Pauliina Lerche haluaa pitää kotimaisen musiikin monimuotoisena

Kun Pauliina Lerche aloitti viulunsoiton neljävuotiaana, hän tuskin osasi arvata, että musiikista tulisi koko elämän mittainen kutsumus. Ensimmäiset askeleet kohti ammattimuusikon uraa hän otti jo yhdeksänvuotiaana Pohjois-Karjalan Rääkkylässä, kun hän päätyi mukaan vastaperustettuun Värttinä-yhtyeeseen. Vaikka hän suhtautuu edelleen vaatimattomasti rooliinsa yhtyeen alkuvaiheissa, kokemus oli ratkaiseva.

”Siitä lähtien oli haaveena, että haluaisin musiikin ammattilaiseksi”, Lerche kertoo.

Värttinä-vuosien jälkeen tie vei Kuopion musiikkilukioon ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle sekä lopulta laajalle uralle muusikkona, säveltäjänä ja sanoittajana. Yksi merkittävimmistä käännekohdista oli kutsu Vesa-Matti Loirin yhtyeeseen vuonna 1998. Lerche soitti Loirin kanssa yli 20 vuoden ajan yli 500 konsertin verran.

Toinen suuri käänne tapahtui vuonna 2007, kun lastenmusiikkiyhtye Mimmit aloitti toimintansa.

”Olin julkaissut soololevyjä aikuisille, mutta sain jatkuvasti palautetta siitä, että lapset pitivät musiikistani. Se sai minut pohtimaan, voisiko siitä syntyä jotakin aivan uutta.”

Lastenmusiikki avasi uusia mahdollisuuksia

Mimmit ei jäänyt pelkäksi yhtyeeksi. Lerche alkoi rakentaa sen ympärille kokonaista lasten kulttuurimaailmaa, johon kuuluu musiikin lisäksi kirjoja, animaatioita, televisiosisältöjä ja kuunnelmia. Nykyään hänellä on Teostossa rekisteröitynä yli 400 teosta.  

”Lapset ovat todella lahjomaton yleisö. Jos he eivät pidä jostakin, sen huomaa heti. Toisaalta palaute on myös ihanan välitöntä. Keikan jälkeen saa halauksia, piirustuksia ja askarteluja”, hän kertoo.

Mimmit on esiintynyt vuosien aikana konserttisalien lisäksi päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja erilaisissa erityisryhmien tapahtumissa.

”Työni kautta olen nähnyt laajan läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta. Olen nähnyt sekä sen, miten hyvin lapset voivat, että sen, miten yhteiskunta muuttuu. Esimerkiksi segregaatio eri alueilla ja päiväkodeissa on todellinen asia. Suurin osa suomalaisista lapsista voi kuitenkin hyvin”, Lerche arvelee.

Monet musiikin tekijät kuvaavat parhaiden kappaleidensa syntyvän hetkessä, aivan kuin jostain ylhäältä annettuna. Lerche tunnistaa ilmiön, mutta ei pidä sitä omana pääasiallisena työskentelytapanaan.

”Kyllä tämä enemmän on sellaista puurtamista. Mukavaa puurtamista, mutta puurtamista kuitenkin. Joskus jokin biisi syntyy nopeasti, mutta yleensä työ vaatii aikaa.”

Hän kertoo aloittavansa musiikin tekemisensä ideoinnista. Ensin syntyy ajatus kappaleen aiheesta ja tunnelmasta. Vasta sen jälkeen alkaa varsinainen säveltäminen ja sanoittaminen.

”Kun aloitan tekemisen, minulla on yleensä jo aika tarkka käsitys siitä, minkälainen kappale on tulossa.”

Tekijöiden puolustaja myös Teoston hallituksessa

Teoston hallitukseen siirtyessään Pauliina Lerche tuo mukanaan vahvan näkemyksen musiikin tekijöiden arjesta, sillä hän toimii tällä hetkellä myös Suomen Musiikintekijät ry:n puheenjohtajana. Hänen mukaansa luottamustehtävät täydentävät toisiaan.

”Voin olla parempi Suomen Musiikintekijöiden puheenjohtaja, kun ymmärrän syvällisemmin myös Teoston toimintaa. Tekijänoikeustulot ovat kuitenkin niin tärkeä osa tekijöiden toimeentuloa. Ja toisaalta voin myös olla parempi Teoston hallituksen jäsen, kun tunnen myös tekijäkentän tilanteen niin hyvin Suomen Musiikintekijöiden kautta.”

”Minusta on äärimmäisen tärkeää, että Teoston hallituksessa on aktiivisia tekijöitä eri genreistä. Liian usein taiteilijoiden asioista päättävät ihmiset, jotka eivät itse tee sitä työtä.”

Nyt ja tulevaisuudessa Lerche näkee yhdeksi keskeisimmistä musiikkialan kysymyksistä tekoälyn kehityksen. Hän kertoo olevansa aina ihmistekijöiden puolella.

”Tekoäly on musiikkialalle ja ihmisen tekemälle luovalle työlle ja ansainnalle valtava uhka. Toivon, että tekoälypalveluiden lisensoinnille saadaan niin hyvät ratkaisut, että lisensointi hoituisi nimenomaan tekijänoikeusjärjestöjen kollektiivihallinnan kautta. Tekijänoikeuksien puolustaminen vaatii myös kansainvälistä yhteistyötä.”

Huoli musiikin monimuotoisuudesta

Pauliina Lerche on erityisen huolissaan musiikin monimuotoisuuden kaventumisesta. Hänen mielestään uusien ja erityisesti muiden kuin päivän hittibiisien tekijöiden on haastavaa saada musiikkinsa yleisön tietoisuuteen 2020-luvulla, algoritmien ja entisestään kaventuneen musiikkimedian myllerryksissä.

”2000-luvun alussa oli paljon helpompaa saada erilaista musiikkia esille. Silloin radiossakin soitettiin huomattavasti monipuolisemmin erilaisia genrejä kuin nykyään.”

”Jos musiikki ei pääse monipuolisesti eri medioissa ja kanavissa esille, sillä on vaikutusta kaikkeen: keikkoihin, apurahoihin, tekijänoikeustuloihin ja mahdollisuuksiin rakentaa ammattimaista musiikkiuraa.”

Hän kantaa huolta erityisesti marginaalisempien genrejen tulevaisuudesta.

”Suomi on pieni maa ja pieni kielialue. Minusta on todella hälyttävää, jos musiikkitarjonta kapenee jatkuvasti samaan suuntaan.”

”Mikä tekisi meistä suomalaisia, jos meillä ei olisi taidetta?”

Lopulta Lerchen ajattelu palaa samaan peruskysymykseen: miksi musiikki on yhteiskunnalle tärkeää. Hänen mukaansa musiikin merkitys ulottuu paljon taloudellisia vaikutuksia syvemmälle.

”Mitä me olisimme ilman suomalaista taidetta tai suomen kieltä? Mikä muu tekisi meistä suomalaisia?”

Musiikki kulkee Lerchen ajattelussa ihmisen mukana läpi koko elämän.

”Moni vie synnytyssaliin lempimusiikkiaan, ja hautajaisissakin on aina musiikkia. En keksi toista taiteenlajia, joka olisi samalla tavalla mukana ihmisen koko elämänkaaressa.”