Kaikki mukaan – hiphop-työpaja raivaa tilaa monimuotoisuudelle
Hiphop-yhtiö Monsp ja kustantamo HMC järjestivät jo toista kertaa naisille ja muunsukupuolisille omistetun Studio Bootcampin. Tavoitteena on avata hiphop-skeneä muillekin kuin cis-miehille ja kannustaa uusia artisteja eteenpäin. Mutta kuinka iso ongelma monimuotoisuuden puute oikein on musiikkialalla?
Pehmeä suomenkielinen neosoul tulvii studiomonitoreista. Ihmiset huojuvat silmät kiinni musiikin tahdissa. Kun biisi loppuu, jokaisen kasvot sulavat hymyyn.
”Ihan mieletön tunnelmapala! Miltä susta on tuntunut tehdä tota?” kysyy Monsp Recordsin A&R Ida Karimaa.
”Superhyvältä. Täällä on ollut niin hyvä flow ja fiilis. Kun me kuunneltiin tää ekaa kertaa, tuli itku. Eiköhän se kerro jotain”, sanoo Karla Lamminheimo, 23, tällä hetkellä artistinimeltään karla.linnea.
Kello on nyt viisi iltapäivällä. Aamulla Karla.Linnea astui rohkeasti HMC Publishingin studion ovesta sisään. Hänellä oli mukanaan läppäri, jonka kovalevylle oli tallennettu toissapäivänä tehty demo. Nyt biisiä on työstetty koko päivän ajan tuottaja Tomi Tammisen ja lauluntekijä Lisa Nikulan alias Runon kanssa.
Meneillään on levy-yhtiö Monspin ja kustannusyhtiö HMC:n yhteinen intensiivisessio, joka on omistettu hiphopista kiinnostuneille naisille sekä trans- ja muunsukupuolisille. Tänä vuonna hakijoita maksuttomalle Studio Bootcampille oli 35, joista mukaan mahtui yhdeksän.
Karla.linnea on yksi näistä nuorista tekijöistä, jotka saavat kokeilla musiikin tekemistä ammattituottajien ja artistimentorien tukemana. Studiopäivän päätteeksi hän hihkuu olevansa ”sikainnoissaan”.
”Mä en ole ikinä ollut tällaisessa sessarissa enkä ole koskaan co-writannut kenenkään kanssa. Silti tää tuntuu tosi luonnolliselta. Tätä mä haluan tehdä”, karla.linnea sanoo.
Ei enää suljettuja poikakerhoja
Ajatus muille kuin cis-miehille suunnatusta biisityöpajasta ei ole Suomessa täysin uusi. Muun muassa Särö (entinen Girls Rock! Finland) on järjestänyt nuorten bändi- ja räppileirejä, joiden tarkoitus on tarjota turvallinen ja kannustava ympäristö musiikin tekemiseen.
Monspin Karimaa kuitenkin koki, ettei vastuuta voi jättää vain yhdistysten sekä kaupunkien nuorisotyön varaan vaan myös musiikkibisneksen tulisi edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia aktiivisilla teoilla. Hänen aloitteestaan Warner Musicin omistamat Monsp ja HMC järjestivät ensimmäisen Studio Bootcamp -session syksyllä 2020. Myönteisten kokemusten myötä sessiot haluttiin järjestää tänä vuonna uudestaan. Tavoitteena on yhä auttaa naisia sekä trans- ja muunsukupuolisia musiikkiuran alkuun ja vahvistaa heidän itseluottamustaan.
”Kotimainen hiphop-skene on edelleen tosi miesvaltainen. Jos Spotify-listoja täyttävät pelkästään cis-miehet, sitä on turha vain päivitellä. Jos skeneä haluaa avata ja muuttaa, täytyy pureutua juurisyihin, joista tilanne johtuu”, Karimaa sanoo.
Aiemmin Ylen musiikkitoimittajana työskennellyt Karimaa on vuosien varrella kuullut naisten suusta usein saman kokemuksen: he kamppailevat yksin projektiensa kanssa.
”Monesti kundeilla on tukena oma porukka: yksi tuottaa, toinen ottaa kuvat, kolmas tekee videot. Kaikki kannustavat toisiaan. Mimmeillä ei ole samalla tavalla mahdollisuutta yhteiseen tekemisen meininkiin, eikä jäbäporukkaan ole ulkopuolisena helppo liittyä.”
Karimaa luettelee ongelmia, jotka tunkeutuvat syvälle rakenteisiin: Tuntevatko naiset tuottajia? Kohdellaanko heitä studiossa tasa-arvoisesti ja onko siellä turvallinen olo? Arvostetaanko naisten tekemää taidetta miesten hallitsemassa skenessä? Ohjataanko heitä koulussa omaehtoisen musiikin pariin? Onko heille tarjolla itsensä näköisiä esikuvia? Samat kysymykset koskevat myös trans- ja muunsukupuolisia.
Kun ongelmat tunnistaa, niitä voi yrittää ratkaista. Karimaan mukaan tämä bootcamp pyrkii antamaan apua käytännön tasolla: tukemaan musiikin tekemistä tarjoamalla naisille sekä trans- ja muunsukupuolisille sitä, mitä heiltä puuttuu.
”Annetaan studioaikaa, ammattilaisten konsultaatiota ja vertaistukea. Annetaan bootcampiläisten muodostaa oma ryhmänsä, jossa he voivat jakaa turvallisesti kelojaan ja ehkä tehdä tulevaisuudessa yhdessä musaa. Annetaan mimmienkin olla ensin aloittelijoita ja keskeneräisiä, koska nyt tuntuu, että jos uusi tekijä ei ole cis-mies, häntä kohtaan asetetaan heti poskettoman kovat standardit.”
Jos Spotify-listoja täyttävät pelkästään cis-miehet, sitä on turha vain päivitellä. Jos skeneä haluaa avata ja muuttaa, täytyy pureutua juurisyihin, joista tilanne johtuu
Itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen
Karla.linnea rohkaistui hakemaan sessioihin Warnerilla työskentelevän ystävänsä kannustamana. Hän on elänyt musiikille koko ikänsä: laulanut, tanssinut, soittanut pianoa, tehnyt biisejä, opiskellut. Koko matka tähän asti on kuitenkin vaatinut sisäistä taistelua.
”Mä oon joutunut hirveesti etsimään itsestäni sitä buustia omaan tekemiseen. Kotona kukaan ei sanonut mulle, että oisin missään hyvä. Päinvastoin. Mä olin 14-vuotias, kun ekan kerran joku ulkopuolinen sanoi, että mä osaan laulaa. Se oli mun yläasteen musiikinopettaja. Mä olin, että hä?”
Kannustuksen puutteesta huolimatta karla.linnea on määrätietoisesti raivannut tietään eteenpäin. Vuonna 2019 hän osallistui The Voice of Finlandiin. Nyt hän on mukana myös Manage Me -yhtiön artistivalmennusohjelmassa.
”Voicessa mä olin vielä aika hukassa, mutta sitten aloin puskea täysillä artistiuttani ja urahaaveitani kohti. Yritän tässä edelleen opetella uskomaan itseeni. Artistivalmennukseen ja sen jälkeen tänne pääseminen tuntui siltä, että jee, vihdoin joku uskoo muhun.”
Myös esikuvat ovat antaneet karla.linnealle motivaatiota. Hän luettelee artisteja, joiden esimerkki antaa voimaa tehdä haaveista tavoitteita: Ariana Grande, Doja Cat, Beyoncé.
”Isoja naisdiivoja. Niistä mä saan hirveesti naisenergiaa.”
Entä suomalaiset esikuvat?
”No, Suomesta mulla on Gettomasa.”
Pam. Törmäsimme juuri yhteen rakenteellisista ongelmista: karla.linnea toteaa, että Suomesta ei vain löydy hänen musiikkityyliään edustavia naistekijöitä. Mutta kenties kohta löytyy. Kenties jonakin päivänä hän voi jopa olla itse jonkun esikuva.
Runo komppaa tämän päivän biisintekokumppaniaan: hänelläkin oli aivan samanlainen kokemus.
”Mä kirjoitin tosi pitkään pöytälaatikkoon, koska mulla ei ollut esikuvina mun kaltaisiani ihmisiä tekemässä sitä, mitä itse halusin tehdä. Tällaiset sessiot ovat siinä mielessä tärkeitä – ja onhan se nyt ihanaa, että mäkin saan olla mukana tekemässä näin hyviä biisejä!”
Mä kirjoitin tosi pitkään pöytälaatikkoon, koska mulla ei ollut esikuvina mun kaltaisiani ihmisiä tekemässä sitä, mitä itse halusin tehdä.
Uusi sukupolvi muuttaa maailmaa
Studiohuoneen oven pikku-ikkunaan ilmestyy hymyilevä naama. Artistimentori Hassan Maikal kurkistaa, että hänen suojateillaan on kaikki hyvin. On aika jättää tekijätiimi rauhaan ja siirtyä kahvihuoneeseen kysymään, mikä Sony Musicille levyttävän artistin rooli näissä sessioissa on.
”Mun rooli on tänään olla vara-Yebo”, Hassan Maikal sanoo ja nauraa.
Alun perin tämän päivän artistimentorina piti olla Yeboyah, mutta koska hän sairastui, Maikal sai pikahälytyksen tulla paikkaamaan. Edellisten päivien mentoreita olivat Etta ja Nelli Matula.
”Oikeasti mun rooli on olla tänään isobroidi ja keskustelukumppani. Mä oon heille ihminen, jolta voi kysyä mitä vaan. Oon kertonut myös oman tarinani artistina, ja me ollaan tänään palloteltu esimerkiksi oman äänen löytämiseen liittyviä asioita.”
Maikal on itsekin suhteellisen nuori, 25-vuotias. Silti hän on ehtinyt olla mukana monenlaisissa räppi- ja esiintymistyöpajoissa. Kokemustensa perusteella hän sanoo, että tällaiselle konseptille on todellakin tilausta.
”Vielä muutamia vuosia sitten nuorten räppityöpajat olivat tosi miespainotteisia. Mukana oli korkeintaan pari tyttöä tai naista. Hekään eivät pystyneet keskittymään kunnolla musantekoon, koska siellä oli niin paljon toksista maskuliinisuutta. Naisille ja muunsukupuolisille ei ollut turvallisia tiloja, joissa he saavat tehdä mitä tykkäävät, kokeilla ja vaikka epäonnistuakin.”
Hassan Maikal nostaa esiin saman havainnon kuin Karimaa: hänestä naiset joutuvat todistelemaan omaa osaamistaan paljon vahvemmin kuin miehet. Hän on nähnyt sen läheltä esimerkiksi ystävänsä Yeboyahin kohdalla. Se ei ole ikinä kannustava lähtökohta luovaan työhön.
”Miehenä mä en tietysti pysty oikeasti samastumaan, millaista on olla nainen musa-alalla”, Maikal myöntää. ”POC-ihmisenä (person of color) mä kuitenkin tiedän, millaista on olla ainoa huoneessa ja tehdä ekstraduunia, että saan saman kohtelun kuin valkoinen mies.”
Maikal haluaa kuitenkin ajatella positiivisesti. Hän sanoo vilpittömästi uskovansa siihen, että asiat ovat muuttumassa parempaan suuntaan. Se on hänestä uuden nuoren sukupolven ansiota.
”Kun mä olin yhdessä työpajassa, nuoriso-ohjaaja sanoi, että jos tänne tulee pari tyttöä, toivottavasti pidät huolta, että hekin pääsevät hyvin mukaan. Sitten sinne tulikin kahdeksan tyttöä ja pari poikaa!”
Maikal myös muistuttaa, että esiin on alkanut nousta hiphop-artisteja muistakin sukupuolista kuin cis-miehistä. Noiden sanojen vakuudeksi voi pudotella pitkän listan nimiä: Yeboyah, F, Adikia, Etta, Draama-Helmi, Mercedes Bentso, SOFA, Rosa Coste, Sani Safira, EDEN ja lukuisat muut ovat viime vuosina ottaneet kentältä tilaa.
”Mulla on kyllä tosi paljon toivoa. Etenkin kun nuorille artisteille on jo monta tärkeää tienraivaajaa.”
Tärkeintä on tutustua hyviin tyyppeihin
Studiokompleksin toisessa päässä yhden työryhmän päivä on taittunut loppusuoralle. Seela Kojola, 19-vuotias räppäri artistinimeltään MC La, on saanut biisintekijä Kira Siuruaisen pauloihinsa.
”Sulla on ihan oma flow ja meininki. Sä oot tehnyt mut melkein tarpeettomaksi täällä. Mä oon vaan saanut ottaa chillisti ja nauttia. Oot ihan superlahjakas tyyppi. Susta myös näkee, miten sä grindaat: oot varmasti valmis tekemään paljon duunia.”
Muun muassa Yeboyahin ja Hassan Maikalin kanssa aiemmin työskennellyt tuottaja Alvar Yrjänä Escartin jatkaa hehkutusta.
”Hauska nähdä, miten paljon susta tulee energiaa. Se on just artistin tunnuspiirre, että sillä on omaleimainen juttu, joka pursuaa niin paljon, että kanssatekijä saa helposti napattua siitä kiinni ja hyödynnettyä omaa osaamistaan.”
MC La hymyilee hiljaa. Hän on tehnyt ensimmäiset räppibiisinsä vasta kesällä. Tänään on työstetty biisiä, johon hän kirjoitti toisen säkeistön viime yönä. Nyt alkaa olla jo valmista.
”Aamulla mut otettiin tänne vastaan kovin avoimin sylein. Siinä oli alkuhengailua ja aamiaista. Juteltiin Hassanin, Idan ja toisten bootcampilaisten kanssa. Sit Alvar ja Kira tulivat mestoille, ja alettiin vaan duunailla.”
MC La saa tekemisensä kuulostamaan kovin mutkattomalta. Hän sanoo tykkäävänsä hyvistä ja nokkelista lyriikoista sekä sellaisista ulkomaisista naisräppäreistä kuin Gangsta Boo ja Amber London. Kotimaisista tekijöistä häntä innostavat artistit, jotka ”eivät ole niin kaupallisia”. Itse hän innostui kirjoittamaan biisejä hyvien ystäviensä räppipossen Good Boysin innostamana.
”Mä vaan yks päivä havahduin, että kun mulla ois sairaasti mahdollisuuksia tehdä, niin miksi mun pitäisi jättää tekemättä.”
Siinä missä moni nuori artisti kurkottelee tähtiin, MC La:n unelmat ovat katutasolla. Tämä bootcamp on yksi askel kohti tulevaisuutta artistina – mutta yhtä lailla häntä kutkuttelee seuraavan päivän keikka Mätä-Festissä Good Boysin kanssa.
”Mä en tavoittele suosiota vaan sitä, että pääsisin verkostoitumaan ja ystävystymään. Mun tavoitteena on vain päästä tekemään musaa tosi hyvien tyyppien kanssa.”
Monimuotoisuus avaa myös uusia bisnesmahdollisuuksia
Warnerin järjestämän ja rahoittaman bootcampin taustalla on tietysti myös bisnesmotiivi. Tällaiset sessiot ovat tapa löytää ja kehittää uusia artisteja – eli kenties tuoda tulevaisuudessa rahaa taloon. Edellisvuoden bootcampin tuotoksista Monsp julkaisi mixtapen eli kokoelman. Sen avausraidalla kuullaan Hassan Maikalinkin mainitsemaa EDENiä, jonka kanssa Monsp on tehnyt levytyssopimuksen.
”Totta kai meillä on oma lehmä ojassa ja toivomme, että täältä jonkun artistiura urkenee”, Karimaa sanoo. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että jos sessioista Monspin talliin napattu artisti sattuu menestymään, se palvelee myös alkuperäistä ylevää tavoitetta.
”Sehän lisää juuri sitä diversiteettiä, jota niille Spotify-listoille kaivataan. Tätä ei kuitenkaan tehdä Spotify-ykkösen kiilto silmissä. Tarkoitus on antaa yhtiönä viesti kaikenlaisille tekijöille, että me halutaan kuulla teitä ja antaa teille mahdollisuus tehdä musiikkia.”
Näillä näkymin sessiot eivät jää kahteen kertaan, vaan syntymässä on vuosittainen perinne. Vaikka Karimaa on tällä hetkellä tyytyväinen konseptiin, hänestä on silti tärkeää olla hereillä ja tarkkailla myös ympäröivää maailmaa. Esimerkiksi kaikki sessioiden tuottajat ovat tähän asti olleet miehiä. Voisiko sen juurisyitä lähteä tonkimaan? Hän myös muistuttaa, ettei tässä lopulta ole kyse vain musiikkialan ongelmista. Ne ovat koko yhteiskunnan ongelmia, jotka ilmenevät myös musiikkialalla.
Mitä mieltä Karimaa on siitä, jos jokin kilpaileva yhtiö kopioi heidän keksimänsä konseptin? Saako idean varastaa – vai onko se jopa suotavaa?
”Siitä vaan!” Karimaa sanoo ja nauraa. ”Enemmän tsäänssejä kaikille!”