Hannu Lintu, RSO, polyteknikkojen kuoro, Suomi 100, Kanteletar
03.04.2018 Teksti: Pasi Kostiainen. Kuvat: AJ Savolainen

Lotta Wennäkosken Uniin asti -teos pohjautuu viiteen suomalaiseen runoon, suomeksi, ruotsiksi ja pohjoissaameksi. Teosto-palkintoehdokkaaksi valittu sävellys kantaesitettiin Suomen 100 vuotisjuhlapäivänä. Wennäkoski kuvailee sävellyksen ensiesitystä järisyttäväksi kokemukseksi. "Polyteknikkojen kuoron heittäytyminen oli minulle valtava ilo." 

Lotta Wennäkosken sävellys Uniin asti on yksi tämän vuoden Teosto-palkintoehdokkaista.

Uniin asti on Ylen ja Polyteknikkojen kuoron tilausteos, joka kantaesitettiin 6.12.2017 Helsingin Musiikkitalossa, Suomen 100-vuotis- ja Radion Sinfoniaorkesterin 90-vuotisjuhlakonsertissa.

”Teosto-palkintoehdokkuus aiheuttaa iloa ja ylpeyttä, kun katsoo, mitkä teokset ovat olleet ehdokkaina edellisinä vuosina. Erityistä iloa ehdokkuus aiheuttaa tänä vuonna, kun itsenäisen Suomen satavuotisjuhlinnan kunniaksi oli paljon aiheeseen liittyneitä tilaustöitä ja kantaesityksiä”, Wennäkoski sanoo.

Uniin asti pohjautuu viiteen tekstiin, suomalaiseen runoon suomeksi, ruotsiksi ja pohjoissaameksi. Runot ovat Olli Heikkosen, Saila Susiluodon, Nils-Aslak Valkeapään ja Claes Anderssonin kynästä sekä Kantelettaresta.

”Teoksen johtotähtenä on ollut suomalainen rakkaus. Suomalaisen kulttuurin kunnioittaminen ja juhliminen rakkausteeman kautta.”

Uniin asti -taltiointi löytyy Yle Areenasta. Itsenäisyyspäivän kantaesityksessä kapellimestari Hannu Linnun johtama Radion Sinfoniaorkesteri sekä Polyteknikkojen kuoro tulkitsivat Wennäkosken teoksen yleisön edessä.

Polyteknikkojen kuoro oli tietysti harjoitellut tahoillaan pitkään ja huolellisesti ja oli ollut palavereita kapellimestarin kanssa. Huippumuusikoista koostuva RSO oli ottanut teoksen haltuun. Lopulta Wennäkoski kuuli yhdessä loppuunmyydyn katsomon kanssa kuukausia valmistelemansa teoksen koko loistossaan.

”Se on aina järisyttävä kokemus. Oman työn herääminen eloon on kieltämättä ihan avainkokemus säveltäjän työssä”, hän kuvailee.

”Polyteknikkojen kuoron heittäytyminen oli minulle valtava ilo. He olivat näiden runojen tulkitsijoina sekä kunnianhimoisia että ilmaisuvoimaisia – lauloivat rakkaudesta niin kuin suomalainen siitä voi laulaa.”

Vetosi teos muihinkin. Helsingin Sanomien kriitikko Hannu-Ilari Lampila kirjoitti arvioissaan näin:

”Wennäkoski sekä jatkaa suomalaista mieskuoroperinnettä että modernisoi sitä raikkaasti ja virkistävästi.”

Mikä teoksessa sitten yllättää? No vaikkapa se, että kun lavalla on kymmeniä esiintyjiä eli auditiivista joukkovoimaa on tarjolla itsestään selvästi, niin kuoro ja orkesteri eivät suinkaan rajoita ilmaisuaan paatokseen ja paisutteluun.

”Ilmaisu venyy intiimiin asti, hyvin henkilökohtaiseenkin”, Wennäkoski sanoo.

Sävellyksiä monenlaisille kokoonpanoille

Massiivisen kuoro ja sinfoniaorkesteri –yhdistelmän vastapainoksi Wennäkoskella on haastatteluhetkellä viimeisteltävänä sooloteos bandoneónille. Bandoneón on harmonikansukuinen soitin, jota kuullaan paljon esimerkiksi argentiinalaisessa tangossa.

On teoksen esittävä kokoonpano sitten mikä tahansa, säveltäjä näkee kaikissa projekteissaan saman päämäärän. Pyrkimyksenä on tavoittaa teoksella ja sen sävelkielellä esittäjän ilmaisun ydin.

”Pitää jotenkin päästä sen esittäjän ja vokaalimusiikissa tietysti myös valittujen runojen luo.”

Kohtaamista tapahtuu sävellys- ja harjoitusvaiheessakin. Uniin asti -teoksen syntyyn vaikuttivat Wennäkosken mukaan Polyteknikkojen kuoron johtajan Saara Aittakummun kanssa käydyt keskustelut. He puhuivat yhdessä teoksessa käytettävistä runoista ja tietysti kuoron soinnista.

Lue lisää Teosto-palkintoehdokkaista 2018: 

Astrid Swan: Teos elämisestä ja kuolemisesta

Meriheini Luoto: Metsänpeitto ammentaa kansanperinteestä

Hyväluoma Group: Kansanmusiikkia, jazzia ja elokuvamusiikkia