Aili Järvelä ja Joel Järventausta: ”Apurahojen hyödyt ylettyvät laajalle”

Miksi taidetta ja kulttuuria kannattaa tukea myös valtiotasolla? Mitä hyötyä taiteilijoille jaettavista apurahoista on?

Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään keväällä 2027, ja niiden pohjalta muodostetaan Suomen seuraava hallitus ja sen hallitusohjelma. Teosto, Suomen Musiikintekijät, Suomen Säveltäjät ja Suomen Musiikkikustantajat esittävät yhteisissä vaalitavoitteissaan konkreettisia toimia, joilla kotimaisen musiikin menestys turvataan myös tulevaisuudessa. Ensimmäinen tavoitteista on taiteen ja kulttuurin rahoituksen vahvistaminen.

Pitkän tähtäimen tavoitteen on nostaa kulttuurin rahoitus yhteen prosenttiin valtion budjetista. Tällä hetkellä osuus on noin 0,7 prosenttia. Suurin osa valtion kulttuurirahoituksesta kanavoidaan opetus- ja kulttuuriministeriön kautta muun muassa kulttuurilaitosten valtionosuuksiin, taiteen perusopetukseen sekä Taiteen edistämiskeskuksen jakamiin apurahoihin ja avustuksiin.

Taiteen edistämiskeskuksen myöntämistä apurahoista ovat hyötyneet myös tänä vuonna Teosto-palkinnon voittaneet musiikin tekijät Aili Järvelä ja Joel Järventausta.

Joel Järventaustan apurahakausi tuotti menestysteoksia

Joel Järventaustan ensimmäinen Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä kolmivuotinen taiteilija-apuraha alkoi vuoden 2023 alusta.

”Apurahakauden aikana olen säveltänyt ensimmäisen oopperani sekä Teosto-palkinnon voittaneen Fantasian pianolle ja orkesterille”, Järventausta kertoo.

Ihminen parhaan kykynsä mukaan -oopperan ensi-ilta oli Turun kaupunginteatterissa keväällä 2024. Esityksiä oli tuolloin 11, kaikki loppuunmyytyjä. Tommi Kinnusen kirjoittama libretto kuvaa saarroksiin joutuneen sotilaan ajatuksia. Baritonina toimi Waltteri Torikka ja orkesterina Turun filharmoninen orkesteri. Myöhemmin teosta on esitetty myös Oulun kaupunginteatterissa ja Helsingissä Kansallisoopperassa.

Fantasia pianolle ja orkesterille oli Radion sinfoniaorkesterin tilaus, jonka soolopianistina toimi Joonas Ahonen. Sen kantaesitys oli Musiikkitalossa syksyllä 2025. Järventausta käsitteli sävellyksessä lapsensa ennenaikaista syntymää.

Teosto-palkinnon valinnut raati kuvaili perusteluissaan Fantasian pianolle ja orkesterille olevan vavahduttavan moniulotteinen teos.

”Järventausta rakentaa teokseen maailman, jossa klassisen tradition syvät juonteet ja moderni ilmaisu keskustelevat keskenään”, raati kuvaili.

”Saan sävellystöistä tilauspalkkioita, mutta yleensä ne eivät kata tavallisia elämisen kuluja kovin pitkäksi aikaa. Palkkioiden määrät vaihtelevat, ja tunnetut tekijät saavat tulokkaita suurempia korvauksia”, Järventausta kertoo.

”Ilman apurahaa olisin todennäköisesti joutunut tekemään osa-aikaisesti muita töitä, ja se taas olisi vaikuttanut siihen, paljonko aikaa sävellystyöhön jää.”

Tällä hetkellä Järventausta säveltää viiden solistin, kuoron ja kamariensemblen oopperaa Ilmajoen Musiikkijuhlille ja trumpettikonserttoa Lontoon sinfoniaorkesterille.

Aili Järvelä tuotti apurahalla teoksia, jotka ovat yleisölle tärkeitä

Aili Järvelä on työskennellyt Taiteen edistämiskeskuksen kolmivuotisen apurahan turvin vuoden 2025 alusta alkaen. Aiemmin hän on saanut Taikelta kahteen otteeseen yksivuotisen apurahan sekä kuluapurahoja albumien tuotantokuluihin.

Järvelä julkaisi Teosto-palkitun VUORI-albumin omakustanteena. Hän laskeskelee, että levyn tekemiseen kului kaikkinensa 32 000 euroa, ja tukea hän sai 7 000 euroa. Tuottoa on tullut levymyynnistä, esiintymisistä, tekijänoikeuskorvauksista – ja myös levyn saamasta Teosto-palkinnosta.

”Teoksen kustannukset olisivat olleet paljon suuremmat, jos Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ei olisi osallistunut levyntekoon osana omaa toimintaansa. Saimme myös käyttää heidän tilojaan Kokkolassa levyn äänitykseen”, Järvelä kertoo.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin äänitysten tuottajana toimi Pekka Kuusisto. Levyllä ovat mukana myös harpisti Laura Hynninen ja lyömäsoittaja Samuli Kosminen, joka sovitti omat osuutensa. Muusta sävellystyöstä, sanoituksesta ja sovituksesta vastasi Järvelä itse.

”Järvelä liikkuu itsevarmasti eri genrejen välillä raikkaalla, oman näköisellään otteella. Teos on kuin vuoripuron kirkas virtaus suomalaisen laulunteon perinteiden keskellä. Kamariorkesterin ja harpun osuudet on sovitettu poikkeuksellisella herkkyydellä ja tarkkuudella”, Teosto-palkintoraati kirjoitti perusteluissaan.

”Tuntuu hyvin merkityksellistä kuulla, että musiikki, jota on tehnyt, on ihmisille tärkeää. Kun olimme esiintymässä Turun Musiikkijuhlilla, tapasin ihmisiä, jotka olivat matkustaneet konserttiamme varten New Yorkista asti”, Järvelä kertoo.

Levyn ilmestymisen jälkeen Järvelä on esittänyt sen kappaleita Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa muutamia kertoja, muun muassa Flow Festivalin päälavalla. Hän esiintyy aktiivisesti myös vaihtelevilla bändi- ja duokokoonpanoilla.

”Nyt keikkaillessa saa nauttia siitä, kun tehty työ kantaa hedelmää”, Järvelä toteaa.

Seuraavaksi Järvelän kalenterin täyttää kansainvälisenä suurtuotantona toteutettavan musikaalin sävellystyö. Ensi-ilta on Oslossa kesällä 2028. Lisäksi Järvelän uusi kansanmusiikkiyhtye Folk All FIN Band on valmistautumassa ensimmäisiin esiintymisiinsä.

Yhdelle myönnetty apuraha voi johtaa usean ammattilaisen työllistymiseen

Aili Järvelä toteaa, että apurahojen tuella pystytään luomaan teoksia, jotka pitävät Suomen kulttuurikentän elävänä ja kiinnostavana. Sekä Järvelä että Järventausta ovat myös tehneet yhteistyötä orkestereiden kanssa, jotka saavat toimintaansa valtion tukea.

”Suomessa on tosi tasokkaita orkestereita eri maakunnissa. Kaikki eivät voi tai halua lähteä pääkaupunkiseudulle konsertteihin, ja on hienoa, että maakuntaorkesterit esittävät laajalla skaalalla ohjelmistoa taidemusiikista elokuvasävelmiin. Orkesterit tekevät myös monipuolista yleisötyötä: käydään esimerkiksi soittamassa kouluissa, vanhainkodeissa ja kirjastoissa”, Järventausta mainitsee.

Aili Järvelä on huomannut, että apurahoihin suhtaudutaan usein julkisessa keskustelussa jonkinlaisena vastikkeettomana lottovoittona.

”Apurahaa vastaan tehdään työtä, eikä se ole taiteilijalle mikään rauhan tyyssija tai päätepysäkki. Silloin laitetaan turbovaihde silmään ja kehitetään osaamista”, Järvelä sanoo.

Joel Järventausta laskeskelee tuotannoissaan mukana olleita muusikkoja, ohjaajia, pukusuunnittelijoita, teknikoita ja muuta henkilökuntaa.

”Ei tätä työtä itselle tehdä, vaan yleisölle. On paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla esityksiin ja kuluttaa kulttuuria”, Järventausta sanoo.

Kulttuuriala tuottaa tällä hetkellä noin 3,2 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja työllistää yli 130 000 henkilöä.

”Kulttuuriala tuottaa moninkertaisesti enemmän kuin mitä sen tukemiseen käytetään, joten voidaan todeta kyseessä olevan aika hyvä sijoitus”, Järventausta toteaa.

Jotkut ajattelevat, että mikäli taiteella ei saa elätettyä itseään, pitäisi tehdä jotain muuta. Taiteen tekemisen pitäisi maksaa itse itsensä. Mutta Järventausta toteaa, että päästäkseen asemaan, jossa taide tuottaa täyspäiväisen elannon, ihminen on usein joutunut kehittämään taitojaan pitkään.

”Ihmiset unohtavat, että myös Sibelius sai paljon apurahoja”, Järventausta huomauttaa.

Ennen vuotta 1994 Suomen valtio jakoi myös 15-vuotisia apurahoja. Nykyään pisimmät Taiteen edistämiskeskuksen apurahat kestävät viisi vuotta.

Järvelä ja Järventausta ovat saaneet Taiteen edistämiskeskuksen lisäksi apurahoja myös yksityisiltä säätiöiltä kuten Suomen Kulttuurirahastolta ja Alfred Kordelinin säätiöltä.

”Mielestäni taiteen merkitystä ei myöskään voida selittää ja mitata vain taloudellisesti”, Järventausta toteaa.

”Voidaan yrittää laskea, kuinka paljon jokin ooppera tuotti rahaa, ja paljonko se työllisti ihmisiä. Mutta kuinka paljon mielihyvää se tuotti? Miten se mitataan?”