Sanoista tekoihin – Prod by Me ja Mimmi Label haluavat rohkaista lisää naisia musiikkialalle

Musiikkialan yhdenvertaisuus tai sen puute on ollut kuuma keskustelunaihe jo usean vuoden ajan. Huhtikuussa Teosto ja kymmenen muuta musiikkialan järjestöä julkaisivat yhdenvertaisuusbarometrin, jonka mukaan naisten osuus Teoston ja Gramexin asiakkaista on edelleen vain vähän reilut 20 prosenttia, vaikka esimerkiksi musiikin opiskelijoista naisia on yli puolet.

Syyskuussa kohistiin puolestaan Kati Laukkasen ohjaamasta PMMP-dokumentista Ei enää ikinä, joka nosti esiin naisartistien paikoin keljua kohtelua 2000-luvun alussa.

Yrityksiä tasa-arvon parantamiseksi on silti tehty – ja tehdään koko ajan. Alalla on otettu käyttöön yhdenvertaisen rekrytoinnin ohjeet, ja moni keikkapaikka noudattaa nykyään turvallisemman tilan periaatteita. Helsinkiläinen Särö ja tamperelainen Rytmirevoluutio järjestävät bänditoimintaan liittyviä tapahtumia ja leirejä naisille ja sukupuolivähemmistöön kuuluville ihmisille.

Enemmistö alalla työskentelevistä miettii nykyään kahdesti, ennen kuin heittää jonkin asiattoman kommentin tai vitsin. Teot näkyvät onneksi myös tilastoissa. Tämänvuotisen yhdenvertaisuusbarometrin mukaan 53 prosenttia vastaajista pitää Suomen musiikkialaa tasa-arvoisena, kun viime vuonna vastaava luku oli 49 prosenttia.   

Yli 90 prosenttia musiikkituottajista on yhä miehiä

Yksi viimeaikaisista yrityksistä parantaa musiikkialan monimuotoisuutta on ensi vuonna jo kolmatta kertaa järjestettävä Prod by me -musiikkituotantokurssi. Ajatus naisille sekä muun- ja transsukupuolisille suunnatusta tuottajakurssista sai alkunsa vuonna 2023, kun musiikkialan ammattilaiset Semira Ketroussi, Jonas Olsson, Ida Karimaa, Sari Löytynoja ja Paula Pörsti päättivät tehdä jotain tuottajien vinoutuneelle sukupuolijakaumalle.

Naistuottajat ovat populaarimusiikissa yhä heikosti edustettuja. Yhdysvaltalaisen USC Annenberg Inclusion Initiative -tutkimuksen mukaan vain 6,5 prosenttia tuottajista oli naisia vuonna 2023. Suomesta ei tiettävästi löydy vastaavaa dataa, mutta luvun arvellaan olevan vain 2–4 prosentin luokkaa.

”Me alettiin hommiin yksinkertaisesti siksi, että pelkän päivittelyn sijaan haluttiin tehdä jotain, mikä voi oikeasti vaikuttaa siihen, miltä tuottajakunta näyttää tulevaisuudessa. Tämä tapahtuu meidän mielestä luomalla mahdollisuuksia, joita ei ole ollut samalla tavalla naispuolisille ja ei-binäärisille", sanoo musiikkikustantajana ja A&R:nä työskentelevä Semira Ketroussi.

Ryhmät ovat tarjonneet turvallisen tilan, jossa on voinut oppia, jakaa, kehittyä, kysyä, verkostoitua ja saada palautetta ilman pelkoa vähättelystä, ideoiden tuomitsemisesta tai ”tuottiko sun poikaystävä tämän?” -tyylisistä letkautuksista.

”Juuri viime viikolla yksi naisartisti pyysi erikseen naistiimiä. Kun pyysin anteeksi, etten ollut heti ajatellut asiaa, hän sanoi uskaltaneensa mainita asiasta siksi, että minäkin olen nainen. Tämä on iso juttu. Prod by me:ssä ajatellaan, että tästäkin syystä on tärkeää, että naisilla – ja myös miehillä – on mahdollisuus työskennellä moninaisissa porukoissa. Se vaikuttaa suoraan sisältöön ja tekemiseen, kun syntyy enemmän ja erilaista taidetta”, Ketroussi sanoo.

Naisille suunnattu levy-yhtiö sai nopeasti yli sata demoa

Toinen tuore yritys helpottaa naisten pääsyä musiikkialalle on helmikuussa 2025 avattu Mimmi Label -levy-yhtiö. Sen tausta on Musamimmien päivässä eli tapahtumayhteisössä, jonka laulaja-lauluntekijä Jojo von Hertzen perusti vuonna 2023 rohkaistakseen lisää naisia alalle ja ammattimaisuuteen, ja törmäyttääkseen musiikkibisneksestä kiinnostuneita nuoria ympäri Suomen.

Noin vuosi sitten von Hertzen tiedusteli Musamimmien päivässä puhujana olleelta A&R:ltä Ninni Wetterstrandilta, olisiko Playground Musicilla kiinnostusta tehdä jakeludiili hänen tulevasta levystään. Wetterstrandilla oli kuitenkin mielessään jotain muuta. 

”Ninni sanoi, että istu alas, hän aikoo nyt ehdottaa jotain. Että mitäs jos ottaisit mukaan muitakin, ja perustaisit mimmeille suunnatun labelin”, von Hertzen sanoo.

Idea ei ollut täysin uusi. Esimerkiksi feministiseksi julistautuva Minna Records on julkaissut pääasiassa naisten ja sukupuolivähemmistöjen tekemää musiikkia vuodesta 2023. Von Hertzen kuitenkin innostui ajatuksesta heti.

”Tiesin välittömästi, keitä haluan mukaan, osittain juuri Musamimmien päivän porukoista. Luonteelleni on tosi ominaista, että tehdään yhdessä. Mielestäni se on voimavara.”

”Huomasi, että niitä vähän jännittää. Että jos teille laittaa musaa, vastaatteko te kaikille, ja oletteko te kivoja? Niiden kyselyjen myötä me saatiin kirjoitettua meidän strategia auki itsellemme ja nettisivuillemme. Kaikille vastataan tietyn määräajan kuluessa, ja pyritään myös antamaan palautetta. Se on tuntunut olevan monelle korjaava kokemus”, von Hertzen sanoo.

Hän ajattelee, että mitä paremmin artistit voivat, sitä parempaa musiikkia he tekevät.

”Meidän tavoite on pitkällä tähtäimellä tehdä sellaista levy-yhtiötoimintaa, mikä on meidän mielestä oikein ja reilua, ja missä kaikki ymmärtävät, mitä esimerkiksi sopimuksissa lukee.”

Miksi maailma vieläkin tarvitsee musamimmien päivien kaltaisia avauksia?

Ketroussin ja von Hertzenin mielestä naisten ja muunsukupuolisten haasteet musiikkialalla ovat pitkälti samanlaisia kuin ennenkin. Ne liittyvät esikuvien vähäiseen määrään, tyttöjen ja poikien vanhanaikaisiin roolituksiin sekä vähättelyyn.

”Tavallaan ajattelen, että meidän sukupolvi ja meitä nuoremmat jo tajuavat, että ne vanhat käsitykset ja asenteet ovat väärin. Mutta ne vaikuttavat meihin alitajuntaisesti edelleen”, von Hertzen sanoo.

Hän kertoo klassisen esimerkin. Kun Musamimmit järjesti ensimmäisen tapahtumansa musiikkiliikkeessä, paikalle pölähti mies, joka otti tapahtumasta nokkiinsa. Myöhemmin hän soitti myymäläpäällikölle ja tiedusteli, koska liikkeessä järjestetään musaäijien päivä.

”Jos joku bisnes on miesten luoma, se vaikuttaa tosi paljon siihen, miten asioita tehdään. Jonkun miehen on tosi helppo sanoa, ettei sukupuolella ole mitään merkitystä, biisit ratkaisevat. Ja niinhän sen kuuluisi ollakin. Mutta ennen kuin musiikki edes päätyy ammattilaisten pöydälle, tapahtuu paljon sellaista, mikä liittyy rakenteisiin ja siihen, keiden ääniä ylipäätään rohkaistaan ja nostetaan", Ketroussi jatkaa.

Esikuvien ja verkostojen puute korostuvat tuotantopuolella. Tähän tarpeeseen Prod by me -kurssi pyrkii vastaamaan.

”Miehet saattavat olla tosi paljon itsevarmempia, koska miehiä on vaan niin paljon enemmän tekemässä tuotantoja. Uskon, että roolimallien määrä vaikuttaa ihan huimasti siihen, kuinka itsevarmasti voit ajatella, että totta kai minäkin pystyn tähän. Koetamme rohkaista kurssilla ammattimaisuuteen, niin teknisesti kuin taiteellisestikin, että ihmiset pystyisivät toteuttamaan itseään”, Ketroussi sanoo.

Myös von Hertzen kokee, että Mimmi Label on onnistunut vastaamaan aitoon kysyntään musiikkialalla.

”Minulle on tullut somessa useita kymmeniä viestejä, joissa mimmit kysyvät, saako sulle kertoa, tai saako sulle jutella. Meillä ei ole sellaista yhteistä kanavaa, minne voisi ohjata ihmisen, joka on kokenut esimerkiksi jotain ikävää musa-alalla.”

Moniäänisyydestä hyötyy koko musiikkibisnes

Moninaisempi musiikkikenttä ei ole vain yhdenvertaisuuskysymys. Se myös rikastuttaa musiikin sisältöjä ja parhaassa tapauksessa hyödyttää koko musiikkibisnestä.

”Kun on kyse luovasta alasta, eikö siinä jos missä pitäisi olla mahdollisimman erilaisia näkökulmia?”, von Hertzen kysyy.

Hänen mukaansa musiikkiala hukkaa valtavasti potentiaalia koko ajan.

”Suomen musanopiskelijoista on enemmistö naisia. Siinä olisi enemmän tekijöitä ja vientimahdollisuuksia, joista Suomikin voisi hyötyä, jos me vaan tehtäisiin enemmän."

Ketroussia mietityttää, miksi yhdenvertaisuuteen tähtäävät hankkeet ovat niin usein naisten järjestämiä, vaikka niistä hyötyisivät kaikki. Kyse ei ole välttämättä vain miesten välinpitämättömyydestä tai haluttomuudesta osallistua. Moni mies voi arkailla mukaantuloa, koska pelkää sanovansa jotain väärää tai vaikuttavansa ”spleinaajalta”. Moni myös ajattelee, ettei tiedä tarpeeksi naisten asioista puuttuakseen niihin.

Semira Ketroussi ymmärtää, että mokaaminen voi pelottaa, koska nykyisessä keskustelukulttuurissa on niin paljon vastakkainasettelua.

”Mutta mielestäni on jännää, ettei ratkaisu tilanteeseen ole se, että opiskeltaisiin jotain näistä asioista, vaan se, ettei osallistuta ollenkaan. Koska ei me naisetkaan olla synnytty kaiken tämän tiedon kanssa. Me seurataan erilaisia tilejä ja blogeja, ja luetaan kirjoja. On minullakin kaikenlaisia vääristyneitä käsityksiä, joista saan itseni kiinni koko ajan. Mutta niistä pitää olla hereillä, etteivät ne ala ohjata omaa toimintaa.”