Iisa Pykärille biisintekijän arki on roolipeliä
Iisa Pykäri, 35, vaihtoi edellisenä päivänä perheenäidin roolin biisintekijän rooliin. Koko päivän pyhittäminen musiikille on luksusta, johon kaksi- ja nelivuotiaiden lasten äiti ei ole vielä tottunut. Nyt he ovat päivähoidossa ja Iisa pähkäilee keskustan kahvilassa, ottaisiko kahvia vai teetä. Hän päätyy kompromissina caffè latteen ja kertoo naureskellen kofeiinintäyteisestä työpäivästään.
Eilen Iisa heräsi aamulla, keitti kahvia, istui pianon ääreen, tapaili biisi-ideoita, haki keittiöstä lisää kahvia, avasi läppärin ja alkoi tallentaa tekelettään, sai kehiteltyä laulumelodian, lipitti taas kahvia ja niin edelleen.
”Jossain vaiheessa piti jo harkita, joisiko vaihteeksi teetä”, Iisa sanoo ja nauraa.
”Aamulla mulla ei ollut mitään biisi-ideaa. Vain ajatus jostain tunnelmasta. Iltapäivällä havahduin siihen, että olen edelleen niissä vermeissä, joissa sängystä nousin, ja mulla on biisistä demo valmiina.”
Tänään Iisa soitti demon aviomiehelleen, tuottajana ja biisintekijänä työskentelevälle Mikko Pykärille. Biisi saattaa päätyä niiden joukkoon, joista aletaan työstää ensi vuodelle kaavailtua Iisan toista sooloalbumia.
”Eilinen oli ensimmäisiä päiviä, kun sai vain nauttia vapaudesta ja keskittyä omaan tekemiseensä. Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada hommia tehtyä, vaikkei kukaan olisi katsomassa perään.”
Varsinainen musiikintekeminen on kuitenkin vain pieni osa lauluntekijän työtä. Luovan taiteilijaminän rinnalla elää järjestelmällinen konttorityöläinen.
Regina-yhtyeen laulajana tunnetuksi tullut Iisa julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa tammikuussa. Sen markkinointi työllistää edelleen, mistä tämä haastattelukin on esimerkki. Täältä Iisa suuntaa Lauttasaareen kustantajansa HMC Publishingin palaveriin.
Tapaamisten ja promootiovelvollisuuksien lisäksi on sopimusneuvotteluita, yhteydenpitoa keikkamyyjän kanssa, esiintymisvaatteiden haalimista, sosiaalisen median päivittämistä ja niiden edelleen.
”Jos kuluneen vuoden kalenteria katsoisi, toimistopäiviä on ollut todella paljon verrattuna itse ydinhommaan eli treenaamiseen ja esiintymisiin.”
HMC Publishingin housewriterina Iisa on työskennellyt kolme vuotta. Hän on kirjoittanut sanoituksia muun muassa Paula Koivuniemelle, Laura Närhelle, Kaija Koolle ja Janna Hurmerinnalle. Työtunteja ja kirjoitettuja tekstejä suhteessa julkaistuihin biiseihin hän ei ole viitsinyt edes laskea.
”Olen kiitollinen kirjoittamisrutiinista, jota on kertynyt, kun on vain pitänyt pakottaa itsensä tekemään tekstejä. Milloin teinitähdille, milloin keski-ikäisille iskelmäartisteille. Se on samanlaista rooliin heittäytymistä kuin näyttelijällä: hyppään johonkin tilanteeseen toisen hahmon kengissä, elän sitä ja kirjoitan sen fiiliksen paperille.”
Iisa sanoo, että kustantajalle työskentely on opettanut myös kärsivällisyyttä.
”Kukaan ei ole antamassa palautetta ja väliaikatietoja biisien kohtalosta. Täytyy vain tuottaa massaa sinne myllyyn ja luottaa, että jotain joskus tupsahtaa ulos.”
Omassa musiikinteossaan Iisalla oli aiemmin bändi tukena. Ensimmäistä sooloaan tehdessään hän huomasi konkreettisesti, että sanoittamiseen hänellä on rutiinia, mutta säveltämisestä se puuttuu.
”Jos teen sanoja, alan vain kirjoittaa. Ei mun tarvitse lähteä leffaan tai taidenäyttelyyn haeskelemaan inspiraatiota. Sävellyspuoli on niin uutta, että siinä joutuu enemmän odottelemaan ja etsimään ulkopuolisia kimmokkeita.”
Sävellysrutiinin puuttumisessa on Iisan mielestä hyvätkin puolensa. Kun joutuu automaattisten ratkaisujen sijaan antautumaan onnenkantamoisten vietäviksi, lopputulos on yllätys itsellekin.
”Koska en ole mikään tuottaja, haasteena on myös oman vision välittäminen. Miten onnistuu vääntämään rautalangasta toiselle ihmiselle, millaisena biisin omassa päässään kuulee.”
Soolodebyytillään Iisa teki tietoisen pesäeron Reginaan. Aiemmin hän oli halunnut sulautua yhtyeen kokonaisuuteen sekä musiikin että imagon tasoilla. Nyt hän halusi henkilöidä musiikin omaan persoonaansa.
”Mulle oli tärkeää, että levyn kannessa on oma naama enkä piiloudu minkään taiteilijanimen taakse. Teksteissä karsin kaiken tulkinnanvaran suoran kerronnan tieltä. Jos ajattelee tuotantoa, Reginassa laulu oli yhtenä instrumenttina, etäisenä ja monikerroksellisena. Soololleni halusin rakentaa biisit tosi lähelle tulevien liidilaulujen varaan. Nyt kun tämä irtiotto on tehty, seuraavalla levyllä sen ei tarvitse olla enää niin korostettua.”
Kun Iisa käänsi biisintekijänä katseensa peiliin, hän teki ristiriitaisen havainnon. Henkilökohtaisten tekstien kirjoittaminen itselleen oli vaikeampaa kuin sanojen sovittaminen toisten suihin.
”Halusin kirjoittaa siitä, mitä aidosti sisältä tulee. Täytyi yrittää olla ajattelematta, että jos kertoo parisuhdetarinan, alkavatko muut miettiä, milloin se on mulle tapahtunut. Se oli vihollinen, jonka vangiksi yritin olla jäämättä. Kun kirjoittaa muille, vapaus tulee juuri siitä, ettei tarvitse miettiä, liitetäänkö kaikki tekstissä sanotut asiat mun elämääni.”
Vaikka Iisa puhuu innoissaan seuraavasta sooloalbumistaan, Regina ei ole suinkaan kuollut. Se on vain ”jäänyt tauolle, joka on venähtänyt”. Alun perin yhtye hiljentyi perhesyiden vuoksi, kun Iisa ja Mikko saivat ensimmäisen lapsensa.
”Kun molemmat perheen vanhemmat ovat samassa bändissä ja isovanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla, treenien järjestämisestä ja keikkailusta tulee haastavaa. Se alkoi tuntua liian raskaalta. Tuli sellainenkin vaihe, että ei hitto, tähänkö loppuvat meikäläisen musatouhut. Samalla olin jo pitkään halunnut kokeilla, miltä omat biisini kuulostaisivat. Reginan tauon ansiosta siihen tuli luonteva tilaisuus.”
Ensi vuonna Reginan ensimmäisestä levystä ja keikasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Juhlan kunniaksi oli tarkoitus tehdä albumi ja keikkailla. Iisa nauraa, että toisin taitaa käydä: heillä ei ole yhtään uutta biisiä eivätkä he ole edes treenanneet kertaakaan. Itse hän on kiireinen toisen sooloalbuminsa kanssa. Hän lupaa kuitenkin ”jonkinlaista elonmerkkiä”.
”Reginan kanssa kaikki lähti vahingossa liikkeelle. Löysimme oman kolomme, jossa oli hyvä olla ja vapaus tehdä mitä tahansa. Mua jännittää nyt jo, mitä tapahtuu sitten, kun sitä alkaa sorkkia hereille.”