti vähän samaan tyyliin kuin kadulla tunnistaa heti, onko joku hyvä tyyppi vai mulkku.”
Klemetti sanoo ärsyyntyvänsä huonosta tekstistä. Viime aikoina hän on kuitenkin ollut kiinnostuneempi säveltämisestä kuin sanoittamisesta.
”Fiilistelin joskus Joose Keskitalon hengessä yksinkertaista musiikkia, jossa teksti on koko biisin ydin. Juuri nyt minua kiinnostavat kuitenkin enemmän kutkuttavat musaratkaisut ja soundit. Mutta kuitenkin niin, että biisit ovat biisejä ja niiden ytimessä on hyvä teksti, jossa on joku näkökulma.”
Tekstien merkitys näkyy myös keikoilla. Linna sanoo nauttivansa eniten sellaisista keikoista, joilla ihmiset hiljentymät kuuntelemaan sanoitusta. Klemetti taas rakastaa keikkoja, joilla hän irtautuu todellisuudesta ja menettää kontrollin. Tunne on verrattavissa huumeeseen, koska siviilissä Klemetti sanoo olevansa ”juro kontrollifriikki”.
Kun Linnalta ja Klemetiltä kysyy heidän tulevaisuudensuunnitelmistaan ja haaveistaan, vastaukset ovat viehättävän maanläheisiä. Kumpikin sanoo jo saavuttaneensa suurimman unelmansa: Helmi Levyille levyttämisen. Lisäksi molemmilla on ympärillään ihmisiä, jotka mahdollistavat jo nyt mielekkäiden asioiden tekemisen.
”Juuri nyt on tosi hyvä fiilis olla ja tehdä juttuja. Ei vaan vittu pysty synkistelemään yhtään!”, Linna summaa.
Uudenlaista musiikkia tulossa
Yhtyeet Litku Klemetti ja Pursiseura eivät suinkaan ole Klemetin ja Linnan ainoat aktiiviset kokoonpanot. Klemettiä työllistävät Mäsä- ja Zorse-yhtyeet, joista kumpikin julkaisee uuden levyn vielä tämän vuoden puolella. Myös uusi Litku Klemetti -albumi on tekeillä.
Ville Linnalla aktiivisten bändien määrä on vielä suurempi: Kari Tapiiri & Luotijuna, Tixa ja Zipacna-orkesteri, Kalpea hevonen, Yöjuoksijat, Hullu Ruusu, Kultakalat ja Pyhä Asetus. Myös uuden Spigu-levyn pohjat ovat jo valmiina.
”Levystä tulee bluegrassia sanan pyhässä merkityksessä. Sellaista vuoristo- tai kansanmusiikkia, jossa palvotaan elämää musiikin kautta”, Linna sanoo.
Klemetin mukaan uusi Litku Klemetti -albumi tulee olemaan edellislevyjä progressiivisempi.
”Olen tehnyt biisejä kosketinsoittimella, mikä tarkoittaa sitä, että levystä tulee monimutkaisempi tai progempi tai psykedeelisempi. Ei sellainen Finnhits-hahhah-hauska”, Sanna Klemetti kuvailee.