Viisi ratkaisua luovan alan tekijöiden työttömyysturvan korjaamiseksi 

Suomalainen hyvinvointivaltio ja erityisesti työttömyysturva on rakennettu säännöllisessä, kokopäiväisessä palkkatyössä työllistyviä ihmisiä varten, mikä näkyy koko järjestelmässä aina eri tukien kriteereistä lähtien. Malli perustuu selkeään jakoon työttömien, työntekijöiden ja yrittäjien välillä. 

Tällöin taide- ja kulttuurialan ammattilaiset jäävät herkästi turvaverkon väliinputoajiksi, sillä alalla on tarjolla palkkatöitä varsin rajallisesti. Valitettavasti alan rahoitusleikkaukset ovat heikentäneet tilannetta entisestään. 

Erityisen huonosti oletus palkkatöistä soveltuu musiikin tekijöille. Suomessa juuri kukaan ei tee musiikkia työntekijänä, vaan tekeminen perustuu projekteille, kuten tilaustöille ja biisintekosessioille. Tällöin tyypillinen tulovirta koostuu pienistä puroista: palkkioista, tekijänoikeustuloista, yrittäjätuloista ja apurahoista sekä vaikkapa opetustyöstä kertyvistä palkkatuloista. 

Työttömyysturva on kipeästi päivittämisen tarpeessa 

Nykyisen työttömyysturvan ongelmat näkyvät viikoittain järjestöille tulevissa yhteydenotoissa, kun kirjailijat, säveltäjät, näyttelijät ja muut luovan alan ammattilaiset törmäävät turvaverkon aukkoihin, ristiriitaisiin vaatimuksiin ja kannustinloukkuihin. Julkishallinnon kannattaakin ottaa järjestöt mukaan kehittämään työttömyysturvaa, jotta tulevat ratkaisut toimivat myös käytännössä. 

Yhteisen kehitystyön vauhdittamiseksi esitämme viittä ratkaisua, jotka toteuttamalla korjataan työttömyysturvan aukot ja kannustinloukut: 

1. Varmistetaan, että myös palkkatyötä, omaa työtä ja yrittäjyyttä yhdistävillä henkilöillä on mahdollisuus työttömyysturvaan.  
2. Huomioidaan työllistymisen tapojen moninaisuus työttömyysturvan kriteereissä. 
3. Aktiivisuudesta ei pidä rangaista, ja kannustinloukut tulee poistaa. 
4. Tiivistetään luovien alojen järjestöjen ja julkishallinnon yhteistyötä sosiaaliturvan kehittämiseksi. 
5. Mahdollistetaan muutoksenhaku työvoimapoliittiseen arvioon muulta taholta kuin KEHA-keskukselta. 

Ensimmäinen vaatimus on melko yksinkertainen: julkishallinnon on varmistettava, että myös palkkatyötä, omaa työtä ja yrittäjyyttä yhdistävillä henkilöillä on aito mahdollisuus työttömyysturvaan. Jatkossa näin tulee olemaan paperilla entistä useamman kohdalla, kun hallitus mahdollistaa työttömyyskassoille yhdistelmävakuutuksen tarjoamisen. Uudistuksen tarkoitus on mahdollistaa kaikkien eri tulomuotojen vakuuttaminen yhden vakuutuksen piirissä. 

Yhdistelmävakuutus ei kuitenkaan toimi, jos sivutoimiseksi yrittäjäksi tai omassa työssään työllistyväksi luokitellulla ihmisellä ei ole käytännössä mahdollisuutta työttömyysturvaan, koska työvoimaviranomainen ei ole valmis luokittelemaan heitä työttömäksi. Tämä ongelma on ratkaistava, jotta turvaverkko kannattelee jokaista ja aktiivisuus kannattaa aina. Työttömyys ei pääty yhden illan työkeikkaan, jolloin sen ei pitäisi turvan epäämiseen vaan tulojen sovittamiseen yhteen työttömyysturvan kanssa.  

Toiseksi on keskeisen tärkeää, että päätökset perustuvat mahdollisimman tarkkaan tietoon henkilön todellisesta työllistymisestä. Esimerkiksi aiemman yrittäjyyden tai omassa työssä työllistymisen ei pidä estää työttömyysviranomaista tunnistamasta, että ihminen on tällä hetkellä työtön. Ylipäätään sivutoimisen yrittäjyyden ja omassa työssä työllistymisen määritelmiä pitäisi tarkentaa nykyisestä.  

Kolmanneksi aktiivisuuden pitäisi kannattaa aina. Tällä hetkellä järjestelmä on ristiriitainen: työttömältä edellytetään työnhakua ja aktiivisuutta, mutta samanaikaisesti vääränlainen aktiivisuus voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen, sillä aktiivisuus katsotaan merkiksi työttömyyden tai työmarkkinoiden käytettävissä olemisen päättymisestä. Luoville aloille erityinen ongelma on, että näin voi käydä pelkästään taiteen tekemisen myötä - myös silloin, kun tekeminen ei tuota tuloja, jolloin kyse ei ole ansiotarkoituksessa tehdystä työstä.  

Tosiasiassa juuri tällainen suunnittelu ja ideointi on välttämätöntä, jotta luovan työn tekijän työttömyys voi ikinä päättyä. Ketään ei haeta kotisohvalta töihin - ei varsinkaan taiteen ja kulttuurin kentällä. Työnhakuun rinnastettava toiminta pitäisikin sallia työttömänä myös niille, joille töiden etsiminen ei tarkoita työhakemusten täyttämistä ja CV:n viilaamista vaan huomattavasti vaivalloisempaa prosessia. 

Ratkaisut työttömyysturvan ongelmiin 

Suuri osa kuvatuista ongelmista palautuu lopulta työvoimapoliittiseen arviointiin, jonka Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus eli KEHA-keskus tekee, kun ihminen hakee työttömyysturvaa. Arvioinnin pitäisi perustua ihmisen todelliseen työtilanteeseen ja työmäärään. Tämä periaate toteutuu kuitenkin valitettavan harvoin, kun ihminen ei ole työllistynyt kokopäiväisessä palkkatyössä vaan esimerkiksi yrittäjänä tai eri lähteistä tulonsa kerryttävänä taiteilijana. Tällöin on usein vaikeaa tai jopa käytännössä mahdotonta saada lausunto, joka puoltaa työttömyysturvan myöntämistä. Näin ei pitäisi olla. 

Asiaan on kiinnittänyt huomioita myös työ- ja elinkeinoministeriö, joka ohjeistaa tuoreessa kirjeessään KEHA-keskusta korjaamaan menettelyään sivutoimisten yrittäjien osalta. Ministeriön selvityksen mukaan puutteita on sivutoimisen yrittäjyyden tunnistamisessa ja yrittäjien saamien päätösten perusteluissa. Toistuva haaste on, että ihminen luokitellaan täysipäiväiseksi yrittäjäksi, vaikka hän olisi tehnyt vain pari lyhyttä työkeikkaa kuukauden tai kahden aikana. 

Samalla myös laissa olisi tarkentamisen varaa juuri sivutoimisen yrittäjyyden ja omassa työssä työllistymisen osalta, jotta jatkossa jokainen työtön voisi luottaa tilanteensa tulevan arvioiduksi selkeiden, ennakoitavien ja tasapuolisten kriteerien pohjalta. 

Työvoimapoliittiseen arviointiin sisältyy myös rakenteellinen ongelma: nämä arviot ovat lain mukaan sitovia suhteessa Kelan ja työttömyyskassojen päätöksentekoon. Silti arvioista ei voi valittaa millekään ulkopuoliselle taholle, vaan ainoa tapa pyrkiä korjaamaan mahdollista virheellistä lausuntoa on pyyntö KEHA-keskukselle eli samalle taholle, joka on kyseisen lausunnon laatinut. Virheet tulisivat varmemmin tunnistetuiksi ja korjatuiksi, jos lausunnoista voisi valittaa myös jollekin ulkopuoliselle taholle. 

Näiden lukuisten kannustinloukkujen myötä työtön joutuu harkitsemaan huolella, kannattaako hänen tehdä töitä, jos työnteko johtaa työttömyysturvan menettämiseen tai muihin suoriin taloudellisiin menetyksiin. Hallituksen tuore päätös poistaa suojaosat useista etuuksista on pahentanut tilannetta entisestään. Pahimmillaan työtön voi jäädä lopulta miinukselle tai joutua jopa maksamaan aiempia tukikuukausia takaisin, jolloin olisi ollut järkevämpää olla tekemättä mitään. Näin ei missään nimessä pitäisi olla. Passiivisuuteen kannustaminen ei ole yhteiskunnan eikä varsinkaan ihmisten oman edun mukaista. 

Järjestelmän kehittäminen tällä tavoin parantaisi paitsi luovien alojen ammattilaisten myös laajemmin epätyypillisissä työsuhteissa toimivien ihmisten turvaa ja osallisuutta. 

Taiteen, kulttuurin ja luovien alojen kenttä on eräänlainen edelläkävijä, sillä alalla moni on jo pitkään kerryttänyt toimeentulonsa useasta eri lähteestä. Sama kehitys yleistyy kuitenkin myös muualla yhteiskunnassa. Monimuotoisesti ja epäsäännöllisesti työllistyminen lisääntyy jatkuvasti, mikä korostaa entisestään tarvetta työttömyysturvan kehittämiselle. 

Hyvinvointivaltion lupaus on, että turvaverkot kannattelevat jokaista meistä niinä aikoina, kun kokopäiväistä työtä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla. Tämän lupauksen tulee ulottua kaikkiin - myös luovan työn tekijöihin.