Lappi, Hullu Poro, Teosto, keikat, konsertti, yleisö, tapahtuma
05.11.2018 Teksti: Pasi Rytinki. Kuvat: Pasi Rytinki, Matti Pajarinen, Kai Rosti. Pääkuvan käsittely Tweed Agency.

Kun tapahtumajärjestäjä tarvitsee apua tekijänoikeusasioissa, apuun tulee Teoston aluevastaava. Seurasimme heidän työmatkaansa Lapissa. 

Tuhat hotelliyötä, miljoona ajokilometriä. Näin kiteyttää aluevastaava Kai ”Kaitsu” Rosti matkasaldonsa 13 vuoden työrupeamasta Teostolla.

Nyt on poikkeuksellinen päivä. Hän taittaa ensimmäistä kertaa Teosto-urallaan työmatkansa lentäen, ja luvassa on myös reissuseuraa.

Perillä Kittilän lentokentällä on vastassa kollega Matti Pajarinen, joka on ajanut Lappiin kotoaan Oulusta ja tehnyt jo matkan varrella asiakaskäynnin Rovaniemellä. Levillä ajamme suoraan paikalliseen markettiin.

Ensimmäiseksi haetaan aina paikalliset lehdet, jotta nähdään, mitä kylällä tapahtuu, Kaitsu selittää. 

Lapissa, kuten muuallakin, ravintoloita ja baareja syntyy ja kuolee koko ajan. Teoston aluevastaavien tehtävänä on pysyä niistä kartalla, sillä lähes jokaisessa soi musiikki. Aluevastaajat ovat asiamiehiä musiikin tekijän ja musiikkia omassa toiminnassaan käyttävän asiakkaan välissä, molempia auttaen.

Kaitsu ja Matti ovat jakaneet Suomen kahtia. Jyväskylässä asuva Kaitsu hoitaa Vaasa–Kuopio-linjan eteläpuolen, Matti pohjoisen. Matti on aloittanut työnsä vasta pari kuukautta aiemmin, joten Kaitsu on mestari ja kisälli -hengessä tutustuttamassa Mattia niihin paikkoihin ja ihmisiin, jotka siirtyvät jatkossa Matin hoitoon.

– Tämä on aika monisäikeistä työtä. Vaikka olen tehnyt tätä jo aika kauan, vieläkin tulee melkein viikoittain sellaisia kysymyksiä, joihin en osaa suoralta kädeltä vastata, Kaitsu sanoo.

Mennään musiikki eikä viinanmyynti edellä

Äkäslompolossa on aurinkoinen syysaamu, kun Ilkka Poutanen avaa meille Selvä Pyy -pubinsa ovet. Hän on ollut keskeinen tekijä myös Ylläs soikoon - ja Ylläs Jazz Blues -festivaaleja järjestävässä yhdistyksessä.

Molemmat tapahtumat ovat jo pitkälti yli 20-vuotiaita. Ensi tammikuun Ylläs Jazz Bluesin pääesiintyjäksi on buukattu sen historian isoin bändi, Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana.


Ilkka Poutanen keskustelee aluevastaavien kanssa Selvä Pyy -pubissa.

– Tapahtumat ovat kasvaneet kivasti, mutta tilojen osalta alkaa tulla rajat vastaan, Poutanen sanoo.

Poutasen pitkä kokemus tapahtumajärjestäjänä näkyy Teoston näkökulmasta siinä, että musiikinkäyttöluvat ja niihin liittyvät asiat on hoidettu hyvin sekä festivaalien että ravintolan osalta.

– Loistavasti tehty kaikki tapahtumailmoituksetkin, Kaitsu kehuu.

–Me on otettu semmoinen taktiikka, että aina viikonlopun aikana täräytetään sitä mukaa tiedot Teostolle, kun keikkoja on, Poutanen sanoo.

– Ihan järkevä homma! Matti kiittää.

– Siitä [tapahtumatietojen ilmoittamisesta] saa sen kolme pinnaa ilmoittamispalkkiota, se kannattaa ilman muuta poimia pois, Kaitsu huomauttaa. Kun Teoston verkkopalvelussa ilmoittaa kuukausittain tapahtumien tiedot, luvan hinnasta saa kolmen prosentin vuosialennuksen.

Poutanen myöntää, että 120-paikkaisen Selvän Pyyn osalta raportointi ei ole ollut yhtä aktiivista. Luvat ovat sinänsä kunnossa, mutta Poutanen on ajanpuutteen takia vain maksanut Teostolta tulleet laskut - tapahtumailmoitukset ovat jääneet tekemättä.

– Niin sitä ei kannata tehdä, Kaitsu sanoo.

– Varmaan vähän kalliimmaksi tulee? Poutanen arvaa.

Oikein arvattu. Jos tapahtuman tietoja ei itse ilmoita, lasku musiikinkäytöstä perustuu arvioon, jossa luvan hintaan vaikuttavat tekijät on arvioitu yläkanttiin. Kaitsu esittää Poutaselle vaihtoehdoksi elävän musiikin vuosisopimusta, jossa raportointivelvollisuutta ei ole, vaan vuoden aikana järjestettävien tapahtumien määrä arvioidaan etukäteen.

Kaitsu ja Matti käyvät Poutasen kanssa läpi, paljonko tapahtumia Selvässä Pyyssä vuositasolla on, jotta löydettäisiin asiakkaalle edullisin ja mieluisin sopimus. Poutanen alkaa kallistua sille kannalle, että tapahtumat kannattaisi sittenkin ilmoittaa kuukausittain.

– Sehän on ihan kohtuusimppeliä se ilmoituksen tekeminen teidän nettipalvelussa.

Syksyllä kymmenen vuotta täyttäneen Selvän Pyyn tapahtumat ovat olleet suosittuja. Monet tulevat katsomaan keikkoja, vaikka artisti ei olisi ennalta tuttu, koska paikkaan on opittu luottamaan. Ohjelmistossa on monipuolisesti rockia, roots-musiikkia ja laulaja-lauluntekijöitä. Poutaselle musiikki on sydämen asia. Siksi myös asiakassuhde Teostoon on tärkeä.

Moni yllättyy iloisesti: Teoston aluevastaavan käynti voi säästää yrittäjältä rahaa, kun sopimukset sorvataan ajan tasalle. 

– Maksut menevät oikeaan osoitteeseen, musiikin tekijöille, Poutanen toteaa.

Lounaalla Kaitsu arvioi, että asiakkaista 90 prosenttia oppii jotain uutta näillä visiiteillä. Moni yllättyy iloisesti: Teoston aluevastaavan käynti voi säästää yrittäjältä rahaa, kun sopimukset sorvataan ajan tasalle.

Kaitsu ja Matti kiinnittävät huomiota pariin keikkajulisteeseen lounaspaikan seinällä. Pikatarkistus osoittaa, että keikkajärjestäjällä on luvat kunnossa.

– Lähdetäänkö me sinne Ylläsjärven puolelle pyörähtämään, Matti ehdottaa.

Siellä on muutamia paikkoja, joihin ei ennakkotietojen perustella Teosto-lupia ole hankittu. Ensimmäinen baari laskettelurinteiden luona on kiinni. Eletään Lapin matkailun suvantokohtaa ruskan ja talvikauden välissä.

Lähistöllä on myös kaksi hiljattain omistajaa vaihtanutta hotellia, joista toista remontoidaan ja toinenkin näyttää tyhjältä. Matti sanoo havainneensa, että tekijänoikeusluvat unohtuvat usein juuri omistajanvaihdosten ja remonttien keskellä.

Hän saa toimitusjohtajan puhelimen päähän ja häneltä hotellinjohtajan yhteystiedot.

– Sanoi, että ilman muuta katsotaan asia kuntoon.

 Teostossa ei lähdetä rapsut ja rankaisut edellä liikkeelle, vaan yritetään hoitaa asiat kuntoon.

Samaan aikaan Kaitsu vastaa puhelimeensa. Eräs yhdistys haluaa järjestää tapahtuman, jossa laulettaisiin yksi Juha Tapion kappale. Tarvitaanko siihen lupa?

Kaitsu kyselee lisätietoja tapahtuman luonteesta ja järjestävästä tahosta. Lupa tarvitaan.

– Mutta eipä hätää, se hoituu helposti Teoston verkkopalvelussa eikä maksa paljon.

Palaamme Leville. Iltapäivän aikana olisi tarkoitus piipahtaa parissa ravintolassa katsomassa, olisiko Teosto-asioissa avun tarvetta. Toinen paikka on kuitenkin koko kuukauden syyslomalla ja toisenkaan omistaja ei ole paikalla.

Hänet Matti saa puhelimella kiinni Etelä-Suomesta ja sopii tapaamisen parin päivän päähän. Lupa-asioita olisi tosiaan tarvetta päivittää, sillä alakertaan on valmistumassa uusi 70 asiakaspaikan tila.

Kukaan ei näytä säikähtävän yhteydenotoista, eikä ole syytäkään.

Useimmiten lupa-asioiden puutteissa on kyse vain tietämyksen puutteesta, ei tahallisista rikkeistä.

–Eikä me Teostossa muutenkaan lähdetä rapsut ja rankaisut edellä liikkeelle, vaan yritetään hoitaa asiat kuntoon, Kaitsu toteaa.

Haluaisitko tulla Leville, Justin Bieber?

Seuraavana aamuna suuntaamme kylpylähotelli Levi Hotel Spahan. Meidät ottaa vastaan liiketoimintajohtaja Juha Partanen, joka kertoo saaneensa mainostoimistolta lahjaksi ”Humpantappaja”-arvonimellä painetun paidan.

Syy selviää, kun tutustumme hotellin tiloihin. Levin legendaarisena tanssipaikkana tunnettu Taika on nyt historiaa, tilalla on juuri siistiksi remontoitu ruokaravintola Bar & Grill Kekäle.

– En ole ihan varma, oliko se Humpantappaja positiiviseksi viestiksi tarkoitettu, Partanen naurahtaa.

Musiikki soi nyt alakerran 350-paikkaisessa Joiku-baarissa. Siellä on keikkoja ja karaokea, mutta musiikkityyliä viilataan pikkuhiljaa nuorekkaammaksi.

– Ruskan aikana oli vielä aika iskelmällistä tanssiohjelmaa, mutta on pakko keksiä jotain muutakin vähitellen, kun tanssiporukka vanhenee, Partanen sanoo.

 Ympärivuotinen ohjelmatarjonta on elinehto.

Myös Partasen kanssa käydään yksityiskohtaisesti läpi voimassaolevat luvat. Kaitsun ja Matin toimenkuvaan kuuluvat elävän musiikin lisäksi mekaaninen musiikki eli karaoke ja dj-keikat. Taustamusiikki eli esimerkiksi radiosta, televisiosta tai jukeboksista soitettava musiikki on Teoston ja Gramexin yhdessä perustaman GT Musiikkiluvat -yhtiön (musiikkiluvat.fi) hallinnassa, mutta aluevastaavat auttavat tarvittaessa senkin kanssa.

Kylpylähotellin luvat ovat ajan tasalla, ja niille on käyttöä jatkossakin. Partanen uskoo, että ympärivuotinen ohjelmatarjonta on elinehto ja myös liiketaloudellisesti tuottavampaa kuin satsaaminen pelkästään kevään ja syksyn kuumiin sesonkiviikkoihin.

– Nykypäivänä sesonkiaika on supistunut niin lyhyeksi, että tilankäyttö ei voi olla ympärivuotisesti sen varassa.

Monen keikkapaikan toimintaa Lapissa vaikeuttaa olennaisesti kaksi asiaa: pitkät välimatkat ja rajallinen kapasiteetti. 350-paikkaiseen Joikuun ei ole kovin kannattavaa tuottaa kalliita pistokeikkoja Etelä-Suomesta, mutta toisaalta bändien klassisten Lapin-kiertueidenkin aika on ohi – samoin tanssibändien viikon kiinnitykset yhteen paikkaan.

– Ne tanssibändit tunnettiin leikkisästi nimellä Robin Hood -bändit, koska kaikilla oli samanlaiset vihreät pikkutakit. Mutta esimerkiksi Joikun kategoriaan ei oikein ole sellaista bändiä, joka vetäisi viitenä iltana ihan tarpeeksi väkeä.

Hyvin valitut artistit tuovat silti myös majoittujia hotelliin varsinkin viikonloppuisin.

– Esimerkiksi Jarkko Martikainen vetää aina sen muutaman sata ihmistä täällä. Se riittää meidän mittakaavassa aivan täysin. Sen tyylisiä artisteja me tarvitsemme jatkossa enemmän ja enemmän.

Kaitsu ja Matti kyselevät, miksei Levillä ole saatu aikaan samanlaista festivaalia kuin Ylläksellä tai Pyhällä.

– Olen puhunut siitä jo pitemmän aikaa, mutta se vaatisi panostusta muiltakin, omat paukut ei riitä. Tuossa eturinteillä voisi aivan hyvin tehdä Open Air -tyylisen tapahtuman, Partanen sanoo.

Majoituskapasiteettia olisi, samoin logistisesti toimiva sijainti lähellä lentokenttää. Tarvittaisiin vielä yhteen hiileen puhaltamista sekä osaava ja innostunut vetäjä.

– Omasta mielestänihän tiedän aina kaikesta kaiken, mutta se on niin eri maailma lähteä paukuttelemaan takki auki tuuleen ja soittelemaan jollekin Justin Bieberille, että haluaisitko tulla ensi syyskuussa Leville, Partanen sanoo.

Kaitsu ja Matti nauravat, että ainakin haaveet ovat kunnianhimoiset.

Tunturin laelta upeista maisemista löytyy mies, joka uskoo yhä humppaan. Näköalaravintola Tuikkua pyörittävä Jarkko Kuusisto on jopa rekisteröinyt nimen Tunturihumppa, jolla paikan suosittuja päivätansseja mainostetaan.

Kuusisto on ollut Tuikussa yrittäjänä 12 vuotta. Hänen perheensä on ollut Levin matkailubisneksessä 1970-luvun alusta asti.

– Siitä asti ollaan oltu musiikin ja taustamusiikin kanssa tekemisissä, kun ensimmäinen levyautomaatti otettiin. Esiintyjiä, trubaduureja, dj:tä ja muuta musiikkia käytetään osana yritystoimintaa koko ajan.

Kuusistokin tapaa Teoston edustajat mielellään, sillä hänellä on paljon kysyttävää. Hän toivoisi, että alan lainsäädäntö selkiytyisi niin, ettei vastuunjaossa olisi epäselvyyksiä – ja että kaikki toimijat myös hoitaisivat kunniallisesti vastuunsa. Esimerkiksi yhtyeet ja dj:t hän näkee yrittäjinä, joiden pitäisi toimia siltä pohjalta.

– Minäkin olen tavannut usein sellaisia esiintyjiä, että eivät ne muista tehdä omia ilmoituksiaan, ja sitten minä joudun palvelun ostajana niitä heidän kanssaan jälkikäteen selvittelemään, Kuusisto ihmettelee.

Kuusiston näköalaravintola on hyvä esimerkki siitä, että tarvittavien lupien löytäminen ja lupaehtojen tulkinta voi olla yrittäjälle kimurantti juttu, kun ravintolassa on useampia erikokoisia ja erilaisia tiloja, joissa voi olla sekä taustamusiikkia että esiintyjiä. Tuikussa Bändit ja dj:t esiintyvät yläkerran satapaikkaisessa salissa, mutta ravintola on osan vuodesta kokonaan kiinni. Sesonkiaikojen aurinkoisina päivinä taas sisätilat voivat olla tyhjät, mutta kahdella tasolla olevilla terasseilla on 300 ihmistä. Musiikki soi sielläkin.

Lisäksi toiminta on erittäin viikonloppupainotteista: Kuusiston mukaan myynti on tiettyinä sesonkiviikonloppuina satakertaista alkuviikkoon nähden.

Näin ollen lupaehtoihin vaikuttavan toiminnan volyymin määritteleminen ja asiakaspaikkamäärien arvioiminen etukäteen on hankalaa, jos vertaa siihen, että toiminta pyörisi tasaisesti ympäri vuoden. Kaitsun ja Matin ja kahden tietokoneen avulla sopimukset saadaan kuitenkin rivi riviltä ajan tasalle, myös taustamusiikin osalta.

Kuusisto pitää tärkeänä, että lupien laskutusperusteet voidaan käydä yhdessä läpi.

– Tämän jälkeen tiedän, mistä maksu koostuu ja velvoitteet tulevat selkeästi perustelluiksi.

Ruska-ajan humppaturismi ei ole vielä kokonaan kuollut.

Kaitsu sanoo tunturista alas ajaessamme, että asiakaskäynnit ovat usein vaativia ja pitkiä, koska lupaehtojen kanssa pitää olla tarkkana ja tapauskohtaisia ratkaisuja ei voi tehdä: Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo tiukasti Teoston toimintaa ja varmistaa, että lupa-asiakkaita kohdellaan samoin säännöin.

– Pisimmillään tuollainen tapaaminen on kestänyt kuusi tuntia.

Tällä kertaa aluevastaavat missaavat Teoston sisäisen infon uuden toimitusjohtajan nimittämisestä. Sen sijaan Skypen välityksellä pidettävään budjettipalaveriin esimiehensä kanssa Kaitsu ja Matti ehtivät.

Kaitsu on matkustanut työn puolesta niin paljon, että hänellä on monissa hotelleissa jopa vakiohuone. Aamiaisella seuraamme liittyy Break Sokos Hotel Levin johtaja Lassi Lehosmaa, jolle Kaitsu kertoo Matin tulevan jatkamaan työtä Teoston Lapin aluevastaavana.

– Ai korjaamaan sinun jälkiäsi, Lehosmaa vitsailee.

Mutkaton sävy selittyy sillä, että Kaitsu on paitsi Lehosmaan kanta-asiakas, myös ystävä ja perhetuttu. Aamiaispöydässä ehditään sesongin näkymien ohella katsastaa hotellinkin Teosto-sopimustilanne. Omia musiikkitapahtumia ei ole, mutta pienlupa kattaa mahdolliset yksityistilaisuudet, joissa esitetään musiikkia.

Jos joku sairastuu, Annukka laulaa varmasti

Viimeinen etappimme on Levin kuuluisin tapahtumajärjestäjä, ravintola- ja majoitusbisneksessä jo liki legendaarinen Hullu Poro. Meidät ottaa vastaan yhtiön toimiston puuhanainen Tuula Kymäläinen, joka sanoo olevansa erittäin iloinen siitä, että Teostosta käydään nykyään kylässä yhtiössä.

– On niin paljon mukavampaa hoitaa kasvotusten asioita.

Päivikki Palosaaren omistaman Hullu Poro -osakeyhtiön paikoista elävää musiikkia on Areenassa, Wanhassa Hullussa Porossa ja Hölmölä-pubissa, jossa on lähinnä trubaduurityyppisiä esiintyjiä. Kymäläinen kertoo, että ruska-ajan humppaturismi ei ole vielä kokonaan kuollut.

Hullu Poro kokeili syksyllä oikeastaan ensimmäisen kerran vanhan liiton tanssiorkestereita Areenalla, ja tulokset yllättivät positiivisesti.

– Siellä oli aivan hirveästi väkeä. Luultiin, että ruskaväkeä ei ole koko kylässä, mutta jostakin sitä tuli, Kymäläinen kertoo.

Pykälää nuorekkaampi menomusiikki lienee kuitenkin Hullun Poron ydinaluetta. Sitä tarjotaan jatkossakin Areenan ohella alkuperäisessä Wanhassa Hullussa Porossa, jota on syksyllä remontoitu uuteen uskoon. Esiintymislavaa on siirretty, ja Kymäläisen mukaan sinne on nyt hyvä buukata vähän pienemmän yleisön bändejä kuin Areenaan.

Kymäläinen on tunnettu firmassa tarkkana naisena, ja tarkasti tutkitaan myös Teoston kanssa voimassa olevat sopimukset. Nauru alkaa raikua, kun havaitaan, että Areenan vuosittainen tapahtumamäärä osuu Teoston porrastetussa hinnoittelussa hintarajan alarajan tuntumaan.

Kannattaisi järjestää mieluummin 71 kuin 70 tapahtumaa, koska yksittäisen tapahtuman korvaus on hieman pienempi, jos tapahtumamäärä vuodessa osuu haarukkaan 71–200 eikä 41–70. Paljousalennuksessa on säästömahdollisuus!


Tuula Kymäläinen ja Annukka Paksuniemi ravintolasta Hullu Poro.

Kymäläinen ilmoittautuu itse vapaaehtoiseksi laulamaan tarvittaessa pari kertaa, jos Areenan keikkakalenteri uhkaa jäädä alle 70:n tapahtuman.

– Ainahan mie nyt sen verran laulan!

Sitten palaveriin saapuu henkilöstöjohtaja ja varatoimitusjohtaja Annukka Paksuniemi. Kymäläinen muuttaa lennosta suunnitelmaa.

– Tässä on nyt Annukka semmoinen juttu, että joudut ehkä pari iltaa laulamaan tuolla Areenalla, kun sinullahan on sitä ääntä. Jos joku esiintyjä sairastuu, niin Annukka laulaa varmasti!

Paksuniemi ei pane lainkaan hanttiin. Kaitsu huomauttaakin hymyillen, että yhteistuumin on löydetty taas asiakkaalle hyviä ja edullisia ratkaisuja.

– Sydämellähän näitä asioita on Teoston kanssa aina yritetty hoitaa, ja toivottavasti jatketaan samalla lailla. Meillä ei ole aina välttämättä itsellä tietoa, miten mikäkin asia vaikuttaa ja miten kannattaa tehdä, joten on järkevää jutella näistä yhdessä, Kymäläinen ja Paksuniemi kiittelevät.

LUE LISÄÄ TEOSTON SIVUILTA:

Tarvitsetko luvan?  
Tutustu lupiin toimialoittain 

Voit klikata kuvan suuremmaksi. 

 

Teoston aluevastaavat

Teoston aluevastaavat tekevät musiikinkäyttösopimukset ja neuvovat musiikinkäyttölupiin liittyvissä asioissa esimerkiksi ravintoloita, tanssipaikkoja ja konsertti- ja festivaalijärjestäjiä, joiden järjestämissä tapahtumissa artistit ja bändit esiintyvät. Työ on pääsääntöisesti matkatyötä. 

Teostolla on tällä hetkellä kaksi aluevastaavaa: Lappia, Pohjois- ja Keski-Suomen aluetta hoitava Matti Pajarinen ja Etelä-Suomen aluetta hoitava Kai Rosti. Nimettyjä asiakkaitaan Kaitsu ja Matti tapaavat vuoden aikana säännöllisesti asiakkaiden kanssa yhdessä sovitun aikataulun mukaan, pienempiä asiakkaita he tapaavat alueilla liikkuessaan myös ilman etukäteen sovittuja aikoja. 

KUKA?

KAI ROSTI.
Jo 13 vuotta Teostossa viihtyneen Kaitsun tie kulki musiikin pariin teleoperaattoreiden yritysmyyntitehtävistä. Festareille suuntautuviin asiakaskäynteihin Kaitsu yhdistää usein valokuvausharrastuksensa ja kuvakirjasto bändeistä kasvaa tasaista tahtia. Kesäisin vapaa-aikaan kuuluu ajelu vuodelta -62 olevalla Rautaneidolla (Mercedes-Benz 190C), jonka kyydissä istuu usein myös koira Edi. Sekä auto että koira ovat saaneet nimensä Kaitsun elämän tärkeimmän yhtyeen Iron Maidenin innoittamina.

MATTI PAJARINEN.
Aiemmin rakennusalalla myynti- ja markkinointitehtävissä työskennellyt Matti aloitti työt Teostossa kesällä 2018. Vapaa-ajallaan innokas musiikin harrastaja ja suurkuluttaja on itsekin soittanut parikymmentä vuotta rumpuja eri bändeissä. Matin musiikkimaku on laaja, mutta eniten sydän sykkii raskaammalle musiikille. Musiikin lisäksi Matti tykkää urheilla ja puuhata kotiaskareita ja rentoutua katselemalla leffoja tai sarjoja punaviinilasillisen kera.