Tekijänoikeudet musiikkialan liiketoiminnassa
Lottaliina Pokkinen toteaa, että vielä parikymmentä vuotta sitten musiikintekijä tai artisti tarvitsi esiin päästäkseen taustalleen levy-yhtiön. Radiolla ja televisiolla oli hyvin tärkeä rooli.
”Nykyään yleisö on lähempänä kuin ennen, ja tuotantokoneistona saattaa toimia yksittäisen artistin kannettava tietokone. Musiikkia on aiempaa helpompi tarjota ja tehdä tunnetuksi eri tahoille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.”
”Esimerkiksi oma Spotify- tai YouTube-kanava tarjoaa vaihtoehdon radiosoitolle”, Pokkinen pohtii ja muistuttaa, että musiikkia tehdään edelleen runsaasti ns. perinteisiäkin reittejä pitkin, jolloin levy- ja kustannusyhtiöiden tuki on hyvin tärkeää.
Musiikkibisnes ei ole vain sooloartisti, bändi- tai orkesteritoimintaa, vaan se sisältää runsaasti muitakin toimialoja. Netin myötä omaa musiikkia on aiempaa helpompi kaupata mainoksiin, elokuviin ja yritystunnuksiksi.
”Nykyään tärkeitä yhteistyömahdollisuuksia tarjoavat myös peliala ja vaikkapa kauppojen audiovisuaaliset ympäristöt. Bisnesmielessä musiikkisisältöjen tekijälle on maaperää ihan valtavasti.”
Lupa-asiat kuntoon
Pokkinen toteaa, että viime vuosina yrittäjien ja omakustanneartistien määrä on kasvanut huomattavasti: myös hänen omassa työssään yrittäjien sopimukset ovat aiempaa isommassa roolissa.
”Monilla asiakkaillani mielenkiinto ja intohimo kohdistuu edelleen ensisijaisesti musiikin tekemiseen. Tällöin lakiavun tarve liittyy myös perusyrittäjyyteen liittyviin kysymyksiin”, Pokkinen kertoo. Hän jatkaa, että suurelle yleisölle muusikon ja musiikintekijän työ näyttäytyy aika samanlaisena, tehtiinpä se yritysmuodossa tai muulla tavoin.
Kun esimerkiksi pelin valmistaja haluaa käyttää aiemmin julkaistua äänitettä tuotteessaan, tarvitaan tekijänoikeuslupa usealta eri taholta: musiikintekijöiltä tai heitä edustavilta kustannusyhtiöiltä, esittäviltä taiteilijoilta – kuten artistilta ja studiomuusikoilta – sekä äänitteen taloudelliselta tuottajalta, kuten levy-yhtiöltä.
”Omakustannebändit ja -artistit omistavat usein itse kaikki musiikkiinsa liittyvät oikeudet ja vastaavat näin ollen kaikista käyttöluvista. Toisen osapuolen on sinänsä helppoa neuvotella heidän kanssaan asiat kuntoon.”
Sopimusten perusta entisellään
Pokkisen mukaan musiikintekijöille ja artisteille on nykyään tarjolla entistä kansainvälisempi, laajempi ja kirjavampi joukko erilaisia toimijoita, jotka välittävät musiikkia esimerkiksi peleihin, televisiosarjoihin, elokuviin ja podcasteihin.
”Toisin kuin vaikkapa perinteiset musiikkikustantajat, tämä välittäjäporras ei auta biisintekoprosessissa, vaan odottaa saavansa sisällön täysin valmiina. Minulle tulee koko ajan yhteydenottoja tällaisiin yhteistyökuvioihin liittyen. Alamme sitten katsoa yhdessä musiikintekijän kanssa, millainen sopimus oikeastaan on tarjolla.”
Pokkisen mukaan välittäjätahojen taso vaihtelee paljon.
”Kuka tahansa voi perustaa musiikkialan yrityksen ja ilmoittaa olevansa musiikkiagentti tai manageri. Aina nämä toimijat eivät ole kovin ammattimaisia tai eivät tunne musiikkialaa oikeasti. Siksi on erityisen tärkeää pitää huoli siitä, että osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista on sovittu tarkasti. Sekä siitä, ettei sopimus sido kohtuuttoman pitkäksi ajaksi, jos sitä ei syystä tai toisesta haluakaan jatkaa.”
Toimintakentän moninaisuudesta huolimatta sopimusten perusta ei ole erityisemmin muuttunut. Päähuomio on usein tekijänoikeuksissa, ja ne ovat hyvin samansisältöisiä eri maissa.
”Tekijänoikeuksista sopiminen on välttämätöntä, jotta musiikin tekemisellä, tuottamisella ja esittämisellä voi jatkossakin elää. Tässä Teostolla ja muilla tekijänoikeusjärjestöillä on myös tulevaisuudessa erittäin tärkeä rooli.”
Järjestöistä saa apua
Pokkinen korostaa, että musiikintekijöiden ja artistien ei tarvitse toimia yksin, vaan tarvittaessa apua on saatavilla.
”Sopimusasioihin löytyy apua niin Teostosta ja Gramexista kuin alan edunvalvontajärjestöistä. Suosittelen musiikin parissa toimivia liittymään esimerkiksi Muusikkojen liiton, Musiikintekijöiden tai Suomen Säveltäjät ry:n jäseneksi. Monessa roolissa toimivan kannattaa kuulua useaan järjestöön.”
Pokkisen mukaan suomalaiset järjestöt ovat kansainvälisessä vertailussa ihan huipputasoa.
”Olen huomannut, että meillä tiedetään asioista usein paljon enemmän kuin ”suuressa maailmassa”, vaikka usein luulemme muuta. Lisäksi kansainvälisen yhteistyön kautta minullakin on käytössäni kontaktit ulkomaisten järjestöjen kollegoihin, joilta voin tarvittaessa hankkia lisätietoa vaikkapa paikallisista yrityksistä.”
Pokkisen mukaan yhtenä keskeisenä haasteena on tavoittaa kotimaiset musiikintekijät laajasti.
”Esimerkiksi netin kautta musiikkiaan ulkomaille tarjoava nuori ei välttämättä ole koskaan kuullutkaan musiikkialan järjestöistä. Meidän on pohdittava, miten saisimme tiedotettua olemassaolostamme entistä tehokkaammin.”
”Lisäksi on tärkeää, että musiikkia hyödyntäville uusille toimijoille jaetaan tietoa. Hyvänä esimerkkinä toimivat start up -yritysten Slush-tapahtuman yhteydessä muutamana vuotena järjestetyt Slush Music-tilaisuudet. Tällaisia eri näkökulmasta musiikkia tarkastelevien tahojen yhteisiä tilaisuuksia kaipaan alalle lisää.”
Lottaliina Pokkisen yllä olevassa valokuvassa näkyvä elefantti ei ole pöydällä sattumalta. ”Pidän sitä työhuoneeni pöydällä muistuttamassa muutamastakin asiasta”, Pokkinen totesi valokuvaaja Jussi Helttuselle. Elefantti symboloi Pokkiselle seuraavia asioita:
- Vaikka koko ajan tuntuu olevan kauhea kiire, isossa kuvassa kiire on yleensä vain harhaa. Esim. neuvottelutilanteessa aikaa löytyy, kun sitä uskaltaa pyytää.
- Omaan napaan tuijottelu on usein turhaa: maapallolla on ollut elämää jo kauan ennen ihmistä.
- Vaikka tekniikka kehittyy ja digitalisaatio valtaa alaa, tärkeimmät perusasiat eivät muutu.
- Tiettyjä perusasioita pitää suojella (allegoriaa tekijänoikeuksiin).
”Yllättäen myös useat asiakkaani ovat kokeneet elefantin läsnäolon erittäin rauhoittavaksi..!”, Pokkinen kertoi.
