04.05.2018 Teksti: Kaisa Huikuri. Kuvat: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo

Suomessa 1940-lukua leimasi sota. Marssilaulut kaikuivat ja maan eturivin artistit esiintyivät rintamalla viihdytysjoukkojen tilaisuuksissa. Sota kosketti myös Teostoa. Jatkosodan alkaessa enemmistö Teoston kuuden hengen henkilökunnasta oli sotapalveluksessa. Ruotsin tekijänoikeusjärjestö Stim kutsui puolestaan musiikkiperheiden lapsia turvaan Ruotsiin.

Teosto täyttää tänä vuonna 90 vuotta ja järjestön historiaan on mahtunut monenlaisia vaiheita. 1940-luvulla sota-aika vaikutti myös musiikkielämään. Musiikista nauttimista rajoitti lailla määrätty tanssikielto, joka jatkui ravintoloissa aina vuoteen 1948.

Kun tanssiminen oli kielletty, nousi musiikin sanoitus tärkeämmäksi: Tanssikieltovuosina suomenkielinen iskelmä – sellaisena kuin me sen nykyisin tunnemme – löysi muotonsa. Uudet laulut levisivät tehokkaasti radion välityksellä. Vuosikymmenen lopussa jo yli 660 000 suomalaista taloutta oli lunastanut radioluvan.

Vuonna 1939 F.E. Sillanpää kirjoitti tekstin Marssilauluun, joka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä. Pääesikunta järjesti Marssilaululle sävellyskilpailun, jonka voitti mainospäällikkö Aimo Mustonen. Näin syntyi 1940-luvun tärkein iskumarssi, Sillanpään marssilaulu. Puolustusvoimien johto arvio jälkeenpäin marssilaulun vastanneen henkisesti vähintään yhtä divisioonaa Suomen puolustuksessa.

Pohjoismaisten musiikkijärjestöjen yhteistyötä

Vuonna 1941 pohjoismaiset tekijänoikeusjärjestöt Stim, Koda (Tanska), Tono (Norja), Svenska Tonsättare ja Svenska Musikförläggareföreningen lahjoittivat Teostolle myös sota-avustuksina jaettavaksi suomalaisille säveltäjille yhteensä niin suuren summan, että siitä riitti 1000–4000 mk kaikille Teoston jäsenille.

Sotien aikana Ruotsiin lähetettiin noin 80 000 suomalaislasta. Pääosa siirtyi virallisten järjestelyiden kautta, mutta vuonna 1942 Ruotsin tekijänoikeusjärjestö Stim kutsui suomalaisten musiikintekijöiden lapsia turvaan meren toiselle puolen.

Lapsia siirrettiin Ruotsiin Helgerumin linnaan Smålannin itärannikolle. Stimin omistama linna muutettiin lastenkodiksi ja sotalasten joukossa saapui myöskin 7-vuotias Lasse Mårtenson (1934-2016), jonka vanhemmat olivat tunnettuja musikaalisuudestaan. Mårtensonin isä oli urkutaiteilija ja äiti laulaja.

Lasse Mårtenson muutti linnaan veljensä kanssa. He olivat osa yhdeksän suomalaislapsen ryhmää, jossa kaikki olivat muusikoiden lapsia. Mårtenson on haastatteluissa muistellut aikaansa Ruotsissa lämmöllä ja kertonut, että paluu Suomeen tuntui raskaalta.

Sibelius Teoston asiakkaaksi

Vuonna 1944 harkinnan alla oli Teoston evakuoiminen maaseudulle Nurmoon. Vaikka arkea pyrittiin jatkamaan, Helsingissä koettiin ankaria pommituksia. Evakuointisuunnitelmista kuitenkin luovuttiin ja toimisto pysyi Pohjoisella Rautatienkadulla Helsingissä.

Sodan päätösvaiheissa Teoston toimintaa johtanut Martti ”Pyssy” Turunen sai ilouutisen, kun Jean Sibelius päätti vihdoinkin siirtyä saksalaisesta Stagmasta Teoston asiakkaaksi vuonna 1945.  

Jo 1930-luvulla Sibelius oli saanut tilityksiä 17 maasta. Suunta tilitysten suhtaan oli nouseva, sillä hänen musiikkiaan esitettiin kaikkialla maailmassa. Maan suurin säveltäjä ei kuitenkaan vielä tuossa vaiheessa liittynyt Teostoon, joka oli perustettu vuonna 1928 valvomaan musiikintekijöiden oikeuksia.

Asia harmitti Teoston toimintaa johtanutta Turusta, joka vuosien varrella kävi aktiivista kirjeenvaihtoa ja keskusteluita Sibeliuksen kanssa. Teostoon liittymisestä oli usein puhetta, mutta asia ratkesi vasta sodan loppuvaiheissa, kun tilanne Saksassa oli eskaloitunut ja maa oli neljän valtion miehittämä.

Taustatietoa:

Jutun lähteenä mm. Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliiton julkaisema lehti Sotalapsi-Krigsbarn 4/2007. Lisätietoja verkkonäyttelystä sotalapset.fi

Lue lisää Teoston historiasta: 

Teoston historiakronikka 1928-2018
Teoston ensimmäiset asiakkaat: "Eräänä päivänä joku maisteri Ikonen soitti" 

Leevi Madetoja oli mukana perustamassa Teostoa
Teoston historiaa pähkinänkuoressa 

 

palaa alkuun